No huhhuh!!

Okei, kenen idea oli lähteä neljän "äijän" kyytiin tallinnasta, meitä huomattavasti vanhempienkin miehien kyytiin. Kenen idea oli tunkea neljän ukon kanssa ahtaaseen mersuun kuumana hellepäivänä? Kenen idea oli valita mukavasta väljästä ja ehkä jopa ilmastoidusta junamatkasta se ahdas hikinen, laiton, reilut kaksi tuntia kestävä autoilu??? Uskokaa tai älkää mutta rakkaan ystäväni Anne Pentinmäen mielestä tämä oli aivan loistava idea! En ole varma pysyikö hän kannassaan senkin jälkeen kun toisiinsa liimautuneet reidet, puutuneet pakarat ja kokovartalohiki teki reissaajien olotilan vähintäänkin rattoisaksi. =)

Eli näin alkuun pointsit Annelle! <3 No juu enköhän mä nyt ole dissannut tarpeeksi Annelia tästä hänen idestaan. Ihan sulassa sovussahan se matka taittui mersullakin ja perille päästiin turvallisesti. Sitäpaitsi nämä neljä vanehmpaa miespuolista henkilöä on osoittautunut aivan lupsakoiksi ja hyviksi tyypeiksi. Huumorintajulla ja positiivisella asenteella pärjätään pitkälle =) Automatkasta mainittakoon vielä sen verran, että ihme se kuulemma oli kun perille päästiin. Autosta nimittäin alkoi kuulua asiaankuulumatonta ääntä siinä matkan loppuvaiheilla. Ilmeisesti vaihdelaatikossa jotain häikkää (älkää kysykö enempää ku en tiä) ja auto on tällä hetkellä korjaamolla ja sielä sanoivat et ihme on ku kulkupeli kesti perille asti ja viä korjaamollekin. Liekö ollut enkeleillä näppinsä tässäkin pelissä.

No mutta mainitsimetta taisi vielä jäädä että minne tämä hehkeä automatka meidät toi. Eli Palamusessahan sitä nyt sitten ollaan ja tämän hetkinen tarkka sijainti on Rahvamajan alakerta eteisen viereisen huoneen ikkunalauta. Ikkunasta näkyy muurinpohjaplättyjen paistopuuhia ja nuoria jotka ovat täälä ilmeisesti jollain musikaalileirillä.Tämän hetkinen fiilis ja olotila on ihan hyvä. Vaiheekkaasta matkasta (joka sisälsi muutaman yön Lahdessa veljeni luona, junailua, kävelyä, laivailua, kävelyä, painavia kasseja, kylmiä kanawrappeja, hellettä, uusien käyttötarkoitusten löytämistä rullalaudalle ym.) on ehkä suunnilleen toivuttu. Ja tänään ollaankin sitten oltu jo täydessä työntouhussa ja muussa säätämisessä.

Eli tänään aloitimme lattioiden lakkaamisen ja ennen kuin päästään mihinkään lakkaan käsiksi lattiat piti jynssätä puhtaiksi.Rahvamajassa siis olemme ahkerasti puunanneet lattioita tänään. Ja homma jatkuu huomenna jo klo 8. Kävimme myös viemässä joitain tavaroita vanhainkotiin ja lauloimme kaksi laulua talon asukkaille. Viron uimavedetkin tuli testattua ja totesimme, että ainakin Lahdessa oli kylmempää vesi kuin täälä.

Tämän poukkoilevan selostuksen jälkeen varmaan jäi paljo oleellista tietoa kertomatta ja moni seikka jäi epäselväksi tai hämäräksi mutta kysykää niin kerron. Tai en kerro. Olo on vielä aika hämmenytynyt ja reissun todellinen tarkotus ja tavoite ja päämäärä on vasta ehkä hiukan avautunut. Mutta vaikuttaa lupaavalta. Ja Anneli varmasti kirjoittaa jotain paljo fiksumpaa ja syvällisempää huomenna joten sitä ootellessa!

Palamusen reissu lähestyy

Monen mutkan kautta saatiin lyötyä lukkoon sekä ajankohta että lähtijät. Viroon, Palamuseen lähdetään siis 29.7 ja ollaan siitä kolme viikkoa eteenpäin eli kotiin palataan 18.8. Minulla itselläni on valtava kaipuu Palamuseen, joten odotan innolla reissuun lähtöä. Matkakaverikseni saan Hulkon Susannan eli Suskin:) On aika hassua, että meitä lähtijöitä on tänä kesänä vain kaksi, mutta onneksi alkuajaksi saamme seuraksemme Ikaalisten äijäporukan.

Tänä kesänä tiedossa on siis rinkkamatkailua Virossa ja katsotaan vain mitä siitä tulee. Totesimme Suskin kanssa, että me molemmat olemme sellaisia, jotka joskus saattavat tehdä ensin ja miettiä vasta sitten olikohan se järkevää. Mutta olen varma, että tästä reissusta tulee hieno ja opimme paljon itsestämme, toisistamme ja elämästä. Viime vuonna Palamusessa oppi arvostamaan niitä elämän pieniäkin asioita ja lapset toivat valtavasti iloa ja riemua jokaiselle. Lapset näyttivät sen, että elämästä kuuluu nauttia. Me emme tarvitse kaikkia niitä hienouksia, joita meillä kotona kaapit pursuaa saranojen välistä. Pitäisi oppia arvostamaan sitä kaikkea mitä Jumalan on luonut ympärillemme ja viettää aikaa ystäviensä ja rakkaidensa kanssa. Palamusten lasten kanssa oppi sen, että on tärkeä säilyttää lapsen usko ja ihmetellä ja tutkia kaikkia Jumalan ihmeitä. Odotan innolla, mitä tänä vuonna saamme kokea.

Minun ja Suskin matkaa voitte seurata täältä blogista ja kommentoida saa tietysti, on kiva kuulla mitä teille kuuluu. 

Friikartulit ja viinerigat odottavat, Palamuse täältä tullaan!:)

-Anne