travelling travelling

There is one way to the city of God, we are travelling on the right road.

Oli ihokarvoja ja mieltä nostattavaa kuulla Karinin ja Krissun laulavan duettona tänään kyseistä laulua Jaanin työhuoneessa. Teletapit pyysivät uudestaan ja uudestaan saman, koska tytöillä on niin helisevän kauniit lauluäänet. Ideoitiin tyttöjen kanssa tulevia viikkoja, molempia kiinnostaisi tulla maalaamaan lasten kasvoja meidän kanssa lastenkotivierailussa. Jee! Muitakin porvaripelejä ja -vermeitä olisi tarkoitus esitellä ja rikkoa ennakkoluuloja uskovista nuorista. Suostuttelimme tänään Karinin ja Krissun pelaamaan krokettia meidän kanssa. Huomenna toiveena ainakin itselläni olisi saada kontaktia muihinkin paikallisiin, vaikka Karin ja Krissu väittivät, että kaikki ovat Suomessa poimimassa mansikoita.

Tänään oli monella tapaa erilainen päivä, helpompi alun sopeutumisen jälkeen. Nautin uimareissusta Teijan kanssa, kun monen päivän istumisen ja läähättämisen jälkeen pääsimme aluksikin kävelemään edestakasin rannalle n. 6 km. Teija kutsui viileältä tuntuvaa vettä tukalan kuumana päivänä "suorastaan siunaukseksi". Lisäksi pikkuahvenet toivat meille suuren ilon! Teija oli kyllä vähän ilkeä niitä kohtaan, kun se hyppelehti ja plompsahteli ja säikytteli niitä. Koimme myös vahvan samastumisen pikkufisujen kanssa. Minä: "Siis miksei nää liiku vaikka näitä kuinka pökkii, pysyy vaan paikoillaan?"  Teija: "No, mieti itteäs tällasena päivänä."

Aloitimme HARD WORKin, onneksi se alkoi aamulla kun lämpötila oli vielä siedettävä. Juhanin, Karin ja Jaanin jättäessä meidät kiipesimme vanhoilla tikapuilla rappeutuvaa kirkonseinää pitkin, rapsutimme sammalta ja muuta ylimääräistä moskaa pois. Teimme todella merkittävää työtä. Teija onneksi ymmärsi sen nopeammin kuin muut ja vaihtoi alaa puutarhuriksi. Toisaalta seinänkrapsuttelua olisi voinut jatkaa pidemmälle, huomenna rapsuttamaton karvasammal tervehtii samalla tavalla kuin tänäänkin. Se oli ensimmäinen Hard Work -päivä ja siksi annoimme sen olla melko Light. 

Jaan luottaa meihin edelleen, vaikka nolottelimmekin avaimien kanssa ja jätimme toissa yönä viraston oven lukitsematta. Eilen sain vastuulleni kirkonavaimet ja tänään aamulla torut siitä, etten ollut lukinnut ovea itse asiassa ollenkaan. Tänään kirkonovien lukitsemista seurasi jälleen mielenkiintoinen tapahtumasarja, kun kynttilöitä puhaltaessani huomasin pikkulinnun nokittelevan ikkunoita toisensa jälkeen etsien tietä ulos. Ei, ei löytynyt. Istuin kirkonpenkillä hiljentyneenä ja kiljahdin, kun pikkulintu oli istahtamassa olkapäälleni. Harmitti jonkin verran, kun tajusin, että ilman kirkumistani olisin voinut salakuljettaa pikkulinnun sen huomaamatta ovista ulos. Yritin kaikenlaisia konsteja huijatakseni lintua seuraamaan mua ovelle, mutta se pieni ei ymmärtänyt puhettani. Odotin jopa uudelleen täysin hiljaa paikallani toivoen, että lintu olisi uskaltanut tulla uudestaan lähelle. Sen saa spontaaniudesta.

Tiedottomana siitä mitä pitäisi tehdä, aloin itsekin laulaa kirkossa, kun kuuntelin ulkopuolelta kuuluvaa iloista laulua. Eipä ole ihanampaa paikkaa kuin kaikuva kivikirkko, jossa voi leikkiä äänellä. Rakastan sitä, kun yksi ystävä sanoi joskus pilke silmäkulmassa ylistävänsä Jumalaa uidessaan kalojen kanssa. Niinpä siis myös ylistin taivaan lintujen kanssa suurta ja ihmeellistä Isää, koska rakkaudessaan Hän todella ja Hän yksin on kaiken kiitoksen arvoinen. 

Ps. 148: 7-14 Ylistäkää Herraa, te jotka olette maan päällä, ylistäkää, syvyydet ja meren pedot! Ylistäkää, tuli ja rakeet, lumi ja usva, ylistä, myrskytuuli, hänen käskyläisensä! Ylistäkää, vuoret ja kukkulat, hedelmäpuut ja setrit, villipedot ja karja, maan matelijat ja taivaan linnut! Ylistäkää Herraa, kuninkaat ja kansat, ruhtinaat ja kaikki maan mahtimiehet, nuorukaiset ja neidot, vanhat ja nuoret! Ylistäkööt nämä kaikki Herran nimeä, sillä hänen nimensä yksin on ylhäinen, hänen mahtinsa ulottuu yli taivaan ja maan. Herra on antanut kansalleen uuden voiman. Häntä ylistävät kaikki hänen palvelijansa, Israelin kansa, joka saa olla lähellä häntä. Halleluja!

Miten kirkonovien sulkeminen sitten päättyi? Lopetin laulamisen, kun kirkon sisälle astui vanha mummo keski-ikäisen miehen kanssa. Mies esittäytyi seurakunnan aktiiviksi. Vakuuttelin ymmärtäväni viroa ja yritin myös tökerösti kommunikoida viroksi: "Ma saa aru. Pikku lintu. Ma ei tea mis." Meelis tai Merlis kiipesi urkuparvelle etsimään lintua eikä löytänyt sitä. Niinpä se katsoi mua vakavana pitkään ja pyysi laittamaan ovet kiinni. Meelis tai Merlis myös kädestä pitäen näytti, kuinka ovi lukitaan niin että se myös menee lukkoon.

Lukkojen murtumista rukoilemme, avaimia sydämiin.

Ole siunattu, sinä Jumalalle rakas!

- Amanda