Kello on tasan kakstoista yöllä ja tulimme juuri iltapalalta kirjottaan blogia. Tänään herättiin joskus ennen puoltapäivää kun eilen meni vähä myöhäseen... mentiin joskus puolkolmelta nukkuun. Eli aamu meni heti tosi nappiin. Noustuamme lampsimme suoraan talon toiseen päähän ja pesimme ikkunat loppuun ja tiskasimme emme omia emmekä ikaalilaisten vaan talon omia astioita. Sen jälkeen mutustelimme aamupalan.
Valtavan haard wöörkkin jälkeen menimme laittamaan itseämmä edustuskuntoon sillä suunnitelmissa oli mennä Jaanille kylään katsomaan Oskar Lutsun kirjoihin perustuvaa elokuvaa Suvea (mitenköhän toi pitäs taivuttaa?!?!? suvi svempi suvein... ) . Suihkun ja peilin edessä toljottamisen jälkeen kävelimme Jaanin asunnolle. Siellä söimme tällä kertaa kermajuustoperunota ja lihaa sekä jälki ruuaksi ylihyvää suklaakakkua ja omenapiirasta. MUMS MUMS MUMS!
Leffan ja syömisen jälkeen aloimme valmistautua kesäpäiville lähtöön. Luvassa olisi virolaista musiikkia ulkona. Jaanin mukaan esiintyvän artistin musiikissa tärkeintä olisi sanoma ja musiikki ei välttämättä olisi se pääpointti...
Täytyy nyt kyllä sanoa, että musiikki ei ihan iskenyt muhun ja Anneen. Ja mitä niihin sanoihin tulee niin niistä ei kyllä ymmärtänyt hölkäsenpöläystä johtuen siitä, että laulut oli tottakai viroksi. Jotenka tällä kertaa tästä konsertista ei kyllä kovin paljoa irronnut. Mutta porukkaa oli paikalla suhteellisen paljon, joten kyllä se musiikki taisi muihin upota. Väliajan jälkeen ilta alkoikin hyvää vauhtia pimentyä ja nurmelle sytytettiin patoja jotka olivat paikan ainoa valon lähde. Jälkimmäisen esiintyjän alettua soittaan alkoi myös sataa vettä. Jos lupaatte olla kertomatta kellekkään niin voin kertoa teille pienen salaisuuden... hihiii =) meillä oli ihan omat bileet muovisen sateensuojan alla Annelin kanssa. Kuuntelimme Annelin iPodista vähän menevämpää musiikkia... mutta SSHHH! ei saa kertoa kellekkään. Siinä siis kyhjötimme kylkikyljessä ja yritimme välttää kastumisen... Myönnetään että siinä pimeässä ja vesisateessa istuessa alkoi tulla pikkuhiljaa koti-ikävä.
Emme kuunnelleet konserttia ihan loppuun asti sillä lapsetkin alkoivat olla ennen yhtätoista jo aika väsyneitä. Olavkin nukkui jo äitinsä sylissä ja Jaan kantoi hänet sitten autoon. Ajelimme takaisin Palamuseen ja Rahvamajaan. Menimme heti pikimmiten syömään iltapalaa mutta diipadaapaduu eipäs heti päästykään syömään... ystävämme hiiri oli viimein päättänyt tulla Jaanin asentamaan loukkuun. Laatikon mallisessa loukussa hiiri ei kuole vaan se pitää viedä laatikossa elävänä ulos. Joten Anne reippaana otti laatikon ja lähdimme pimeään ja sateiseen yöhön päästämään hiirtä vapaaksi. Minusta ei kyllä ollut mitään apua tässä touhussa. En olisi koskenut laattikkoon mistään hinnasta joten tyydyin kulkemaan Annelin perässä ja näyttämään valoa kännykän näytöllä ja hokemaan tasaisin väliajoin "voi jummi jammi". Ja voi jummi jammi sentään oli taas niin mahtia touhua mennä tuola pimiäs jonku hiiren kans... veimme sen joen toiselle puolelle asti. Juu et heippa vaan silleki hiirelle, ei tuu ikävä!
Tälläinen päivä tällä kertaa... kaikesta huolimatta tai ehkä just sen takia fiilikset on aiva mukiin menevät (voiko noin edes sanoa?!?! ). Ja huomenna taas uudet kujeet ja bileet. Tosin tällä hetkellä näyttää siltä, että huomenna ei saada aamu eikä iltapalaa kun unohdettiin käydä kaupassa ja kauppa ei huomenna meidän käsityksen mukaan ole auki. Äskeinen iltapala nimittäin tyhjensi meiän jääkaapin aika perusteellisesti...Elikkäs se jää nähtäväksi mitä huomenna tuleman pitää...Mut nyt sänky tuntuis aika kutsuvalta... Anne tuos onki jo nukkunu sohvalla... joo op. Hyvejä uneja!! <3
Suski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti