HIIRI!!

Aamulla heräsimme hieman väsyneinä, koska eilisen illan suunnitelmat mennä aikaisin nukkumaan eivät mennet aivan putkeen. Jouduimme nimittäin odottamaan ainakin kolme tuntia, että video saatiin ladattua nettiin, että huh huh. Mutta tänä aamuna heräsimme siinä yhdeksän jälkeen, kävimme syömässä aamupalaa ja olimme kymmeneltä valmiina ulkona odottamassa Jaania. Sovimme, että kymmeneltä lähtisimme kohti Tartoa. Lähtö hieman viivästyi, koska Jaan oli saanut ruokamyrkytyksen, mutta oli onneksi saanut oksennettua kaiken ulos.

Matkamme kulki lehmäfarmin kautta Tartoon, missä Jaan jätti meidät ostoskeskuksen luo. Minä ja Suski pääsimme tutustumaan Tartoon ja sen kauppoihin. Ruokailua emme kuitenkaan uskaltaneet suorittaa paikallisessa ruokapaikassa, vaan menimme tuttuun ja turvalliseen Hesburgeriin. Mahat tuli täyteen ja jotain myös tarttui mukaan ostosreissulta. Kello kahden aikaan lähdimme takaisin kohti Palamusea.

Saavuimme Rahvamajan pihaan viittä vaille kolme ja Kaisa, Victoria ja Eneli olivatkin jo meitä vastassa. Kävimme vain hakemassa leikkivälineet ja lähdimme viettämään päivän ensimmäistä kerhoa. Kuumuus teki taas sen, ettei meillä eikä oikein lapsillakaan ollut virtaa juosta ja pomppia. Kerhokerta menikin tällä kertaa vähän rauhallisemmissa merkeissä, laulun, pantomiimin ja Raamatun kertomusten parissa. Oli kiva huomata, että lapset tykkäsivät laulaa ja vielä muistivat laulut viime kesältä. Vähän ennen viittä lähdimme Rahvamajalle syömään vähän välipalaa ja suunnittelemaan illan kerhokertaa. Lasten toiveissa illalle oli piirtäminen, laulaminen, palloleikit ja hyppynaru. Näitä toiveita lähdettiinkin kello kuusi alkavassa kerhossa toteuttamaan. Kerho aloitettiin hyppynarun ja laulujen parissa ja kerho päättyi krokettipeliin. Kerhon loppupuolella Jaan tuli kertomaan, että puoli kahdeksaan aikaan lähtisimme uimaan. Jouduimmekin lopettamaan kerhon vähän aikaisemmin, sanoimme lapsille heipat ja lähdimme Rahvamajalle vaihtamaan uimakamppeet niskaan. Jaanin luo palasimme juoksujalkaa, hyvissä ajoin ja niin minä, Suski ja Jaanin perhe lähdimme kohti Kuremaan uimarantaa.

Vaikka päivä oli ollut erittäin kuuma ja ajatukset uimisesta tuntuivat mahtavalta, ei uimaan meno enää uikkarit päällä veden äärellä tuntunut hyvältä ajatukselta. Vesi oli kylmää, mutta uimaan päästiin. Rahvamajalle palasimme yhdeksän aikoihin ja huomasimme, että ystävämme Juhani oli soittanut. Pirautimme sitten Juhanille takaisin, vaihdoimme kuulumiset ja juttelimme mukavia. Tämän jälkeen Suski meni suihkuun ja lähti tarkastamaan Palamusen iltaa. Minä lähdin vielä lenkille hienoihin peltomaisemiin.

Suihkun virkistäminä menimme syömään iltapalaa. Vaikka Ikaalisten miehet olivat jättäneet jälkeensä hieman tiskattavaa, saamme kiittää mahtavista eväistä, joilla olemme saaneet täyttää mahaamme. Tämän päivän iltapala oli muunmuassa tonnikalaleipää. Tuttuun tapaan nautimme eväitämme varpaat ulkona ikkunasta. Jutustelumme aikana mietimme välillä, että aivan niinkuin joku olisi käytävässä ja veikkasimme, että työmiehethän ne siellä kulkevat. Pian ääni, joka oli muovipussin rapistelu alkoi olla häiritsevää ja päätimme mennä katsomaa kuka käytävässä oli. Kun astelimme salin ovea kohti tajusimme, että ääni ei kuulunt käytävästä vaan keittiöstä. Hiivimme hiljaa ja kauhuissamme kohti keittiötä ja kurkistiime varovasti, mutta missään ei ollut ketään. Mitä!? Pian tajusimme roskiksen takana oleva muovipussi heilui ja rapina kuului sieltä. Olimme saaneet vieraaksemme siis hiiren. Voi sitä panikoinnin ja hysteerian määrää. Minä järkevänä ihmisenä hain ikkunanpesuaineen ja ajattelin nitistää hiiren sen avulla. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että tarvitaan jotain kättä pidempää. Kävimme siis lainaamassa siivouskaapista kaksi harjanvartta ja kävimme niillä hyökkäykseen hiirtä vastaan. Seisoimme tuoleilla harjat kädessä ja odotimme . Siellä se hiiri, ruskea ja ainakin 10cm pitkä hiiri (+häntä), viiletti menemään. Tässä vaiheessa me juoksimme kiljuen pakoon, mutta myöhemmin uskalsimme palata pelastamaan likapyykkipussimme. Mietimme ja mietimme, että soittaisimmeko Jaanille vai hakisimmeko apuun työmiehet ja yrittäisimme muutamilla oppimillamme eestin sanoilla selittää heille, mikä tilanne oli. Kello oli kuitenkin jo 11 kieppeillä, joten päätiime  teljetä hiiren keittiöön ja suljimme keittiön oven tiukasti kiinni. Nyt mietiime, että mihin aikaan soitamme Jaanin huomenna hiirimetsälle, koska suunnitelmissa olisi kuitenkin jo lähteä yhdeksän aikaan Jaanin perheen kanssa retkelle museoon. Ja se on varma, että minä ja Suski emme astu jalallammekaan siihen keittiöön ennenkö se hiiri on poistunut maisemista. Huominen aamupala on siis vaarassa jäädä syömättä tai kuka tietää onko enää mitään syötävää, kun hiiri pistää yön aikana kaiken poskeensa. Huh huh mikä ilta.

Nyt on aika laittaa silmät umpeen niinku kukka lumpeen. Head õõd!:)

-Anne

PS. Pointsit kommentoijille! On kiva kuulla teistä lukijat. KLT<3