The coolest place in Palamuse

Lämpöä riittää. Tämän päivän Hard Workinä jatkoimme kirkon seinän "krohvimista", kuten Jaan asian viime vuonna ilmaisi. Eli käytännössä siirsimme sammalta kirkon seinästä maahan ja itseemme. Hiuksistani löytyi varsin muhkeita sammalkimpaleita. Minä rapsuttelin tikapuilta ja Anne ja Amanda maanpinnalta.

Hard - and messy - workin jälkeen läksimme uimaan samaan paikkaan, kuin eilen.


Tällä kertaa en (ainakaan tarkoituksella) kiusannut kaloja. Matkalla takaisin päin tuli sen verran lämmin, että pulahdimme uudestaan uimaan lähempänä Palamusen keskustaa yhdessä joessa. Samalla säikytimme sorsaperheen vähän kauemmas. Kovin pitkä uimareissu siitä ei tullut, sillä joki oli melkein täynnä lumpeita ja muita vesikasveja.



Takaisin tultuamme menimme syömään, jonka jälkeen vietimme vähän siestaa. Yritin ruskettaa sääriäni ja olla samalla muuten varjossa. Asettauduin sopivasti nurmikolle lukemaan kirjaa, mutta vähän päästä huomasin varjon siirtyneen siten, että olinkin muuten auringossa, paitsi että sääreni olivat varjossa. Se siitä sitten. Luin kirjan sisällä loppuun.

Sen jälkeen menimme Palamusen viileimpään paikkaan lukemaan Raamattua, Samuelin ensimmäistä kirjaa tarkkaan ottaen. Mikäkö on Palamusen viilein paikka? No jyhkeä kivikirkko tietenkin. Se lämpiää hyvin hitaasti - jos ollenkaan - ja lämpötila oli ainakin kymmenen astetta ulkoilmaa viileämpi.

Keskustellessamme ensimmäisestä luvusta Krissu soitti Amandalle, joka selitti meidän olevan kirkossa lukemassa Raamattua. Krissu ilmaisi olevansa hyvin pahoillaan, jolloin Amanda sanoi: "No. We were just discussing...."
Kuulin sen sitten tietysti: "We were just disgusting" ja alkoi tietysti naurattaa. Kun toistin mitä olin kuullut, Amandakin alkoi nauraa hervottomasti. Raamatun lukeminen kirkossa kuulostaa aika ryppyotsaiselta meiningiltä, mutta ainakin meillä se oli kaukana siitä!

Kävimme syömässä Karinin ja Krissun kanssa jäätisekokteilit, eli siis jäätelöä ja mehua sekoitettuna keskenään. Sen jälkeen menimme kirkkoon takaisin tyttöjen kanssa lukemaan vironkielistä Johanneksen evankeliumia, eli "Johanesse evangeelium"ia. Tytöt saivat nauraa loistavalle eesinkielen ääntämyksellemme. Vallankin takavokaali õ oli varsin hupaisa.

Sen jälkeen kävin Annen kanssa kaupassa ostamassa muun muassa jotain, mikä paljastui myöhemmin hyvin rasvaiseksi rahkaksi, kinuskivärkkejä (fariinsuhkur ja vahukoor) ja Anne osti makkaranppötköltä näyttävää jäätelöä. Sillä välin Amanda ja Krissu juttelivat ja kuuntelivat musiikkia.

Krissu katseli hyvin epäuskoisen näköisenä, kun leikkasin siipaleen rahkaa (kyllä, se oli niin paksua, että sitä pystyi leikkaamaan veitsellä. Luulinkin sitä siksi ensin juustoksi). Se maistui voimakkaalta rahkalta ja Krissu selitti, sitä käytettävän kakkuihin, eikä sitä ollut tarkoitus syödä sellaisenaan. Mistäpä minä olisin voinut tietää mitä se tarkkaan ottaen oli maistamatta sitä? No nyt ainakin voin keksiä sille jotain järkevää käyttöä. Ehkäpä vahukoorin ja banaanin kanssa siitä voisi tulla jotain?



Kävimme myös pelaamassa "vähän" lentopalloa paikallisten kanssa, kun tuo aurinko vähän hillitsi lämmittävyyttään illan tullen. Pelasimme varmaan nuupahtamiseen saakka. Sain pallosta kunnolla sormilleni ja aamulla olikin peukalo vähän kipeä.


-Teija