Mängimist

Joo, yritettiin siis kuvata teille videota, mutta ei onnistuttu millään. Tuosta lyhyestä pätkästä näkee vähän, miten kuvaaminen sujui:D Kerron siis teille nyt mitä kaikkea me tänään olemme touhunneet.

Aamulla heräsimme siinä yhdeksän aikaan ja suuntasimme ihan ensimmäisenä aptekkiin. Apteekista kävelimme postiin ja ostimme muutaman postikortin. Vielä oli tehtävä ostoksia myös ruokakaupassa, joten suuntasimme lopuksi Kauplussaan. Ostimme jogurttia, paahtoleipää, mehua sekä pussimaitoa. Käppäilimme ostokset kainolossa takaisin Rahvamajalle ja menimme syömään aamupalaa. Ennen aamupalaa tarkastimme hiirenloukun, mutta hiiri ei ollut vielä löytänyt tietään sinne ja tuntuu, että sitä saamme odottaa jonkin aikaa. Aamupalan nautimme varpaat ulkona ikkunasta ja olihan se hyvää. Aamupalan jälkeen menimme kirjoittamaan postikortteja ja laitoimme ne oranssiin postilaatikkoon. Huomenna kymmenen aikaan se tyhjennetään ja kortit lähtevät kohti Suomea. Kävimme myös varaamassa laivaliput kotimatkaa varten ja tämän jälkeen totesimme, että olisi mentävä syömään, koska kerhon alkuun ei kovin kauaa olisi. Menimme siis entiseen Lible Juureen ja tilasimme hyvät sapuskat. Suski tilasi kanapastan, johon oli lorahtanut hieman liikaa kastiketta ja minä tilasin friikartuleita ja hamburgerin, johon oli lorahtanut ehkä hieman liikaa majoneesia. Mutta hyvää oli ja saimme vatsamme täyteen. Syömisen jälkeen minä menin tietenkin pienelle ruokalevolle. Suski meni istumaan ikkunalaudalle ja otti veisukirjan käteensä. Minun uniani laulu ei kuitenkaan haitannut:)

Kello läheni jo kolmea, joten lähdimme etsimään leikkivälineitä. Mukaan lähti hyppynaru, laulukirjat, "Minu väike Piibel" -kirja yms. Rahvamajan rappusilla odottivat jo Kaisa ja Victoria ja yhdessä kävelimme katsomaan olisiko muut lapset myös halukkaita leikkimään. Tähän kerhokertaan lapsia tuli yhteensä seitsemän. Tekemistä ja touhua riitti. Kerho aloitettiin laululla ja lopuksi Piia, Eneli ja Victoria lukivat meille Raamatun kertomuksia. Kun kello oli viisi, Jaan kutsui meidät hänen kotiinsa syömään ja katsomaan elokuvaa. Loo ja Olav olivat aivan innoissaan siitä, että suomalaiset olivat tulossa heille kylään. Kun menimme heidän kotiinsa, Loo huusi Jaanille, että suomalaiset tulivat. Jaan totesi siihen, että on suomalaisilla nimetkin:D Saimme syödä pastaa ja lihapullia ja Aaron, Loon ja Olavin karkkipäivän johdosta saimme jälkkäriksi karkkeja. Elokuva, jonka katsoimme kertoi Tom-koirasta ja oli samaa sarjaa Lotte-koiran kanssa. Jaanin luona ehidmme olla alle tunnin. Kello 17.50 lähdimme Jaanin luota kipin kapin kohti Rahvamajaa ja otimme mukaan uudet leikkivälineet. Tällä kertaa mukaan lähti krokettipeli, bocciapeli, laulukirjat ja "Minu väike Piibel" -kirja.

Kello kuusi olimme samaisessa paikassa kerrostalon nurmialueella, minne oli kokoontunut valtava määrä lapsia. Yhteensä lapsia oli tullut paikalle 14, huhhuh. Laitoimme lapset riviin ja jaoimme porukan kahtia niin, että toinen puoli pelasi krokettia ja toinen bocciaa. Lapset tykkäsivät pelata ja jossain vaiheessa tietysti vaihdoimme niin, että kaikki saivat pelata molempia pelejä. Pojat tykkäsivät pelata erityisesti krokettia ja peli sujuikin mallikkaasti. Tytötkin tykkäsivät kroketista, mutta he kehittivätkin siitä ihan uuden lajin. Krokettimailat olivat hevosia ja jossain vaiheessa krokettiportit toimivat esteinä ratsastajille. Otimme tyttöjen kanssa myös ratsastuskilpailun. Ensimmäinen kisa kuitenkin päättyi yhden ratsastajan loukkantumiseen. Kaisa nimittäin satutti polvensa. Kaisa istui Suskin sylissä, mutta itku vain jatkui ja jatkui ja mietimme, että mitähän me voisimme tehdä, että Kaisan olisi parempi olla. Kysyinkin sitten lapsilta suomi-eestikielelle, että mitä pitääkään tehdä, kun tulee kipeää. Lapset miettivät, mutta eivät osanneet vastata. No, tottakai täytyy puhaltaa. Kaikki lapset kokoontuivat Kaisan ympärille ja yhdessä puhalsimme kivun pois, eiköhän Kaisaakin jo alkanut naurattaa ja hevosleikki jatkui:) Olemme muuteen huomanneet, että lasten kanssa tulee hyvin toimeen vaikka eestin kieli ei meiltä sujukaan. Riitatilanteet ovat kuitenkin sellaisia, joissa meiltä tarvittaisiin vähän eestin kielen osaamista. Kun riita syntyy ja osapuolet kinastelevat, on vaikea päästä jyvälle siitä kuka teki ja mitä teki. Onneksi lapset kuitenkin unohtavat hyvin nopeasti sen mitä tapahtui ja leikki voi taas jatkua. Huomasimme myös, että lapsille on kuitenkin tärkeää se, että vieressä on joku ihminen, jonka syliin kiivetä tai jota voi halata. Ei haittaa, vaikka ei osaisi sanoa mitään, kunhan on lähellä ja kuuntelee. Illan kerhokerta oli mahtava ja se sai vielä mahtavan päätöksen, kun lauloimme yhdessä lasten kanssa nuorten veisulauluja eestiksi. Lasten suosikiksi on tullut "Olet vapaa". Ne jotka eivät osaaa lukea, tulevat viimeistään kertosäkeessä mukaan, koska sen he muistavat. Oli mahtava laulaa lasten kanssa, kun hekin tykkäsivät ja nauttivat siitä. Illan kerho kesti reilusti yli 2 tuntia, koska iloa, leikkejä ja meininkiä riitti.Kerhokerran päätteksi juttelimme vielä Jaanin kanssa ja suunnittelimme huomista ja kaikenlaista kivaa on luvassa, siitä huomenna.

Tallustelimme takaisin Rahvamajalle. Suski meni suihkuun ja jäi kuuntelemaan musiikkia. Minä menin lenkille  ja ilman silmälaseja olisin varmaan eksynyt. Iltapalaksi söimme tottakai leipää ja laitoimme myös hiirelle juustoa, jos se vaikka paremmin löytäisi sinne hiirenloukkuun.

Videoita kuvattiin varmaan reilu tunti ja sitten kuitenkin kirjoitan melkein kaksi tuntia niitä samoja asioita tänne, joita selitimme varmaan kolme kertaa kameralle. Hyvä me!:D Mutta nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna herätä tiskaamaan. Head õõd!

-Anne