Valmista tuli.

Aamulla kiivettiin viimeisen kerran urkuparvelle maalaamaan. Lattia maalattiin toiseen kertaan eikä aikaakaan mennyt kuin reilu kolme tuntia. Maalipurkit kiinni, sutien pesu ja kamat kasaan. Urakkamme urkuparvella oli siinä. Huomenna ehkä maalataan vielä pari pientä penkkiä, katsotaan mitä meille keksitään tehtäväksi.

Työn tulosta.

Rauhallisesta lounaasta ei tänään ollut tietoakaan... Päätettiin kerrankin syödä ulkona ja nauttia auringonpaisteesta. Melko pian se osoittautui huonoksi vaihtoehdoksi. Muutaman haarukallisen jälkeen ampiaiset tajusivat että me syömme jotain hyvää ja päättivät liittyä seuraan. Me emme olleet ihan samaa mieltä siitä, että se olisi kovin hyvä juttu. Jatkuvasti ruoka jäi kesken, kun sai olla juoksemassa ampiaisia karkuun. Tuskin meistä kumpikaan tiesi, että pääsisimme liikkeelle niin nopeasti kuin siinä tilanteessa pääsimme ;) Ohikulkijat luultavasti luulivat meidän vähintäänkin seonneen kun vähän väliä juoksimme pitkin pihaa...väliäkös tuolla.

Tämän päivän kerhossa oli hieman vaikeuksia päästä alkuun. Lapsia oli paikalla neljä ja tuntui etteivät he halunneet tehdä mitään. Samalla tuntui, että kaikki ne muutamatkin sanat mitä itse eestiä osaamme, unohtuivat sillä hetkellä, kun piti kysyä jotain. Noh, tällä kertaa meillä oli mukana puuhelmiä ja kuminauhaa, joten alettiin tehdä käsi- ja kaulakoruja, vaikka lapsia olikin vähän. Pikkuhiljaa pääsimme alkuun.

Korujen tekoa.

Kun korut olivat valmiita, siirryimme naruhyppelyn kautta kasvomaaleihin. Tässä vaiheessa lapsia tuli paikalle neljä lisää. Monenlaisia kuvia ehdittiin maalata. Suurta hämmennystä meidän kesken herätti se, kun kaksi poikaa halusivat ruotsin lipun otsaansa (molemmissa poskissa oli jo eestin ja suomen liput). Äkkiseltään emme meinanneet muistaa, miten päin värit menevät. Muisti palautuu pätkittäin ja lopulta olimme yhtämieltä siitä, että siniselle pohjalle tulee keltainen risti eikä toisin päin. Pojat saivat kuitenkin lippunsa, se on pääasia. Sitä emme tiedä miksi juuri ruotsi.. Kun lasten käsiin ei enää mahtunut kuvia, oli aika lopettaa. Vielä viimeiset hypyt ja frisbeenheitot ja sitten lähdettiin takaisin Rahvamajaan.

Oleilua, syömistä ja lisää olemista. Illemmalla lähdettiin vielä ulos syömään jätskiä ja tehtiin pieni kävelyretki. Takana toiseksi viimeinen kokonainen päivä täällä.

Palamusen "ydinkeskusta".

Illalla taivas näytti Miljan sanojen mukaan kilpikonnan kuorelta.

Lible järven rannalla.

Pühapäev

Tänäänkin oli hidas aamu. Jari ja Hannamari oli ehtinyt käydä jo aamukävelyllä, kun me vasta noustiin. Ei se mitään. Aamupalaa syötiin kuitenkin yhdessä, kaunista ilmaa ihastellen. Klo 11 mentiin jumalanpalvelukseen. Väkeä oli meidän neljän lisäksi 7 aikuista ja 3 lasta. Pysyttiin suurinpiirtein kärryillä jumiksen kulusta, kun muistettiin etsiä virsikirjan takaa jumis kaava. Virsiäkin yritettiin kovasti laulaa, yllättävänkin hyvällä menestyksellä. Ehtoollisosuus meni hiukan ohi, joten lopulta ei sitten käyty ehtoollisella ollenkaan. Kirkon jälkeen käytiin Arnen opastuksella tutustumassa viereiseen museoon ja vierailtiin siinä samassa myös käsityöpuodissa (joka kerrankin oli auki). Museon jälkeen lähdettiin kävelemään kohti hautausmaata. Tovi siinä vierähtikin. Sieltä palattiin eri reittiä takaisin Rahvamajalle ja mentiin syömään. Maittavan ruuan jälkeen oli lähdettävä hakemaan kaupasta jäätelöä. :) Kauppareissulta palattuamme, aikaa oli noin tunti aikaa hengähtää ennen kerhon alkua. Inka meni istuskelemaan ulos, Milja jäi huoneeseen, Jari & HM meni päiväunille, jotta jaksavat jatkaa matkaa kohti Tarttoa.

Kirjailija Oskar Lutsun vanhempien hauta.

Kappelikin oli vielä pystyssä ja kalkki oli pysynyt seinässä.

Ulkonäkö voi pettää... Tämä nurmikko näytti pehmeältä,
mutta olikin piikikkäämpi kuin kasa kuusenneulasia...

Maissipelto.

Neljältä suunnistimme tuttuun tapaan kerhopaikalle ja siellä meitä jo odotettiinkin. Lapsia oli paikalla neljä. Myöhemmin joukkoon liittyi 7 lasta lisää. Tällä kertaa väritimme värityskuvia. Kuvat olivat lähinnä Raamattuaiheisia (mm. eläimiä) mutta mukana oli myös muutama prinsessakuva. Lapset jaksoivat värittää melko kauan. Aina välillä hypättiin narua yms. Loppuvaiheessa otettiin myös kasvomaalit esiin. Välittömästi lapset muodostivat jonon ja valitsivat mieleisensä kuvan paperista, johon me olimme etukäteen piirtäneet mallikuvia (kissa, koira, sammakko, perhonen, lammas, leppäkerttu, auto, kala, risti, pilvi, aurinko, kukka). Kuvien nimet oli kirjoitettu sekä eestiksi että suomeksi. Myös listan ulkopuolelta oli mahdollista toivoa kuvaa, mikäli piirtäjä ymmärsi lapsen toiveen :) Aika hyvin ymmärsi. Toiveina oli mm. jänis, kettu ja omena. Kahden pienimmän tytön mielestä sammakko (konna) oli niin hauska juttu, että loppuajan he liekkivät itse konnaa. Hyppivät ja ääntelivät kuin sammakot. Se oli niin huvittavan näköistä ja kuuloista, että tytöt nauroivat itsekin :) Tällä kertaa kerho venyi hieman pitkäksi mutta se ei tuntunut ketään haittaavan.

Värityshetki :)

Kerhon jälkeen Milja jäi hengailemaan sisälle ja Inka lähti takaisin ulos istuskelemaan. Loppuilta olikin leppoisaa oleilua. Siinä meni tämä pyhäpäivä. Huomenna päästään taas maalaamaan.

Hea laps.

Viikonloppu. Hidas aamu. Nukuttiin normaalia pidempään. Aamupala jäi väliin, koska mentiin heti klo 11 jälkeen syömään.

Klo 12 Arne tuli hakemaan meitä ja lähdettiin kohti Mustveetä, Kasepään kylään (Peipsi järven rannalle), jossa oli Kalevipoja Kala- ja veefestivaalit. Kovin montaa kalakojua ei kyllä nähty, mutta kaikkea muuta senkin edestä. Väkeä oli paljon. Kojuja vierivieressä. Koruja, ruokaa, juomaa, vaatteita, taottuja kynttilänjalkoja ym, musiikkia, tanssiesityksiä... Tunnin verran kierrettiin alueella ja katseltiin markkinahuumaa. Aurinko paistoi ja lämpötila taisi olla +30.

Markkinatunnelmaa.

Tanssiesitys.

Kylmää appelsiinijääjuomaa. Pirteän väristä ja makuista :)

Peipsijärven ranta.

Kasepäästä ajettiin Kääpan kylään, jossa taas oli "Kääpa Kohvikutepäev" ja alueelle oli päivän teeman mukaisesti laitettu pystyyn erilaisia kahviloita. Väkeä oli huomattavasti vähemmän ja aluekin oli pienimpi. Koko tapahtuma oli toki luonteeltaan erilainen. Kierrettiin hetki ja pysähdyttiin yhden kojun luo kahville, tai no, mehulle. Syötiin myös kanelipullaa, nam. Siitä matka jatkuikin takaisin Palamuseen.

Tähän pysähdyttiin mehulle.

Takaisin "kotona".

Seuraavat pari tuntia löhösimme huoneessa ja otimme rennosti. Se tuli tarpeeseen. Kun oltiin lähdössä kauppaan, huomattiin että ulkona satoi vettä. Ensimmäinen sadepäivä tällä viikolla. Ei ihme, sillä ilma on ollut melko hiostava jo monta päivää. Sateesta huolimatta lähdettiin kauppaan. Kesä kuivaa minkä kastelee.
Illalla saatiin lisää Ikaalilaisvahvistusta, kun Jari ja Hannamari tuli viettämään pitkää viikonloppua Eestiin. He yöpyvät tämän yön Palamusessa ja kiertelevät pari päivää muualla, kunnes tiistai-iltana palaavat takaisin tänne ja keskiviikkona jatketaan yhdessä matkaa takaisin Ikaalisiin. Olipas kiva saada tuttuja vieraita :) Esiteltiin hiukan paikkoja, pakattiin saunakamat ja lähdettiin viettämään saunailtaa Tegelmanneille. Kylässä oli myös heidän ystävänsä ja tämän lapsi. Tarkoitus oli grillata ulkona, mutta koska keli oli sateinen, mentiin sisälle ja istuttiin hetki olohuoneessa ja juteltiin niitä näitä. Hetken päästä päästiin saunaan, minä ja Milja ensin. Muut rupesivat sillä aikaa syömään. Kyllä oli taas lämpöiset löylyt.. Paitsi että vettä ei juurikaan tarvinnut kiukaalle heittää, sillä lämpötila oli jo valmiiksi lähes sata astetta, huh.

Tunnelmaa ja lämpöä samassa paketissa.

Sitten oli Arnen ja Jarin vuoro mennä saunaan. Me päästiin syömään. Perunoita, paistettua lihaa, kastiketta ja salaattia, nam. Tiina pyysi ottamaan lisää mutta kieltäydyin sanoen "ei aitäh", johon Tiina vastasi että "hea laps". Pöydässä istuva pikkutyttö mietti hetken ja sanoi sitten eestiksi, että ei se ole enää lapsi vaan se on kasvanu jo isoksi :) Kaikkia hymyilytti. Sovittiin kuitenkin, että Tiinalle mekin ollaan vielä lapsia. Maittavan ruuan päälle oli vielä jälkiruokaa, tiramisukakkua ja kahvia/teetä/mehua. Miehet viihtyivät saunassa tovin jos toisenkin mutta ehtivät kuitenkin jälkiruokapöytään meidän kanssa. Juttua ja naurua riitti vaikka kuinka paljon. Täällä Palamusessa on helppo tehdä olonsa kotoisaksi, mutta tämä ilta oli kuin piste iin päälle Tiinan sanoessa, että olemme heille kuin omia lapsia. Aina tervetulleita. Kello oli jo yli puoli 11 kun sanottiin heipat ja lähdettiin takaisin Rahvamajaan. Iltatoimet ja nukkumaan.
Mukava päivä! En tiedä voiko olo olla enää kiitollisempi. :)

-Inka

Maalauspäivä

Aamukymmeneltä lähdettin töihin ja iltakymmeneltä palattiin takaisin. Jep, näin tehtiin, mutta toki siinä välissä ehdittiin tehdä paljon kaikkea muutakin. Neljä tuntia ei ihan riittänyt aamupäivällä siihen, että olisimme saaneet kaikki maalatuksi, joten palasimme takaisin sorvin ääreen vielä illalla. Nyt on kaikki pinnat maalattu kertaalleen, lattia maalataan vielä toiseen kertaan ensi viikolla. Jee. Täytyy sanoa, että käsissä ja jaloissa tuntee tehneensä jotain. Ja onhan tässä tehtykin. Tiedossa kaksi päivää "vapaata", jalat ja kädet kiittää.

Viimeinen mahdollisuus vaihtaa paikkaa...

Aina ei oma pituus riitä.

Iltapäivällä suuntasimme kerrostaloalueelle pitämään kerhoa. Vastaanotto oli jälleen lämmin, sillä suurin osa heistä juoksi meitä vastaan ja halasivat. Tänään ei ollut ihan niin hiostava ilma kuin eilen, joten mekin olimme virkeämpiä. Lapsia oli yhteensä 8. Menossa mukana oli jonkun aikaa myös kaksi marsua. Hyppynaruhyppelyä, keinumista, katuliituja, vesivärejä, piilosta. Lapset leikkivät myös toista leikkiä ja yrittivät opettaa meillekin, mutta suurin osa ohjeista meni ohi. Leikki muistutti vahvasti pistettä. Vesivärit saivat suuren suosion tänään ja lapset lahjoittivat meille toinen toistaan hienompia taideteoksia :) Emme voineet kuin ihailla, miten rauhallisesti ja nätisti kaikki lapset maalasivat. Erimielisyyksiltä ei kuitenkaan täysin vältytty, mutta nekin saatiin selvitettyä. Kaikenkaikkiaan kerho oli onnistunut ja meillä oli mukavaa.

Paperin kuivattelua :)

Ilta kului pitkälti maalatessa. Mitään normaaleista iltatoimista poikkeavaa emme jaksaneet tehdä. Viereisessä ruokapaikassa näyttäisi olevan jonkinlaiset kemut ja sieltä aina välillä kuuluu musiikkia sisälle asti. Perjantai-illan huumaa kerrakseen.
Huomenna pääsemme käymään jossain markkinoilla tässä lähellä. Ehkä kalamarkkinoilla (jos ei ihan väärin ymmärretty), netin perusteella siellä olisi myös jotain puutarhaan liittyvää. Mielenkiintosta nähdä, mitä kaikkea sieltä löytyy...

Mene konnaksi! :)

Ou jees, aurinko paistoi lämpimästi jo heti aamusta. Väkisinkin myös mieli oli aurinkoinen. Kirkko on onneksi viileä paikka työskennellä, sillä hioessa ja maalatessa tulee useimmiten hiki. Niin myös tänään. Saimme viimeiset hiomiset tehtyä ja ehdittiin jo vähän maalatakin. Saatiin maalausjäljestä jo palautettakin, oli kuulemma priimaa ja kaunista :) Huomenna jatkuu. Kirkosta ulos tullessa tuntui kuin olisi kävellyt päin seinää, sen verran suuri oli lämpötilaero sisä-ja ulkoilman välillä. Huh.
Jostain syystä erityisesti tänään kirkastui se, miksi tätä hommaa tehdään. Maalaaminen ei ehkä ole niin iso asia meille, mutta tämän paikkakunnan asukkaille ja kirkolle siitä on suuri apu. On kiva olla avuksi ja myös nähdä oma kädenjälkensä.

Pölyt pois...

...sekoita maali...

...ja maalaa.

Tänään oli ensimmäinen kerho. Mukaan nappasimme katuliituja, pari frisbeetä, renkaanheittopelin ja hyppynarun. Josko niillä pääsisimme alkuun. Ja kyllähän me pääsimme. Lapsia tuli paikalle ripotellen, yhteensä 8. Heidän kasvoiltaan loisti hymy, joka väkisinkin tarttui myös meihin. Aluksi emme oikein tienneet mistä aloittaisimme, mutta hyppynaru osoittautui jälleen tutuksi ja turvalliseksi vaihtoehdoksi. Myös katuliidut olivat suosittuja tällä kertaa. Mieleemme jäi erityisesti pieni tyttö, joka ei aluksi meinannut millään uskaltaa tulla hyppynarun lähelle, mutta kun hän viimein rohkaistui, ei siitä meinannut tulla loppua ja muut meinasivat jäädä ilman vuoroa. Hän ei vielä osannut kuin hypätä paikallaan olevan narun yli, mutta se riitti ja voi sitä naurun määrää! Kerta toisensa jälkeen tasapaino petti ja hän kaatui nurmikolle mutta se ei menoa haitannut, päinvastoin antoi lisää intoa tehdä sama uudelleen :) Loppuajasta saimme myös kantaa kahta lasta reppuselässä. Olimme kuin hevosia, kun meidän käskettiin juosta pitkin pihamaata. Kun menimme kyykkyyn, olimme sammakoita. Loogista. Toinen tytöistä sanoikin, "mene konnaksi" ja sitten hän kiipesi selkään. Ja taas mentiin. Kun teimme lähtöä, yksi tytöistä varmisti monta kertaa, että tulemmehan me myös huomenna. :)
Hiki valui selästä, kun sanoimme heipat ja lähdimme kävelemään kohti Rahvamajaa. Mutta kyllä meillä oli hauskaa. Katsotaan mitä huominen kerhokerta tuo tullessaan.

Kerho vei voimat aika hyvin ja loppuillan vietimme omassa huoneessa jutellen, nauraen ja syöden. Kiitollisena tästä päivästä, erityisesti lapsista, jäämme odottamaan huomista :) Head ööd!

Huh hellettä..

Eipä meidän urakka lopukkaan lattian hiomiseen ja maalaukseen. Arne tuli aamusta käymään kirkolla, kun vielä hioimme lattian viimeisiä nurkkia ja ilmoitti, että myös rappusten ja parven kaiteet tarvitsisivat maalausta. Että jee jee, nyt menikin aikataulut uusiks. Urakoimmekin sitten tänään myös lähes kaikki kaiteet. Huomenna vielä hiotaan loppuun, ja sitten päästäänkin jo maalaamaan.

Urkujen allakin oli hiottavaa...

#taukoselfie

Pölyt pois..

Töiden jälkeen tankattiin taas Köstri söögituvassa ja käytiin jokapäiväisellä reissulla ruokakaupassa ja poikettiimpa myös postissa, joka sijaitsee kerrostaloasunnossa. Lapsia ei tänään leikitetty, sillä iltapäivän välikuolema venyi pikkasen ja herätessään Milja tokaisi: "Inka herää, me nukuttiin onnemme ohi. Kello on jo seittemän".

Kyllä silti oli ulos päästävä, kun ilma oli niin ihaana ja lämmin. Lähdimme siis kävelylle. Kävimme vilkaisemassa uutta patsasta joen rannassa, moikkaamassa haikaroita, kääntymässä koulun pihassa ja katselemassa naapuruston hienoja taloja. Inka löysi matkan aikana useammankin pienen sammakonpoikasen, ja jokainen oli saatettava tien sivuun pois vaarojen tieltä.

Jutustelua Liblen kanssa :)

Haikaroitaaaaa, tui tui!

Kotimatkalla :)

Tahatta mängida eh? :)

Tänä aamuna herätyskello soitti viimeisen kerran 8.25, sitä ennen oli toki torkutettu jokunen kerta. Noustava oli, vaikka unta olisi riittänyt vielä. Vaikka väsytti, mieli oli täynnä intoa ja odotusta siitä, mitä uusi päivä toisi tullessaan. Aamupala oli meille varattuna Köstri Söögituvassa kello 9. Ilmeisesti kokki oli joko unohtanut tai muistanut ajan väärin, sillä hän pyyteli anteeksi, pyysi istumaan pöytään ja odottamaan hetken. Se ei meitä kuitenkaan haitannut, ehdimme siinä odotellessa herätä kunnolla. Hetken kuluttua saimme eteemme lautasen, jossa oli suolakurkun ja tomaatin viipaleita, paistettu muna ja pekonia hauskasti "käkkyrällä". Siinä olisi ollut jo ihan riittävästi syötävää, mutta hetken päästä saimme vielä kipolliset riisipuuroa ja vielä leipääkin. Voi nam! Juomana oli kahvia ja appelsiinimehua. Se taisi olla ennemminkin brunssi kuin aamupala, jos meiltä kysytään. Totesimme, että jos syömme tällä tavalla joka aamu, ei meidän töistä kirkossa tule mitään, joten kieltäydyimme kohteliaasti, kun kokki kysyi, tulemmeko huomennakin. 

Nam!

Aamupalabrunssin jälkeen tapasimme Arnen ulkona ja lähdimme kirkkoon katsomaan, mitä siellä olisi tehtävää. Kiipesimme urkuparvelle. Ja kyllä, pääsemme jatkamaan samaa hiomis- ja maalaushommaa kuin viime kesänäkin. Tosin lattiapinta-alaa on huomattavasti vähemmän. Eli ei muuta kuin etsimään polvisuojia ja hiekkapaperia varastosta ja kyllähän ne sieltä löytyivätkin. Ennen konttaamaan ryhtymistä, kannoimme kaiken ylimääräisen tavaran pois parvelta ja veimme jonnekin varastoon. 

Milja tekemässä tuttavuutta lampunjalan kanssa: hei, kukas se sinä olet? :)

Sitten ei muuta kuin hommiin. Muistikuvat viime kesästä palautuivat välittömästi mieleen, kun polvet koskettivat ensimmäisen kerran lattiaa. Molemmilla oli sama ajatus: polvet ei kestä kovin monen päivän konttaamista, joten teemme hiomistyön mahdollisimman tehokkaasti alta pois. Iloksemme huomasimme, että maali hiotuu parven lattiasta pois huomattavasti helpommin kuin muualta. Muutaman tunnin jälkeen hiomisurakka oli melkein valmis ja päätimme jatkaa huomenna. 

Kamat siististi pinoon, pölyjen pulistelu vaatteista ja suihkun kautta syömään. Ruokapaikassa näimme kaksi tuttua lasta, joista toinen halasi meitä välittömästi. Se oli suloista. Teimme tilauksen, mutta koska Miljan tilaaman kanan valmistus kestäisi hetken, tarjoilija pyysi meitä tulemaan puolen tunnin päästä uudestaan. Käytimme tilaisuuden hyväksemme ja istuskelimme läheisellä penkillä ottamassa aurinkoa sen aikaa. Kun saimme syötyä, menimme kauppaan ostamaan jätskiä. Seuraavan pari tuntia vain olimme ja otimme rennosti. Illan suussa lähdimme kävelylle. Mukaan nappasimme hyppynarun, frisbeen ja renkaanheittopelin siltä varalta, että sattuisimme näkemään lapsia, joiden kanssa voisi leikkiä. Kävelimme ja pysähdyimme istumaan kerrostaloalueen hiekkalaatikolle. Ei tullut ketään. Lähdimme kävelemään takaisin kohti Rahvamajaa ja matkalla törmäsimme kolmeen tuttuun lapseen. Poika kysyi meiltä, haluaisimmeko leikkiä. Oli hauskaa, että kysymys tuli näin päin. :) Mutta tottahan me halusimme leikkiä. Kaivoimme hyppynarun esiin ja siitä se sitten lähti. Jossain vaiheessa tavallinen naruhyppely vaihtui limboksi ja narun yli hyppelyksi. Mukaan liittyi tässä vaiheessa viisi uutta lasta, joita emme tavanneet viime kesänä. Voi sitä riemua ja iloa! Ennen kuin ketään ehti sattua ja kaikilla oli vielä kivaa, keräsimme narun pois ja annoimme lapsille frisbeen. Osa innostui heittelemään sitä ja osa taas halusi pelata renkaanheittopeliä. Kun suurin osa lapsista lähti kotiin, mekin pakkasimme tavarat ja hipsimme takaisin Rahvamajaan. 

Ilta vierähti leppoisasti höpistessä ja iltapalaa syöden. 

Inkeri istui ikkunalaudalla iltapalalla.

Kiitollinen mieli tästä päivästä. Iloksemme voimme todeta, että saamme mennä tämän päivän puolella nukkumaan, jei! 

-Inkeri ja Milsku 

Järgmine peatus on...

Auto, bussi, ratikka, laiva, apostolin kyyti, juna ja auto...näistä on tämä päivä tehty. Vain lentokone ja polkupyörä puuttuivat. Takana reilu 12 tuntia matkustamista, mutta loppujenlopuksi se tuntui menevän ylläyävänkin nopeasti. Matka Ikaalisista Palamuseen sujui siis kaikilta osin hyvin ja turvallisesti.
Yöunet jäivät viime yönä melko lyhyiksi, sillä bussi starttasi Ikaalisista jo aamuseitsemältä. Matka Helsinkiin kuluikin pitkälti torkkuessa. Kamppiin saavuttiin hieman ennen yhtätoista. Laiva lähti klo 13.30. Hyödynsimme väliin jääneen ajan käymällä kaupassa ja syömässä. Tallinnaan saavuttiin klo 15.30. Sää oli kaunis, aurinko paistoi mutta tuulen ansiosta ei ollut liian kuuma. Kävelimme kaikessa rauhassa vanhan kaupungin läpi. Kerrankin olimme koko ajan varmoja siitä, mitä katua pitkin pitää seuraavaksi kulkea. Koska aikaa oli tarpeeksi eikä ollut kiire, pysähdyimme kahville viihtyisään leipomoon. Sitten jatkoimme matkaa kohti rautatieasemaa. Junamatka sujui mukavasti. Torkkumista ja maisemien katselua. Matkaamme viihdytti kaksi pientä tyttöä, joista toinen kiersi vuoronperään eri ihmisten luona kyselemässä minne he olivat menossa, mistä tulossa jne. ja toinen puolestaan ilahdutti meitä tarttuvalla naurullaan. :) Jäimme pois Jögevan asemalla, jossa Arne oli meitä vastassa iloisesti hymyillen ja lämpimästi tervetulleeksi toivottaen. Ajomatka kohti Palamusea alkoi klo 19.10 ja Arnen mukaan se kestäisi 20 minuuttia. Leivä hymy nousi molempien kasvoille, kun välillä vilkuilimme auton nopeusmittaria, joka suurimman osan matkasta näytti vähintään 100 km/h. Rahvamajan pihaan päästyämme kello näyttikin 19.20, joten pääsimme perille 10 minuuttia "etuajassa". Olo oli kuin olisi tullut kotiin.
Kamat huoneeseen, pikainen kierros ruokakaupassa ja kirkon pihapiirissä. Hetken päästä istuimmekin taas autossa, matkalla Arnen ja Tiinan luo syömään. Ruoka oli tietenkin hyvää!
Iltahepulin ja naurujen jälkeen voimme todeta, että olemme valmiita nukkumaan. Kiitos tästä päivästä. Head ööd!

P.S. Tällä kertaa yritämme liittää tekstin joukkoon myös kuvia, viime reissulta se vähän jäi...

- Inka & Milja -