Tämä päivä on ollut ihan mahti päivä:) Videosta näette, miten hauskaa meillä on ollut. Illalla mietimme ja huokailimme, että vielä pitäisi kirjoittaa blogia... No, Juhanihan innostui etsimään kameran käsiinsä ja niin Lasse toimi tuottajana, Juhani kuvaajana ja me olimme viimeisen kerran Palamusen tähtiä. Huomenna miehet päättivät herätä siinä kuuden maissa tai ainakin Lasse keittää ensimmäiset sumpit. Me emme herää ollenkaa, koska emme varmaan ehdi nukkumaan. Head õõd teille, me lähdetään pakkaamaan!
Ja taas kerran kun on meitsin vuoro kirjottaa blogia niin eiköhän me päästä koneelle vasta puolilta öin!! että diu diu vaan kaikille!
Tänään ollaan oltu tehokkaita ja pirteitä. Aamupäivästä jynsässimme loput ikkunat ja pyyhimme ruokasalin lamppujen päällystät. Hyvä me! Hommat suju hyvin ylistysmusiikin tahdissa ja aikaa jäi vielä ennen kerhoa käydä syömässä vähän friikarttuleita ja hamppareita ja suunnitella päivän leikkejä. Kylmässä ja vähän sateisessakin säässä läksimme ensimmäiseen kerhoon.
Ensimmäisessä kerhossa paikalla olivat vain Kaisa, Victoria ja Nora. Leikittiin tervapataa, viimenen paar välja leikkiä, ja tietystin laulettiin. Kylmän sään ja vähäisen lapsimäärän takia kerho lopetettiin parikymmentä minuuttia aikaisemmin. Menimme Annen kanssa kauppaan ostamaan viimeiseen kerhoon lasten odottamia ja toivomia karkkeja!! Jepajee!
Kauppareissun jälkeen olikin sitten taas vähän leikkien suunnittelua ja of course päikkäreiden aika! Päikkäreiltä suoraa lompsimme viimeiseen kerhoon minkä pidimme täälä. Tällä kertaa leikimme tuossa Rahvamajan lähellä olevalla laululavalla. Kerhon järisyttävin asia oli varmasti kommid eli karkit!! namii! Toinen suosittu juttu oli askartelu ja hyppynaruilu. Lisäksi taas luimme "Minun Väige Piibeliä" ( joka on muuten btw sama lasten Raamattu mitä veljeni Joni luki mulle kun mä olin pieni...pointisit Jonille!! ), lauloimme ja näyttelimme pantomiimia. Meno oli kova sillä lapsiakin oli seitsemän mukana. Toivottavasti taas ensikesänä päästään touhuamaan yhdessä ja pitämään hauskaa. Nyt lapset taitavat suunnata ajatukset jo kohti alkavaa koulua. Pienet ystävämme jättivät jälkensä meidän sydämiimme ja muistamme heitä varmasti aina suurella lämmöllä!
Kesken kerhon minä ja Anne saimme oikein lämpimät halaukset vanhalta tutultamme Juhanilta, jonka kyydissä tulimme tänne pari viikkoa sitten ja jonka kyydissä pääsemme myös kotia kohden. Juhani tuli tuomaan tänne paikalliseen vanhainkotiin heidän tarvitsemiaan tavaroita. Oli oikein mukava tavata Juhania uudestaan ja juttu luisti huumorilla höystettynä oikein sujuvasti! Juhanin matkakumppanina oli tällä kertaa Lasse jolla oli yhtä hersyvä huumorintaju kuin Juhanillakin =) Kerhon jälkeen lähdimme Juhanin ja Lassen, Jaanin perheen sekä Noran ja hänen äitinsä kanssa Kaspereen pienelle kävelyretkelle. Luonnonpuistossa oli suuri kiikku jossa tietysti Annen kanssa kiikuimme ensimmäisinä ja lasten kanssa siellä temmelsimme. Minä ja Anne myös juostiin pieni lenkki huonosti merkityillä poluilla... ihme kun emme eksyneet tai astuneet hämärässä hevosen kakkaan. Ulkoilun jälkeen suunnistimme takaisin Palamuseen ja Rahvamajaan.
Suihkun jälkeen söimme yhdessä Lassen ja Juhanin kanssa iltapalaa ja pidimme oikein mukavan juttutuokion. Että ei nyt oikein voi muuta sanoa ku et on ollu ihan mahtava päivä!
Meitsiki sai heti aamusta oikein mieluisan synttärilahjan, joka odotti tuola keittiössä! Sielä nimittäin oli TAAS HIIRI!!! hyi hiisi sanon minä. Anne taas rohkeana likkana otti laatikon ja kiikutti sen tuonne joen toiselle puolella. ja voijjjee se hiiri pomppi aiva hillittömän korkialle jaa yyyyhsfksji. Se näky kyllä vei ruokahalut aika tehokkaasti... miettikää ny se on tuola meiän keittiös pomppinu ja yyyyhhhh..
Noin nyt on kerrottuna tältä päivältä varmaan kaikki oleellinen eli menu, hiirijahti ja millon oltiin päikkäreillä =D Eli nyt on hyvä hetki lopettaa. Kiitos tästä päivästä ja tulevasta yöstä! Hyää yötä ja pusi pusi!
Hyvin pyyhki ku Serla, mitä mitä Jeesus on Herra! Mukava päivä, vaikka seuraavana yönä molemmat taitaa nähdä unta ikkunoista, toivottavasti ei painajaisia, koska huomenna muutama lasi odottaa vielä putsausta.
Me niin oltais tarvittu Annelin kans tänne meille sellanen aamuvirkku tyyppi joka on aina viimestään kasilta ylös virkeenä menossa! Kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta nousimme tänäänkin vasta ennen yhtätoista. Nyt päätimme, että huomenna herätään jo ainaki ennen ysiä... me niin noustaan.
Ei kyllä voi ylpeillä yhtään omilla tiedoilla tai sivistyksellä, kovasti luettu koulussa historiaa, mutta kun seilaa lahden yli naapuri valtioon niin maan historiasta ei tiedä kyllä justiinkaan yhtää mitään. Joko mä oon nukkunu kaikki hissan tunnit tai sit Viron historiasta ei oo niin paljoa puhuttu koulussa. En sit tiä kumpi on todennäköisempi vaihtoehto. Mutta siis tänään mulle valkeni, että Viro itsenäistyi vasta 1991 ja sitä ennen se oli ollut 50 vuotta Neuvostoliiton vallan alla. Joten Neuvostoliiton jättämät jäljet näkyvät vieläkin täällä. Katsoimme tänään Jaanin luona elokuvan, joka kertoi Viron vapausodasta vuonna 1918 ja illalla näimme dokumentin Viron historiasta. Aika tapahtumarikas historia heillä on ollut ja aika karujakin aikoja Virolaiset ovat käyneet läpi. Itteeni jäi mietityttämään se miten Suomessa on kohta melkein jo 100 vuotta nautittu uskonnonvapaudesta ja sananvapaudesta, mutta täällä nämä ovat suhteellisen tuoreita asioita. Tajusin myös, että täällä ei ihan oikesastikkaan lapset ja nuoret eivätkä heidän vanhempansakkaan tiedä kristinuskosta. Dokumentissa eräs haastateltava totesi, että kouluissa kommunistien aikana opetettiin roskaa. Miltä tuntuisi jos omia mielipiteitä ei saisi tuoda julki ja kouluissa opetettaisiin valtiovallan kehittelemiä omia totuuksia ja minkäänlaista uskontoa ei periaatteessa olisi olemassakaan. Entä miltä tuntuisi pitkän hiljaisuudessa elämisen jälkeen päästä vapaaksi ja itsenäsistyä.
Pohdimme Annen kanssa kun kävelimme kotiin illalla Jaanin luota, että mitenköhän täälä suhtaudutaan kristinuskoon. Olisi kiva tietää minkälaisia ajatuksia tai tunteita esimerkiksi meidän kerhossa käyvien lasten vanhemmissa on herännyt kun olemme lasten kanssa laulaneet hengellisiä lauluja ja lukeneet lasten Raamattua. Millainen on kirkon asema täällä? Tai millaista täälä olisi olla kristitty nuori?
Pienen kansan on aika mahdoton tehtävä nousta asein ja väkivallalla vastaan Neuvostoliiton kokoista jättiläistä vastaan. Dokumentissa näimmekin virolaisten laulavasta vallankumouksesta. Kansa nousi yhdessä ilman väkivaltaa laulaen taistelemaan itsenäisyydeestään. Eestiläiset on kyllä kovia! Oli mielenkiintoista kuulla Jaanin ja Ingridin omia muistoja Neuvostoliiton ajoilta. Ingrid kertoi, että vieläkin mielessä on pieni pelko siitä että jos sieltä Peipsjärven toiselta puolelta tullaan ja viedään taas kotimaa. Jaan vielä lisäsi että siellä tosiaan on koottu armeijjaa. hmmm....
Juu olis kyllä mahtavaa oppia lisää tämän maan historiasta mut jos nyt palattais tähän päivään. Tänään siis ollaan pesty astioita ja operaatioikkunanpesu jatkui edelleen käsipyyhkeiden ja ikkunanpesuaineen kera. Jaanin luona söimme lounaan yhden aikaan ja katsoimme elokuvan "Nimet marmoritaulussa" (sen joka kerto siitä vapaussodasta). Ruuaksi oli tällä kertaa kinkkupiirasta ja jälkiruuaksi uunijäätelöä. Leffan jälkeen lähdimme Rahvamajalle hakemaan kerhovälineitä ja päivän ensimmäinen kerho lähti käyntiin Rahvamajan juurella.
Ensimmäisessä kerhossa lapsia oli vain neljä. Olav, Loo, Aaro ja Nora leikkivät meidän kanssa tervapataa, arvausleikkiä, krokettia ja muita lasten itse keksimiä leikkejä joista me ei ihan aina päästy täysillä kärryille. Leikit sujuivat hyvin ja lopuksi luimme lasten Raamatusta muutaman tarinan ja lauloimme Simojoen lauluja eestiksi. Sovimme, että nähdään kuudelta seuraavassa kerhossa taas Rahvamajan juuressa.
Läksimme syömään ja söimme tuhdit ja majoneesin täyteiset annokset tutuksitulleessa ruokapaikassa. Kuudelta olimme valmiina uusien leikkien kanssa Rahvamajan pihassa mutta lapisa ei näkynyt missään. Olimme vielä tässä vaiheessa siinä käsityksessä, että menisimme seitsemältä katsomaan kun Loo ratsastaa ja kun päätimme lopulta mennä katsomaan onko lapsia meidän vakioleikki paikalla emme viitsineet ottaa leikkivälineitä mukaan. No pääsimme Jaanin pihanurkille missä aina pidämme kerhoa niin Loo tuli meille kertomaan, että ei sitten mennäkkään ratsastamaan. Meillä siis olikin viä tunti aikaa pitää kerhoa ja lapsiakin saapui paikalle ainakin kourallinen. No eipä siinä muu auttanut kuin käydä hakemassa päivän leikkeihin tarvittavat tavarat ja niin saatiin kovat askartelut käyntiin. Askartelimme paperista pienet rasiat joihin lapset voivat sitten laittaa heidän pieniä aarteitaan. Askartelussa vierähti tunti ja lopuksi vielä Victoria luki meille muutaman tarinan "Minun väige Piibelistä". Eli loppujenlopuksi saimme taas pidettyä hyvän kerhon ja lapset näyttivät nauttivan touhuamisesta. =)
Joo nyt tuli taas kyllä niin sekava selostus, että huhuh. Mutta näin siis meidän viimeinen viikko pyörähti käyntiin täälä. Toivottavasti siä on viä Suomi pystyssä ku täältä tullaan... ja ehkä ne venäläiset ei viä tällä viikolla hyökkää tänne.
Tänään on sunnuntai, joka tarkoittaa sitä että päivä alkoi
jumalanpalveluksella. Normaalisti päivä alkaisi aamupalalla, mutta koska
meillä ei ollut jääkaapissa mitään mitä laittaa suuhun, menimme
tyhjällä vatsalla kirkkoon. Ulkona oli hirveän kylmä, mutta onneksi
kirkossa oli kuitenkin lämmin. Jumalanpalveluksessa ei ollut kovinkaan
montaa ihmistä, mutta mielestäni tunnelma oli oikein mukava ja lämmin.
Minä ja Suski pääsimme lukemaan myös päivän evankeliumin suomeksi, Luuk.
18:9-14. Kun jumalanpalvelus oli ohi sovimme Jaanin kanssa, että
menisimme hänen kotiinsa syömään ja katsomaan viimeisen osan Oskar
Lutsun elovista eli Sügis (Syksy). Myös Valdur ja toinen mies, jonka
nimeä emme tiedä oli kutsuttu Jaanille.
Jaanin luona
saimme syödä kartuleita (perunoita) ja pihvejä, joita oli jäänyt
eiliseltä ruokailulta. Vatsat tulivat taas täyteen ja minä ja Suskikin
saimme päivän ensimmäisen aterian. Kun olimme syöneet ja katsoneet
elokuvan mietimme, että miten päivä jatkuisi. Tulimme siihen tulokseen,
että lähtisimme katsomaan eläimiä Elistvere loomaparkiin. Ennen kuin
pääsimme lähtemään, minä ja Suski kävimme kaupassa. Niin, kauppa oli
kuitenkin auki, voi meitä. No saimme kuitenkin iltapalaeväät ostettua,
vaikka aamupalankin olisimme voineet käydä ostamassa, jos olisimme
tajunneet vähän ennemmin, että kauppa on myös sunnuntaisin auki.
Kaupassa käynnin jälkeen Jaan ajoi sinisellä autollaan Rahvamajan pihaan
ja niin matka eläintarhaan alkoi. Siellä näimme karhun, hirven,
ilveksen, metsäsian, ketun, biisonin, oravan, hiiren sekä monia muita
metsän eläimiä. Retki päättyi jäätelön syöntiin. Käynti Elistveressä oli
mukava ja huomasin, että Aaro, Loo ja Olav nauttivat suuresti.
Palasimme
Rahvamajalle puoli seitsemän aikaan. Ihan ensimmäisenä veimme
pyykkejämme koneeseen, jotka pitäisi vielä laittaa tänä iltana
kuivumaan. Tämän jälkeen päätimme lähteä kävelylle, mutta
kävelylenkkimme päätyikin ruokailuun. Suski tilasi hampurilaisen ja minä
friikartuleita ja lihapullavartaan. Tilatessani sanoin Suskille, että
tarjoilja tulee kuitenkin sanomaan että lihapullia ei ole. Nauroimme,
koska mietimme, että niin ei voisi käydä toista kertaa. Kun sitten
istuimme pöydässä ja odotimme ruokiamme, tarjoilia tuli pian ja sanoi,
että lihapullia ei ole ja kysyi mitä muuta ottaisin tilalle. Niin kävi
kuitenkin ja sainkin viinerit eli nakit lihapullien tilalle. Vatsat
pullollaan astelimme kauppaan ostamaan vielä jälkkäriä. Oli pakko saada
vähän karkkia:)
Tällä hetkellä kello ei ole vielä edes
yhdeksää, joten veikkaan, että tänään pääsemme ajoissa nukkumaan.
Iltapala ja iltapartyt ja sitten nukkumaan. Huomenna meitä odottaa
toinen pino astioita ja pölyt lamppujen päällä.
Kello on tasan kakstoista yöllä ja tulimme juuri iltapalalta kirjottaan blogia. Tänään herättiin joskus ennen puoltapäivää kun eilen meni vähä myöhäseen... mentiin joskus puolkolmelta nukkuun. Eli aamu meni heti tosi nappiin. Noustuamme lampsimme suoraan talon toiseen päähän ja pesimme ikkunat loppuun ja tiskasimme emme omia emmekä ikaalilaisten vaan talon omia astioita. Sen jälkeen mutustelimme aamupalan.
Valtavan haard wöörkkin jälkeen menimme laittamaan itseämmä edustuskuntoon sillä suunnitelmissa oli mennä Jaanille kylään katsomaan Oskar Lutsun kirjoihin perustuvaa elokuvaa Suvea (mitenköhän toi pitäs taivuttaa?!?!? suvi svempi suvein... ) . Suihkun ja peilin edessä toljottamisen jälkeen kävelimme Jaanin asunnolle. Siellä söimme tällä kertaa kermajuustoperunota ja lihaa sekä jälki ruuaksi ylihyvää suklaakakkua ja omenapiirasta. MUMS MUMS MUMS!
Leffan ja syömisen jälkeen aloimme valmistautua kesäpäiville lähtöön. Luvassa olisi virolaista musiikkia ulkona. Jaanin mukaan esiintyvän artistin musiikissa tärkeintä olisi sanoma ja musiikki ei välttämättä olisi se pääpointti...
Täytyy nyt kyllä sanoa, että musiikki ei ihan iskenyt muhun ja Anneen. Ja mitä niihin sanoihin tulee niin niistä ei kyllä ymmärtänyt hölkäsenpöläystä johtuen siitä, että laulut oli tottakai viroksi. Jotenka tällä kertaa tästä konsertista ei kyllä kovin paljoa irronnut. Mutta porukkaa oli paikalla suhteellisen paljon, joten kyllä se musiikki taisi muihin upota. Väliajan jälkeen ilta alkoikin hyvää vauhtia pimentyä ja nurmelle sytytettiin patoja jotka olivat paikan ainoa valon lähde. Jälkimmäisen esiintyjän alettua soittaan alkoi myös sataa vettä. Jos lupaatte olla kertomatta kellekkään niin voin kertoa teille pienen salaisuuden... hihiii =) meillä oli ihan omat bileet muovisen sateensuojan alla Annelin kanssa. Kuuntelimme Annelin iPodista vähän menevämpää musiikkia... mutta SSHHH! ei saa kertoa kellekkään. Siinä siis kyhjötimme kylkikyljessä ja yritimme välttää kastumisen... Myönnetään että siinä pimeässä ja vesisateessa istuessa alkoi tulla pikkuhiljaa koti-ikävä.
Emme kuunnelleet konserttia ihan loppuun asti sillä lapsetkin alkoivat olla ennen yhtätoista jo aika väsyneitä. Olavkin nukkui jo äitinsä sylissä ja Jaan kantoi hänet sitten autoon. Ajelimme takaisin Palamuseen ja Rahvamajaan. Menimme heti pikimmiten syömään iltapalaa mutta diipadaapaduu eipäs heti päästykään syömään... ystävämme hiiri oli viimein päättänyt tulla Jaanin asentamaan loukkuun. Laatikon mallisessa loukussa hiiri ei kuole vaan se pitää viedä laatikossa elävänä ulos. Joten Anne reippaana otti laatikon ja lähdimme pimeään ja sateiseen yöhön päästämään hiirtä vapaaksi. Minusta ei kyllä ollut mitään apua tässä touhussa. En olisi koskenut laattikkoon mistään hinnasta joten tyydyin kulkemaan Annelin perässä ja näyttämään valoa kännykän näytöllä ja hokemaan tasaisin väliajoin "voi jummi jammi". Ja voi jummi jammi sentään oli taas niin mahtia touhua mennä tuola pimiäs jonku hiiren kans... veimme sen joen toiselle puolelle asti. Juu et heippa vaan silleki hiirelle, ei tuu ikävä!
Tälläinen päivä tällä kertaa... kaikesta huolimatta tai ehkä just sen takia fiilikset on aiva mukiin menevät (voiko noin edes sanoa?!?! ). Ja huomenna taas uudet kujeet ja bileet. Tosin tällä hetkellä näyttää siltä, että huomenna ei saada aamu eikä iltapalaa kun unohdettiin käydä kaupassa ja kauppa ei huomenna meidän käsityksen mukaan ole auki. Äskeinen iltapala nimittäin tyhjensi meiän jääkaapin aika perusteellisesti...Elikkäs se jää nähtäväksi mitä huomenna tuleman pitää...Mut nyt sänky tuntuis aika kutsuvalta... Anne tuos onki jo nukkunu sohvalla... joo op. Hyvejä uneja!! <3
Joo, yritettiin siis kuvata teille videota, mutta ei onnistuttu millään. Tuosta lyhyestä pätkästä näkee vähän, miten kuvaaminen sujui:D Kerron siis teille nyt mitä kaikkea me tänään olemme touhunneet.
Aamulla heräsimme siinä yhdeksän aikaan ja suuntasimme ihan ensimmäisenä aptekkiin. Apteekista kävelimme postiin ja ostimme muutaman postikortin. Vielä oli tehtävä ostoksia myös ruokakaupassa, joten suuntasimme lopuksi Kauplussaan. Ostimme jogurttia, paahtoleipää, mehua sekä pussimaitoa. Käppäilimme ostokset kainolossa takaisin Rahvamajalle ja menimme syömään aamupalaa. Ennen aamupalaa tarkastimme hiirenloukun, mutta hiiri ei ollut vielä löytänyt tietään sinne ja tuntuu, että sitä saamme odottaa jonkin aikaa. Aamupalan nautimme varpaat ulkona ikkunasta ja olihan se hyvää. Aamupalan jälkeen menimme kirjoittamaan postikortteja ja laitoimme ne oranssiin postilaatikkoon. Huomenna kymmenen aikaan se tyhjennetään ja kortit lähtevät kohti Suomea. Kävimme myös varaamassa laivaliput kotimatkaa varten ja tämän jälkeen totesimme, että olisi mentävä syömään, koska kerhon alkuun ei kovin kauaa olisi. Menimme siis entiseen Lible Juureen ja tilasimme hyvät sapuskat. Suski tilasi kanapastan, johon oli lorahtanut hieman liikaa kastiketta ja minä tilasin friikartuleita ja hamburgerin, johon oli lorahtanut ehkä hieman liikaa majoneesia. Mutta hyvää oli ja saimme vatsamme täyteen. Syömisen jälkeen minä menin tietenkin pienelle ruokalevolle. Suski meni istumaan ikkunalaudalle ja otti veisukirjan käteensä. Minun uniani laulu ei kuitenkaan haitannut:)
Kello läheni jo kolmea, joten lähdimme etsimään leikkivälineitä. Mukaan lähti hyppynaru, laulukirjat, "Minu väike Piibel" -kirja yms. Rahvamajan rappusilla odottivat jo Kaisa ja Victoria ja yhdessä kävelimme katsomaan olisiko muut lapset myös halukkaita leikkimään. Tähän kerhokertaan lapsia tuli yhteensä seitsemän. Tekemistä ja touhua riitti. Kerho aloitettiin laululla ja lopuksi Piia, Eneli ja Victoria lukivat meille Raamatun kertomuksia. Kun kello oli viisi, Jaan kutsui meidät hänen kotiinsa syömään ja katsomaan elokuvaa. Loo ja Olav olivat aivan innoissaan siitä, että suomalaiset olivat tulossa heille kylään. Kun menimme heidän kotiinsa, Loo huusi Jaanille, että suomalaiset tulivat. Jaan totesi siihen, että on suomalaisilla nimetkin:D Saimme syödä pastaa ja lihapullia ja Aaron, Loon ja Olavin karkkipäivän johdosta saimme jälkkäriksi karkkeja. Elokuva, jonka katsoimme kertoi Tom-koirasta ja oli samaa sarjaa Lotte-koiran kanssa. Jaanin luona ehidmme olla alle tunnin. Kello 17.50 lähdimme Jaanin luota kipin kapin kohti Rahvamajaa ja otimme mukaan uudet leikkivälineet. Tällä kertaa mukaan lähti krokettipeli, bocciapeli, laulukirjat ja "Minu väike Piibel" -kirja.
Kello kuusi olimme samaisessa paikassa kerrostalon nurmialueella, minne oli kokoontunut valtava määrä lapsia. Yhteensä lapsia oli tullut paikalle 14, huhhuh. Laitoimme lapset riviin ja jaoimme porukan kahtia niin, että toinen puoli pelasi krokettia ja toinen bocciaa. Lapset tykkäsivät pelata ja jossain vaiheessa tietysti vaihdoimme niin, että kaikki saivat pelata molempia pelejä. Pojat tykkäsivät pelata erityisesti krokettia ja peli sujuikin mallikkaasti. Tytötkin tykkäsivät kroketista, mutta he kehittivätkin siitä ihan uuden lajin. Krokettimailat olivat hevosia ja jossain vaiheessa krokettiportit toimivat esteinä ratsastajille. Otimme tyttöjen kanssa myös ratsastuskilpailun. Ensimmäinen kisa kuitenkin päättyi yhden ratsastajan loukkantumiseen. Kaisa nimittäin satutti polvensa. Kaisa istui Suskin sylissä, mutta itku vain jatkui ja jatkui ja mietimme, että mitähän me voisimme tehdä, että Kaisan olisi parempi olla. Kysyinkin sitten lapsilta suomi-eestikielelle, että mitä pitääkään tehdä, kun tulee kipeää. Lapset miettivät, mutta eivät osanneet vastata. No, tottakai täytyy puhaltaa. Kaikki lapset kokoontuivat Kaisan ympärille ja yhdessä puhalsimme kivun pois, eiköhän Kaisaakin jo alkanut naurattaa ja hevosleikki jatkui:) Olemme muuteen huomanneet, että lasten kanssa tulee hyvin toimeen vaikka eestin kieli ei meiltä sujukaan. Riitatilanteet ovat kuitenkin sellaisia, joissa meiltä tarvittaisiin vähän eestin kielen osaamista. Kun riita syntyy ja osapuolet kinastelevat, on vaikea päästä jyvälle siitä kuka teki ja mitä teki. Onneksi lapset kuitenkin unohtavat hyvin nopeasti sen mitä tapahtui ja leikki voi taas jatkua. Huomasimme myös, että lapsille on kuitenkin tärkeää se, että vieressä on joku ihminen, jonka syliin kiivetä tai jota voi halata. Ei haittaa, vaikka ei osaisi sanoa mitään, kunhan on lähellä ja kuuntelee. Illan kerhokerta oli mahtava ja se sai vielä mahtavan päätöksen, kun lauloimme yhdessä lasten kanssa nuorten veisulauluja eestiksi. Lasten suosikiksi on tullut "Olet vapaa". Ne jotka eivät osaaa lukea, tulevat viimeistään kertosäkeessä mukaan, koska sen he muistavat. Oli mahtava laulaa lasten kanssa, kun hekin tykkäsivät ja nauttivat siitä. Illan kerho kesti reilusti yli 2 tuntia, koska iloa, leikkejä ja meininkiä riitti.Kerhokerran päätteksi juttelimme vielä Jaanin kanssa ja suunnittelimme huomista ja kaikenlaista kivaa on luvassa, siitä huomenna.
Tallustelimme takaisin Rahvamajalle. Suski meni suihkuun ja jäi kuuntelemaan musiikkia. Minä menin lenkille ja ilman silmälaseja olisin varmaan eksynyt. Iltapalaksi söimme tottakai leipää ja laitoimme myös hiirelle juustoa, jos se vaikka paremmin löytäisi sinne hiirenloukkuun.
Videoita kuvattiin varmaan reilu tunti ja sitten kuitenkin kirjoitan melkein kaksi tuntia niitä samoja asioita tänne, joita selitimme varmaan kolme kertaa kameralle. Hyvä me!:D Mutta nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna herätä tiskaamaan. Head õõd!
Noniin! Täälä sitä taas kirjoitellaan blogia hiiriepisodista jokseenkin toipuneena. Kiitos hiren emme päässeet eilenkään ihmisten aikaan nukkumaan, kello taisi olla jo yksi kun yritimme saada unen päästä kiinni. Voitte olla varmoja ettei oltu yhtään flegmaattisia illalla kun hiiriä tuntui olevan joka nurkassa... vaikka vain yksi hiiri on nähty. Jotenka aamulla oli vaikeuksia päästä sängystä ylös (tosin koska ei olisi?) jo ennen yhdeksää. Ensimmäiseksi soitimme Jaanille meidän hiiiri-issuesta ja hän lupasi tuoda hiiren loukun tullessaan. Meille jäi siis kaksi vaihtoehtoa joko olla syömättä aamupalaa tai sitten mennä samaan huoneeseen hiiren kanssa ja hakea itsellemme evästä. Nälkä voitti pelon ja ällötyksen ja saimme kuin saimmekin aamiaista =) Jaan kävi laittamassa hiirelle ansan keittiöön sillä aikaa kun söimme. Sitten meillä olikin jo kiire lähteä kun Jaanin koko perhe odotti pihalla autossa meitä.
Matka Rakvereen kesti noin puolitoista tuntia. Autosta noustuamme ja muutaman rappusen kiivettyämme olimme siirtyneet ajassa taaksepäin, aina arvoitukselliseen keskiaikaan asti. Rakveren linnan pihalla pääsimme ampumaan jousipyssyllä (mua heti kehuttiin Robin Hoodiksi... hyvä minä! =D jos olsin eläny keskiajalla mä olsin varmasti ollut jousinainen), tehtiin ruutia, ruokittiin kaneja ja ankkoja (ankat tosin tykkäs enempi Annen kengistä) ja tutustuttiin keskiajan elämänmenoon. Ehdottomasti yks siisteimmistä jutuista oli tykin laukaisu. Eikä toki yhtään kiljuttu, oli nimittäin aikamoinen pamaus mikä siitä tykistä lähti. FFUTUMMM!!!!
Olav, Loo ja Aaro tuntuivat myös hyvin viihtyvän linnassa. Lausuimme yhteen ääneen taikasanat ja viisasten kivi muutti meidän savipallot kultakimpaleiksi, jostain syystä juuri minä sain esittää punahilkkaa ja taas kerran kiljuimme ja kuljimme linnan pimeissä käytävissä jotka huojuivat ja heiluivat jalkojemme alla ja ties minkä päälle astuimme. Tähän viimeiseksi mainittuun ei Loo ja Olav uskaltaneet tulla mutta me vähän aikuisemmat kuljimme kummituskujan läpi. Loon päivän kohokohtia taisi olla hevoset joita oli kaksi linnassa ja keppihevos leikit, Olav sai omaan jousipyssyynsä uuden nuolen eräältä mukavalta oppaalta ja Aaro oli myös taitava jousimies. Hyvin kului koko päivä linnassa vaikka helle oli aivan tukahduttavan kuuma varsinkin kun me vielä Annen kanssa fiksuina ihmisinä olimme aamulla vetäneet pitkät housut päällemme. Yli kolmekymmenen asteen helteessä ja auringonpaisteessa farkut voivat tuntua aika tukalilta. Onneksi pääsimme hellettä välillä pakoon linnan viileyteen ja varjoon. Päänsärystä ja heikotuksesta päätellen auringonpistos ei tainnut olla kovinkaan kaukana.
Tänään ei sitten syötykään ranskalaisia ja nakkeja tai hampurilaisia sillä menu oli keskiaikainen ja tarjolla oli kana amprosia kuivattujen hedelmien ja mantelimaidon kera sekä kalaa juustokuorrutteella sitruunavoin ja sahramikastikkeen kera. Lisukkeena oli hunajalla ja viinillä maustettua riisiä. Että näillä mentiin tänään. Hyvää oli ja mahat tuli täyteen. On sitä keskiajallakin tiedetty hyvän päälle. Tosin iso mutta oli se, että ruokalistalta puuttui kokonaan perunat... Jaanin kertoman mukaan peruna ei vielä keskiajalla ollut tullut Eurooppaan... että se siitä sitten =)
Pitkän kuuman päivän jälkeen lähdimme brum brum autolla ajelemaan takaisin Palamuseen. Käytiin ujumassa eli uimassa taas Kuremaalla ja sitten tulimme katsomaan oliko hiiri tullut loukkuun. Ja ei hyväkäs ollut! Eli hiiri on edelleen keittiössä vapaana... ellei sillä sitten ole jotain omaa kulkureittiä ulos. niih.
Tuli mieleen niistä kaikista taisteluvarusteista, miekoista ja tykeistä yksi piisi... linkitän sen tuohon.
Aamulla heräsimme hieman väsyneinä, koska eilisen illan suunnitelmat mennä aikaisin nukkumaan eivät mennet aivan putkeen. Jouduimme nimittäin odottamaan ainakin kolme tuntia, että video saatiin ladattua nettiin, että huh huh. Mutta tänä aamuna heräsimme siinä yhdeksän jälkeen, kävimme syömässä aamupalaa ja olimme kymmeneltä valmiina ulkona odottamassa Jaania. Sovimme, että kymmeneltä lähtisimme kohti Tartoa. Lähtö hieman viivästyi, koska Jaan oli saanut ruokamyrkytyksen, mutta oli onneksi saanut oksennettua kaiken ulos.
Matkamme kulki lehmäfarmin kautta Tartoon, missä Jaan jätti meidät ostoskeskuksen luo. Minä ja Suski pääsimme tutustumaan Tartoon ja sen kauppoihin. Ruokailua emme kuitenkaan uskaltaneet suorittaa paikallisessa ruokapaikassa, vaan menimme tuttuun ja turvalliseen Hesburgeriin. Mahat tuli täyteen ja jotain myös tarttui mukaan ostosreissulta. Kello kahden aikaan lähdimme takaisin kohti Palamusea.
Saavuimme Rahvamajan pihaan viittä vaille kolme ja Kaisa, Victoria ja Eneli olivatkin jo meitä vastassa. Kävimme vain hakemassa leikkivälineet ja lähdimme viettämään päivän ensimmäistä kerhoa. Kuumuus teki taas sen, ettei meillä eikä oikein lapsillakaan ollut virtaa juosta ja pomppia. Kerhokerta menikin tällä kertaa vähän rauhallisemmissa merkeissä, laulun, pantomiimin ja Raamatun kertomusten parissa. Oli kiva huomata, että lapset tykkäsivät laulaa ja vielä muistivat laulut viime kesältä. Vähän ennen viittä lähdimme Rahvamajalle syömään vähän välipalaa ja suunnittelemaan illan kerhokertaa. Lasten toiveissa illalle oli piirtäminen, laulaminen, palloleikit ja hyppynaru. Näitä toiveita lähdettiinkin kello kuusi alkavassa kerhossa toteuttamaan. Kerho aloitettiin hyppynarun ja laulujen parissa ja kerho päättyi krokettipeliin. Kerhon loppupuolella Jaan tuli kertomaan, että puoli kahdeksaan aikaan lähtisimme uimaan. Jouduimmekin lopettamaan kerhon vähän aikaisemmin, sanoimme lapsille heipat ja lähdimme Rahvamajalle vaihtamaan uimakamppeet niskaan. Jaanin luo palasimme juoksujalkaa, hyvissä ajoin ja niin minä, Suski ja Jaanin perhe lähdimme kohti Kuremaan uimarantaa.
Vaikka päivä oli ollut erittäin kuuma ja ajatukset uimisesta tuntuivat mahtavalta, ei uimaan meno enää uikkarit päällä veden äärellä tuntunut hyvältä ajatukselta. Vesi oli kylmää, mutta uimaan päästiin. Rahvamajalle palasimme yhdeksän aikoihin ja huomasimme, että ystävämme Juhani oli soittanut. Pirautimme sitten Juhanille takaisin, vaihdoimme kuulumiset ja juttelimme mukavia. Tämän jälkeen Suski meni suihkuun ja lähti tarkastamaan Palamusen iltaa. Minä lähdin vielä lenkille hienoihin peltomaisemiin.
Suihkun virkistäminä menimme syömään iltapalaa. Vaikka Ikaalisten miehet olivat jättäneet jälkeensä hieman tiskattavaa, saamme kiittää mahtavista eväistä, joilla olemme saaneet täyttää mahaamme. Tämän päivän iltapala oli muunmuassa tonnikalaleipää. Tuttuun tapaan nautimme eväitämme varpaat ulkona ikkunasta. Jutustelumme aikana mietimme välillä, että aivan niinkuin joku olisi käytävässä ja veikkasimme, että työmiehethän ne siellä kulkevat. Pian ääni, joka oli muovipussin rapistelu alkoi olla häiritsevää ja päätimme mennä katsomaa kuka käytävässä oli. Kun astelimme salin ovea kohti tajusimme, että ääni ei kuulunt käytävästä vaan keittiöstä. Hiivimme hiljaa ja kauhuissamme kohti keittiötä ja kurkistiime varovasti, mutta missään ei ollut ketään. Mitä!? Pian tajusimme roskiksen takana oleva muovipussi heilui ja rapina kuului sieltä. Olimme saaneet vieraaksemme siis hiiren. Voi sitä panikoinnin ja hysteerian määrää. Minä järkevänä ihmisenä hain ikkunanpesuaineen ja ajattelin nitistää hiiren sen avulla. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että tarvitaan jotain kättä pidempää. Kävimme siis lainaamassa siivouskaapista kaksi harjanvartta ja kävimme niillä hyökkäykseen hiirtä vastaan. Seisoimme tuoleilla harjat kädessä ja odotimme . Siellä se hiiri, ruskea ja ainakin 10cm pitkä hiiri (+häntä), viiletti menemään. Tässä vaiheessa me juoksimme kiljuen pakoon, mutta myöhemmin uskalsimme palata pelastamaan likapyykkipussimme. Mietimme ja mietimme, että soittaisimmeko Jaanille vai hakisimmeko apuun työmiehet ja yrittäisimme muutamilla oppimillamme eestin sanoilla selittää heille, mikä tilanne oli. Kello oli kuitenkin jo 11 kieppeillä, joten päätiime teljetä hiiren keittiöön ja suljimme keittiön oven tiukasti kiinni. Nyt mietiime, että mihin aikaan soitamme Jaanin huomenna hiirimetsälle, koska suunnitelmissa olisi kuitenkin jo lähteä yhdeksän aikaan Jaanin perheen kanssa retkelle museoon. Ja se on varma, että minä ja Suski emme astu jalallammekaan siihen keittiöön ennenkö se hiiri on poistunut maisemista. Huominen aamupala on siis vaarassa jäädä syömättä tai kuka tietää onko enää mitään syötävää, kun hiiri pistää yön aikana kaiken poskeensa. Huh huh mikä ilta.
Nyt on aika laittaa silmät umpeen niinku kukka lumpeen. Head õõd!:)
-Anne
PS. Pointsit kommentoijille! On kiva kuulla teistä lukijat. KLT<3
Iltaa! Kello on nyt tasan puoli yksitoista ja istumme rahvamajan alakerrassa, Anne kirjoittaa "Jumala vailla vertaa" piisin sanoja ylös ja mä kirjotan tätä blogia. Väsyttää ja tekis mieli mennä jo nukkuhun ku ei enää ajatus tomi. Mut sinnitellään nyt viä hetki!
Tänään ollaan järjestelty tätä ja tuota viereistä huonetta tuossa... ilmeisesti nää on pyhäkoululaisten tiloja ja sit Jaanin toimisto tai jotain sinne päin. No kuitenki ollaan laitettu tavaroita paikoilleinsa sen lattian käsittelyn jäljiltä. Aamulla aikasein jo ainaki ennen yhtätoista alettiin puuhasteleen. Eikä vielä ihan tänään saatu valmiiksi mut onhan täs ny viä aikaa hommailla.
Sisätöiden jälkeen kävimme syömässä, tilasimme broilerisalaatin meille molemmille... oli täyttävää ja oli paljo majoneesia ja oli hyvää. Jännä juttu että se on niin tärkiää aina kertoa mitä ollaan syöty... ei vain voi kirjottaa blogia ilman päivän menua.
Mahat täynnä ja kuumuudesta väsähtäneinä menimme päiväunille. Ja sitten alkoi tämän päivän todellien äksöni. Vihdoin pidimme ensimmäisen kerhon Palamusen lapsille. Kello kolme alkaneessa kerhossa lapsia oli mukana seitsemän. Hypimme hyppynarulla, potkimme palloa ja koitimme opetella uusia vironkielen sanoja. Kahden tunnin session jälkeen menimme lepämään kämpille ja syömään tikkaria. =)
Kuudelta alkoi uusi kerho ja tällä kertaa lapisa oli parhaimmillaan ainakin yhdeksän. Luulimme, että meillä olisi ollut vain puolituntia aikaa leikkiä, koska suunnitelmissa oli lähteä ratsastamaan (tai ehkä vain katsomaan kun Loo ratsastaa) mutta ratsastus peruuntui ja aikaa olikin kaksi tuntia. Meillä ei siis ollut mitään leikkivälineitä mukana joten jouduimme keksimään lennosta pelejä ja leikkejä kahdeksi tunniksi. Viroksi leikkimen sujuu kyllä ihan hyvin, lapsia ei näytä paljoa haittaavan vaikka emme läheskään aina ymmärrä kaikkea mitä he puhuvat. Iloisesti ja kirkkain silmin he meille jokatapauksessa höpöttävät vaikka mitä =) Piiloksen, "kuka pelkää mörköä"- leikin, hipan, ja haileikin lomassa lapsilla oli tarve olla sylissä ja lähellä. Tuntuu siltä, että heille on tärkeää se, että olemme lähellä ja läsnä. Lapsissa niin ihailtavaa on heidän luottavaisuus ja välittömyys. Lapset osaavat näyttää tunteensa eivätkä he jää turhia murehtimaan.
Leikkimisen jälkeen (joka käy ihan työstä näin kuumalla) kävimme syömässä ja sitten menimme uimaan Jaanin perheen kanssa. Ilta oli jo siinä vaiheessa sen verran viileä, että uinnin jälkeen kuuma suihku tuntui todella hyvältä.
Noniin nyt kun silmät painuu kiinni ja ajatus ei kulje enää ollenkaan vosin lopettaa ja sanoa hyvää yötä!
Kello pärrästi tänään 9.20, mutta tottakai oli pakko torkuttaa siihen asti, että kello oli viittä vaille kymmenen ja jumalanpalvelus alkaisi viiden minuutin päästä. Nousimme sängystä ja laitoimme itsemme ripeästi valmiiksi. Tulimme kirkon ovelle ja huomasimme, että kirkon ovia oltiin vasta avaamassa. Katsottuamme vähän tarkermmin, huomasimme, että jumalanpalvelus alkaisi vasta kello 11. Kömmimme tottakai takaisin sänkyihimme ja otimme vielä pienet torkut. Menimme kirkkoon nyt hyvissä ajoin ja meidän lisäksemme siellä oli kaksi vanhempaa herraa. Mietimme, että olisimmeko ainoat osallistujat, mutta kellon ollessa lähempänä 11 kirkkoon saapui vielä ihan mukavasti porukkaa. Eilen mainitsimme videossa, että virolainen jumalanpalvelus poikkeaisi hieman suomalaisesta ja näinhän se oli. Suurimman osan ajasta jumalanpalvelusta seisoimme, muistaakseni virret taidettiin laulaa istualtaan. Pääsin osallistumaan myös ehtoolliseelle, joka aloitettiin toivottamalla "Jumalan rauhaa". Jumalanpalvelukseen oli mukava osallistua, vaikka kirkko ja varsinkin kirkon penkit olivat kylmiä.
Jumalanpalveluksen jälkeen sovimme Jaanin kanssa, että menisimme hänen luokseen vierailulle. Suunnitelmissa olisi valmistaa lounasta ja katsoa elokuva. Saavuimme Jaanin kotiin ja saimme iloisen vastaanoton. Loo, Olav ja Aaro olivat odottamassa meitä. Lounaaksi Jaan valmisti meille jauhelihapihvejä ja pastaa. Jälkiruoaksi saimme Jaanin äidin valmistamaa omenapiirakkaa. Elokuva, jonka katsoimme kertoi Lotte-koirasta ja valinta oli myös lasten mieleen. Elokuvan jälkeen olisi ollut mukava ottaa päivätorkut, mutta Olavilla oli parempi idea. Lähdimme ulos leikkimään, mutta kuumuus vei kyllä kaikki voimat, joten leikkimisestä ei oikein tullut mitään. Onneksi päätimme lähteä uimaan, koska päivään todellakin tarvittiin virkistystä. Minä ja Suski lähdimme hakemaan uimakamppeitamme Rahvamajalta. Päädyimme kuitenkin ottamaan pienet päivänokoset ja sen jälkeen käppäilimme takaisin Jaanin luo.
Matka kohti uimarantaa alkoi, kun koko porukka oli Jaanin sinisesssä autossa. Tulimme uimarannalle, missä oli valtavasti porukkaa, kuumuus oli varmasti tuonut heidätkin paikalle. Minun ja Suskin kastautuminen oli taas hidasta ja tuskallista. Loo ja paikalliset uimaripojat yrittävät kyllä auttaa kastautumisessa, mutta huonolla menestyksellä. Aaro ja Loo nauttivat vedestä ja myös Olav uskaltautui kastella itsensä. Hyvä Olav! Uiminen piristi kyllä mukavasti. Kotimatkalla Aaro esitti toiveen, että hän haluaisi katsoa vielä "Kevade" -elokuvan. Jaan kutsui myös meidät viettämääm elokuvailtaa ja syömään iltapalaa.
Tulimme Jaanin kodin pihaan ja saimme jälleen iloisen vastaanoton. Victoria, Piia, Kaisa ja Eneli olivat meitä vastassa ja sovimme, että huomenna leikkisimme yhdessä. Oli hauska. miten Olav ja Loo hyvästelivät meitä, he eivät olleet nimittäin tajunneet, että olimme vielä tulossa heidän kotiinsa. Voi sitä ilon määrää, kun he lopulta ymmärsivät sen:D Jaanilla oli jälleen mahtavat tarjoilut. Ensiksi saimme syödä vatsamme täyteen jauhelihapihvejä ja pastaa ja jälkkäriksi vielä jäätelöä. Lapset näyttivät meille mallia, kuinka sitä jäätelöä kuului mätätä lautaselle ja tottakai seurasimme esimerkkiä. Niin vain meni 3litraa jäätelöä kuuteen pekkaan.
Mahtava päivä yhdessä Jaanin, Aaron, Loon ja Olavin kanssa. En ole muuten ennemmin saanut niin paljon pusuja pojalta kuin tänään, kiitos Olavin<3
Juniorin toive on nyt toteutettu :DDD tää on kyl niiin läppä!! ei oikein tiä pitäskö itkee vai nauraa ku tota katto :)) kovalla työllä saatiin viimenen otos jopa ihan siedettäväksi... sitä paitsi ei ees päästy aikasin nukkuun ku tän lataaminen kesti ainaki tunnin!!! ni ja suunnitelmista poiketen me hoilattiinki oikein syräntemme kyllyydestä tua palamusen leikkikentällä... siitäki on videomateriaalia mutta sitä ny ei oiken voi julkasta ku siinä menee taas ikuisuus. ni.
on se jännä miten vaikiaa on pysyä paikallansa yhen videon aikana... :D
no mutta video puhukoon puolestaan tämän päivän menosta. Hyvää yötä Jeesus myötä! <3 :D
Puoli kahdeksan aikaan vaidoimme vielä heipat miesten kanssa ja toivotimme heille hyvää kotimatkaa. Emme kuitenkaan jaksaneet vielä tuohon aikaan nousta sängystä, vaan jatkoimme uniamme aina puoli 12 saakka. Nautimme aamupalaksi leipää, teetä ja jogurttia ja samalla pähkäilimme mitä tekisimme. Jaan antoi meille luvan ottaa rennosti koko päivän. Päätimme kuitenkin ahkeroida edes vähäsen ja rahtasimme pyykkimme koneeseen. Tämän jälkeen suunnittelimme "Suvenoorte ring" -mainokset ja lähdimme liimailemaan pari mainosta kylän ainoalle bussipysäkille, sähkötolppaan ja ruokakaupan ilmoitustaululle.
Tunnin pyörimisen jälkeen pyykkikone oli valmis ja menimme ripustamaan pyykkimme kuivumaan. Ennen ruokailua lähdimme vielä käppäilemään Palamusen maastoon. Tänään uskalsimme siirtyä tutuista ja turvallista ranskalaisista pastaan, valinta oli mielestäni maukas. Syöminen oli niin uuvuttavaa, että päätimme siirtyä päiväunille. Kymmentä vaille kuusi heräsimme ja hehkeinä astelimme portaat alas ja tulimme saliin, joka oli täynnä ihmisiä. Jokainen oli tullut katsomaan nuorten kesäleirin tuotosta "Suvelõõm" -musikaalia. Musikaali, joka oli vaatinut nuorilta paljon harjoittelua ja hyvää yhteishenkeä ja meiltä parien yöunien menetystä (pianon pimputus ym.), oli huikea ja toi piristystä meidän flegmaattiseen oloomme. Esityksen jälkeen lähdimme ulos tuulettumaan ja päädyimme kävelyretkelle hautausmaalle.Totesimme, että täällä ei olisi hautausmaalla ruohonleikkurille minkäänlaista käyttöä.
Retki hautausmaalla sai mahamme kurnimaan, joten menimme popsimaan leipää, joka oli päällystetty suomalaisella meetvurstilla ja virolaisella juustolla. Yhdistelmä oli mielestäni maukas. Laahustimme kohti huonettamme ja Suski raahautui suihkuun. Myöhemmin minäkin jaksoin kammeta itseni ylös sängystä ja lompsia suihkuun.
Tällä hetkellä päivän "paineet" purkautuvat nauruna ja huomiselle on tullut keksittyä paljon tekemistä. Ehkä saamme aikaiseksi ottaa kameran käteen ja napsittua teille pari kuvaa. Huomenna voisi olla paikallaan istua alas, ottaa viron sanakirja käteen ja opiskella pari sanaa viron kieltä. Tämän päivän musikaalista emme ymmärtäneet kovinkaan paljoa ja olemmekin tässä illan mittaan vielä arvailleet mitä musikaali piti sisällään. Ehkä Jaan tai Aarne kertoo meille myöhemmin ja saamme kuulla osuiko arvauksemme oikeaan.
Jokainen hyvästi on pieni kuolema ja taas kerran oli sanottava näkemiin. Neljän päivän ajan olemme olleet hyvin tiiviisti ikaalilaisten Arin, Erkin, Juhanin ja Miikan kanssa tekemässä töitä, tapaamassa uusia ihmisiä, näkemässä uusia paikkoja ja viettämässä varmasti ikimuistoisia hetkiä. Yhteispeli on tominut hyvin ja hauskaa on ollut. Päällimmäisenä mielessä on monenlaiset tarinat joita miesten mukaan oli tarttunut elämän varrelta, hervoton huulenheitto, lämminhenkisyys, aito välittäminen ja ystävyys sekä tietysti Arin ja Juhanin niskahieronta ja Erkin ja Juhanin komia lauluesitys. Hampaankoloon hieman jäi hiertämään kun hävisimme Annen kanssa Miikalle juoksukisassa näkötorniin. No ei vitsi vitsi... ei meiän hampaankolossa mitään hierrä =) Jotenka kiitämme Luojaamme ikaalilaispoijjiista!!
Tänään siis on ollut jokseenki kolmas kokonainen päivä täälä Palamusessa. Lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen nousimme ennen yhdeksää ja tepastelimme jylhään ja vanhaan kivikirkkoon samoin kuin edellisinäkin aamuina. Jaan luki meille Sanaa ja muistutti meitä siitä miten tärkeää on vastaanottaa Jumalan armo sillä ilman sitä elämä käy tukalaksi. Alttarilla polvistuen pyysimme johdatusta päiväämme ja siitä oli hyvä lähteä aamupalalle (ihan pakko mainita että tänään saatiin oikein pekonia ja paistettuja kananmunia puuron lisäksi...nuolkaa huulianne kateelliset =D ). Tänään tuuli kuljetti meidät Tartoon.
Tartossa kävimme yllätyskäynnillä katulasten lastenkodissa, Paavalin kirkossa, historiallisen museon katolla, musumäellä, enkelisillalla, ja syömässä jossain. Nakit ja ranskalaiset tuntui taas tutulta ja turvalliselta vaihtoehdolta. Söimme ne yhdessä kuuden centin ketsupin kanssa =) Kaupasta haimme ruokaa illaksi, mutta emme onnistuneet tuhlaamaan rahaa ollenkaan sillä Juhani tarjosi meille sekä jäätelöt että Kellukepullon. Paluumatkalla kävimme näkötornissa.
Flegmaattisen ja unisen hoipertelun jälkeen tultuamme Rahvamajaan ajattelimme, että töitä tällekin päivää pitäisi tehdä. Miehet olivat jo keriinneet kiillottamaan alakerran lattiat ja meidän tehtäväksi jäi pöytien kokoaminen. Ruuvien ja pöydänjälkojen kanssa siinä sitten säädettiin... ainakin vielä näyttää olevan pystyssä pöydät. Työn touhussa tuli hiki ja hyvä mieli, niin hyvä että lähdettiin saunomaan Teegelmanneille. Grillattiin, saunottiin, leikittiin piilosta Palamusen pyhäkoulun opettajien lasten kanssa ja nähtiin ihan yli hieno auringonlasku.
Tämän hetkiset fiilikset ovat väsyneet, innostuneet ja odottavat sillä saamme aloittaa kerhon pitämisen ehkä jo huomenna ja muuetenkin tekemistä näyttäisi riittävän vielä tuleville kahdelle viikolle.Sitäpaitsi huomenna saamme nukkua pitkään!! Oidoo! Eli Missio Palamuse jatkuu huomenna paikallisiin tutustuen ja pyykkiä pesten.
"Ne jotka katsovat häneen säteilevät iloa." Ps.34:6 Ehkä tuossa on tämänkin matkan tarkoitus...olla välittämässä Jumalan armoa ja rakkautta niille ihmisille joita täälä kohdataan. Itteenikin joudun usein muistututtamaan armosta ja joka kerta sen kokeminen ja tunteminen on lohdullista ja parantavaa. Toivottavasti opimme paljon, lähestymme Jumalaa ja annamme jotain täälä oleville ihmisille tällä reissulla.
Diudiu. Anne nukahti tohon viereen... et nyt olis korkea aika lopettaa ja kömpiä omaan sänkyyn.Hyviä unia ja pusi pusi!
"Hyvin" nukutun yön jälkeen, joka piti sisällään siis pianon pimputusta, syvällisiä keskusteluja ja naurua, heräsimme tukka pystyssä uuteen päivään. Kello kahdeksan olimme valmiina aloittamaan päivän työt.Minä ja Suski saimme käteemme pensselin, lattiamopin ja purkin, joka
sisälsi jotain tököttiä. Tehtävämme oli paikkailla puhkikulunutta
lattiaa ja lopputulos on katsojan silmässä. Yhdeksään aikaan saimme aamupalaa eli puuroa ja leipää. Mahat pullollaaan lompsimme kirkkoon, kajautimme ilmoille suvivirren ja rukoilimme voimia päivän koitoksiin. Ahkeroinnin jälkeen kuuntelimme Arin aamuisia kalajuttuja ja hyvän kalasaaliin kunniaksi (kaksi ahventa) Ari tarjosi meille jäätelöt. Kun jokainen työmies olin saanut hommansa hoidettua, marssimme Jaanin autoon ja suuntasimme paikallisen hunajafarmarin luokse. Matkamme sinne kesti noin pari minuuttia ja pian olimmekin koko sakki pienessä kellarissa maistelemassa hunajaa. Päivän liikuttavin hetki oli jälleennäkeminen Kaisan kanssa, joka muisti minut viime kesältä ja tuli halamaan minua iloisesti. Tottakai sovimme, että tulisimme myöhemmin leikkimään hänen ja muiden lasten kanssa. Hunajafarmilta matkamme jatkui kohti Palamusen vapaapalokuntaa. Jaan esittele meille punaisia paloautoja sekä palomiesten sauna- ja punttisalitilat. Seuraavana mielissämme siinsi lounas, joka käytännössä tarkoitti Arin ja Erkin kohdalla keittoa, Juhanin kohdalla keittoa ja kanasalaattia, Miikan pastaa, Jaanin ja miehen, jonka nimeä emme muista, päivän kanaa, Suskin ranskiksia ja nakkeja ja minun hampurilaista ja ranskiksia. Ruoan jälkeen suunnitelmamme oli kiillottaa ykäkerran makuuhuoneiden lattiat ja ottaa päivänokoset. Meidän osaltamme suunnitelmat sujuivat lattian kiillotukseen asti, mutta sen jälkeen päätimme lähteä saalistamaan lapsia. Saaliimme oli mielestäni hiukan parempi kuin Arin aamuinen kalasaalis. Lasten vastaanotto oli hyvin lämmin ja läheinen<3 Lähempänä viittä jouduimme kuitenki toteamaan, että tämän päivä leikit on leikitty, koska meidän täytyi suunnata nokkamme jo kohti uusia seikkailuja. Pakkauduimme Jaanin autoon saunakamppeiden kanssa ja ajelimme eräälle maatilalle ostamaan maitoa ja katsomaan lemmuja. Autoretkemme päämäärä oli Erkin ystävän koti. Ilta kului saunoen, uiden kaislikossa, jutellen sekä makkaroita ja muurinpohjalettuja syöden. Puoli kymmenen aikoihin kiitimme isäntäväkeä illasta ja palasimme tyytyväisinä Rahvamajaan. Suuntana suihku, tee, blogi ja nukkumaan. Huomenna uusi päivä ja uudet kujeet:) Me lähetään nyt surffaan, hyvää yötä! http://www.youtube.com/watch?v=e6ACWp24zQA
Okei, kenen idea oli lähteä neljän "äijän" kyytiin tallinnasta, meitä huomattavasti vanhempienkin miehien kyytiin. Kenen idea oli tunkea neljän ukon kanssa ahtaaseen mersuun kuumana hellepäivänä? Kenen idea oli valita mukavasta väljästä ja ehkä jopa ilmastoidusta junamatkasta se ahdas hikinen, laiton, reilut kaksi tuntia kestävä autoilu??? Uskokaa tai älkää mutta rakkaan ystäväni Anne Pentinmäen mielestä tämä oli aivan loistava idea! En ole varma pysyikö hän kannassaan senkin jälkeen kun toisiinsa liimautuneet reidet, puutuneet pakarat ja kokovartalohiki teki reissaajien olotilan vähintäänkin rattoisaksi. =)
Eli näin alkuun pointsit Annelle! <3 No juu enköhän mä nyt ole dissannut tarpeeksi Annelia tästä hänen idestaan. Ihan sulassa sovussahan se matka taittui mersullakin ja perille päästiin turvallisesti. Sitäpaitsi nämä neljä vanehmpaa miespuolista henkilöä on osoittautunut aivan lupsakoiksi ja hyviksi tyypeiksi. Huumorintajulla ja positiivisella asenteella pärjätään pitkälle =) Automatkasta mainittakoon vielä sen verran, että ihme se kuulemma oli kun perille päästiin. Autosta nimittäin alkoi kuulua asiaankuulumatonta ääntä siinä matkan loppuvaiheilla. Ilmeisesti vaihdelaatikossa jotain häikkää (älkää kysykö enempää ku en tiä) ja auto on tällä hetkellä korjaamolla ja sielä sanoivat et ihme on ku kulkupeli kesti perille asti ja viä korjaamollekin. Liekö ollut enkeleillä näppinsä tässäkin pelissä.
No mutta mainitsimetta taisi vielä jäädä että minne tämä hehkeä automatka meidät toi. Eli Palamusessahan sitä nyt sitten ollaan ja tämän hetkinen tarkka sijainti on Rahvamajan alakerta eteisen viereisen huoneen ikkunalauta. Ikkunasta näkyy muurinpohjaplättyjen paistopuuhia ja nuoria jotka ovat täälä ilmeisesti jollain musikaalileirillä.Tämän hetkinen fiilis ja olotila on ihan hyvä. Vaiheekkaasta matkasta (joka sisälsi muutaman yön Lahdessa veljeni luona, junailua, kävelyä, laivailua, kävelyä, painavia kasseja, kylmiä kanawrappeja, hellettä, uusien käyttötarkoitusten löytämistä rullalaudalle ym.) on ehkä suunnilleen toivuttu. Ja tänään ollaankin sitten oltu jo täydessä työntouhussa ja muussa säätämisessä.
Eli tänään aloitimme lattioiden lakkaamisen ja ennen kuin päästään mihinkään lakkaan käsiksi lattiat piti jynssätä puhtaiksi.Rahvamajassa siis olemme ahkerasti puunanneet lattioita tänään. Ja homma jatkuu huomenna jo klo 8. Kävimme myös viemässä joitain tavaroita vanhainkotiin ja lauloimme kaksi laulua talon asukkaille. Viron uimavedetkin tuli testattua ja totesimme, että ainakin Lahdessa oli kylmempää vesi kuin täälä.
Tämän poukkoilevan selostuksen jälkeen varmaan jäi paljo oleellista tietoa kertomatta ja moni seikka jäi epäselväksi tai hämäräksi mutta kysykää niin kerron. Tai en kerro. Olo on vielä aika hämmenytynyt ja reissun todellinen tarkotus ja tavoite ja päämäärä on vasta ehkä hiukan avautunut. Mutta vaikuttaa lupaavalta. Ja Anneli varmasti kirjoittaa jotain paljo fiksumpaa ja syvällisempää huomenna joten sitä ootellessa!
Monen mutkan kautta saatiin lyötyä lukkoon sekä ajankohta että lähtijät. Viroon, Palamuseen lähdetään siis 29.7 ja ollaan siitä kolme viikkoa eteenpäin eli kotiin palataan 18.8. Minulla itselläni on valtava kaipuu Palamuseen, joten odotan innolla reissuun lähtöä. Matkakaverikseni saan Hulkon Susannan eli Suskin:) On aika hassua, että meitä lähtijöitä on tänä kesänä vain kaksi, mutta onneksi alkuajaksi saamme seuraksemme Ikaalisten äijäporukan.
Tänä kesänä tiedossa on siis rinkkamatkailua Virossa ja katsotaan vain mitä siitä tulee. Totesimme Suskin kanssa, että me molemmat olemme sellaisia, jotka joskus saattavat tehdä ensin ja miettiä vasta sitten olikohan se järkevää. Mutta olen varma, että tästä reissusta tulee hieno ja opimme paljon itsestämme, toisistamme ja elämästä. Viime vuonna Palamusessa oppi arvostamaan niitä elämän pieniäkin asioita ja lapset toivat valtavasti iloa ja riemua jokaiselle. Lapset näyttivät sen, että elämästä kuuluu nauttia. Me emme tarvitse kaikkia niitä hienouksia, joita meillä kotona kaapit pursuaa saranojen välistä. Pitäisi oppia arvostamaan sitä kaikkea mitä Jumalan on luonut ympärillemme ja viettää aikaa ystäviensä ja rakkaidensa kanssa. Palamusten lasten kanssa oppi sen, että on tärkeä säilyttää lapsen usko ja ihmetellä ja tutkia kaikkia Jumalan ihmeitä. Odotan innolla, mitä tänä vuonna saamme kokea. Minun ja Suskin matkaa voitte seurata täältä blogista ja kommentoida saa tietysti, on kiva kuulla mitä teille kuuluu.
Friikartulit ja viinerigat odottavat, Palamuse täältä tullaan!:) -Anne
