Taivasten valtakunta on lasten kaltainen!

Iltaa! Kello on nyt tasan puoli yksitoista ja istumme rahvamajan alakerrassa, Anne kirjoittaa "Jumala vailla vertaa" piisin sanoja ylös ja mä kirjotan tätä blogia. Väsyttää ja tekis mieli mennä jo nukkuhun ku ei enää ajatus tomi. Mut sinnitellään nyt viä hetki!

Tänään ollaan järjestelty tätä ja tuota viereistä huonetta tuossa... ilmeisesti nää on pyhäkoululaisten tiloja ja sit Jaanin toimisto tai jotain sinne päin. No kuitenki ollaan laitettu tavaroita paikoilleinsa sen lattian käsittelyn jäljiltä. Aamulla aikasein jo ainaki ennen yhtätoista alettiin puuhasteleen. Eikä vielä ihan tänään saatu valmiiksi mut onhan täs ny viä aikaa hommailla.

Sisätöiden jälkeen kävimme syömässä, tilasimme broilerisalaatin meille molemmille... oli täyttävää ja oli paljo majoneesia ja oli hyvää. Jännä juttu että se on niin tärkiää aina kertoa mitä ollaan syöty... ei vain voi kirjottaa blogia ilman päivän menua.

Mahat täynnä ja kuumuudesta väsähtäneinä menimme päiväunille. Ja sitten alkoi tämän päivän todellien äksöni. Vihdoin pidimme ensimmäisen kerhon Palamusen lapsille. Kello kolme alkaneessa kerhossa lapsia oli mukana seitsemän. Hypimme hyppynarulla, potkimme palloa ja koitimme opetella uusia vironkielen sanoja. Kahden tunnin session jälkeen menimme lepämään kämpille ja syömään tikkaria. =)

Kuudelta alkoi uusi kerho ja tällä kertaa lapisa oli parhaimmillaan ainakin yhdeksän. Luulimme, että meillä olisi ollut vain puolituntia aikaa leikkiä, koska suunnitelmissa oli lähteä ratsastamaan (tai ehkä vain katsomaan kun Loo ratsastaa) mutta ratsastus peruuntui ja aikaa olikin kaksi tuntia. Meillä ei siis ollut mitään leikkivälineitä mukana joten jouduimme keksimään lennosta pelejä ja leikkejä kahdeksi tunniksi. Viroksi leikkimen sujuu kyllä ihan hyvin, lapsia ei näytä paljoa haittaavan vaikka emme läheskään aina ymmärrä kaikkea mitä he puhuvat. Iloisesti ja kirkkain silmin he meille jokatapauksessa höpöttävät vaikka mitä =) Piiloksen, "kuka pelkää mörköä"- leikin, hipan, ja haileikin lomassa lapsilla oli tarve olla sylissä ja lähellä. Tuntuu siltä, että heille on tärkeää se, että olemme lähellä ja läsnä. Lapsissa niin ihailtavaa on heidän luottavaisuus ja välittömyys. Lapset osaavat näyttää tunteensa eivätkä he jää turhia murehtimaan.

Leikkimisen jälkeen (joka käy ihan työstä näin kuumalla) kävimme syömässä ja sitten menimme uimaan Jaanin perheen kanssa. Ilta oli jo siinä vaiheessa sen verran viileä, että uinnin jälkeen kuuma suihku tuntui todella hyvältä.

Noniin nyt kun silmät painuu kiinni ja ajatus ei kulje enää ollenkaan vosin lopettaa ja sanoa hyvää yötä!

paitsi yks piisi pitää viä linkittää... =)

http://www.youtube.com/watch?v=IqFCJ4ma0vA

Let faith arise...

-suski