Lepopäivä

Iltoja! Eli "Heat õhtu", jos oikein arvaan eestinkielisen vastineen. Teija taas 'arvutin' puikoissa.

Tämänaamuinen Jumalanpalvelus oli varsin mielenkiintoinen elämys. Kovin paljon en eestinkielisistä lauluista ja saarnasta ymmärtänyt, tutut Raamatun tekstit kylläkin. Se mikä ensimmäisenä teki tämän pühapäevän jumalanpalveluksesta minulle seikkailun oli ilmeisesti lievänpuoleinen ruokamyrkytys, jonka sain aamiaisella nauttimastani (tai palasta siitä, maistui niin epäilyttävältä, etten syönyt kokonaan) pullasta, jonka olin ostanut ehkä turhan kauan aikaa sitten kaubluksesta. Siinä seistessäni (eestiläisissä jumiksissa seistaan varmaan moninkertaisesti suomalaisiin nähden) alkoi hiipiä huono olo ja huimaus. Vaihdoin jalkaa puolelta toiselle, mutta päätin taistella urhoollisesti. Taistelu kuitenkin lakkasi nopeaan nykäykseen, joka toi suuhuni vatsahappoja. Annoin itseni pudota penkille istumaan - ja säikäyttää samalla Annen, joka seisoi vieressäni.

Mysteerinen ele...

Kolehtivirteen mennessä olo tasoittui sen verran, että uskalsin harkita ehtoolliselle menoa. Ehtoollisella kiinnitimme huomiota erään alttarille polvistuneen eleeseen. Se nosti oikean nyrkkinsä vasemman rintansa päälle. Jaan ilmeisesti rukoili hänen puolestaan tai siunasi hänet, mutta ei antanut viiniin kastettua leipää kuten meille. Ehtoollisen jälkeen sitten järkeilimme ensin keskenämme, mitä tämä salaperäinen ele tarkoitti. "En halua ehtoollista, vaan siunauksen"? Sen lisäksi keksimme joukon muita 'eleitä', kuten "Ei viiniä, olen absolutisti". Oma suosikkini on tosin ehdottomasti:

"Haluan batman-limpsaa!"

Myöhemmin kuulimme Jaanilta tämän mysteerisen eleen tarkoittaneen, että kyseistä ihmistä ei oltu kastettu.

Kuremaan rantaa

 Laglag... Tänään oli todellakin lepopäivä - tai lagauspäivä kuten Jaanille asian ilmaisimme. Tämän jälkeen meidän luonnollisestikin piti selittää hyvin "suomenkielinen" termimme 'lagaus'. Jaan vei meidän Kuremaan, rantaan 'lagaamaan'. Koska oli sen verran koleamman puoleinen päivä, ei huvittanut mennä uimaan, joten todellakin vain lagasimme rannalla, luimme Samuelin kirjaa ja piirtelimme kaikennäköistä.

Amandan oli tarkoitus mennä taas keinumaan, mutta hän jäi jotenkin kummasti matkalla juttelemaan suomalaisen motoristin kanssa, eikä sitten loppuen lopuksi mennytkään keinumaan.

Rannalta menimme Arnen kyydillä heidän luokseen. Kävimme saunassa ja ollessamme syömässä Jaan pääsi myös paikalle. Hän söi kanssamme ja lähti saunaan.

Amanda tutkii...

"Harjoitus tekee mestarin"
totesi Amanda saatuaan letin valmiiksi.
Epäselväksi jäi, oliko tämä harjoitus
vai mestariteos.

Katselimme myös parikymmentä vuotta vanhoja videoita Rainin keikoista ja Amanda letitti samalla päähäni ranskalaisen letin.

Hyvin saunoneina, syöneinä ja Rainin nuoruusvuosiin tutustuneena palasimme takaisin rahvamajaan, jonne saimme aamulla lähteneiden sveitsiläisten tilalle naapureiksemme eestiläisen perheen. Perheen tytär tervehti meitä tomerasti astuessamme Jaanin autosta pihaan: "Tere!"

Vaikka ensin alkuun jännittikin saada uusia naamoja tänne rahvamajaan kanssamme, on loppuen lopuksi ihan hauska nähdä täällä muutakin porukkaa.

Siunattua iltaa teille.

Teija kuittaa.

etsii etsii etsii

Pyörittelen tässä tuohisormusta pikkulillissäni. Sateinen, kiireetön, hiljainen mutta tunteita nostattanut päivä.

Pari viime yötä oon nukkunut tosi levollisesti, lukuunottamatta viime yönnä heräämistä Norpan viestiin. Herättiin ja syötiin hitaasti. Hard Workiin lähtiessämme katsoin pöydän alle ja uhkasin tuhota hyvin ruokitut villakoiramme. Hain pölynimurin, ja siivosimme yhdessä huoneemme komeaan kuntoon. Odotamme kovasti Norpan seuraa ja valmistaudumme jo fyysisissä asioissa. Jaan kyllä huokaisi ja sanoi, että kyllä maanantainakin ehtii sängyn tuomaan. Siis sänkyä ei vielä ole, mutta puhdas, raivattu tila sille on valmistettu.

Krapsuttelimme yhtä seurakunnan rakennusta, jonka käyttötarkoituksesta ei meillä ole tietoa. Huomenna voisi vaikka selvittää sen. Krissu pyöräili aamulla ohitsemme matkallaan postiin ja antoi ainakin itselleni pieniä taukoja raaputtamisesta. "I wish I could see your hand working as fast as your mouth!" Jaankin kävi kannustamassa ennen Tartuun lähtöään. Olisi meilläkin ollut mahdollisuus lähteä, mutta ei lujasti odotettu Tartun enää tarjoavan meille mitään. Mieluummin jäimme Palamuseen.

Suunnittelimme iltapäivällä menevämme leikkikentälle värityskuvien kanssa. Teija etsi netistä lampaankuvan, jonka alapuolelle kirjoitimme Joh. 10:14-15 "Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta.

Teija varmaan muokkaa tuota kuvaa vielä myöhemmin tähän blogiin sopivaksi... (Ja Teijahan muokkasi...) Meillä oli siis hieno suunnitelma, mutta siihen se jäikin kun alkoi sataa kaatamalla. Odottelimme sateen laantumista. Kuuden maissa lähdimme liikkeelle, kävimme kurkkaamassa asuinalueella, mutta ketään ei ollut ulkona leikkimässä. Ehkä jonain toisena päivänä.

Oli päivässä kyllä yksi valonpilkahdus, kun kuulimme muidenkin ihmisten kuin meidän askeleita majoitustiloissa. Tosi ihana sveitsiläispariskunta oli tullut polkupyörällä Puolan, Liettuan ja Latvian kautta Viroon. Määränpäänä ymmärtääkseni oli Tallinna ja siellä u-käännös kotia kohti. Opastimme liikkumista suuressa Palamusessa ja näytimme kirkkoa sisältä. Pariskunta oli kovasti ilahtunut vastaanotosta, ja kovin ihastuneita olimme myös me. Aamulla varmasti vielä voimme höpistä. He olivat kiinnostuneita kuulemaan ajastamme täällä ja keskustelemaan Viron historiasta, myös hengellisestä historiasta. Vaikkei paljon tiedetä kuin mutua.

Lammasteemasta vielä, ja laitanpa jälleen laulunsanoja: "Ei oo vertaistaan, ei kukaan toinen mua niin kosketa, joskus etsin kaukaa ja huomaan vain sen, ei oo vertaistaan. Väkevä virta on rakkaus, on armo parantavaa. Pienimmät kantaa hän sylissänsä, ei oo vertaistaan."

Joillekin saattaa olla tuttu laulu. Oon myös laulanut tätä laulua täällä eestiksi: "Pole teist kui sa".

Joh. 10: 27-30 Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä."

Juuri nyt kaipaan enemmän kuin mitään muuta, että kuulisin paimenen rauhoittavan äänen ja tuntisin hänen käsivartensa ympärilläni. Ollut tosiaan kaikilla meillä tunteet herkillä. Turvallisempaa ja pysyvämpää kättä emme kuitenkaan löydä, emmekä etsi. Herraa Jeesusta Kristusta haluamme seurata sinne minne hän kutsuu suloisella äänellään.

Olet rakas lammas hänelle, jos poissa laumasta, hän jättää kaikki muut etsiäkseen sinut. Varmaa on ettei hän luovuta ennen kuin olet jälleen hänen sylissään. 

Olet siunattu.

historiaa ja kulttuuria

Juu heräilin taas vähän hitaamin kuin Amanda ja Teija, mutta nousin kuitenkin lopulta syömään aamupalaa ja ajatellen: "Jipii taas hard work kutsuu." Mutta tänään ei niin tapahtunutkaan sillä Jaan on täällä taas ensimmäinen reaktioni oli sanat: " Ooo pitkästä aikaa ihmisiä...." Tietysti tarkoitin tällä kommentilla sitä että emme ole enään yksin. Jaan tietty rupes kyselee et eikö me olla oltu vai ihmisten kans tällä ajal -.-' ja Amanda ja Teija rupesivat selittää ettei aamulla olla nähty muita paitsi siivooja ja sitten kuulumisia siinä vaihdeltiin ja sovittiin katsotaan et mitä tehään tää loppu aika täällä päin.

  Juu tultiin tänne Jaanin työhuoneeseen tekeen ohjelmaa ja Jaan keksi että mentäisiin tänään katsomaan sellaista Moottoripyörä jengin tapahtumaa missä oli teemana viikingit. Oli mielestäni hienoa mennä sinne Jaanin perheen kanssa varsinkin, kun Jaanin vanhin poika on  kova viikinki fani :D.

Siellä me sitten oltiin ja tehtiin monenlaista, mutta lähtö olis varmaa ollu nopeempi jos ne olis osannut laskee sen "viikinki veneen" vesille -.-'. Oli kyllä myös huvittavaa kun oltiin keinuilla sielä rannalla niin joku karski mies tuli antaa Amandalle vauhtia :D ja kuten Amanda itse myönsi: " Näin ei voi käydä kellekkään muulle.." Tässä asiassa olen täysin samaa mieltä :D.Amanda kokeili myös viikinki asua ja kuten huomata saattaa kuvasta niin ei Amanda paljoa erotu lasten seasta, mikä on aika suloista :3 XD

  Lopulta kun olimme takaisin täälä söimme ja vietimme taas vapaa aikaa ja luimme myös hieman Samuelia eteenpäin :) Amanda ja Teija kävivät myös lasten luona, mutta tänään oli ilmeisesti erilainen sillä Amanda ja Teija olivat puhuneet nyt vanhempien tyttöjen kanssa (siis 10-13 vuotiaiden). Mutta tuli Amanda silti maalia kasvoillaan takaisin sillä Teija oli tehnyt hänestä tikrun :3.

  Tämän jälkeen tytöt tuli ehdottaan että mentäisiin kauppaan, mutta itse olin laiska enkä  oikeen viitsinyt lähteä ja sen jälkeen keskustelu menikin näin...
Anne: " En mää tarvis ku vaan kaks pulloo light cokista mut ei se ois kivaa et te joutuisitte raahaan niitä..."
Amanda:" No voidaahan me tuoda ne "
Anne:"No emmä ny tie...Teija mää haluun kuulla normaalin ihmisen mielipiteen...." (Amanda näytti hieman järkyttyneeltä ku sanoin noin)

Teija: " No hei kuuntelisit joskus ittees ku sun kommenttis on nii risti riitanen. Sanot eka et tarviit VAIN kaks pulloa ja sen jälkee mut en tahtois että RAAHAATTE niitä -.-'."
Anne:"No jos sit tän kerra.."
Amanda:" Raahasitha sää eilenki meijän kaikki ostokset joten eiköhä se oo meidän vuoro. Mitä muuten tarkotit normaalilla.....
Anne:" Noku sää oot aina valmis kaikkee vaikka se ei olis ees kovin miellyttävää niin aattelin et teija viittis ees sanoo jos ei oikeesti huvita."
Teija:"Amanda onku partio poika aina valmiina kaikkeen!"
Jaa sitten Teija ja Amanda menivät kauppaan ja Amanda sanoi vielä ettei hänellä oikeastaan oo edes sinne asiaa mutta sielä on vaa nii kiva käydä.....

Samalla reissulla Amandaja Teija törmäsi suomalaisiin jotka olivat täälä jossain kulttuuri projektissa ja he pyysivät meitä tulemaan käymään sillä tilaisuus oli tuossa viereisessä salissa. En aluksi meinannut mennä, mutta kun Teija tuli hakemaan mut väkisin nii en voinu muuta ja olihan se ihan ok et menin :D Suomalaiset antoivat meille ylimääräiset suolakeksit kun odotellessamme Jaania viemään meitä uimaan luimme Samuelia pihalla :3

Noo menimme sitten uimaan, mutta mulla oli vaikeuksia mennä uimaan ku rannassa oli iilimatoja ja en aluksi halunnut millään hypätä ku en tienny et ylettyisinkö pohjaan ja sain kuulla et jalkaan voi osua vesikasvi...Joten mulla meni jonkun aikaa päästä vetee mut oli se sitten kivaa taas uida ja vesi oli iha sika lämmintä :D.

Päiväunia ja pannkookkia

Nukuin toissayönä tyylikkäästi kellon ympäri iltakahdeksasta aamukahdeksaan. Silti onnistuin nukkumaan tänään kahden tunnin päikkärit. Noh aamu valkeni kuitenkin kauniina, vaikka myrsky olikin yöllä vähän riepotellut, kuten Amanda kertoikin.

Aloitimme Hard Workimme rapsuttelemalla lastoilla maalia irti keltaisesta rakennuksesta. Aurinko porotti kuitenkin kuumasti ja minulle tuli vajaan tunnin aherruksen jälkeen huono olo, vaikka olinkin suojannut pääni huivilla ja yritin silloin tällöin juoda vettä. Minä ja Anne menimme lajittelemaan leluja ja muita tavaroita, jotka olimme tuoneet mukanamme Suomesta jätesäkeissä.

Tuli paljon muistoja mieleen itsellekin tutun näköisiä leluja pussista toiseen pyöritellessä. Oli oikeastaan erittäin hauskaa lajitella nukkeja, pehmoleluja, autoja, värikyniä ynnä muita omiin pusseihinsa Annen ja vähän myöhemmin myös Amandan kanssa. Lelut olivat todella hyväkuntoisia ja ne tekevät varmaan monet lapset iloisiksi... no ainakin hetkeksi.

Olen tässä lueskellut kirjaa nimeltä "Haaste, joka lähtee sydämmestä". Täytyy sanoa, että se kirja kyllä pistää katselemaan asioita eri tavoin, vaikka olen vasta puolessa välissä. Luulen, että se tarvitsee vähän aikaa sulatella ennenkuin siitä saa mitään järkevää kirjoitettua. Tiukkaa tekstiä.

On ollut mielenkiintoista aina välillä päästä juttelemaan hyvinkin syvällisiä Krissun ja Karinin kanssa. On aina mielenkiintoista nähdä, kuinka Jumala kutsuu ihmisiä puoleensa ja miten Jeesus kutakin kohtelee yksilönä, eikä yritäkään laittaa kaikkia tulemaan uskoon samalla tavoin.

Niin... takaisin päivän kuluvan päivän tapahtumiin. Kävimme taas hyppäämässä ruutua lähialueen tyttöjen kanssa ja ne tulivat kanssamme tekemään pannukakkuja Nuorisokeskukseen. Minulla ja Amandalla kesti aikamme, että saimme selvitettyä, ilman varsinaisesti yhteistä kieltä keskuksen työntekijälle, että tarkoituksemme on vain käyttää - ihan paikan aukioloaikojen mukaan - vähän keittiötä valmistaaksemme nuorten kanssa vähän pannukakkuja. Keskuksen työntekijä ei jotenkin meinannut ymmärtää, vaikka yritin vähäisten vironkielen taitojenikin kautta selittää asiaa. Työntekijä pyysi yhtä paikalla olevaa viidentoista vanhaa poikaa toimimaan englanninkielen tulkkina välillämme. Silti tuntui, ettemme oikein ymmärtäneet toisiamme. Lopulta soitimme Krissulle, joka sai asian puhelimen kautta selvitettyä. Tuntuu, että lasten kanssa on paljon helpompi kommunikoida.

Pannukakut valmistuivat ajallaan ja maistuivat sekä meille, että mukanamme tulleille tytöille. Söimme pannukakkujen kanssa erään illan jäätelönsyömistalkoilta ylijäänyttä kinuskikastiketta ja hilloa. Anne rohkeni jopa maistaa pannukakkua "sugar-butter"illa, eli siis käytännössä kermalla, jonka Krissu vahingossa vatkasi voiksi.

Pannukakkujen syömisen ohessa pelailimme vähän biljardia... Tai ainakin Anne, Karin ja Krissu pelasivat. En ole ihan varma voiko omaa suoritustani pelaamiseksi kutsua :D Pussitin pelin aikana neljä palloa: valkoisen kaksi kertaa, yhden oman ja yhden Annen pallon.

Nyt voisi alkaa pikku hiljaa lopetella ja mennä vaikka syömään iltapalaa.

Siu.

- Teija

happy dancing

Tere hommikust eli hyvää huomenta!

Seuraavat lyriikat kuvaavat eilistä päivää parhaiten: "Jessie J - Price Tag". Lähdimme aamupäivällä Krissun kanssa bussilla Tartuun ja illalla, kun vielä kävimme uimarannalla, Krissu oli huolissaan musta ja alkoi laulaa Karinin kanssa seuraavaa laulua.

Seems like everybody's got a price,
I wonder how they sleep at night.
When the sale comes first,
And the truth comes second,
Just stop for a minute and
Smile

Why is Amanda so serious?
Acting so dang mysterious
Got your shades on your eyes
And your heels so high       (no, I had slow Crocs)
That you can't even have a good
Time.
 
Amanda look to their left (yeah)
Amanda look to their right
Can you feel that yeah?
We're paying with love tonight....

Chorus:
It's not about the money, money, money
We don't need your money,money,money
We just wanna make the world dance,
Forget about the Price Tag.
Ain't about the (uh) Cha-Ching Cha-Ching.
Ain't about the (yeah) Bl-Bling Ba-Bling
Wanna make the world dance,
Forget about the Price Tag.

Tartussa todella tutkittiin hintalappuja, pidettiin kunnon tyttöjen päivä ja kierreltiin kaupoissa. Ilmeisesti itselläni viime kerrasta oli tarpeeksi kauan aikaa kun ei pahemmin ahdistanut. Päinvastoin Krissu makutuomarina ja tulkkina oli mahtavaa seuraa. Kauniin topin löydettyäni Krissu yllytti ja opetti mulle "happy dancen", jossa ei saanut näyttää kieltä vaan piti pomppia, taputtaa, hymyillä ja kimittää: "jei jei jei!".

Seems like everybody's got a price

Tiedätkö hintasi, arvosi? Sinut ja minut on ostettu Jumalalle kaikkein arvokkaimmalla hinnalla, rakkaan Jeesuksen verellä.

1. Piet. 1: 18-21 Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä. Hänet oli valittu jo ennen maailman perustamista, ja nyt aikojen lopulla hänet on tuotu julki teitä varten. Hänen kauttaan te uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että te uskoessanne myös panette toivonne Jumalaan.

I wonder how they sleep at night.

No se... Yöllä oli hirvittävä myrsky. En ole ennen ajatellut, että ukkonen vaikuttaisi jotenkin olotilaani, mutta viime aikoina parikin kertaa juuri ukkosilman aikaan oon kärsinyt kovasta päänsärystä. Niin myös eilen pyöriskelin monta tuntia sängyssä, kunnes sitten lähdin juomaan ihanaa 2,5 % kevytmaitoa ja takaisin tultua katselin vain ikkunasta isoja, tiheään ilmestyviä salamanvälähdyksiä, varsinaisia salamanpiirtoja en nähnyt. Olin todella turhautunut ja mietin, että nukun sitten huomisen päivän jos yöllä en saa unta. Aloin rukoilla ja ylistää Isää, joka on suurempi kuin luonnonvoimat ja myös mun leponi antaja. Pian aloin voida paremmin ja ilmeisesti uudistavat yöunet sain, kun heräsin jo hyvissä ajoin katsomaan todella kaunista ja kirkasta auringonpaistetta.

Herra kanssasi ja rakkaudessaan sydäntäsi koskettava!

- Amanda

Lapset elämän suola

 Amanda ja teija olivat taas heränneet ennen minua ja sain kuunnella Teijan "ihanaa" herätys biisiä .http://www.youtube.com/watch?v=COaQmPfS5lM se sitten soikin sitten koko loppu päivän päässä....
Aamupalan jälkeen sitten taas aloitimme hard work -urakan ja Krissu ja Karin tulivat myös aamusta, sillä paikallisesta lehdestä tuli yksi toimittaja haastattelemaan meitä.

  Itse en pitänyt ajatuksesta, että pärstämme ja asiamme pistetään lehteen sillä ajatuksemme voi vääristyä kielimuurin takia, mutta toivottavasti niin ei käy...Enkä muutenkaan tykkää että musta otetaan kuvia...Se tietysti vaikeutti myös toimittajan työtä mutta toivottavasti hän sai nyt jotain irti.

  No sitten kun lopetimme työt menimme kolmisin huoneeseemme hengaamaan ja lukemaan Samuelin kirjaa. Mietimme lukiessamme kuinka Saulia varmaan hämmensi kun hän sai yhtäkkiä todella erityiskohtelua ja sai kuulla vielä yhtäkkisen öljyämisen ja suudelman jälkeen että hän on tuleva kuningas (juu ehkä vähä jätetty pois mutta tuollaiselta se ainakin minusta tuntui). onhan meidän tiet joskus hämmentäviäkin, mutta kyllä jumala aina näyttää meille miksi näin oli parempi. okei...Nyt tuntuu siltä et sain ton kuulostaa paljon järkevämmältä omassa blogissani... Noo hällä väliä :D Tällainen kirjoittaja mää oon :D.

  Syömisen jälkeen Amanda ja Teija kävivät postissa itse olin koneella tsiikailees juttuja ja kun tytöt tulivat takaisin katsoimme Teijan kanssa muutamia todella TYPERIÄ lastenlauluja... Tai ainakin ne oli sillä nimellä...
Sitten Amanda ja Teija tekivät koneella tekstin raamatusta ja kiinnittivät ne tikkareihin.. Jep ne on namusetiä tai ehkä paremminkin namutätejä.... raamatun paikka kaikille tuttu:

  Sest nõnda on Jumal maailma armastanud, et ta oma ainusündinud Poja on annud, et üksi, kes temasse usub, ei saaks hukka, vaid et temal oleks igavene elu!  joh 3:16

Sitten kolmen jälkeen menimmekin leikkimään ja maalailemaan lasten luo :3. Se oli kivaa <3 Sitten kun maalasimme myös toisiamme saimme hyvät naurut :D Lapsiakin tuli lisää paikalle kun vain odottelimme maalaillessamme :) Kuuden paikkeilla alkoi kuitenkin sataa ja ukkostaa, joten meidän oli hyvä lähteä paikalta ja käydä matkalla kaupassa ja samalla reissulla myös kaupassa oli puolen minuutin sähkökatkos :D Se oli jännää :3




Kun pääsimme takaisin tänne söimme ja pesimme osan sotkeentuneista taide teoksista tai pikemminkin minä en vielä ottanut muuta kuin kädessä olevat ja Teija ja Amanda pesivät kaikki pois.. Nyt ollaan vaan hengailtu sisällä rauhassa ja huomenna Tarttoon Krissun ja Karinin kanssa :D Jippii






Noo mun ehkä on nyt kumminkin, ennen kun meen nukkumaan, siivottava tää Banda-luukki pois naamasta :3


- Anne

Kultaisia paiseita ja ihomaalia

"Kiitos, kun tähän aamuun asti, Herra, mua tahdoit varjella.
Anna mun tänään turvaisasti tietäs kulkea..."

Olemme muutamina aamuina hyräilleet kyseistä kappaleita ja sen jotenkin niin kovin osuvalta tuntuvia säkeitä.

Tämän päinän Hard Workinämme aloitimme rapsuttelemaan keltaisen - tai no enemmän ja vähemmän keltaisen - rakennuksen maalia pois. Jonkin aikaa yritettyämme rapsuttaa, totesimme, että jonkinlaisella lastalla tai taltalla se varmaan sujuisi paremmin kuin metalliharjoilla. Luovutimme puuseinän suhteen ja palasimme takaisin tuttuihin puuhiin kirkon ulkopuolella: seinän rapsuttelua valkeammaksi ja rikkaruohojen nyppimistä laatoitukselta.

Hard Workin jälkeen söimme ja menimme pihamaalle lukemaan Samuelin kirjaa eteenpäin Raamatusta.

"Tehkää kuvat paiseistanne ja rotista, jotka hävittävät maatanne, ja antakaa ne Israelin Jumalalle osoittaaksenne, että taivutte hänen tahtoonsa. --"
- Sam 1: 6:5

Pohdiskelimme kultaisia paiseen kuvia aikamme. Kultaiset paiseen kuvat kuulostivat jostain syystä korvaamme kovinkin hupaisilta, mutta paiseiden piinaamia filistealaisia tuskin nauratti.

Raamatunluvun jälkeen kävimme kaupassa ja yritimme käydä postissa. Yritykseksi jäi, sillä posti on kiinni maanantaisin ja se olisi sulkeutunut muutoinkin kahdelta, meidän tuijotellessa postin ovea viisi minuuttia yli kaksi.

Hetken lagailtuamme ja järkeiltyämme päätimme lähteä taas ihomaalien ja saippuakuplien kanssa liikenteeseen. Ensin tytöt ujostelivat, mutta kun heidän (tai ainakin jonkun heistä) äiti tuli mukaan jutustelemaan kanssamme, tytötkin rohkenivat tulla pelailemaan kanssamme. Kerroimme suomi-eesti-englanti sekasotkulla olevamme Suomesta, Ikaalisten seurakunnasta ja yövymme "Kirikun lähel, rahvamajas". Nainen ilmeisesti oli käynyt, tai hänen äitinsä oli käynyt Ikaalisissa tai oli seurakunnan toiminnassa mukana.

Puhaltelimme kuplia, heittelimme palloa ja sitten tytöt innostuivat maalaamisesta. Olimme maalanneet lapsia odotellessamme muutamia esimerkkikuvia jalkoihimme ja pian niitä sitten maalailtiinkin lapsien jalkoihin, käsiin ja kasvoihin. Jonkin aikaa maalailtuamme lapset innostuivat myös maalaamaan itseään, mutta ennen kaikkea minua ja Amandaa. Anne oli jäänyt soittamaan pianoa "Rahvamajan" saliin, kun kerrankin pääsi sinne. (On ollut pieniä ongelmia avainten kanssa...)

Joskus vähän viiden jälkeen olimme aivan täynnä kaikenlaisia maalauksia: lippuja, perhosia, kukkia, eläimiä, kaikenlaista vähän vähemmän esittävää ja pohkeessani komeili jopa "nukitsamees". Amanda yritti selittää meidän olevan menossa syömään ja lapset olisivat innosta puhkuen olleet tulossa mukaan. Yritimme selittää, että vanhemmat tuskin antaisivat siihen lupaa, mutta ne olivat kuulemma varmoja, että antaisivat. Jeps... luulen että Suomessakin vanhemmat pistäisivät huolettomasti lapsensa joidenkin epämääräisten ulkomaalaisten mukaan "syömään"... Sovimme sitten tulevamme seuraavana päivänä uudestaan ja tapaavamme lapset 'samal kohal'.

Peseydyimme, söimme ja aloimme harkitä lähtöä pelaamaan uudestaan lentopalloa. Vasen pakarani tosin vastustaa ajatusta. Sen lihakset - aivan olen huomannut, että minulla on lihaksia - kipeytyivät viimeksi pelaillessamme. Mutta kaipa se kipu sillä lähtee, millä on tullutkin. (En tosin ole kovinkaan varma...)

Siunausta!

- Teija

pühapäev

Ciao!

Aamulla heräsin ennen yhdeksää sisäistetyn päivärytmin takia. Kävin avaamassa kirkonovet ja lukemassa sähköpostin, kymmenen maissa Teija ja Annekin virkosivat, ja söimme hidasta ja hoitavaa aamupalaa. Hoitavaa ja lohduttavaa, koska Taivaan Isä oli läsnä niin vahvasti. Huoneessamme katsoimme kelloa ja totesimme sen olevan 11. Oltiin aiemmin mietiskelty, olisiko sunnuntaina jumalanpalvelusta Jaanin lomaillessa, ja epäilimme sitä. Herran johdatuksessa uteliaisuutemme kasvoi niin suureksi, että kömmimme kynttiläkruunuin valaistuun kirkkoon: siellähän rakkaitamme oli. Pastoria vaan ei näkynyt. Odottelimme. Ja sitten odotimme, juttelimme ja katselimme toisiamme epätietoisina. Superlenkkaripappi saapui vesipullon kanssa ilmeisesti juoksulenkiltä, olimme iloisia hänestä loistavasta välittömästä persoonasta.

Pastori kertoi saarnassaan Norjan terrori-iskusta. Sitä en olisi kylläkään ymmärtänyt ellei vieressäni istunut mummo olisi toistanut ja selvittänyt asiaa. Olimme ja olemme järkyttyneitä. Juuri ennen kirjoitteluani Teija istui tässä ja luki uutisotsikoita. Mässäilyn makua uutisoinnissa, vaikka ihmiset ovatkin hulluja ja pahoja.

Ehtoollisella mua kosketti, kun yhteisestä viinimaljasta join pienen tipan viiniä viimeisten joukossa. Sydämessäni soi laulunsanat: "Vain pisara Jeesuksen verta ja syyllisyys pyyhitään pois. Vain kosketus ristin Herraan, se elämän uuden tuo."

Kirkonmenojen jälkeen juttelimme paikalla olleiden seurakuntamuorien kanssa, suloisia ja Jumalan rakkauden tuoksuisia mummoja! Erityisesti kiinnyin ujohkoon mummoon, joka esiteltiin suomea puhuvana. Vaivattomasti keskustelimme sekoittaen suomea ja viroa. Mummo kutsui innoissaan myös kotiinsa kello viideksi päivälliselle, mutta ilmeisesti samassa innossaan unohti kertoa asuinpaikkansa. Jännä kohtaaminen, jonka lopuksi tajusin, että enhän me edes ollut kysynyt tuon tuon ihanan nimeä ja korjasin tilanteen: "Mis sun nimi on?" Hän oli kuin olikin... paljon puhuttu Niina Pitka! Norpalle lämpimät terveiset, she misses you!

Päivä vietettiin leppoisasti keskenämme jutellen ja yksiksemme keskittyen omiin mielipuuhiimme. Itse lähdin jossain vaiheessa etsimään harhailevia ajatuksiani pienelle kävelylenkille, joka teki hyvää monessa suhteessa. Näin kanoja ja lehmiä, vakuutuin maaseudun viehättävyydestä. Mietiskelin siinä samalla, miten oudolta ja vaikealta tuntuu vain olla ja levätä. On paljon opittavaa Teijalta ja Annelta siinä, kuinka meidän tulisi olla human BEING mieluummin kuin human doing doing doing. Mooses kysyi Jumalalta hänen nimeään, ja Jumala vastasi: "Minä olen se joka olen." (2. Moos. 3:14) Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi luotuna mutkin on tarkoitettu olemaan se joka olen, ei se, mitä teen. On surullista, että niin usein se, mitä teemme, määrittelee sen keitä ajattelemme olevamme. Ja olemme eksyksissä! Rukoilen pääsyä pois kaikesta suorittamisesta ja ylimääräisestä hötkymisestä "Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan." (1. Kor. 15:10)

Joh. 1:14,16-17 Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi. Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.

Jeesuksessa on tuo pääsy ja vapaus, armo! Kunnia Jumalan!

Levosta hehkuteltuani kerron nopeasti loppuillan tapahtumat. Mentiin Teijan kanssa jälleen spontaanisti pallopelien, vesivärien ja saippuakuplien kanssa viereisen asuntoalueen leikkipaikalle. Teija keksi eilen jo toimivan strategian: "Siellä missä on saippuakuplia, on myös lapsia!" Niin jälleen leikimme aluksi jonkin aikaa kahdestaan Teijan kanssa. Pian pikkupoika tuli lähimmästä kerrostalon ovesta isänsä kanssa kiinnittäen heti huomionsa meihin. Saippuakuplat kiinnostivat, ja poika väänsi itsensä kiipeilytelineelle. Esittäydyimme toisillemme, ja hetken aikaa leikkikaverinamme oli Aaron, pian 4 v.

Pyysin Teijaa maalaamaan kasvoihini kadehdittavan hienon maalauksen, jonka nähtyään myös Aaron haluaisi samanlaisen. "Maalaa vaikka viikset äkkiä!" Sitä saa mitä ei tilaa, nimittäin kissanviiksiä odottaessani aloin tuntea itseni jälleen asteen ranskalaisemmaksi ja tajusin, etteivät mun ja Teijan ajatukset käyneetkään yksiin. Sain myös leukaani parran. Mitäs luulet, haluaako Aaron, pian 4 v, viettää aikaansa tällaisten hämärien viiksivallujen kanssa? Jonkin aikaa puhaltelin saippuakuplia viiksieni kanssa, kunnes Teija taipui maalaamaan oikeat kissanviikset ja kissannenän. Huomenna samanlaisen shown voisi laittaa pystyyn päiväsaikaan kun lapset oikeasti ovat vielä ulkona leikkimässä.

Kirkonpihassa meitä odottelivat Karin ja Krissu, myöhemmin seuraamme liittyivät heidän kaksi ystäväänsä, Lisa ja Marlene. Tutustuimme toisiimme ja pelasimme krokettia, kivaa. Jännittävää seurata, mitä Jumala tahtoo ja tekee! Hän kaiken voi tehdä ja tekee. :)

Room. 9:16 Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa.

Siu <3

- Amanda

Lagaa....Lagaa....

Aamulla mulla tais olla kaikista vaikeinta nousta ylös punkasta ku olin nähny painajaista ja muutenkin olin nukkunut hieman huonommin yöllä. Noo päätimme mennä tekeen taas hard workkia ja tällä kertaa Amanda kiipesi ylös ja minä ja Teija rapsuteltiin sammalia maan pinnalta ja nypimme myös kasveja kirkon etupuolelta siihen asti kunnes kirkolle tuli virolaisia turisteja, jotka tulivat innokkaasti juttelemaan meille ja varmasti ihmettelivät, miksi suomalaiset tytöt ovat virossa töissä, mutta emme osanneet selittää heille viroksi asiaa emmekä oikein edes tienneet mitä he meille juttelivat niin olimme vain hiljaa. Tai no jos totta puhutaan niin minä nauroin niille keski-ikäisille miehille, kun he niin iloitsivat ihmisistä jotka osasivat sanoa Eestiksi: "Ma ei saa aru ma olen Soomest." Ennen kun lopetimme työt Amanda näytti eilisen tyylinsä putsata sammalta maalla.

Ai niin ja yhdessä välissä sain nauraa Teijalle kun hän yritti ohjata sammakon,jokeen ja olihan mun pakko Amandalle huutaa: " Amanda! Täälä ois nyt sitä sun ruokaas!" Kyseinen kommentti liittyi keskusteluumme siitä kuinka kaikki muut kuin ranskalaiset sanovat sammakon maistuvan kanalle.

Töiden jälkeen menimme syömään ja pidimme taas pienen siestan. Siestan jälkeen menimme  lukemaan Samuelin kirjasta toista lukua saimme sen sopivasti luettua, kun kirkkoon tuli taas yksi turisti ryhmä. Keskustelimme luvusta hieman keskenämme ja rupesimme keskustelemaan ripareiden erilaisista sketseistä. Keskustelumme jälkeen kävimme kaupassa ja näimme Karinin hengasimme hänen kanssa vähän aikaa, mutta hänellä oli kavereidensa kanssa tyttöjen ilta niin hän ei ollut kauaa kanssamme.


Tänään ei ole oikein mitään ihmeellistä tapahtunut, olemme vain lagailleet muuten ja keskustelleet paljon. Amanda ja Teija lähtivät katsomaan jos tässä olisi lähistöllä lapsia, joita he voisivat maalata kasvo väreillä, mutta tästä kun  katson pihalle niin muutama lapsi lähti juuri ennen kun Teija ja Amanda ehtivät pihalle. Ja ulkona alkoi juuri SATAA !!!! <3 Jos vaikka vähän ilma viileentyisi :D.... Oho se ilo ei kestänyt kauaa siis sade...

-Anne

The coolest place in Palamuse

Lämpöä riittää. Tämän päivän Hard Workinä jatkoimme kirkon seinän "krohvimista", kuten Jaan asian viime vuonna ilmaisi. Eli käytännössä siirsimme sammalta kirkon seinästä maahan ja itseemme. Hiuksistani löytyi varsin muhkeita sammalkimpaleita. Minä rapsuttelin tikapuilta ja Anne ja Amanda maanpinnalta.

Hard - and messy - workin jälkeen läksimme uimaan samaan paikkaan, kuin eilen.


Tällä kertaa en (ainakaan tarkoituksella) kiusannut kaloja. Matkalla takaisin päin tuli sen verran lämmin, että pulahdimme uudestaan uimaan lähempänä Palamusen keskustaa yhdessä joessa. Samalla säikytimme sorsaperheen vähän kauemmas. Kovin pitkä uimareissu siitä ei tullut, sillä joki oli melkein täynnä lumpeita ja muita vesikasveja.



Takaisin tultuamme menimme syömään, jonka jälkeen vietimme vähän siestaa. Yritin ruskettaa sääriäni ja olla samalla muuten varjossa. Asettauduin sopivasti nurmikolle lukemaan kirjaa, mutta vähän päästä huomasin varjon siirtyneen siten, että olinkin muuten auringossa, paitsi että sääreni olivat varjossa. Se siitä sitten. Luin kirjan sisällä loppuun.

Sen jälkeen menimme Palamusen viileimpään paikkaan lukemaan Raamattua, Samuelin ensimmäistä kirjaa tarkkaan ottaen. Mikäkö on Palamusen viilein paikka? No jyhkeä kivikirkko tietenkin. Se lämpiää hyvin hitaasti - jos ollenkaan - ja lämpötila oli ainakin kymmenen astetta ulkoilmaa viileämpi.

Keskustellessamme ensimmäisestä luvusta Krissu soitti Amandalle, joka selitti meidän olevan kirkossa lukemassa Raamattua. Krissu ilmaisi olevansa hyvin pahoillaan, jolloin Amanda sanoi: "No. We were just discussing...."
Kuulin sen sitten tietysti: "We were just disgusting" ja alkoi tietysti naurattaa. Kun toistin mitä olin kuullut, Amandakin alkoi nauraa hervottomasti. Raamatun lukeminen kirkossa kuulostaa aika ryppyotsaiselta meiningiltä, mutta ainakin meillä se oli kaukana siitä!

Kävimme syömässä Karinin ja Krissun kanssa jäätisekokteilit, eli siis jäätelöä ja mehua sekoitettuna keskenään. Sen jälkeen menimme kirkkoon takaisin tyttöjen kanssa lukemaan vironkielistä Johanneksen evankeliumia, eli "Johanesse evangeelium"ia. Tytöt saivat nauraa loistavalle eesinkielen ääntämyksellemme. Vallankin takavokaali õ oli varsin hupaisa.

Sen jälkeen kävin Annen kanssa kaupassa ostamassa muun muassa jotain, mikä paljastui myöhemmin hyvin rasvaiseksi rahkaksi, kinuskivärkkejä (fariinsuhkur ja vahukoor) ja Anne osti makkaranppötköltä näyttävää jäätelöä. Sillä välin Amanda ja Krissu juttelivat ja kuuntelivat musiikkia.

Krissu katseli hyvin epäuskoisen näköisenä, kun leikkasin siipaleen rahkaa (kyllä, se oli niin paksua, että sitä pystyi leikkaamaan veitsellä. Luulinkin sitä siksi ensin juustoksi). Se maistui voimakkaalta rahkalta ja Krissu selitti, sitä käytettävän kakkuihin, eikä sitä ollut tarkoitus syödä sellaisenaan. Mistäpä minä olisin voinut tietää mitä se tarkkaan ottaen oli maistamatta sitä? No nyt ainakin voin keksiä sille jotain järkevää käyttöä. Ehkäpä vahukoorin ja banaanin kanssa siitä voisi tulla jotain?



Kävimme myös pelaamassa "vähän" lentopalloa paikallisten kanssa, kun tuo aurinko vähän hillitsi lämmittävyyttään illan tullen. Pelasimme varmaan nuupahtamiseen saakka. Sain pallosta kunnolla sormilleni ja aamulla olikin peukalo vähän kipeä.


-Teija

travelling travelling

There is one way to the city of God, we are travelling on the right road.

Oli ihokarvoja ja mieltä nostattavaa kuulla Karinin ja Krissun laulavan duettona tänään kyseistä laulua Jaanin työhuoneessa. Teletapit pyysivät uudestaan ja uudestaan saman, koska tytöillä on niin helisevän kauniit lauluäänet. Ideoitiin tyttöjen kanssa tulevia viikkoja, molempia kiinnostaisi tulla maalaamaan lasten kasvoja meidän kanssa lastenkotivierailussa. Jee! Muitakin porvaripelejä ja -vermeitä olisi tarkoitus esitellä ja rikkoa ennakkoluuloja uskovista nuorista. Suostuttelimme tänään Karinin ja Krissun pelaamaan krokettia meidän kanssa. Huomenna toiveena ainakin itselläni olisi saada kontaktia muihinkin paikallisiin, vaikka Karin ja Krissu väittivät, että kaikki ovat Suomessa poimimassa mansikoita.

Tänään oli monella tapaa erilainen päivä, helpompi alun sopeutumisen jälkeen. Nautin uimareissusta Teijan kanssa, kun monen päivän istumisen ja läähättämisen jälkeen pääsimme aluksikin kävelemään edestakasin rannalle n. 6 km. Teija kutsui viileältä tuntuvaa vettä tukalan kuumana päivänä "suorastaan siunaukseksi". Lisäksi pikkuahvenet toivat meille suuren ilon! Teija oli kyllä vähän ilkeä niitä kohtaan, kun se hyppelehti ja plompsahteli ja säikytteli niitä. Koimme myös vahvan samastumisen pikkufisujen kanssa. Minä: "Siis miksei nää liiku vaikka näitä kuinka pökkii, pysyy vaan paikoillaan?"  Teija: "No, mieti itteäs tällasena päivänä."

Aloitimme HARD WORKin, onneksi se alkoi aamulla kun lämpötila oli vielä siedettävä. Juhanin, Karin ja Jaanin jättäessä meidät kiipesimme vanhoilla tikapuilla rappeutuvaa kirkonseinää pitkin, rapsutimme sammalta ja muuta ylimääräistä moskaa pois. Teimme todella merkittävää työtä. Teija onneksi ymmärsi sen nopeammin kuin muut ja vaihtoi alaa puutarhuriksi. Toisaalta seinänkrapsuttelua olisi voinut jatkaa pidemmälle, huomenna rapsuttamaton karvasammal tervehtii samalla tavalla kuin tänäänkin. Se oli ensimmäinen Hard Work -päivä ja siksi annoimme sen olla melko Light. 

Jaan luottaa meihin edelleen, vaikka nolottelimmekin avaimien kanssa ja jätimme toissa yönä viraston oven lukitsematta. Eilen sain vastuulleni kirkonavaimet ja tänään aamulla torut siitä, etten ollut lukinnut ovea itse asiassa ollenkaan. Tänään kirkonovien lukitsemista seurasi jälleen mielenkiintoinen tapahtumasarja, kun kynttilöitä puhaltaessani huomasin pikkulinnun nokittelevan ikkunoita toisensa jälkeen etsien tietä ulos. Ei, ei löytynyt. Istuin kirkonpenkillä hiljentyneenä ja kiljahdin, kun pikkulintu oli istahtamassa olkapäälleni. Harmitti jonkin verran, kun tajusin, että ilman kirkumistani olisin voinut salakuljettaa pikkulinnun sen huomaamatta ovista ulos. Yritin kaikenlaisia konsteja huijatakseni lintua seuraamaan mua ovelle, mutta se pieni ei ymmärtänyt puhettani. Odotin jopa uudelleen täysin hiljaa paikallani toivoen, että lintu olisi uskaltanut tulla uudestaan lähelle. Sen saa spontaaniudesta.

Tiedottomana siitä mitä pitäisi tehdä, aloin itsekin laulaa kirkossa, kun kuuntelin ulkopuolelta kuuluvaa iloista laulua. Eipä ole ihanampaa paikkaa kuin kaikuva kivikirkko, jossa voi leikkiä äänellä. Rakastan sitä, kun yksi ystävä sanoi joskus pilke silmäkulmassa ylistävänsä Jumalaa uidessaan kalojen kanssa. Niinpä siis myös ylistin taivaan lintujen kanssa suurta ja ihmeellistä Isää, koska rakkaudessaan Hän todella ja Hän yksin on kaiken kiitoksen arvoinen. 

Ps. 148: 7-14 Ylistäkää Herraa, te jotka olette maan päällä, ylistäkää, syvyydet ja meren pedot! Ylistäkää, tuli ja rakeet, lumi ja usva, ylistä, myrskytuuli, hänen käskyläisensä! Ylistäkää, vuoret ja kukkulat, hedelmäpuut ja setrit, villipedot ja karja, maan matelijat ja taivaan linnut! Ylistäkää Herraa, kuninkaat ja kansat, ruhtinaat ja kaikki maan mahtimiehet, nuorukaiset ja neidot, vanhat ja nuoret! Ylistäkööt nämä kaikki Herran nimeä, sillä hänen nimensä yksin on ylhäinen, hänen mahtinsa ulottuu yli taivaan ja maan. Herra on antanut kansalleen uuden voiman. Häntä ylistävät kaikki hänen palvelijansa, Israelin kansa, joka saa olla lähellä häntä. Halleluja!

Miten kirkonovien sulkeminen sitten päättyi? Lopetin laulamisen, kun kirkon sisälle astui vanha mummo keski-ikäisen miehen kanssa. Mies esittäytyi seurakunnan aktiiviksi. Vakuuttelin ymmärtäväni viroa ja yritin myös tökerösti kommunikoida viroksi: "Ma saa aru. Pikku lintu. Ma ei tea mis." Meelis tai Merlis kiipesi urkuparvelle etsimään lintua eikä löytänyt sitä. Niinpä se katsoi mua vakavana pitkään ja pyysi laittamaan ovet kiinni. Meelis tai Merlis myös kädestä pitäen näytti, kuinka ovi lukitaan niin että se myös menee lukkoon.

Lukkojen murtumista rukoilemme, avaimia sydämiin.

Ole siunattu, sinä Jumalalle rakas!

- Amanda

Kolma päev

18.7

Lähdimme  Palamusta kohti Ikaalisista n. 9.00, kun vain ensin olimme saaneet pakattua kaikki lelut ja tavarat peräkärryyn. Matkalla kohti Helsinkiä pysähdyimme Linnatuulessa hieman syömässä ettemme nyt aivan nääntyisi matkallamme. Saavuimme Helsinkiin vähän jälkeen yhden ja laivamme lähti kahden maissa kohti Viroa. Laivalla ryhmämme miehet menivät buffettiin syömään, kun taas Amanda, Teija ja minä hengasimme aulassa. Kahden tunnin matkan jälkeen saavuimme Viroon ja Auton keula suuntautui kohti Palamusea.

   Monen mutkan jälkeen saavuimme perille noin ilta yhdeksäksi ja tyhjäsimme tavara-kuormamme :D. Illalla tai paremmin sanottuna yöllä, harjoittelimme vielä lauluja, joita voisimme laulaa ja löytyi jopa yksi laulu jonka osasimme ihan hyvin Viroksikin: Kuule minu palvehäält.Harjottelujen jälkeen menimmekin aikalailla heti pehkuihin.

19.7

Heräsimme puurolle n.8.30 ja lähdimme 9.30 Jaanin kanssa vanhainkotiin jossa Jaan käy yleensä kerran kuussa. Me esittäydyimme siellä, Juhani ja Kari saarnasivat ja me tytöt lauloimme pari kappaletta. Lauloimme kyllä myös yhden mummon pyynnöstä Maammelaulun.

  Vanhainkodin jälkeen kävimme museossa, jossa yksi isoista teemoista oli Kalevi poika, mikä on vähän Kalevala tyyppinen juttu. Sielä oli kyllä muitakin aiheita, jotka olivat ihan mielenkiintoisia.

 Iltapäivällä menimme Jaanin luo katsomaan elokuvan kevät, joka on kuvattu Palamusessa ja olihan se ihan mielenkiintoista huomata näitä maisemia elokuvassa. Elokuvan jälkeen pidimme pikku tauon ja me kaikki teimme omia juttujamme esim. minä ja Teija höpöttelimme tosi syvällisiä Pokemonista, mut kyllä me oikeasti puhuttiin paljon muistakin asioista.

 Illalla meidät oli kutsuttu Aarnen luo tervetuliais juhliin missä syötiin kaikkea hyvää tomaatin kera ja minä olen allerginen tomaateille niin oli kyllä tosi hienoa jättää tämä tomaatti kasa kaikkien nähden lautaselleni. Oli hienoa päästä juttelemaan paikallisille ja oli myös kivaa nähdä Krisse ja Karin ja laulaa myös heidän kanssaan suomalaisia kappaleita. Tämän jälkeen palasimme tänne nukkuma paikkaamme ja hengasimme täällä toimistolla ennen kun menimme nukkumaan.

20.7

Ja taas puurolle 8.30, mutta nyt aamupalan jälkeen pidimme pienen hetken kirkolla ja kävimme museossa, joka liittyi elokuvaan Kevät ja ammuimme hieman "saunan" ikkunaan ritsalla. Meistä paras ikkunan rikkoja taisi olla Kari, Amandan ammukset eivät oikein lentäneet ikkunaa lähellekkää, itse osuin mutten hajoittanut mitään ja Teija ei ampunut, mutta Juhanin suoritus oli kyllä omaa laatuaan. Juhanin ensimmäinen ammus ei edes osunut rakennukseen, toinen jäi vajaaksi ja kolmas ammus osui sivussa seisovaan Aarneen. 

   Kävimme sen jälkeen viereisessä käsityö kaupassa, mutta aikalailla heti sen jälkeen suuntasimme kohti Tartoa, jossa kävimme lastenkodissa, vaikka paikalla oli kyllä vain kolme lasta, mutta tutustuimme tiloihin silti hieman. Sitten kävimme kahvilla ja kirkossa katselemassa kirjoja ja kirkon tiloja. Samalla näimme myös muutaman parkanolaisen, jotka olivat kyläilemässä oman ystävyys seurakunnan luona. Tämän jälkeen Jaan vei meidät niin että saatiin vähän kierrellä kaupoissa ja sitten menimme syömään.

   Syömisen jälkeen meille tuli hieman kiire lähteä sillä menimme kuuntelemaan parkanolaisten konserttia heidän ystävyys seurakunnan kirkossa, sillä se on aikalähellä Palamusta. Konsertti oli ihan hyvä ja vaihdoimmekin parkanolaisten kanssa pari sanaa ennen kuin tulimme takaisin tänne. 

   Karin ja Krisse tulivat sopivasti illalla vielä käymään ja me tytöt sitten juttelimme keskenämme ja tulimme vielä illöalla toimistoon ja soitimme tuola perä huoneessa pienoa ja tsiigailimme muutenkin vähän netistä juttuja juu Kari ja Juhani sitten lähtevät jo huomenna takasin Suomeen. ehkäpä minäkin menen nyt nukkumaan öitä.

  

-Anne

Lähetysmission aloitus

Palamusen seurakunta on Ikaalisten seurakunnan ystävyysseurakunta. Palamusen kunta on varsin pieni ja seurakunta sitäkin pienempi. Viro - Euroopan maallistuneimmaksi maaksi leimattu tarvitsee myös Jumalan armoa ja on yksi esimerkki siitä, että aina lähetystyön ei tarvitse tapahtua jossain kaukomailla. Toisin kuin Suomessa Virossa ei lapsia kasteta automaattisesti seurakunnan jäseniksi ja hengelliset asiat vaikuttavat olevan muutoinkin vieraita suurelle osalle virolaisista.

Vuonna 2010, eli vuosi sitten minä, sekä muutama muu ikaalilainen seurakuntanuori tulimme tänne kolmeksi viikoksi lähetysmissiolle. Autoimme seurakunnan pappia ja ainoaa työntekijää Jaan Nugaa erilaisissa käytännön töissä, vierailimme lastenkodissa ja vanhainkodeissa sekä pyrimme ottamaan kontaktia paikallisiin nuoriin. Meillä oli kaksi 16-vuotiasta tyttöä linkkinämme paikallisiin nuoriin. Aiemmin Ikaalisten seurakunnasta on järjestetty lyhyempiä nuorten retkiä Palamuseen, mutta 2010 oli ensimmäinen vuosi, kun meidät lähetettiin tänne varsinaisesti lähetystyöhön.

Tutustuimme kulttuuriin ja kerroimme seurakunnasta, Raamatusta, Jumalasta, uskosta ja kaiksesta muusta aihepiiriin liittyvästä (ja joskus siihen liittymättömästäkin).

Tänävuonna olemme vähän erilaisella porukalla liikkeellä. Olen porukasta toistaiseksi ainoa, joka oli täällä viime vuoden mission aikana. Viimeiselle näistä kolmesta viikosta tulee mukaan Ikaalisten nuorisotyöntekijä, joka oli mukana viimevuonnakin. Tällä hetkellä olemme täällä viiden hengen (sekä toivon mukaan Pyhän Hengen) voimin. Yhteyshenkilömme Palamusen seurakuntaan on Juhani, vanhempi lähetystyöveteraani. Hänen lisäkseen mukanamme on tämän viikon myös Kari, joka vastaa Ikaalisten seurakunnassa lähetystyöstä. Koko kolme viikkoa täällä on kolme "aikuista nuorta", Anne, allekirjoittanut itse, sekä jalasjärveläis-vahvistuksemme Amanda.

- Teija