sunnuntai 14. elokuuta 2016

Sa oled Jumalale kallis. Kas sa usud seda?

Eestinmaalta kotiuduttiin viime yönä. Jotain pientä haluan vielä jakaa kanssanne.
Kuten nämä kauniit villasukat, jotka hankin Tartosta ;)




Reissusta ehkä mieleenjäävimpiä hetkiä olivat pienet kohtaamiset ihmisten kanssa. Torstaina olin hyvin väsynyt, suorastaan vetelä. Rukoilimme Inkan kanssa voimaa ja visioita päivään. Sain siinä ajatuksen ylhäältä, että ostahan iso määrä tikkareita, kirjoita jokaiseen pieni viesti ja jaa niitä kaikille ihmisille. Mehän teimme työtä käskettyä ja ostimme Palamusen Kauplus-puodin tyhjäksi muumitikkareista. Kassaneiti hieman pyöritteli silmiään :D Ostimme vielä myöhemmin muutaman lisää. Pikkuaskartelun jälkeen meillä oli 77 tikkukaramelliä varustettuna hyvällä sanomalla.
Sa oled Jumalale kallis. Kas sa usud seda? Olet Jumalalle rakas. Uskotko sen? Saimme tekstin tulkkausapua eräältä eestiläiseltä nuorelta ja Tegelmanin Arnelta.


 

Lähdimme kämpiltä kylän keskukseen eli majatalomme, kirkon ja pikku ravintolan muodostamalle aukiolle. Veimme osan tikkareista jakoon kirkkoon, jossa poikkeaa paljon turisteja pitkin kesää. Sitten aloin lähestyä ihmisiä. Se oli haastavaa, A.) koska en osaa eestiä juurikaan ja B.) koska eestiläiset olivat hieman varautuneita tai C.) ehkä olin liian innokas ja siksi pelottava :D Ensimmäisen tikkarin otti vastaan paikallisen pikku ravintolan (jossa söimme joka päivä) kassa-tarjoilijanainen, joka on todella mukava ja aurinkoinen. Siitä se sitten lähti. Koskettavia, pieniä kohtaamisia. Kiitos Kolme.

Pitempään juttelin vanhan naisen ja nuorehkon, alkoholisoituneen miehen kanssa kaupan luona. Annoin tikkarit heille ja he ottivat ne ilolla vastaan. Tuli puhetta Suomesta ja siitähän se riemu repesi. Mies oli ollut töissä Suomessa ja rouvan pojat asuivat Suomessa, itsekin vietti siellä melkein puolet vuodesta. Annoin rouvalle useamman nekun, kun  hänelle oli tulossa lapsenlapsia kylään vielä samana päivänä.

Myöhemmin illansuussa menimme kerrostalojen leikkipaikalle bongaamaan lapsia. Inkalla oli mahdollisuus leikkiä heidän kanssaan viimeisen kerran tänä kesänä. Hyvä kun ehdimme pelipaikalle, kuuluu iloinen puheen pulputus takaani. Vanha rouva se siellä hymyili ja viittoi minulle. Puolet jutuista meni minulta ohi, mutta onneksi Inka ymmärsi enemmän. Rouva halusi meidät kahville kotiinsa. Hän asui viereisessä kerrostalossa. Kerroimme, että tulimme leikkimään lasten kanssa. Rouva ratkaisi ongelma päättämällä, että Inka jää odottamaan lapsia ulos ja minä lähden kyläilemään hänen kotiinsa.





Tuntui hyvältä, että hän halusi avata kotinsa ovet minulle. Sain esittelyn rappukäytävästä lähtien. Rouvan koti oli soma kaksio, jossa oli melko iso keittiö. Poika oli remontoinut huoneet äidilleen. Iloisia tapetteja ja paljon kukkia. Olohuoneessa odotti vieraspeti lastenlapsia. Sydämellinen lämpö ja vieraanvaraisuus, jota olen aiemminkin kohdannut Eestissä ja erityisesti vähävaraisempien luona, on aina yhtä puhuttelevaa, koskettavaa ja vetää sanattomaksi. Rouva oli itse kasvattanut sipuleita, perunoita, kurkkuja ja ties mitä muuta lähistöllä olevalla kasvimaalla. Minua ei päästetty lähtemään ilman kiloa sipuleita ja paria kurkkua sekä keksipakettia. Lisäksi sain rouvan osoitteen, kun sitä pyysin. Näin siis sain uuden 72-vuotiaan ystävän <3



Ilta oli aurinkoinen ja lämmin. Haikeutta oli ilmassa, kun hypittiin narua, puhalleltiin saippuakuplia ja piirrettiin katuliiduilla. Inka jakoi tytöille tikkarit ja halasi hyvästiksi. Kiirehdimme vielä viimeisen illan kunniaksi teatteriesitykseen majatalomme alakertaan. Paikallisin voimin pidettiin lapsille ja nuorille viiden päivän mittainen musiikkiteatterileiri koululla. Saimme nauttia leirin hedelmiä katselemalla seikkailunäytelmän "Professor Must". Mukana esityksessä oli Inkan kerholaisiakin ja he olivat iloisia, kun Inka tuli katsomaan esityksen.




Kiitos Kolme palamuselaisista lapsista, nuorista, aikuisista ja ikäihmisistä. Kiitos Tegelmaneista ja heidän huolenpidostaan. Kiitos Urmas-papista. Anna valosi loistaa Palamusella ja sen ihmisten keskellä.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Kohtaamme jälleen :)

Siitä on neljä vuotta, kun olen viimeksi käynyt Palamusella. Kiitos Kolme, että sain tänä kesänä mahdollisuuden tulla tänne <3 Tällä kylällä on erityinen paikka sydämessäni. Iloitsen suuresti siitä, että kesänuori-toiminta on saanut jatkua jo kahdeksan kesää ja nuorten työ täällä on siunattu. Tänä kesänä matkaan lähtivät "veteraanit": Anne ja Essi toistamiseen sekä Inka neljättä kertaa. Kiitos Kolme näistä rakkaista nuorista naisista, joilla on suuri sydän. He välittävät ihmisistä ja haluavat tehdä työtä, että Sinun valtakuntasi voisi tulla ja tavoittaa mahdollisimman monta ihmistä.

Huippu juttu on myös se, että sain matkaseurakseni ex tempore -meiningillä Haverin Samin. Tuntui todella mukavalta matkustaa ja jakaa ajatuksia hänen kanssaan. Aika kului nopeammin bussissa, laivassa ja junassa, kun oli juttukaveri. Kesällä 2008 luotsasimme juuri Samin kanssa nuorten ryhmän Palamuselle ja sillä reissulla Jumala puhui molempien sydämillemme kesänuori-projektista. Oli siunatua tulla yhdessä tänne, muistella menneitä ja nähdä, missä nyt mennään. On ihanaa nähdä tuttuja kasvoja, vaikka ne ovatkin vuosien varrella vähentyneet, Osa iäkkäämmistä seurakuntalaisista on kuollut, nuoria on lähtenyt maailmalle, lapset ovat kasvaneet ja pappi vaihtunut.

Heti rantauduttuamme Eestiin tapasimme entisen papin, Jaan Nugan ja hänen perheensä. Jaan haki meidät satamasta ja menimme heidän kotiinsa Harju-Jaanin kirkon viereen. Pikainen jälleennäkeminen oli lämmin ja tärkeä. Saimme kierroksen kirkossa ja myös perheen kodissa sekä ehdimme nähdä myös kaikki kolme Nugan perheen lasta. Jaanin vaimo, Ingrid matkusti kanssamme samaa matkaa lähijunalla Tallinaan, josta jatkoimme matkaa.

Kuvassa on Sami ja Jaan Harju-Jaanin kirkon pihalla.




Jögevan juna-asemalla meitä olivat vastassa Inka ja Tegelmanin Arne, joka on vaimonsa Tiinan kanssa pitänyt hyvää huolta tytöistämme. Saimme heti ensimmäisenä iltana nauttia eestiläisten ystäviemme vieraanvaraisuudesta, kun Arne ajoi meidät suoraan Tegelmanien ihastuttavaan kotiin, jossa Tiina odotti meitä illallisen kanssa. Kuulumisten vaihdon, ruuan ja iltateen jälkeen päivitimme ystävyysseurakuntien välistä työtä sekä selvittelimme bussiaikatauluja Palamuselta Tartoon.
Pitkän matkustus-maanantain päätteeksi rahvamajan vierashuoneen valmiiksi pedattu sänky kutsui houkuttelevasti.

Tiistaiaamuna herääminen oli hieman tikkuinen, ainakin minulle. Keli oli onneksi suotuisa. Köröttelimme bussilla Luuan ja Tabiveren kautta Tartoon, jossa meitä oli vastassa Palamusen uusi paimen, Urmas Oras. Hänen lisäkseen saimme seuraamme myös Ikaalisten seurakunnan nimikkolähetin, Kirsi Vimparin, joka tekee lapsi- ja nuorisotyötä Tartossa Pietarin seurakunnan työyhteydessä. Suuntasimme Urmaksen autolla kauniiseen kahvila-ravintola-hotelli Villa Margarethaan brunssille ja kokoustamaan. Minulle oli erittäin tärkeää tavata ensi kertaa kasvosta kasvoihin sekä Urmas että Kirsi. Juttua riitti itse kullakin ja oli tehtiin myös suunnitelmia esim. Palamusen seurakunnan nuorisotyötä ajatellen. Urmas ja Kirsi esittelivät meille myös Paavalin kirkkoa, joka on suuren remontin jälkeen aivan huikean hieno.

Kuvassa kirkon kryptassa olevassa muistohuone, jossa surevat omaiset voivat käydä rakkaidensa muistolaatan ääressä.




Iltapäivästä leikimme turisteja Tartossa ja vinkkinä voin sanoa, että kahvila Verner on aivan huikea paikka, jos pitää kakuista ja leivoksista. Hinta-laatu -suhde on todella kohdallaan. Paikallisbussin kyydissä pääsimme takaisin Palamuselle illalla. Inkan kanssa suuntasimme vielä kerrostaloalueen leikkipaikalle tapaamaan lapsia. Koska isompia muksua on teatterileirillä, paikalle ilmestyi vain kolme kerhotyttöä ja pari taaperoa äiteineen. Törmäsin tuttuun pyhäkouluopettajaan. Lapset touhusivat innokkaasti pari tuntia. Inka sai heihin hyvin kontaktia ja kommunikointikin sujui upeasti. Minun tekemäni kasvomaalattu pupu erään tytön käteen ei ollut onnistunut ja Inkan jono piteni. Illan jo viiletessä hämärtyessä palasimme kämpille. Illalla ja yöllä vielä nauroimme poski- ja vatsalihakset kipeiksi kolmen hengen voimin. On ilo tuntea ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa ilot, surut ja huonot läpät ;)

Aamulla nukkumatti lähti melko myöhään luotamme. Kävimme kirkossa tsekkaamassa Inkan ja kumppaneiden kahden edellisen kesän kättenjälkiä. Tytöt hioivat (käsin) ja maalaisivat kirkon lattiat ja portaat sekä urkuparven lattiat ja kaiteet. Iso työ, hyvää jälkeä. Kirkon vieressä on museo, jossa Arne työskentelee. Kävimme häntä tapaamassa ja sopimassa Samin kyytimisestä junalla iltapäivällä.

Kuvassa poseeraavat Inka ja Sami kauniissa Palamusen (Pyhän Bartolemuksen) kirkossa.
This church is the coolest place in Palamuse ;)




Sitten suuntasimme kohti hautausmaata, jossa männä vuosina on ikaalilaiset nuoret ja miehet tehneet monenmoisia talkoohommia. Pidän valtavasti tästä hautausmaasta. Se on puolivilliintynyt ja hyvin moninainen, mutta kaunis. Inka ja tytöt olivat kaivaneet esille ison pätkän ruohottuneesta kiviaidasta, joka kiertää hautausmaata. Työvälineet ohjasivat tekijänsä luovuuteen. Tänään oli lämmin päivä ja aloimme hommiin. Päätimme tehdä sen verran ,mitä ehdimme ennenkuin pitää mennä syömään ja saattamaan Sami matkaan. Ehdimme tehdä ehkä puoli tuntia työtä, kunnes minua pisti ampiainen nivuseen. Se oli ensimmäinen pistos vuosiin. Minulla oli kyypakkaus mukana, koska allergikkona olen herkkä erilaisille pistoksille puremille. Tabletit olivat tietenkin kämpillä. Hetken ensiavun ja säätämisen jälkeen totesimme, että on viisainta lähteä pois ja hoitaa pistosta majapaikassa. Onneksi reaktiot kehossani olivat vähäiset.

Saimme nauttia ruuasta paikallisessa ruokapaikassa kirkon vieressä. Seljanka oli ehkä parasta syömääni koskaan. Sienisalaattikin oli myös todella hyvää. Sami starttasi kotimatkalle Jögevan kautta ja me naiset otimme päiväunet. Illansuussa kävimme shoppailemassa sekä apteekissa että ruokakaupassa. Ilta on kulunut tietokonehommissa sekä kotimatkan lippuja hankkiessa. Vettä on tiputellut enemmän ja vähemmän koko illan. Jos Luoja suo, huomeniltana pääsemme taas lasten luokse.



maanantai 8. elokuuta 2016

Eilisen lauantain kohokohta oli ehdottomasti illan konsertti, jossa teemana oli Mozartin musiikki. Kirkko oli täynnä väkeä. Kunnon sinfoniaorkesteri ja viisi solistia, jotka lauloivat yhdessä ja erikseen. Mielettömän lahjakkaita laulajia ja uskomatonta eläytymistä. Siinä kuunnellessa kyllä hetkeksi unohti kaiken muun ympärillä tapahtuvan. Konsertti kesti lähes kolme tuntia, sisältäen 45 minuutin väliajan, mutta lopulta se ei edes tuntunut pitkältä. Onneksi ei satanut, niin väliajalla pystyi olemaan ulkona. Jossain vaiheessa kuulin, että jotkut ihmiset puhuvat sujuvaa suomen kieltä ja lopulta löysinkin kaksi pariskuntaa pihalta. Oli pakko käydä kysymässä, mistä päin he ovat. He olivat vähän yllättyneen näköisiä, kun yhtäkkiä joku tulee puhumaan heille suomea. He olivat tulleet Kaarinasta ja muutama sana heidän kanssaan vaihdettiin. Hauska kohtaaminen :) Konsertin lopuksi sain vielä olla avuksi mm. tuolien paikalleen laittamisessa.


Sunnuntai aamu valkeni sateisena ja harmaana. Kovin kauaa ei tarvinnut arpoa, nousisinko nyt vai kohta, sillä ikkunassa pörräsi ampiainen ja se piti saada pois mahdollisimman nopeasti. Ampiaisen kiinniottamisen jälkeen sain mennä rauhallisin mielin jumalanpalvelukseen. Paikalla oli minun lisäksi 8 ihmistä (tähän sisältyi pappi ja kanttori sekä kaksi vapaaehtoista suntiota). "Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään." (Matt.18:20)
Tuttuun tapaan kävin syömässä köstri söögituvassa pihan toisella puolella. Sain myös ruokaseurakseni Kadrin ja Timin, kun he tulivat syömään samaiseen paikkaan muutaman minuutin minun jälkeeni. Siinä sitä puhuttiin englanti-eesti-suomi sekoitusta :) Oma kielitaitoni on kyllä melko vajavainen, mutta onneksi seuralaisetkin olivat sen verran väsyneitä eilisestä konsertista, että se ei haitannut niin paljon. Päivä jatkui sateisena, joten ulkona ei tehnyt mieli olla.
Illalla sade kuitenkin taukosi ja päätin lähteä katsomaan, olisivatko lapset ulkona. Siellä niitä oli, kolme pikkutyttöä oli leikkimässä keskenään ja minut nähdessään kysyivät missä kaksi muuta ovat. Vastasin että suomessa ja sitten tyytyivät siihen, että tulin yksin leikkimään heidän kanssaan. Hetken päästä paikalle tuli kaksi vanhempaa tyttöä ja sitten taas pelattiin lentopalloa ja hypittiin hyppynarulla. Pikkutytöt piirsivät katuliiduilla. Kasvomaalitkin kaivettiin esiin. Meinasi tulla ongelma, kun osa halusi pelata palloa ja osa halusi, että maalaan kasvomaaleilla. Noh, vuorottelemalla selvittiin siitäkin ja kaikki olivat tyytyväisiä. :) Siinähän se ilta vierähti nopeasti lasten kanssa touhutessa. Kaikki juoksivat vielä halaamaan, kun olin lähdössä. Kovasti iloitsen heistä.

lauantai 6. elokuuta 2016

Lepopäivä

Niin vaan alkaa olla tämä toinenkin viikko lopuillaan, aika kuluu kovin nopeasti. Ajan nopean kulumisen huomaa myös siitä, että tänä aamuna Annen ja Essin herätyskellot soittivat aamuseitsemältä, joka oli merkkinä siitä, että heidän oli aika lähteä paluumatkalle kotisuomeen. Itse nousin aamupalalle heidän kanssaan tuntia myöhemmin. Vielä viimeiset aamupalahöpinät ja sitten saatoin heidät ulos parkkipaikalle. Siitä Arne nappasi heidät kyytiin ja vei Jögevan juna-asemalle. 
Takapihan maisemia
Itse kiipesin takaisin yläkertaan ja huoneeseen, hiljaisuus tuntui hassulta. Jäin odottelemaan, josko olisi jotain hommaa, mitä voisin tehdä. Ketään ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut. Noh, sainpahan ainakin levätä tänään kunnolla. Oikeastaan päivän suurin aktiviteetti oli syömässä käyminen ja sen jälkeen kävin hieman kävelemässä tässä lähistöllä.
Iloisen värinen talo :)
Sillä hetkellä paistoi aurinko ja oli lämmintä. Illemmalla sitten taas satoi ja tuuli. Tiina poikkesi vielä illalla kysymässä kuulumisia ja muutama sana vaihdettiin huomisesta päivästä. Katsotaan, mitä se pitää sisällään.
"Ken on luonut kukkasen..."


"Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä
nimensä kunnian tähden.

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.

Sinä katat minulle pöydän
vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen.

Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti." (Ps.23)




-Inka

torstai 4. elokuuta 2016

Kaikella on aikansa

"Kello löi jo..." 
Inkalla on ollut kärpänen kaverina
kymmenen ja itsellä oli kyllä todella vaikeaa nousta ylös vaikka olimme nyt nukkuneet pitempään kuin normaalisti xD. Hitaaseen käynnistymiseen saattoi myös vaikuttaa itselläni se, että nyt olisi minun ja Essin viimeinen kokonainen päivä Palamusessa. Päivät kyllä sujuneet joutuisasti vaikka emme kokoajan ole tehneet mitään ihmeellisempää.

"Sata sata ropisee pili pili pom..."

Työvälineemme
Nyt töitämme ei haitannut sade sillä pesimme tosiaan kirkonpenkkejä talouspaperilla ja vedellä. Työvälineemme eivät ehkä olleet paljon, mutta kyllä niillä sen lian sai pois, mitä penkkeihin oli kertynyt (ja itseäni ainakin yllätti kuinka paljon sitä oli, vaikka silmällä sitä ei huomannut xD. Homma oli ohi jo tunnissa joten tämän päivän "hard work" olikin aikas kevyt.

"Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla." 
Saarn. 3:1

Kaupassa ollut taideteos
Pitempi tauko antoi pakkaamiselle enemän aikaa ja toiset saivat huilata kun ovat enemmän tautisia xD. (itse en myönnä mitään). Päivä kului leppoisasti taas syöden, jutellen ja kaupassa käyden(itselläni oli vielä työhaastattelu myös välissä). Keli näytti kyllä siltä, etteme menisi lasten kassa leikkimään, mutta toisin kävi kun ilma parani ja päätimmekin kerätä kamat kasaan kun vielä olimme koko kolmikolla ja olimme luvanneet mennä (vaikka menimmekin melkein tunnin myöhässä.)

"Lahjoillasi meitä siunaat..."

Inkan linna
Pallon peluuta
Essin kansainvälinen ruusu

Luomakunnan kauneutta <3
Loppujen lopuksi paikalla oli 7 lasta, mutta eniten leikimme neljän lapsen kanssa(kolme muuta tulivat ihan lopussa paikalle). Essi maalaili, Inkan kanssa leikimme hiekkalaatikolla kunnes yksi lapsista pyysi pelamaan palloa heidän kanssaan. Palloon pelaaminen ja hyppynaru olivat tämän päivän hittituotteet xD. Lähtömme paikalta ol aika pikainen sillä muistimme kolmea vaille kahdeksan, etä Tiina lupasi tulla kahdeksalta Rahvamajalle. Sanoimme nopeat moikat ja kiiruhdimme takaisin majapaikalle. Noo Tiina oli vähän myöhässä, mutta eipä se haittanut loppujenlopuksi. 

"..Sinä voit olla enkeli...."

Inka ei oikee nyt osannu
Tiina tuli kyselemään vointia ja mitä olimme tehnyt. Hän myös kovasti kiitteli meitä ja uteli tulisimmeko Essin kanssa ensi kesänäkin. Siihen on vielä vuosi eikä sitä tiedä mitä se tuo tullessaan joten emme lupailleet mitään xD. Lisäksi hän antoi meille kaikille mukit ja kakkua kiitoksena. Kiittelimme kovasti hänen huolen pidostaan ja lahjoista. Inkan kanssa hän keskusteli mitä he tulisivat tekemään ja halailujen ja heippojen jälkeen menimme vielä kolmistaan syömään iltapalaa ja kirsikka kakkua. Voi kyllä itselläni oli kyynel jo tulla kun Tiina lähti. Hän on vaa niin ihana ihminen <3.


"Lasken matkaan toiveen kauneimman..."

Pakkailua ja valmistautumista huomiseen on oikeastaan enää tämä ilta/alku yö ollut. Herätys seitsemältä soimassa. Saa nähdä onnistuuko oikeasti mutta parempi ois onnistua, jottei juna ja laiva jätä kyydistä xD.

Iltasatunamme tänään oli Joosuan kirjasta 1:9
"Muista, että olen sanonut sinulle: 'Ole rohkea ja luja. älä pelkää äläkä lannistu. Herra sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.'" 
(Totisesti näin on :D)

Tänään erityisesti tuli mieleeni  muuten kappale "laulu sankareista" Pekka Laukkariselta kantsii kuunnella :)

-Kähis


keskiviikko 3. elokuuta 2016

"Kylmä keskiviikko sadetta ja..." 
Sistittävää kivikkoa xD
noo harmaatakin tänään oli, mutta poudalla päivä alkoi ja aamutoimien jälkeen jatkoimme kirkon pihan siistimistä. Olimme noin tunnin ehtineet tehdä työtä kunnes alkoi sataa. Tällä kertaa päätimme odottaa kirkossa jospa se sade malttaisi hellittää piakkoin. Kirkossa istuskelimme jonkin aikaa. Itse pidän kovasti tästä pienestä kirkosta. Tykkään erityisesti laulaa siellä Riihikirkko hymniä ja taas sitä siellä tulikin hyräiltyä. Sade loppui muutamien hetkien jälkeen ja pystyimme hoitamaan homman hyvin loppuun asti. Tämän jälkeen kyllä jalat huusivat hoosiannaa (ainakin itselläni.)

Oli kirkas aurinko ja tummat pilvet yhtäaikaa.
Iltapäivä kului syöden vakari paikassa, levolla(Inka ja Essi vetivät päivätorkkuja kun itse hengasin tabletillani) ja jännittäen sataako vielä illalla vai ei. Saimme myös huomata, että pientä flunssan poikasta on kaikilla ja väsymys ehkä paina kroppaa.(Tuli sopivasti yksi Raamatun kohta joka mielestäni liittyy tähän asiaan kaverilta instassa)


"Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät." 1.Piet.5:10

Meikä pelaili palloa xD
 Emme antaneet tälle kuitenkaan tilaa, sillä huomasimme auringon paistavan siihen aikaan kun lupasimme lapsille, että menisimme paikan päälle. Joten kimpsut ja kampsut kasaan ja kohti kerrostaloalueen leikki paikkaa :D. Käväisimme postin kautta, jotta Essi ja Inka saisivat postimerkkejä kortteihinsa (Itsehän en viitsi lähettää kortteja kun reissumme nyt ei ole kovin kaukana ja aika jonka olen pois kotoa on niin lyhyt). No juups leikkipaikalla oli jo kaksi pienempää tyttöä paikalle ja vähitellen väki lisääntyi kuuteen. Käytössä oli hiekkalaatikko, saippuakuplat, pallo, hyppynaru, katuliidut ja lopuksi vielä kasvovärit. Touhua ja naurua riitti paljon. Lähdimme paikalta "jo" seitsemältä kun piti käydä kaupassa ja Tiinaa nähdä puoli kahdeksan.
Katuliidut käytössä

"Kello käy. Kello käy. Kello käy..."

No kaupalla huomasimme Arnen seisoskelevan ja vaihdoime pari sanaa keskenämme, Tiina oli kaupasas ja siellä vaihdoimme kuulumisia ja saimme Tiinalta uuden tehtävän, joka on kirkon penkkien peseminen (paperlla ja vedellä xD).  Tiina osti meille myös Tiina karkkeja xD(emme ole vielä edes tajunneet maistaa niitä xD). Tämän kohtaamisen jälkeen ilta sujui rentoutuen ja iltatoimien teossa vähän aikaisemmin kuin aikaisempina ehtoina :D. Essillä ja minulla päivään on kuulunut myös perjantai lähdön suunnitteluun (lähinnä pyykinpesua ja itse olen jo pakannut vaatteita ja muuta mitä en enää tarvi) Huomenna vielä lasten kanssa leikkiin koko kolmikolla jos nyt sää antaa myöden xD.

"Luojalta kaksi kättä sain, Luoja kuiskasi rakasta niillä.."

Vähiin käy ennen kuin loppuu  -Kähis

Ps. iltasatuna meillä oli Sef.3:17 <3
"Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, Hän on voimallinen, Hän auttaa. Sinä olet Hänen ilonsa, rakkaudessaan Hän tekee sinut uudeksi, Hän iloitsee, Hän riemuitsee sinusta."


Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta

Edellisessä tekstissä Anne ehtikin jo vihjata, että miehet lähtivät kotimatkalle aamulla. Heipat oli melko nopeasti sanottu ja mun tehtäväkseni jäi ulko-oven lukkoon laittaminen (tässä rakennuksessa kun ovet ovat sellaiset, että ne sekä avataan että lukitaan avaimella). Sen jälkeen jatkoin vielä unia siihen saakka kunnes kello soitti uudemman kerran.

Eilisten puheiden perusteella varauduimme siihen, että hommat alkavat klo 10.30 mutta aamulla tulikin viesti, että se siirtyy klo 12. No eipä siinä, aamupäivä kului leppoisasti oleskellen ja eilisen päivän blogitekstiä kirjoittaessa. Työmatka olikin tänään lyhyt, kirkon pihassa meidän tehtävänä oli nyppiä rikkaruohoja pois kivetyksen välistä. Essi jäi tänään lepäämään, jottei flunssa enää pahenisi. Pari tuntia ehdittiin Annen kanssa työskennellä, kunnes jälleen kerran saatiin vettä niskaamme ja keräsimme kimpsut ja kampsut kassaan ja juostiin sisälle. Hetken päästä paistoi taas aurinko. Ja sitten taas tuli vettä. Sää on tänään ollut jokseenkin epävakainen..



Vakio ruokapaikka oli tänään kiinni, joten ruokalistalla oli nuudeleita ja nakkeja. Mielenkiinnolla seurattiin sään vaihtelua ikkunasta, sillä ajatuksena oli mennä leikkimään lasten kanssa iltapäivälla/illalla, mutta keli ei näyttänyt kovin lupaavalta. Pitkähkön ruokalevon (itse ainakin nukahdin) jälkeen, paistoi kuin paistoikin aurinko eikä tummia pilviä näkynyt enää missään. Jippii! Mukaan pakattiin kasvomaalit, pallo, hyppynaru ja saippuakuplat. :) Hetken aikaa siinä istuskeltiin ja puhalleltiin saippuakuplia ennen kuin ensimmäiset lapset tulivat ulos. Ja jonkin aikaa meni myös siinä, että he uskalsivat lähestyä meitä. Kun luottamus oli jälleen saavutettu, ei leikeissä näkynyt loppua. Hyppynarua hypittiin ja palloa heiteltiin. Kasvomaalitkin kaivettiin pyynnöstä esiin. Tällä kertaa me saimmekin opetella uusia leikkejä, kun lapset innostuivat meitä opettamaan. Ihan kaikesta ei saatu selvää eikä "täti ei oska mängida sita" ollut ollenkaan outo lause illan aikana, mutta sääntöjä soveltaen päästiin lopulta jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen leikkien kulusta. Päästiin sekä laulamaan että kyselemään kysymyksiä ja vastaamaan niihin, se oli mielenkiintoista ja samalla myös huvittavaa :) Lapsia oli kahdesta perheestä yhteensä 4. Lopulta sanoin toiselle pienemmistä tytöistä, joka istui sylissäni, että lähdemme nyt ja olin jatkamassa lausetta, että tulemme huomenna takaisin, kunnes hän kesken kaiken totesi tomerasti että "ei lähe" ja halasi yhä kovemmin. Vähän yli 9 päästiin kuitenkin lähtemään ja lupasimme tulla taas huomenna. Toivottavasti ei sada!



Iloisin ja kiitollisin mielin saa taas painaa pään tyynyyn. Iltasaduksi mieleen nousi sopivasti päivän keskeiseen teemaan, eli lapsiin sopiva kohta Mark.9:33-37 ja Mark.10:13-16 :)