Mennään kotiin...

Kukaan ei antanut mulle lupaa kirjoittaa - mutta teen sen silti :)

Sunnuntaiaamu valkeni, mutta saimme nukkua hieman pitempään kuin muina aamuina. Kirkonmenot alkavat Palamusella vasta klo 11, mikä on komiaa. Toiset meistä pakkasi yöllä, toiset koko yön ja toiset vielä aamullakin. Jännä juttu, että laukut olivat kutistuneet kolmen viikon aikana. Ennen messua tehtiin vielä viime hetken paniikkiostoksia puodissa. Itselleni tarttui Mesikäpp-suklaata mukaan luvattoman paljon.

Palamusen kirkkoon oli kokoontunut tänä sunnuntaina yllättävän paljon kansaa. Oli ihana istua kauniin kirkon penkissä, laulaa tuttujakin virsiä, kokea uskonyhteyttä ylitse kielimuurin ja hiljentyä Mestarin edessä. Oli huippua saada viereensä penkkiin myös rakkaita ystäviä: Kristen (jonka kanssa olimme nähneet useampana päivänä menneellä viikolla) ja Karin (jonka tapasimme ekan kerran tällä reissulla). Anne, Inka ja Maria lukivat päivän tekstejä suomeksi. Jaanin saarna oli sopivan napakka ja (sen mitä ymmärsin) suoraa asiaa. Jumalan rauhaa toivotettiin kädestä pitäen toisille. Se on ihana tapa, jonka voisi ottaa käyttöön meilläkin. Ehtoolliselle tuli niin paljon väkeä, ettei mahduttu kaikki yhtäaikaa pöytään. Epätavallinen tilanne heille. Kristen ja Hanna lauloivat kitaran kanssa messun lopuksi Ablaze Usin biisin. Komiastihan se meni. Sen jälkeen saimme esittää Lifehousen Everything-biisiin tehdyn evankelioivan draaman. Mukana oli koko suvinoori-porukka, Maria, mie ja Krissu. Oli siistiä huomata, miten yleisö kohahti, kun Jeesus tuli ottamaan lyönnit vastaan ja lopulta heitti kiusaajat selälleen. Ystäväni, ihana Milvi-mummo rutisti miusta ilmat pihalle, kun kiitteli kyynelsilmin draamasta meitä. Kiitos Herra!!

Kirkosta siirryttiin suoraan rahvamajan yläsaliin kirkkokahveille. Nyt kahvinjuojat saivat siis ihan oikeeta kohvikia - ei mitään inka-korviketta. Tegelmannin Arne kävi vielä hyvästelemässä joukkomme. Kohvikia juotiin ja maukkaita sieni-sipulisarvia sekä suklaaleivoksia syötiin porukalla ison pöydän äärellä. Mukana olivat vapaaehtoiset suntiot Meelis ja Valdor, Milvi, Jaanin perhe ja Jaanin sisko perheineen, Karin ja Kristen, suvinooret, Maria ja minä. Ruokalaulu tuli sekä eestiksi että soomeksi. Naurettiin ja käytiin vähän läpi kolmen viikon antia (plussia, miinuksia ja kehitysideoita etc.). Kaunis huumorinkukka kukki elinvoimaisesti kuten kiinanruusu salin nurkassa.

Kahvin päälle on tietysti loogista mennä syömään lounasta. Suuntasimme viimeiselle aterialle Libleen seuranamme Karin ja Kristen. Pyhäpäivän kunniaksi söin kahden ruokalajin aterian: seljankaa ja pelmeenejä. Aurinko lämmitti ja olo oli hieman haikea varsinkin, kun Loo kävi meitä hyvästelemässä. Kuitenkin: kaikki loppuu aikanaan - armonsa ei milloinkaan. Painavat kantamukset oli sullottava siniseen ratsuun ja ahtauduttava sinne itsekin. Jaan kuljetti meidät häthätää Jõgevan rautatieasemalle. Laiturilla oli väentungos, seassa myös Hannan ja Annen ikkunaevankelioivat ;) (toim.huom. Hanna kertoo kovin mielellään lisää ikkunaevankelioinnista). Kun Annen pikkuriikkinen lentolaukkukin oli heitetty junaan ja Jaan halittu, oli aika kääntää katseet kohti Tallinnaa.

Juna oli pikajuna, mutta saimme nautti rakastamani maitojunanvaunun autenttisesta tunnelmasta. Junailu Eestissä on edullista: aikuinen matkustaa melkein 2 tunnin matkan 6,71 eurolla. Vaunu oli sopivan viileä, kun ryskytimme ikkunat auki. Aika kului levottomia juttuja kertoen, musaa kuunnellen, eväitä syöden etc. Hanna soitteli telecasteriaan ja me muut lauloimme tuttuja nuortenveisuja. Ehdimme vetää ehkä viisi suomalaista laulua ja yhden eestiksi, kun saimme kohteliaan huomautuksen, että kaikki eivät välttämättä halua kuulla lauluamme. Huomautus oli oikeasti kohtelias. Suomessa sama olisi sanottu huomattavasti jyrkemmin ja tylymmin (Ära mõlise.).

Perillä Tallinnassa loikkasimme laiturille ja vaelsimme kamoinemme vanhaan kaupunkiin. Siellä teimme laukkukasan ja nuoriso suuntasi ylös Toombeanmäelle katselemaan maisemia, minä jäin passiin. Tauon jälkeen kulkue valui pitkin mukulakivikatuja kauniin vanhan miljöön ja muurin läpi satamaan. Olimme hyvissä ajoin terminaalissa ja liput saatuamme pääsimme raahautumaan suoraan laivaan, joka lähti hieman myöhässä kohti Stadia. Lauttamatka meni hieman sumussa, ainakin itselläni, vaikka keli oli mitä parhain: aurinkoa ja tyyntä. Matkamies- ja naiset alkoivat olla vetelää porukkaa. Juttujen taso taisi laskea laskemistaan. Lopulta Helsingissä pääsimme kaikki ulos paatista ihmistungoksesta huolimatta ja löysimme Rantalan Anssun taksin.

Kotimatkalla piti pitää tankkaus- ja tyhjennystauko Hyvinkään apsilla. Muuten matka sujui ripeästi tyhjää ja kuivaa motaria kaasutellessa. Autossa höpistiin, naurettiin, kuunneltiin musaa, torkuttiin ja evästeltiin. Joku ei olisi halunnut vielä kotiin, joku taas meni sinne jo mielellään. Mitä kukin tekee ensimmäisenä kotio päästytään - kovin oli erilaiset suunnitelmat. Todennäköistä oli kuitenkin se, että kaikki sanovat tere hõmmikust aamulla :) Yhden korvilla saavuimme Kolon pihaan. Vettä satoi. Amma oli jalasjärvisiä vastassa ja pian heidän matka jatkuikin kohti Koskuetta, Ilvesjokea ja Luopajärveä. Haikea olo tuli taas rintaani, kun halattiin ja kiiteltiin toisiamme. Aina ei ollut helppoa, mutta Jumalan avulla selvittiin. Kun Aaro kyyti saapui, lähdin kävelemään Inkan kanssa kotiin. Ilma oli raikas, mieli kiitollinen ja rauhallinen. Meillä on Herra, josta kannattaa kertoa. Hänessä me voimme paljon.

Ensi kesänä uudelleen. Jaan ja palamuselaiset ainakin odottavat meitä jo. Rukoillaan, että lähtijöitä löytyy, sillä työtä kyllä riittää ja Herra haluaa käyttää meistä jokaista. Aamen.

Viimane päev

Hey hou. Tänään heräiltiin vähän ennen kymmentä, noustiin ja viiletettiin postilaatikolle viemään kortit, että ne saatais joskus lähtemäänkin. (Tosin ne on varmaan kotona jo ennen meitä.) Sitten käytiin kirkossa, hiljentymässä hetkiseksi. Seuraavana hyppäsimme uskolliseen siniseen volkkariin ja suuntasimme hiljattain auenneeseen Ice Age-keskukseen. Kyseessä oli siis jääkausia käsittelevä museo. Asia oli enemmän ja vähemmän mielenkiintoista ja reissu oli ihan mukava, niin ja Annekin pääsi kokeilemaan polizein taitojaan.

Maailman syleilyä.

Anne veti kissaa hännästä.

Pakollinen turistikuva.

Miten tällä lähetetään tekstareita?!

Sitten palailimmekin taas Palamuselle, kävimme syömässä Liblessä ja Rahvamajalla vaihtamassa vaatteita. Sitten mentiin taas. Keräsimme tarvittavat mängimisvälineet ja suuntasimme Siimustin lastenkotiin. Tällä kertaa kasvomaalit jätettiin Rahvamajalle, sensijaan päivän hitiksi muodostui helmistä tehtävät korut. Myös katuliidut saivat suosiota. Oli myös mukavaa laulella ja soitella yhdessä, eikä se jäänyt pelkästään meidän lauleluksemme, vaan myös meille laulettiin. Komiaa! Esitimme myös Everything -draaman lastenkodissa oleville nuorille ja vähän vanhemmille. Oon iloinen siitä, että päästiin esittämään se. Toivottavasti ihmiset ymmärsi ja sai siitä jotain irtikin. Lastenkodilta painettiin kaasu pohjassa Aarnen luo puita pinoamaan ja sen jälkeen saunottiin ja grillailtiin isommalla porukalla.

Nyt tultiin juuri hetki sitten Rahvamajalle. Ilta/yö sisältää todennäköisesti pakkailua, toivottavasti myös vähän nukkumistakin. Huomenna sitten kotiin, eli tiedossa junailua, kävelyä, laivailua ja autoilua. Seuraavana on tiedossa kaketi iltapalaa (tai no, yöpalaa) ja sitä pakkaamista sekä muuta yleistä sähellystä. Täälä on ollut hyvä olla ja oon todellakin kiitollinen siitä, että oon saanut tulla tänne. Jumala on ihmeellinen ja johdattava, onneksi saadaan luottaa siihen johdatukseen sekä täällä, että myös jatkossa.

"Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua."
Jer. 1:7  

              -Maria

Viimeinen kerhopäivä

Aamulla heräsimme niin, että ehdimme kello 10 kirkkoon. Hiljennyimme rukoukseen suomalaisten porukalla ja menimme sen jälkeen putsaamaan tikkaita maalista ja järjestämään muutkin maalaussotkumme pois. Tikkaiden hinkkaus oli aivan turhaa puuhaa, koska maali oli niissä niin tiukasti kiinni. Hanna maalasi Jalasjärvi-kylttimme valmiiksi ja katsotaan pääsemmekö kiinnittämään sen tienviittaan Ikaalinen-kyltin alapuolelle. Päivän hard workin jälkeen menimme suihkuun. Me tytöt vietimme tukkahetken, Inka taiteili Norpan hiuksilla ja minä ja Maria letitimme Hannan päätä. Tänään oli se päivä, kun vihdoin pääsimme postiin. Sitä hetkeä oli odotettu ja huomenna saamme laittaa kortit postiin. Jihuu!!!

"Mitäs tänään syötäisiin?" oli taas tuttu puheenaihe. Suuntasimme Libleen ja nenän eteemme kannettiin herkkullista ruokaa. Itselläni friikartulit tulevat jo korvista pihalle, joten tällä kertaa nautin kokonaisista keitetyistä kartuleista. Liblestä suuntasimme kauppaan. Kerhon alku oli taas lähellä, joten minä, Hanna ja Maria söimme värikkäät ja täyttävät välipalat, jäätelöä ja hedelmäsalaattia, jotta jaksaisimme taas mängiä lasten kanssa. Kello kolme Rahvamajalle ei saapunut lapsia, lähdimme siis taas metsästämään heitä parhaimmilta apajilta Jaanin kodin läheisyydestä. Ajattelimme houkutella heitä esiin piiloistaan laulun ja soiton avulla. Paikalle pölähti kuitenkin vain mummo, joka jäi hymy kasvoillaan kuuntelemaan iloista laulua. Puolessa välissä kerhoa saimme seuraksemme myös lapsia. Otimme matsin koripalloa, jonka jälkeen toivotimme lapset tervetulleiksi viimeiseen kerhoon kello kuusi Rahvamajalle. Rahtasimme kaikki tavaramme Rahvamajaan, jotta vosimme mennä  kauppaan tyhjin käsin ostamaan taas valtavan kasan ruokaa. Mukaan kaupasta tarttui myös laatikollinen keksejä ja kilon pussi  karkkia lapsille.

Lapsia saapui Rahvamajalle jo vähän ennen kuutta. Pelasimme jalkapalloa, leikimme peiliä ja taiteilimme liiduilla laattoihin. Opetimme lapsille myös aivan uuden leikin, tervapadan. Lapset innostuivat tästä, vaikka välillä sattui pieniä sekaannuksia säännöistä ja juoksusuunnasta. Loppu kerho vietettiin sisällä. Keksit ja karkit hävisivät kuin pieru Saharaan. Lahjaksi lapset saivat oman pienen Raamatun, joka on mukava muisto tämän kesän Kesänuorista.

Kerhon jälkeen Jaan sieppasi meidät taas autoonsa ja hurjastelimme kohti uimarantaa. Vesi oli mukavan viileää ja kastautuminen tehtiin tällä kertaa juoksuaskelin.

Sitten kotiin, suihkuun, syömään ja koneelle. Päivä on taas pulkassa. On mukava mennä nukkumaan, kun Rahvamaja pomppii musiikin tahtiin. Palamusessa vietetään siis tällä hetkellä musiikkifestivaaleja. Eli kädet korville ja unta palloon! Huomiseen:)

Sügis

Tänään menimme aamulla vanhainkotiin (sinne samaan kuin aiemmin, mutta eri rakennukseen) moikkailemaan mummoja ja paappoja ja laulamaan ja soittamaan niille suomeksi ja eestiksi. Jaan veti pienimuotoisen jumiksen ja aina sopivissa väleissä pääsimme mekin ääneen. Ja tulihan se Maamme-laulukin sieltä: sama mummo kuin aiempinakin kesinä esitti sen sujuvalla suomella! Ennen lähtöä sieltä söimme kirsikkamarmelaadia (en muuten ikinä oo syöny mitää kirsikkajuttuja niin paljo ku täällä ollessa, mutta jotenki ne on vaan ihan hyviä täälä) ja joimme vadelmanmakuista (!) mehua.

Siimustin hirsilinnalastenkoti.

Vanhainkodilta ajoimme takaisin Palamuseen ja kävimme, kuten tavallista, Lible juures söömäs. Iltapäivällä menimme Siimustiin keramiikkamyymälään ja sieltä lastenkotiin lasten kanssa leikkimään. Kasvovärit olivat hitti sielläkin. Lastenkodista kiidimme Jaanin luo syömään keittoa ja katsomaan Kevadea ja Suvea seuraavan Sügis-elokuvan. Siitä ja Jaanin kissasta villiinnyimme niin kovasti, että oli aivan pakko mennä illalla maalaamaan talon toinen pääty toiseen kertaan. Joten: hard work alkaa olla loppusuoralla. Kuten olemisemme täällä muutenkin. Bye. 

Oli se Siimustin hirsitalo myös kanienkoti.

Viimeisiä viedään

Päivä alkoi klo 8.00 kännykän pirinään, mutta nousin taas puoli tuntia myöhemmin. Söimme aamupalan ja menimme yhdeksään kirkkoon. Ulkona satoi aamulla ja ajattelimme maalata mökkiä, mutta sitten päätimme mennä Jaanin kyydissä Tarttoon. Siellä kävimme kirkossa ja shoppailemassa. Aluksi menimme pienehköön kauppakeskukseen, mutta sieltä ei löytynyt juurikaan mitään mielenkiintoista. Lähdimme sitten isonpaan myymälään. Päätin haukata hampurilaista ja ostin sieltä vähän muutakin purtavaa itselleni ja etsiskelin Phill Collins ja Hellad Velled CD:tä, mutta niitä ei valitettavasti löytynyt. Sieltä siirryimme Tarton kirkkoon.

Olimme jo aikaisemmin käyneet kyseisessä kirkossa, mutta tällä kertaa meille esiteltiin sitä tarkemmin. Kirkko oli remontissa ja kävimme sen pohjakerroksessa asti katselemassa valmistuvia paikkoja. Kuului kauheita porausääniä miesten työntouhusta. 

Katselun jälkeen Sakari Seppälä piti meille luennon kirkosta. Itse missasin valtaosan puheesta. Puheen jälkeen menimme kirkon kristilliseen kauppaan ja tulimme takaisin.

Rahvamajalla meitä olivat nuoret odotttamassa, koska kello oli kolme ja kerhon piti alkaa. Ulkona satoi, joten päätimme pitää sen sisällä. Sisällä lauleskelimme, leikimme piirissä esimerkiksi kuumaa perunaa(viroksi kuum kartul) ja värittelimme/piirtelimme Jeesus-piirrustuksia.

Kun muut menivät syömään päätin käydä Facebookissa sitä ennen. Liblessä tilasin lihamurekkeen ranskalaisilla ja se oli aika täyttävää.

Kerhon alettua taas alkoi sataa, mutta vähemmän. Menimme lavalle tekemään tatuointeja ja minä Steen pelasimme futista kaksistaan. Itse johdin ylivoimaisesti melkein koko pelin ajan, koska maali oli iso ja pelasimme betonialustalla. Myös menimme porukalla ketjuhippaa, mutta alue oli liian iso pakoreiteille ja muut ketjussa olevat olivat hitaampia. Lopuksi pyysin paria tatuointi käsiini. Vasempaan tuli risti ja oikeaan sydän.

Loppu illasta olemme treenanneet musikaalia Likehouse - Everything. Olen vähän uuvuksissa tarvitsisin enemmän lepoa.