näkemist

Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan. Näin se menee. Kotiinpaluu tuntuu omituiselta ja sää ei yhtään piristä mieltä. Jumala antaa kuitenkin uusia tehtäviä, haasteita ja jännitystä elämään kotosallakin.

Viime yönä Palamusessa sain kokea hauskan hetken - kiitos Amantan:) Heräsin käymään vessassa ja kun palasin vuoteelleni, kuului pimeydestä hätääntynyt ääni: "Norppa, kirkon ovet on auki!" Neiti tunnollinen oli murehtinut asiaa. Vastasin: "Jaa." Hetken päästä jatkoin: "Kun illalla kävin ulkona, ovet oli mielestäni kiinni." Ja kun ajatus vähän kirkastui totesin: "Anne kyllä laittoi ne illalla kiinni."

Paluumatka alkoi ennen kasia, kun Jaan (vitsit miten huippu tyyppi ja Jumalan uskollinen soturi) heitti meidän srk:n transitilla Kaareperen junaseisakkeelle. Siitä puksuttelimme kolmisen tuntia Tallinnaan. Matka oli miellyttävä kokemus. Jälleen. Eestin junatouhuissa ei ole siis moittimista. Tallinnassa rinkkojen säätämisen jälkeen käyskentelimme halki vanhankaupungin ja lounastimme Sveijiki juures. Hyvä kasvispasta - tosin ilman tilaamiani katkarapuja. Satamassa itseeni iski ahdistava todellisuus. Tuhat ja yksi suomalaista turistia. Suurin osa tietty pienessä sievässä ja monet isommassakin. Laivamatkailun suola on laivaan meneminen ja sieltä poistuminen. Kaikki haluavat aina olla ensimmäisinä ja toki kannattaa jonottaa. Merimatka oli nopeasti ohi Tallink Siljan Starilla.

Länsiterminaalilla meitä oli vastassa henk koht kuljetus perävaunuineen. Haverin Jussista löytyy palvelumieltä ja hänen mersunsa kyytissä taitoimme viimeisen matkaetapin kotiin. Autossa väki sammui kuin saunalyhdyt, joten Jussi sai rauhassa kuunnella radiota Linnatuuleen asti. Pieni breikki ja matka jatkui hieman virkeämpänä. Kuulumiset, uudet ajatukset ja moni asia tuli käsiteltyä, pari laulua luikautettua ja Jussia kiusattua.

Ikaalinen on paikallaan. Minulla ainakin taitaa mennä pari päivää sopeutumiseen. Kassaneidille ei kuulu enää sanoa aitäh. Tämän vuoden missiosta jäi hyvä maku ja ilo sydämeen. Jaanin kanssa palaamme ensi kesän suunnitteluun loppuvuoden aikana. Rukoilen uusia nuoria lähtemään, ottamaan uskon hypyn ja heittäytymään Herramme käyttöön Palamusella. Kristus on todellinen tänään ja huomennakin. Hänen puoleensa kannattaa kääntyä aina ja kaikessa. Se taisi kirkastua meillekin jälleen kerran. Aamen.

viimeinen päivä

Norppa antoi mulle kunnian mehustella kaikella, mitä tänään on tapahtunut. Toisaalta pahan nakin hommasi itselleen, kotimatkasta lupaamme myös fiilikset kertoa.


Herätyskellot laitettiin viime öisen kaksoisbasarin tahdissa kello yhdeksäksi, mutta armeijajärjestykseen tottuneena taisimme kaikki nousta ennen sitä. Saimme krohvia viimeisen kerran irtoavaa maalia sekä viimeiset rusketusraidat selkään. Paikallinen mies oli kuulemma käynyt tsemppaamassa Norppaa eestiksi kertoen, että todennäköisesti hänet palkataan tekemään sama työ loppuun asti krapsutuskoneen kanssa yhdessä päivässä.


Ensi vuodella tuomislistalta löytyvät ainakin siis krohvimakone tai kaksi ja pallopumppu. Tänään myös ajatuksemme lapsityövoimasta näkyi käytännössä, kun yksi opetuslapsistamme tuli katsomaan krapsuttelua ja kysyi, löytyisikö hänellekin talttaa. Ei löytynyt ylimääräistä, mutta annoin omani ja katsoin tyytyväisenä kun Annabell rapsutteli ja säteili iloa saadessaan olla avuksi. Jaan vitsaili, että sehän juuri olisi tarkoitus, että yhdessä leikitään ja yhdessä tehdään töitä. Jaan viljeli lentävän lauseen liittyen lapsityövoimaan: "Eiväthän ne muuten osaa aikuisena tehdä töitä josseivät ne lapsena aloita!" tai "Eihän sitä suomea muuten opita ellei opeteta laululeikkejä suomenkielellä".


Viimeinen lounas Lible juuressa ei sekään tuottanut meille pettymystä, Palamusen paras ja ainoa ravintola! Itse asiassa minä ja Anne saimme enemmän kuin hyvää ruokaa, koska saimme syödä perunan sijasta riisiä. Teija oli täysin erilainen villilapsi ja kokeili lihaseljankaa.


Päivällä menimme vielä hyvästelemään lapsia leikkikentälle, mutta valitettavasti emme tavanneet siellä kuin muutaman tyttömme. Kuulimme ääntä koripallokentän luota ja kävelimme sinne, jossa joukko keski-ikäisiä miehiä pomputteli palloa selvästi vielä eilisiä juhlia jatkaen. Pikkupojat seurasivat vieressä ja kiipeilivät viereisellä telineellä. Teija lähti ronskisti kutsun saatuaan mukaan pelaamaan, ja seurasin varautuneena perässä. Yllättävää kyllä, peittosin Teijan, mutta myös lievää epäkotoisuutta tuntiessani aloin pallottelemaan pikkupoikien kanssa. Pian vaihdommekin kenttää ja heittelimme jonglöörauspalloa pikkupoikien ja yhden isomman kanssa, hauskaa oli. Kantamamme Johanneksen evankeliumit jäivät jakamatta, mutta rukoilemme, että lapset olisivat voineet lukea meistä Kristuksen kirjettä.

2. Kor. 3:3 Olettehan te selvästi Kristuksen kirje, jonka kirjoittamisen hän uskoi meille. Tätä kirjettä ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin vaan ihmissydämiin.

Iltapäivällä Jaan tuli hakemaan meidät Tekelmanneille, jossa vielä saimme olla tutuiksi ja rakkaiksi tulleiden ihmisten kanssa yhdessä. Hyvän ruuan lisäksi meillä oli mahdollisuus jälleen käydä saunassa. Otimme Teijan kanssa kaiken mahdollisen hyvän irti, kun laitoimme Tiinan miehen Aarnen valitseman cd-levyn volyymin niin suurelle, että se kuului rentouttavasti saunaan saakka.

Leikimme lasten kanssa vielä kun mahdollista, keinuttelimme sylissä ja aurinkotuolissa. Teija pelasi sulkapalloa n. 2-vuotiaan Aaron kanssa. Yhtäkkiä tunnelma muuttui, ja täydellisen yllättyneenä vastaanotin syntymäpäiväonnittelut ja niittykukkakimpun. Olin todella liikuttunut kaikesta hetken rakkaudenosoituksesta! Thank you all! Tänan kõik!

Rahvamajalla Krissu ja Karin olivat laittautuneina odottamassa oopperaseuralaisiaan, ja monikossa, sillä sain melko helpolla taivuttelulla Norpankin kuuntelemaan Palamuselaisten oopperalaulajien esitystä. Jännittävä yksityiskohta on se, että ensimmäisen kerran Palamusen ooppera- ja operettipäivä järjestettiin kolme vuotta sitten yhden laulajan syntymäpäivien juhlistamiseksi. Kritiikkihetken lopputuloksena kai oli, että kaikki tykkäsivät kuulemastaan. Esitykset olivat todella tuoreita ja kuulimme myös todella raikkaita ja virkistäviä esityksiä poikkeuksina klassisiin italialisiin oopperalauluihin. Juontaja oli selkeästi koomikko, ei haitannut vaikkei ymmärtänyt täysin, sillä ilmeet ja olemus riittivät tirskahtelun aikaansaamiseksi.

Norppa pyysi syömään iltapalaa, vaikka en ollut nälkäinen Tekelmannien tarjoilujen jäljiltä. Korut riisuttuani menin keittiöön ja oven avattuani Norppa, Anne, Teija, Krissu ja Karin lauloivat "Hyvää syntymäpäivää" eestiksi. Kaksi shokkia samana päivänä! Katselin pöydällä näkyviä keksejä ja pillejä ja iloitsin. Mut asetettiin istumaan, ja jostain eteeni ilmestyi 21 kynttilää jätskikakun päällä. Eikä siinäkään vielä ollut tarpeeksi, kun Karin ja Krissu toivat itsetekemänsä vadelmajuustokakun pöydälle. Where am I and what is going on? Melkeinpä vielä hämmästyneempi olo, kun ajattelin, että Tekelmannien yllätystä ihanampaa ei olisi voinut olla.

Oli ihanaa viettää viimeistä iltaa porukalla ja juhlia. Kuuntelimme Krissun kls.:n levyä ja leikimme psykologia. Mä olin psykologi, enkä tajunnut. Innostuneena leikimme myös mafiosoa ja norjalaista sukkaleikkiä. Kivat kekkerit!

Nyt on kuitenkin väsy. Huomenna kolmen tunnin juna- ja parin tunnin laivamatka. Mukavaa tulla takaisin, mutta outoa jättää paikka. Jeesus käski menemään, tekemään, kastamaan, opettamaan mutten muista takaisin palaamisesta...

Olet siunattu Isän silmäterä, suljettu Hänen rakkautensa syliin.

- Amanda

Laula se niinkuin herralle

Muiden aamupalalla ollessa ilmeisesti Amanda oli pohtinut Riki Sorsia ja kulta munia...Enempää en tosiaan aamusesta tiedä sillä....
Anne herää viimeisenä.... Noo muut söivät aamupalan ja siitä sitten mentiin tekee hard work. Amanda meni taas tuttuun tapaan tikkaille, mutta tällä kertaa olin myös itse tikkailla, mutta ne oli pienemmät kuin Amandan, mut joo antaa se iha erilaisen tatsin :DSiinä samalla lauleltiin Amandan kanssa ylistys biisejä tai välillä vain toinen lauloi ku ei iha kaikkia samoja tiedetty sekin auttoi jotenkin nauttimaan siitä, mutta paarmat taas pilasivat sen ilon :(. Nii ja tietenkin lapsetkin tulivat moikkaa Amandaa ja höpöttelivät siinä hieman.

Kun lopetimme työt ja hoidimme itsemme kuntoon menimme käymään käsitöö kaupassa ostelemaan tuliaisia tai itsellemme jotain :). Se on kyllä tosi viehättävä putiikki :).Menimme myös syömään ja sen jälkeen lagailimme ainakin Teijan kanssa huoneessamme :D. Jaan tuli hakemaan meitä, jotta menisimme toisen kerran käymään lasten kodissa, mutta sitä ennen päiväkodin johtaja oli tullut antamaan meille huovutetut eläin hahmot jotka istuivat lautasella. Kissan otti Amanda, Teija otti luppakorva koiran, itse otin myös koiran ja se oli se hymyilevämpi :D ja Norppa halusi ottaa karhun :). Se oli jaossa mielen kiintoisinta, että kaikki oikeasti ajattelivat haluavansa juuri nämä :) niin se meni sitten hyvin.

Juu sitten suuntasimme lastenkotia kohti! Autossa kyllä itse ainakin nukuin makoisesti ja ilmeisesti muutkin olivat hieman väsyneitä :D. Lasten kodilla saimme taas aluksi keksiä ja mitä juotavaa ihmiset sitten halusikaan, itse nautin kaikessa rauhassa kylmästä vedestä :). Juomisen jälkeen leikimme muutaman tytön kanssa monia leikkejä :D esim. Fanki monkey ja norjalainen sukkaleikki.

Mielestäni ja varmaan kaikkien muidenkin mielestä paras hetki oli kun lauloimme muutaman tytön kanssa lauluja ja he halusivat
että jokainen siinä oleva  laulaisi yksin tai kaksin yhden laulun. Tietenkin suomalaisena asenteeni oli hieman siihen suuntaan etteihän mulla oo ääntä laulaa, mutta rohkaistumme kuitenkin suostua tähän ja tytöt menivät ihan tosissaan harjoittelemaan hetkeksi ja me suomalaiset katselimme lauluja. Päätimme kaikki laulaa yksin ja Norppa ja Amanda lauloivat eestiksi, mikä oli mun mielestä siistiäja HUOM!! NORPPA EESTIKSI JA YKSIN , mutta kun en itse tuntenut kykeneväni siihen niin päätin laulaa Kiitos biisin kulta munan kera, siis rytmimuna joka oli keltainen, mikä onnistui kyllä ihan hyvin.(Munista tuli mieleen, että nimesin myös muut rytmimunat niiden värin mukaan: Punamuna, Sinimuna ja Vihermuna.)Teija lauloi vuori laulun. Tytöt lauloivat  todella hienoja biisejä ja saimme myös itsekkin oppia yhden kappaleen,jonka sanatkin he antoivat mukaan. Itse pidän kappaleesta todella paljon <3 (Kappale videolla :3)

Laulu hetki oli oikeasti todella hieno ja annoimme tytöille myös johanneksen evankeliumin. Tytöt myös kertoivat meille että he ovat ottaneet Jeesuksen asumaan sydämmeensä, mikä on mahtavaa :D!! Ehdotimmekin tytöille että lähettelemme sähköpostia, jotta kuultaisiin heidäm kuulumisia myöhemminkin :)Ai että kyllä tää päivä vaan oikeasti ruokki myös minua :3. Laulu hetkestä tuli juuri mieleeni kappaleen sanat:

maalailua

     "Laula se niinkuin  herralle"

Panda <3

maalailua

Lasten kodin raskaiden jäähyväisten jäälkeen suuntasimme kohti tuttua piha-aluetta, jossa taas maalailimme lapsille mitä erilaisia juttuja :3 Panda oli tänään in sillä kaikki halusivat samanlaisen pandan kuin minulla käteensä :D. En tälläkertaa halunnut panda luukkia kasvoilleni sillä menimme maalauksen jälkeen Jaanille syömään IHAN SUPER HYPER HYVÄÄ LEIPÄKAKKUA!!!!! Olisin voinut syödä sen ihan mieluusti yksinkin :3 oli meinaa oikeesti nii himo hyvää :3 Pelasimme myös pari erää kolmio dominoo :D . Sen jälkeen saimme jälkiruuaksi Ingriitin tekemää jäätelö kakkua :3 Hmm meitä hemmoteltiin kyllä kovasti :3.




Saimme myös hyvää ohjelmaa Loon järjestämänä  ja käsinuket: possu, koira ja elefantti antoi meille paljon hupia :D. Joskus ehkä vähän väsynyttäkin juttua, kuten meillä aina sattuu olemaan :3.Tosiaan käsinukkejen kanssa tuli tehtyä myös pari videota ja oli pakko lisätä edes yksi sori vaa Norppa :P.


 Juu nytte ollaa täälä hengailtu ja kuunneltu jäätävää basson ääntä kun  täälä on taas konsertti vieressä ja Norppa ja Amanda kuulemma menivät ihan ulos bailaamaan :D. Ihan hauskalta meiningiltä toi kyllä kuulostaa :D, mutta itse kyllä olen mielummin rauhassa täälä nauttimassa vielä tästä fiiliksestä mikä mulla on lastekodin jälkee :) ja Teijan kanssa keskustelemassa :) Huomenna viimeinen päivä nyyh :,( .


-Anne

Lapsia ja lapsenkaltaisia

Tämä päivä alkoi lelujen lastaamisella. Veimme lajittelemamme lelut Jaanin autoon. Itse emme valitetttavasti mahtuneet mukaan pakun täyttyessä leluista. Harmistus ei kuitenkaan ollut kovin mittava; matkaa lastentarhaan, jonne olimme leluja viemässä, oli peräti 100 metriä.

Lastentarhan johtaja esitteli meille vielä toistaiseksi suhteellisen tyhjän tarhan. Pari ryhmää oli siellä jo, mutta suurin osa oli vielä kesälomalla. Näimme siellä muuten kätevimmän näköiset sängyt ikinä! Ne olivat ikäänkuin laatikkomaisesti toistensa päällä ollessaan lepotilassa. Kun oli aika ottaa sängyt käyttöön ja pistää lapset lepotilaan, ne sai vedettyä auki niin, että sängyt olivat vierekkäin toinen toistaan vähän korkeammalla. Varsinaisia tilansäästäjiä. Sääli, ettei niistä tullut otettua kuvia.

Ihastelimme hiljattain uusittuja tiloja ja pihaa johtajan kertoessa käytännöistä. Jokaisella ryhmällä lapsia oli oma kukka/istutuspenkki, johon ne olivat saaneet istuttaa, mitä olivat halunneetkin. Pihalla oli luonnollisesti myös erilaisia leikkipaikkoja. Saimme kokeillakin yhtä niistä, kuten kuvasta näkyy.

Pari tuttua lasta nappasivat meidät mukaansa ja menimme koripallokentän viereen lauleskelemaan. Lauloimme meille itsellemme tuttuja lauluja, joista meillä oli eestinkieliset versiot. "Sama teavas, sama maa"ta, "Kuule minu palvehäält"iä ja paria joululaulua tuli siis laulettua ihan reippaasti.

Koripallonpidike oli lapsista
(ja minusta) verraton kiipeilyteline.

Norppa ja ystävämme

Matkalla kauppaan tapasimme pari tuttua mummelia, joista toinen osasi suomea. Jutustelimme eesti-suomisekoituksella toistemme kanssa ja hyvin tuntui ymmärrys pelaavan puolin ja toisin.

Lapsoset ovat ihania, mutta hieman ahdistavankin takertuvaisia. Aina silloin tällöin istuessamme 'Rahvamajassa' huoneessamme, kuulemme jostain huhuilun: "Amantaa!!" Lapset olivat kuulemma aamullakin käyneet täällä palloilemassa ja etsimässä meitä.

Lasten kanssa touhuilun jälkeen menimme "Klaasikool"iin maalaamaan posliinia. Kaksi tyttöä tuli sinne mukaamme. Täytyy sanoa, että kovin esteettisesti miellyttävältä ei ainakaan omasta mielestä oma, valuva ensikertalais-posliinimaalaukseni näyttänyt. Saa nähdä, minkä näköinen uunista aikanaan tulee. Värit olivat jotenkin hämmentävän samanvärisiä ja oli vain pakko uskoa, kun ne vakuuttivat keltaruskean muuttuvan siniseksi uunissa. Mikäs siinä... Jäi kuitenkin "sininen" minulta käyttämättä.

Myöhemmin menimme uudestaan hebailemaan lasten luo, mutta jonkun aikaa leikittyämme, Jaan tuli kertomaan viereisen nyppylän takana olevan lasten polkupyöräilykilpailun. Menimme sinne kannustamaan meille tuttuja ja tuntemattomia lapsia. Polkupyöräilykilpailun jälkeen menimme Jaanin ja Jaanin perheen kanssa uimaan. Uimisen ohessa pääsimme ihastelemaan Jaanin lasten kanssa luonnon ihmeitä, kuten sisiliskoja, osmankäämiä, sammakkoa ja auringonpaisteen jäljiltä yhä lämpöä iltaan hohkaavia suuria kiviä. Ei voi kuin ihastella lasten mielenkiintoa luomakuntaa kohtaan. Mielenkiinto ja ihmetys kaikkia asioita kohtaan saisi mielestäni jatkua koko elämän. Jälleen asioita, joista voisimme ottaa lapsista oppia. Kehottihan meitä Jeesuskin 'tulemaan lasten kaltaisiksi'. (Täytyy sanoa, että välillä ainakin meidän juttumme kyllä antaisivat aihetta olettaa meidän onnistuvan aika hyvin lapsenmielisyydessä)

Takaisin tullessamme nappasimme Krissun ja Kariinin Libre Juureksen edestä mukaan ja menimme yhdessä kuuntelemaan eestiläistä musiikkia ja gospelia, skannailimme meistä kertovan jutun ja lähetimme sen "muutamille" tutuille Krissun sähköpostilla. Älkää siis hämmentykö rakkaat ihmiset, jos saatte Eestistä joltain tuntemattomalta kuvallista sähköpostia.

- Teija

erilaista

Eilen illalla oli niin väsynyttä, että päätin suosiolla siirtää päivittämistä aamulle. Aamulla yritin tsempata itseäni heräämään lasten laululeikillä, jonka Norppa eilen opetti ja jota yritimme kääntää eestin kielelle:

Nooa, rakenna Herralle arkki, arkki.

Nooa, rakenna Herralle arkki, arkki,

rakenna se honkapuusta, -puusta, lapset Jumalan.

Siis: nouse ja kiitä ja ylistä Herraa, Herraa.

Nouse ja kiitä ja ylistä Herraa, Herraa.

Nouse, kiitä, ylistä Herraa, Herraa, lapset Jumalan.

 Eilen aloitettiin päivä jälleen hyvin ja hitaasti, Jaan oli aamukahvilla meidän kanssa ja soitti Pinokkion naurulaulun. Peittoaa Vesa-Matti Loirin mennen tullen! Norppa pääsi myös hard workin makuun, kun krapsuttelimme jälleen vanhasta rakennuksesta vanhaa maalia pois. Kropsuteltiin myös viimeiset sammaleet kirkon katolta. Oon vaan tosi iloinen ja kiitollinen, että Norppa tuli viimeiseksi viikoksi antamaan omat lahjansa käyttöön ja antamaan uutta näkökulmaa kaikkeen olemiseen.

Iltapäivällä Jaan vei meidät perheensä kanssa Elistveren eläintarhaan, jossa parhainta oli seurata Jaanin isompien lasten Aaron ja Loon leikkimistä. Loo oli huvittava ollessaan kykenemätön kävelemään normaalisti, Loo tassutteli koko ajan suloisilla kipittelyaskelilla. Aaroa seurasimme myös ja totesimme, että kävelee jo ihan kuin aikuiset. Kunpa se hassutassuttelu ei lakkaisi!

Paikka oli vihreä ja kaunis, kävimme myös läheistä järveä kurkkaamassa huojuvalla laiturilla. Viron luonnosta löytyviä eläimiä ei ollut töllisteltävänä kovin montaa, mutta jos itse olisin valitsemassa eläimiä, en pyydystäisi oravaa ja sulkisi sitä häkkiin. Oravahan on sen verran harvinainen, ettei sitä näe loikkimassa puusta toiselle. Haastavaa sen bongaaminen toki voi olla jos etsiminen tapahtuu lasi-ikkunan takaa. 

Illalla meillä oli vielä energiaa käydä katsomassa paikallisia lapsia kerrostaloalueella. Aluksi ketään ei näkynyt, mutta eipä meidän kauaa tarvinnut siinä odottaa, kun yksi toisensa perään tuli tervehtimään. Pari vanhempaa uutta kasvoa kävi kurkkaamassa, uusia pikkukasvoja oli myös leikkimässä meidän kanssa. Oon tosi puhuteltu ja liikutettu aina kun lähdemme pois tuolta leikkipaikalta. Varmasti sitä toitoteltukin jo, mutta heidän kanssaan ei ole mitään kielimuuria. On tosi ihanaa, kun rohkeimmat tytöt tuntevat meitä sen verran hyvin, että tietävät mitä yritämme saada sanotuksi, ja sen jälkeen kun olemme sopertaneet, he korjaavat, antavat oikeat sanat ja ohjaavat ääntämään oikein. Teija pärjää parhaiten taka-õ:n kanssa, mä pärjäisin ilmeisesti vain Saaremaalla.

Vielä suuri kiitosaihe oli, kun yksi ujoujoujo pienenpieni nelivuotias Kelleri-tyttö tuli myös katsomaan leikkejämme. Hypimme ruutua kun tyttö tuli luoksemme ensimmäistä kertaa tuhansista kutsuista pelokkaana kieltäydyttyään. Jau!

Kristuksen Henki johtakoon Jumalan lapsia tänäänkin.

paluu ja kohtaamisia

Saavuin eilen illalla myöhään bussilla Tartoon. Tulin maahan Latvian, Liettuan ja Puolan suunnalta sekä suoraan kesälomalta. Minua vastassa olivat Jaan, Palamusen tytöt ja omat musupalleroni: Amanda, Anne ja Teija. Tuntui kuin olisin palannut kotiin. Yö kului runsasta iltapalastelun, pyykkäilyn, jaloittelun ja unien parissa.

Aamupäivällä oli heti mieluisaa tekemistä. Jaan suuntasi seurakunnan pikkubussin nokan kohti Kääpan vanhainkotia. Tuttu mesta ja tuttuja kasvoja. Olen käynyt siellä kesällä 2009 nuorten ryhmän kanssa ja viime kesänä silloisten kesänuorten kera pariin otteeseen. Jaan käy säännöllisesti siellä pitämässä hartauksia. Vanhukset ottivat meidät ilolla vastaan. Käsipäivää-tekniikka sai sydämet sykkimään puolin ja toisin. Silmästä silmään voi puhua paljon enemmän kuin sanoilla. Herralle kielimuuri ei ole mikään este. Vierailumme sisälsi lyhyen esittelyn, pari eestinkielistä ja pari suomeksi laulettua veisua, muutamia ajatuksiani (jotka Auschwitz-Birkenaun käynti minussa herätti), Raamatun tekstin ja Jaanin puheen sekä rukousta. Ilmapiiri oli aito, välitön ja vastaanottavainen. Kiitän Luojaani näistä vanhuksista ja hoitajista.

Lible juures ravitsi meidät maittavalla aterialla, jonka nautimme Krissun kanssa, joka oli mukanamme Kääpassa. Tauon jälkeen hyppäsimme uudestaan pakuun ja köröttelimme Siimustiin toiselle vierailulle, jota myöskin olin odottanut kovasti. Siimustissa on lastenkoti, jossa ikaalilaisia nuoria on käynyt vierailuilla kesästä 2008 lähtien. Yleensä on järjestetty ohjelmaa, kuten leikkejä, pelejä, lauluja ja sen sellaista. Lastenkoti on erittäin siisti ja muodostuu kahdesta rakennuksesta, joista uudempi on komea hirsitalo, jonka rakentamista on sponssannut mm. huippuhiihtäjä Andrus Veerpalu. Henkilökunta ja lapset ottavat vieraansa vastaan hienosti. Nytkin istuimme kotoisasti olohuoneessa ja saimme kuvaesityksen heidän kesäreissustaan Suomeen.

Tällä hetkellä paikalla oli vähän lapsia ja nuoria. Lienee kesän moninaiset menot ja loma-aika verottavan väkeä. Muutaman teinitytön kanssa juttu lähti liikkeelle ja kasvomaalausvälineet otettiin käyttöön. Hetken kuluttua lähes jokainen paikalla oleva oli maalattu joko käsistä, jaloista tai kasvoista. Annen panda-look oli lyömätön. Päiväunien jälkeen pari pikkuistakin uskaltautui hetken tarkkailun jälkeen maalattaviksi. Myöhemmin sain heidän kädenjälkensä myös käteeni.

Ulkona jatkettiin jalkapallon parissa ja poikiakin alkoi ilmestyä lastenkodille. Olivat kai olleet jossain retkellä. Mukava ja liikuttava iltapäivä olemisen, mehuttelun, keinumisen, kanien silittelyn ja arkisten kohtaamisen parissa. Pikkuisten läheisyyden kaipuu ja suuri sylintarve koskettavat aina yhtä paljon. Miten tärkeää kaikille ihmisille onkaan pitää toista kädestä kiinni, kertoa jotain itsestään ja näyttää, missä oma huone tai koti on. Sydän hypähti ja pala nousi kurkkuun, kun piti lähteä ja sanoa näkemisiin. Onneksi saamme palata sinne vielä perjantaina. Nämä lapset ovat Jumalan silmäteriä - Hänen rakkautensa kohteita pienimmästä isoimpiin.

Illan ohjelmassa oli pienen tauon jälkeen vielä uintireissu Jaanin ja hänen lastensa kanssa. Skippasin sen ja käytin ajan käyskentelyyn kyläraitilla nauttien kesästä ja ympäristöstä. Bongasin kaupasta palatessani aukiolla Milvin, vanhan tutun seurakunta-aktiivin. Vaihdoimme kuulumisia sujuvasti eesti-suomeksi. Tämän lämmin vanha nainen pyysi minua saattamaan hänet kotiin. Matkalla juttelimme lisää. Lopulta huomasin olevani kodikkaassa ja siistissä kerrostaloasunnossa ja katselevani valokuvia Milvin kanssa. Emäntä olisi ruokkinut minut, eikä uskonut, että olin juuri syönyt iltapalaa. Lopulta sain ison tomaatin mukaani. Oli ihana piipahtaa uskovan sisaren kodissa ja jakaa hetki yhdessä.

Palamusessa on sellainen rauha, jota en monesti ole kokenut. Tänne on hyvä tulla. Täällä on hyvä olla ja tänne on hyvä palata. Kiitos Jeesus, että olet kuollut jokaisen palamuselaisenkin puolesta ja haluat vetää heistä jokaikista lähellesi ja hoitaa rakkaudellasi, armollasi ja hyvyydelläsi.

Norppa

Värjäys ja Norpsua hakemaan!!!

Kolm paari abikäsi Ikaalistest

Juhuuu :3 Aamu oli taas samanlainen mutta aurinkoisempi ja kun laitoimme juttujamme pois tuolta ruoka polelta Jaan tuli ja menimmekin alas suunnittelemaan tulevaa viikkoa ja Amanda meinasi että oltaisiin vielä menty hard work mutta saatiin hänet kumminkin yli puhuttua :D Saimme myös aamulla lukea lehdestä meidän haastattelun ja siinä oli jopa minunkin mielestä hyvä kuva kuten huomata saattaa se on aikas onnistunut :D.

 Menimme kauppaan ostaan ruokaailtaa varten ja sen jälkeen käytiin syömässä jaa otimme myös iltaa varten pelemeenejä :D vai miten ne ny sitte kirjotetaan :D Ai nii ja nähtiin taas se motskari pappa kaverinsa kanssa :D Amanda antoi myös hänelle motskari raamatun :) Ne oli iha mukavia motskari pappoja :).  


                             Ruoka juttujen jälkeen aloimmekin tekemään tyylin vaihdosta :D

Jaa sitten odottelemaasn 10-15min

Värjäsin Teijan lyhyet sivut ja oman oikean puoleni hiukset tummanturkoosiksi / vihreiksi riippuu vähä hius pohjasta miten se väri tarttuu :). Se itseasiassa onnistu ihan hyvin vaikka en oo ennen toisen päätä värjänny :D.Ja Amanda ei tietenkään voinut olla imuroimatta huonettamme edustus kuntoon nii ja Jaan ja siivooja kantoivat Norpalle sängyn meidän huoneeseen :D. Juu sitten ollaan lagailtu tai no mie olen Teija ja Amanda menivät lasten luo asuin alueelle ja itse jäin lagailee ja kuunteleen musiikkia <3

Juu ja tän päivän odotetuin hetki on n.klo 22:45 Silloin NORPPA IS IN TARTTO :D mennään kuitenkin ennen sitä kattomaan Taskuun yks leffa karkee suomennos hirveet pomot :D toinen vaihtoehto olis ollut morsiusneidot, mut me päätettiin mennä kattomaan kundeja mimmien sijasta :D mää nyt tässä odotan lähtöö Tarttoon :3

Illalla/yöllä sitten ruokabileet nälkäiselle Norpalle :D

-Anne

Lepopäivä

Iltoja! Eli "Heat õhtu", jos oikein arvaan eestinkielisen vastineen. Teija taas 'arvutin' puikoissa.

Tämänaamuinen Jumalanpalvelus oli varsin mielenkiintoinen elämys. Kovin paljon en eestinkielisistä lauluista ja saarnasta ymmärtänyt, tutut Raamatun tekstit kylläkin. Se mikä ensimmäisenä teki tämän pühapäevän jumalanpalveluksesta minulle seikkailun oli ilmeisesti lievänpuoleinen ruokamyrkytys, jonka sain aamiaisella nauttimastani (tai palasta siitä, maistui niin epäilyttävältä, etten syönyt kokonaan) pullasta, jonka olin ostanut ehkä turhan kauan aikaa sitten kaubluksesta. Siinä seistessäni (eestiläisissä jumiksissa seistaan varmaan moninkertaisesti suomalaisiin nähden) alkoi hiipiä huono olo ja huimaus. Vaihdoin jalkaa puolelta toiselle, mutta päätin taistella urhoollisesti. Taistelu kuitenkin lakkasi nopeaan nykäykseen, joka toi suuhuni vatsahappoja. Annoin itseni pudota penkille istumaan - ja säikäyttää samalla Annen, joka seisoi vieressäni.

Mysteerinen ele...

Kolehtivirteen mennessä olo tasoittui sen verran, että uskalsin harkita ehtoolliselle menoa. Ehtoollisella kiinnitimme huomiota erään alttarille polvistuneen eleeseen. Se nosti oikean nyrkkinsä vasemman rintansa päälle. Jaan ilmeisesti rukoili hänen puolestaan tai siunasi hänet, mutta ei antanut viiniin kastettua leipää kuten meille. Ehtoollisen jälkeen sitten järkeilimme ensin keskenämme, mitä tämä salaperäinen ele tarkoitti. "En halua ehtoollista, vaan siunauksen"? Sen lisäksi keksimme joukon muita 'eleitä', kuten "Ei viiniä, olen absolutisti". Oma suosikkini on tosin ehdottomasti:

"Haluan batman-limpsaa!"

Myöhemmin kuulimme Jaanilta tämän mysteerisen eleen tarkoittaneen, että kyseistä ihmistä ei oltu kastettu.

Kuremaan rantaa

 Laglag... Tänään oli todellakin lepopäivä - tai lagauspäivä kuten Jaanille asian ilmaisimme. Tämän jälkeen meidän luonnollisestikin piti selittää hyvin "suomenkielinen" termimme 'lagaus'. Jaan vei meidän Kuremaan, rantaan 'lagaamaan'. Koska oli sen verran koleamman puoleinen päivä, ei huvittanut mennä uimaan, joten todellakin vain lagasimme rannalla, luimme Samuelin kirjaa ja piirtelimme kaikennäköistä.

Amandan oli tarkoitus mennä taas keinumaan, mutta hän jäi jotenkin kummasti matkalla juttelemaan suomalaisen motoristin kanssa, eikä sitten loppuen lopuksi mennytkään keinumaan.

Rannalta menimme Arnen kyydillä heidän luokseen. Kävimme saunassa ja ollessamme syömässä Jaan pääsi myös paikalle. Hän söi kanssamme ja lähti saunaan.

Amanda tutkii...

"Harjoitus tekee mestarin"
totesi Amanda saatuaan letin valmiiksi.
Epäselväksi jäi, oliko tämä harjoitus
vai mestariteos.

Katselimme myös parikymmentä vuotta vanhoja videoita Rainin keikoista ja Amanda letitti samalla päähäni ranskalaisen letin.

Hyvin saunoneina, syöneinä ja Rainin nuoruusvuosiin tutustuneena palasimme takaisin rahvamajaan, jonne saimme aamulla lähteneiden sveitsiläisten tilalle naapureiksemme eestiläisen perheen. Perheen tytär tervehti meitä tomerasti astuessamme Jaanin autosta pihaan: "Tere!"

Vaikka ensin alkuun jännittikin saada uusia naamoja tänne rahvamajaan kanssamme, on loppuen lopuksi ihan hauska nähdä täällä muutakin porukkaa.

Siunattua iltaa teille.

Teija kuittaa.

etsii etsii etsii

Pyörittelen tässä tuohisormusta pikkulillissäni. Sateinen, kiireetön, hiljainen mutta tunteita nostattanut päivä.

Pari viime yötä oon nukkunut tosi levollisesti, lukuunottamatta viime yönnä heräämistä Norpan viestiin. Herättiin ja syötiin hitaasti. Hard Workiin lähtiessämme katsoin pöydän alle ja uhkasin tuhota hyvin ruokitut villakoiramme. Hain pölynimurin, ja siivosimme yhdessä huoneemme komeaan kuntoon. Odotamme kovasti Norpan seuraa ja valmistaudumme jo fyysisissä asioissa. Jaan kyllä huokaisi ja sanoi, että kyllä maanantainakin ehtii sängyn tuomaan. Siis sänkyä ei vielä ole, mutta puhdas, raivattu tila sille on valmistettu.

Krapsuttelimme yhtä seurakunnan rakennusta, jonka käyttötarkoituksesta ei meillä ole tietoa. Huomenna voisi vaikka selvittää sen. Krissu pyöräili aamulla ohitsemme matkallaan postiin ja antoi ainakin itselleni pieniä taukoja raaputtamisesta. "I wish I could see your hand working as fast as your mouth!" Jaankin kävi kannustamassa ennen Tartuun lähtöään. Olisi meilläkin ollut mahdollisuus lähteä, mutta ei lujasti odotettu Tartun enää tarjoavan meille mitään. Mieluummin jäimme Palamuseen.

Suunnittelimme iltapäivällä menevämme leikkikentälle värityskuvien kanssa. Teija etsi netistä lampaankuvan, jonka alapuolelle kirjoitimme Joh. 10:14-15 "Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta.

Teija varmaan muokkaa tuota kuvaa vielä myöhemmin tähän blogiin sopivaksi... (Ja Teijahan muokkasi...) Meillä oli siis hieno suunnitelma, mutta siihen se jäikin kun alkoi sataa kaatamalla. Odottelimme sateen laantumista. Kuuden maissa lähdimme liikkeelle, kävimme kurkkaamassa asuinalueella, mutta ketään ei ollut ulkona leikkimässä. Ehkä jonain toisena päivänä.

Oli päivässä kyllä yksi valonpilkahdus, kun kuulimme muidenkin ihmisten kuin meidän askeleita majoitustiloissa. Tosi ihana sveitsiläispariskunta oli tullut polkupyörällä Puolan, Liettuan ja Latvian kautta Viroon. Määränpäänä ymmärtääkseni oli Tallinna ja siellä u-käännös kotia kohti. Opastimme liikkumista suuressa Palamusessa ja näytimme kirkkoa sisältä. Pariskunta oli kovasti ilahtunut vastaanotosta, ja kovin ihastuneita olimme myös me. Aamulla varmasti vielä voimme höpistä. He olivat kiinnostuneita kuulemaan ajastamme täällä ja keskustelemaan Viron historiasta, myös hengellisestä historiasta. Vaikkei paljon tiedetä kuin mutua.

Lammasteemasta vielä, ja laitanpa jälleen laulunsanoja: "Ei oo vertaistaan, ei kukaan toinen mua niin kosketa, joskus etsin kaukaa ja huomaan vain sen, ei oo vertaistaan. Väkevä virta on rakkaus, on armo parantavaa. Pienimmät kantaa hän sylissänsä, ei oo vertaistaan."

Joillekin saattaa olla tuttu laulu. Oon myös laulanut tätä laulua täällä eestiksi: "Pole teist kui sa".

Joh. 10: 27-30 Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä."

Juuri nyt kaipaan enemmän kuin mitään muuta, että kuulisin paimenen rauhoittavan äänen ja tuntisin hänen käsivartensa ympärilläni. Ollut tosiaan kaikilla meillä tunteet herkillä. Turvallisempaa ja pysyvämpää kättä emme kuitenkaan löydä, emmekä etsi. Herraa Jeesusta Kristusta haluamme seurata sinne minne hän kutsuu suloisella äänellään.

Olet rakas lammas hänelle, jos poissa laumasta, hän jättää kaikki muut etsiäkseen sinut. Varmaa on ettei hän luovuta ennen kuin olet jälleen hänen sylissään. 

Olet siunattu.

historiaa ja kulttuuria

Juu heräilin taas vähän hitaamin kuin Amanda ja Teija, mutta nousin kuitenkin lopulta syömään aamupalaa ja ajatellen: "Jipii taas hard work kutsuu." Mutta tänään ei niin tapahtunutkaan sillä Jaan on täällä taas ensimmäinen reaktioni oli sanat: " Ooo pitkästä aikaa ihmisiä...." Tietysti tarkoitin tällä kommentilla sitä että emme ole enään yksin. Jaan tietty rupes kyselee et eikö me olla oltu vai ihmisten kans tällä ajal -.-' ja Amanda ja Teija rupesivat selittää ettei aamulla olla nähty muita paitsi siivooja ja sitten kuulumisia siinä vaihdeltiin ja sovittiin katsotaan et mitä tehään tää loppu aika täällä päin.

  Juu tultiin tänne Jaanin työhuoneeseen tekeen ohjelmaa ja Jaan keksi että mentäisiin tänään katsomaan sellaista Moottoripyörä jengin tapahtumaa missä oli teemana viikingit. Oli mielestäni hienoa mennä sinne Jaanin perheen kanssa varsinkin, kun Jaanin vanhin poika on  kova viikinki fani :D.

Siellä me sitten oltiin ja tehtiin monenlaista, mutta lähtö olis varmaa ollu nopeempi jos ne olis osannut laskee sen "viikinki veneen" vesille -.-'. Oli kyllä myös huvittavaa kun oltiin keinuilla sielä rannalla niin joku karski mies tuli antaa Amandalle vauhtia :D ja kuten Amanda itse myönsi: " Näin ei voi käydä kellekkään muulle.." Tässä asiassa olen täysin samaa mieltä :D.Amanda kokeili myös viikinki asua ja kuten huomata saattaa kuvasta niin ei Amanda paljoa erotu lasten seasta, mikä on aika suloista :3 XD

  Lopulta kun olimme takaisin täälä söimme ja vietimme taas vapaa aikaa ja luimme myös hieman Samuelia eteenpäin :) Amanda ja Teija kävivät myös lasten luona, mutta tänään oli ilmeisesti erilainen sillä Amanda ja Teija olivat puhuneet nyt vanhempien tyttöjen kanssa (siis 10-13 vuotiaiden). Mutta tuli Amanda silti maalia kasvoillaan takaisin sillä Teija oli tehnyt hänestä tikrun :3.

  Tämän jälkeen tytöt tuli ehdottaan että mentäisiin kauppaan, mutta itse olin laiska enkä  oikeen viitsinyt lähteä ja sen jälkeen keskustelu menikin näin...
Anne: " En mää tarvis ku vaan kaks pulloo light cokista mut ei se ois kivaa et te joutuisitte raahaan niitä..."
Amanda:" No voidaahan me tuoda ne "
Anne:"No emmä ny tie...Teija mää haluun kuulla normaalin ihmisen mielipiteen...." (Amanda näytti hieman järkyttyneeltä ku sanoin noin)

Teija: " No hei kuuntelisit joskus ittees ku sun kommenttis on nii risti riitanen. Sanot eka et tarviit VAIN kaks pulloa ja sen jälkee mut en tahtois että RAAHAATTE niitä -.-'."
Anne:"No jos sit tän kerra.."
Amanda:" Raahasitha sää eilenki meijän kaikki ostokset joten eiköhä se oo meidän vuoro. Mitä muuten tarkotit normaalilla.....
Anne:" Noku sää oot aina valmis kaikkee vaikka se ei olis ees kovin miellyttävää niin aattelin et teija viittis ees sanoo jos ei oikeesti huvita."
Teija:"Amanda onku partio poika aina valmiina kaikkeen!"
Jaa sitten Teija ja Amanda menivät kauppaan ja Amanda sanoi vielä ettei hänellä oikeastaan oo edes sinne asiaa mutta sielä on vaa nii kiva käydä.....

Samalla reissulla Amandaja Teija törmäsi suomalaisiin jotka olivat täälä jossain kulttuuri projektissa ja he pyysivät meitä tulemaan käymään sillä tilaisuus oli tuossa viereisessä salissa. En aluksi meinannut mennä, mutta kun Teija tuli hakemaan mut väkisin nii en voinu muuta ja olihan se ihan ok et menin :D Suomalaiset antoivat meille ylimääräiset suolakeksit kun odotellessamme Jaania viemään meitä uimaan luimme Samuelia pihalla :3

Noo menimme sitten uimaan, mutta mulla oli vaikeuksia mennä uimaan ku rannassa oli iilimatoja ja en aluksi halunnut millään hypätä ku en tienny et ylettyisinkö pohjaan ja sain kuulla et jalkaan voi osua vesikasvi...Joten mulla meni jonkun aikaa päästä vetee mut oli se sitten kivaa taas uida ja vesi oli iha sika lämmintä :D.

Päiväunia ja pannkookkia

Nukuin toissayönä tyylikkäästi kellon ympäri iltakahdeksasta aamukahdeksaan. Silti onnistuin nukkumaan tänään kahden tunnin päikkärit. Noh aamu valkeni kuitenkin kauniina, vaikka myrsky olikin yöllä vähän riepotellut, kuten Amanda kertoikin.

Aloitimme Hard Workimme rapsuttelemalla lastoilla maalia irti keltaisesta rakennuksesta. Aurinko porotti kuitenkin kuumasti ja minulle tuli vajaan tunnin aherruksen jälkeen huono olo, vaikka olinkin suojannut pääni huivilla ja yritin silloin tällöin juoda vettä. Minä ja Anne menimme lajittelemaan leluja ja muita tavaroita, jotka olimme tuoneet mukanamme Suomesta jätesäkeissä.

Tuli paljon muistoja mieleen itsellekin tutun näköisiä leluja pussista toiseen pyöritellessä. Oli oikeastaan erittäin hauskaa lajitella nukkeja, pehmoleluja, autoja, värikyniä ynnä muita omiin pusseihinsa Annen ja vähän myöhemmin myös Amandan kanssa. Lelut olivat todella hyväkuntoisia ja ne tekevät varmaan monet lapset iloisiksi... no ainakin hetkeksi.

Olen tässä lueskellut kirjaa nimeltä "Haaste, joka lähtee sydämmestä". Täytyy sanoa, että se kirja kyllä pistää katselemaan asioita eri tavoin, vaikka olen vasta puolessa välissä. Luulen, että se tarvitsee vähän aikaa sulatella ennenkuin siitä saa mitään järkevää kirjoitettua. Tiukkaa tekstiä.

On ollut mielenkiintoista aina välillä päästä juttelemaan hyvinkin syvällisiä Krissun ja Karinin kanssa. On aina mielenkiintoista nähdä, kuinka Jumala kutsuu ihmisiä puoleensa ja miten Jeesus kutakin kohtelee yksilönä, eikä yritäkään laittaa kaikkia tulemaan uskoon samalla tavoin.

Niin... takaisin päivän kuluvan päivän tapahtumiin. Kävimme taas hyppäämässä ruutua lähialueen tyttöjen kanssa ja ne tulivat kanssamme tekemään pannukakkuja Nuorisokeskukseen. Minulla ja Amandalla kesti aikamme, että saimme selvitettyä, ilman varsinaisesti yhteistä kieltä keskuksen työntekijälle, että tarkoituksemme on vain käyttää - ihan paikan aukioloaikojen mukaan - vähän keittiötä valmistaaksemme nuorten kanssa vähän pannukakkuja. Keskuksen työntekijä ei jotenkin meinannut ymmärtää, vaikka yritin vähäisten vironkielen taitojenikin kautta selittää asiaa. Työntekijä pyysi yhtä paikalla olevaa viidentoista vanhaa poikaa toimimaan englanninkielen tulkkina välillämme. Silti tuntui, ettemme oikein ymmärtäneet toisiamme. Lopulta soitimme Krissulle, joka sai asian puhelimen kautta selvitettyä. Tuntuu, että lasten kanssa on paljon helpompi kommunikoida.

Pannukakut valmistuivat ajallaan ja maistuivat sekä meille, että mukanamme tulleille tytöille. Söimme pannukakkujen kanssa erään illan jäätelönsyömistalkoilta ylijäänyttä kinuskikastiketta ja hilloa. Anne rohkeni jopa maistaa pannukakkua "sugar-butter"illa, eli siis käytännössä kermalla, jonka Krissu vahingossa vatkasi voiksi.

Pannukakkujen syömisen ohessa pelailimme vähän biljardia... Tai ainakin Anne, Karin ja Krissu pelasivat. En ole ihan varma voiko omaa suoritustani pelaamiseksi kutsua :D Pussitin pelin aikana neljä palloa: valkoisen kaksi kertaa, yhden oman ja yhden Annen pallon.

Nyt voisi alkaa pikku hiljaa lopetella ja mennä vaikka syömään iltapalaa.

Siu.

- Teija

happy dancing

Tere hommikust eli hyvää huomenta!

Seuraavat lyriikat kuvaavat eilistä päivää parhaiten: "Jessie J - Price Tag". Lähdimme aamupäivällä Krissun kanssa bussilla Tartuun ja illalla, kun vielä kävimme uimarannalla, Krissu oli huolissaan musta ja alkoi laulaa Karinin kanssa seuraavaa laulua.

Seems like everybody's got a price,
I wonder how they sleep at night.
When the sale comes first,
And the truth comes second,
Just stop for a minute and
Smile

Why is Amanda so serious?
Acting so dang mysterious
Got your shades on your eyes
And your heels so high       (no, I had slow Crocs)
That you can't even have a good
Time.
 
Amanda look to their left (yeah)
Amanda look to their right
Can you feel that yeah?
We're paying with love tonight....

Chorus:
It's not about the money, money, money
We don't need your money,money,money
We just wanna make the world dance,
Forget about the Price Tag.
Ain't about the (uh) Cha-Ching Cha-Ching.
Ain't about the (yeah) Bl-Bling Ba-Bling
Wanna make the world dance,
Forget about the Price Tag.

Tartussa todella tutkittiin hintalappuja, pidettiin kunnon tyttöjen päivä ja kierreltiin kaupoissa. Ilmeisesti itselläni viime kerrasta oli tarpeeksi kauan aikaa kun ei pahemmin ahdistanut. Päinvastoin Krissu makutuomarina ja tulkkina oli mahtavaa seuraa. Kauniin topin löydettyäni Krissu yllytti ja opetti mulle "happy dancen", jossa ei saanut näyttää kieltä vaan piti pomppia, taputtaa, hymyillä ja kimittää: "jei jei jei!".

Seems like everybody's got a price

Tiedätkö hintasi, arvosi? Sinut ja minut on ostettu Jumalalle kaikkein arvokkaimmalla hinnalla, rakkaan Jeesuksen verellä.

1. Piet. 1: 18-21 Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä. Hänet oli valittu jo ennen maailman perustamista, ja nyt aikojen lopulla hänet on tuotu julki teitä varten. Hänen kauttaan te uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että te uskoessanne myös panette toivonne Jumalaan.

I wonder how they sleep at night.

No se... Yöllä oli hirvittävä myrsky. En ole ennen ajatellut, että ukkonen vaikuttaisi jotenkin olotilaani, mutta viime aikoina parikin kertaa juuri ukkosilman aikaan oon kärsinyt kovasta päänsärystä. Niin myös eilen pyöriskelin monta tuntia sängyssä, kunnes sitten lähdin juomaan ihanaa 2,5 % kevytmaitoa ja takaisin tultua katselin vain ikkunasta isoja, tiheään ilmestyviä salamanvälähdyksiä, varsinaisia salamanpiirtoja en nähnyt. Olin todella turhautunut ja mietin, että nukun sitten huomisen päivän jos yöllä en saa unta. Aloin rukoilla ja ylistää Isää, joka on suurempi kuin luonnonvoimat ja myös mun leponi antaja. Pian aloin voida paremmin ja ilmeisesti uudistavat yöunet sain, kun heräsin jo hyvissä ajoin katsomaan todella kaunista ja kirkasta auringonpaistetta.

Herra kanssasi ja rakkaudessaan sydäntäsi koskettava!

- Amanda

Lapset elämän suola

 Amanda ja teija olivat taas heränneet ennen minua ja sain kuunnella Teijan "ihanaa" herätys biisiä .http://www.youtube.com/watch?v=COaQmPfS5lM se sitten soikin sitten koko loppu päivän päässä....
Aamupalan jälkeen sitten taas aloitimme hard work -urakan ja Krissu ja Karin tulivat myös aamusta, sillä paikallisesta lehdestä tuli yksi toimittaja haastattelemaan meitä.

  Itse en pitänyt ajatuksesta, että pärstämme ja asiamme pistetään lehteen sillä ajatuksemme voi vääristyä kielimuurin takia, mutta toivottavasti niin ei käy...Enkä muutenkaan tykkää että musta otetaan kuvia...Se tietysti vaikeutti myös toimittajan työtä mutta toivottavasti hän sai nyt jotain irti.

  No sitten kun lopetimme työt menimme kolmisin huoneeseemme hengaamaan ja lukemaan Samuelin kirjaa. Mietimme lukiessamme kuinka Saulia varmaan hämmensi kun hän sai yhtäkkiä todella erityiskohtelua ja sai kuulla vielä yhtäkkisen öljyämisen ja suudelman jälkeen että hän on tuleva kuningas (juu ehkä vähä jätetty pois mutta tuollaiselta se ainakin minusta tuntui). onhan meidän tiet joskus hämmentäviäkin, mutta kyllä jumala aina näyttää meille miksi näin oli parempi. okei...Nyt tuntuu siltä et sain ton kuulostaa paljon järkevämmältä omassa blogissani... Noo hällä väliä :D Tällainen kirjoittaja mää oon :D.

  Syömisen jälkeen Amanda ja Teija kävivät postissa itse olin koneella tsiikailees juttuja ja kun tytöt tulivat takaisin katsoimme Teijan kanssa muutamia todella TYPERIÄ lastenlauluja... Tai ainakin ne oli sillä nimellä...
Sitten Amanda ja Teija tekivät koneella tekstin raamatusta ja kiinnittivät ne tikkareihin.. Jep ne on namusetiä tai ehkä paremminkin namutätejä.... raamatun paikka kaikille tuttu:

  Sest nõnda on Jumal maailma armastanud, et ta oma ainusündinud Poja on annud, et üksi, kes temasse usub, ei saaks hukka, vaid et temal oleks igavene elu!  joh 3:16

Sitten kolmen jälkeen menimmekin leikkimään ja maalailemaan lasten luo :3. Se oli kivaa <3 Sitten kun maalasimme myös toisiamme saimme hyvät naurut :D Lapsiakin tuli lisää paikalle kun vain odottelimme maalaillessamme :) Kuuden paikkeilla alkoi kuitenkin sataa ja ukkostaa, joten meidän oli hyvä lähteä paikalta ja käydä matkalla kaupassa ja samalla reissulla myös kaupassa oli puolen minuutin sähkökatkos :D Se oli jännää :3




Kun pääsimme takaisin tänne söimme ja pesimme osan sotkeentuneista taide teoksista tai pikemminkin minä en vielä ottanut muuta kuin kädessä olevat ja Teija ja Amanda pesivät kaikki pois.. Nyt ollaan vaan hengailtu sisällä rauhassa ja huomenna Tarttoon Krissun ja Karinin kanssa :D Jippii






Noo mun ehkä on nyt kumminkin, ennen kun meen nukkumaan, siivottava tää Banda-luukki pois naamasta :3


- Anne