Freedom!

Me niin oltais tarvittu Annelin kans tänne meille sellanen aamuvirkku tyyppi joka on aina viimestään kasilta ylös virkeenä menossa! Kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta nousimme tänäänkin vasta ennen yhtätoista. Nyt päätimme, että huomenna herätään jo ainaki ennen ysiä... me niin noustaan.

Ei kyllä voi ylpeillä yhtään omilla tiedoilla tai sivistyksellä, kovasti luettu koulussa historiaa, mutta kun seilaa lahden yli naapuri valtioon niin maan historiasta ei tiedä kyllä justiinkaan yhtää mitään. Joko mä oon nukkunu kaikki hissan tunnit tai sit Viron historiasta ei oo niin paljoa puhuttu koulussa. En sit tiä kumpi on todennäköisempi vaihtoehto. Mutta siis tänään mulle valkeni, että Viro itsenäistyi vasta 1991 ja sitä ennen se oli ollut 50 vuotta Neuvostoliiton vallan alla. Joten Neuvostoliiton jättämät jäljet näkyvät vieläkin täällä. Katsoimme tänään Jaanin luona elokuvan, joka kertoi Viron vapausodasta vuonna 1918 ja illalla näimme dokumentin Viron historiasta. Aika tapahtumarikas historia heillä on ollut ja aika karujakin aikoja Virolaiset ovat käyneet läpi. Itteeni jäi mietityttämään se miten Suomessa on kohta melkein jo 100 vuotta nautittu uskonnonvapaudesta ja sananvapaudesta, mutta täällä nämä ovat suhteellisen tuoreita asioita. Tajusin myös, että täällä ei ihan oikesastikkaan lapset ja nuoret eivätkä heidän vanhempansakkaan tiedä kristinuskosta. Dokumentissa eräs haastateltava totesi, että kouluissa kommunistien aikana opetettiin roskaa. Miltä tuntuisi jos omia mielipiteitä ei saisi tuoda julki ja kouluissa opetettaisiin valtiovallan kehittelemiä omia totuuksia ja minkäänlaista uskontoa ei periaatteessa olisi olemassakaan. Entä miltä tuntuisi pitkän hiljaisuudessa elämisen jälkeen päästä vapaaksi ja itsenäsistyä.

Pohdimme Annen kanssa kun kävelimme kotiin illalla Jaanin luota, että mitenköhän täälä suhtaudutaan kristinuskoon. Olisi kiva tietää minkälaisia ajatuksia tai tunteita esimerkiksi meidän kerhossa käyvien lasten vanhemmissa on herännyt kun olemme lasten kanssa laulaneet hengellisiä lauluja ja lukeneet lasten Raamattua. Millainen on kirkon asema täällä? Tai millaista täälä olisi olla kristitty nuori? 

Pienen kansan on aika mahdoton tehtävä nousta asein ja väkivallalla vastaan Neuvostoliiton kokoista jättiläistä vastaan. Dokumentissa näimmekin virolaisten laulavasta vallankumouksesta. Kansa nousi yhdessä ilman väkivaltaa laulaen taistelemaan itsenäisyydeestään. Eestiläiset on kyllä kovia! Oli mielenkiintoista kuulla Jaanin ja Ingridin omia muistoja Neuvostoliiton ajoilta. Ingrid kertoi, että vieläkin mielessä on pieni pelko siitä että jos sieltä Peipsjärven toiselta puolelta tullaan ja viedään taas kotimaa. Jaan vielä lisäsi että siellä tosiaan on koottu armeijjaa. hmmm....

Juu olis kyllä mahtavaa oppia lisää tämän maan historiasta mut jos nyt palattais tähän päivään. Tänään siis ollaan pesty astioita ja operaatioikkunanpesu jatkui edelleen käsipyyhkeiden ja ikkunanpesuaineen kera. Jaanin luona söimme lounaan yhden aikaan ja katsoimme elokuvan "Nimet marmoritaulussa" (sen joka kerto siitä vapaussodasta). Ruuaksi oli tällä kertaa kinkkupiirasta ja jälkiruuaksi uunijäätelöä. Leffan jälkeen lähdimme Rahvamajalle hakemaan kerhovälineitä ja päivän ensimmäinen kerho lähti käyntiin Rahvamajan juurella.

Ensimmäisessä kerhossa lapsia oli vain neljä. Olav, Loo, Aaro ja Nora leikkivät meidän kanssa tervapataa, arvausleikkiä, krokettia ja muita lasten itse keksimiä leikkejä joista me ei ihan aina päästy täysillä kärryille. Leikit sujuivat hyvin ja lopuksi luimme lasten Raamatusta muutaman tarinan ja lauloimme Simojoen lauluja eestiksi. Sovimme, että nähdään kuudelta seuraavassa kerhossa taas Rahvamajan juuressa.

Läksimme syömään ja söimme tuhdit ja majoneesin täyteiset annokset tutuksitulleessa ruokapaikassa. Kuudelta olimme valmiina uusien leikkien kanssa Rahvamajan pihassa mutta lapisa ei näkynyt missään. Olimme vielä tässä vaiheessa siinä käsityksessä, että menisimme seitsemältä katsomaan kun Loo ratsastaa ja kun päätimme lopulta mennä katsomaan onko lapsia meidän vakioleikki paikalla emme viitsineet ottaa leikkivälineitä mukaan. No pääsimme Jaanin pihanurkille missä aina pidämme kerhoa niin Loo tuli meille kertomaan, että ei sitten mennäkkään ratsastamaan. Meillä siis olikin viä tunti aikaa pitää kerhoa ja lapsiakin saapui paikalle ainakin kourallinen. No eipä siinä muu auttanut kuin käydä hakemassa päivän leikkeihin tarvittavat tavarat ja niin saatiin kovat askartelut käyntiin. Askartelimme paperista pienet rasiat joihin lapset voivat sitten laittaa heidän pieniä aarteitaan. Askartelussa vierähti tunti ja lopuksi vielä Victoria luki meille muutaman tarinan "Minun väige Piibelistä". Eli loppujenlopuksi saimme taas pidettyä hyvän kerhon ja lapset näyttivät nauttivan touhuamisesta. =)

Joo nyt tuli taas kyllä niin sekava selostus, että huhuh.  Mutta näin siis meidän viimeinen viikko pyörähti käyntiin täälä. Toivottavasti siä on viä Suomi pystyssä ku täältä tullaan... ja ehkä ne venäläiset ei viä tällä viikolla hyökkää tänne.

Hyvää yötä!

http://www.youtube.com/watch?v=VFmQEqDLP2k

-Suski