keskiviikko 3. elokuuta 2016

Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta

Edellisessä tekstissä Anne ehtikin jo vihjata, että miehet lähtivät kotimatkalle aamulla. Heipat oli melko nopeasti sanottu ja mun tehtäväkseni jäi ulko-oven lukkoon laittaminen (tässä rakennuksessa kun ovet ovat sellaiset, että ne sekä avataan että lukitaan avaimella). Sen jälkeen jatkoin vielä unia siihen saakka kunnes kello soitti uudemman kerran.

Eilisten puheiden perusteella varauduimme siihen, että hommat alkavat klo 10.30 mutta aamulla tulikin viesti, että se siirtyy klo 12. No eipä siinä, aamupäivä kului leppoisasti oleskellen ja eilisen päivän blogitekstiä kirjoittaessa. Työmatka olikin tänään lyhyt, kirkon pihassa meidän tehtävänä oli nyppiä rikkaruohoja pois kivetyksen välistä. Essi jäi tänään lepäämään, jottei flunssa enää pahenisi. Pari tuntia ehdittiin Annen kanssa työskennellä, kunnes jälleen kerran saatiin vettä niskaamme ja keräsimme kimpsut ja kampsut kassaan ja juostiin sisälle. Hetken päästä paistoi taas aurinko. Ja sitten taas tuli vettä. Sää on tänään ollut jokseenkin epävakainen..



Vakio ruokapaikka oli tänään kiinni, joten ruokalistalla oli nuudeleita ja nakkeja. Mielenkiinnolla seurattiin sään vaihtelua ikkunasta, sillä ajatuksena oli mennä leikkimään lasten kanssa iltapäivälla/illalla, mutta keli ei näyttänyt kovin lupaavalta. Pitkähkön ruokalevon (itse ainakin nukahdin) jälkeen, paistoi kuin paistoikin aurinko eikä tummia pilviä näkynyt enää missään. Jippii! Mukaan pakattiin kasvomaalit, pallo, hyppynaru ja saippuakuplat. :) Hetken aikaa siinä istuskeltiin ja puhalleltiin saippuakuplia ennen kuin ensimmäiset lapset tulivat ulos. Ja jonkin aikaa meni myös siinä, että he uskalsivat lähestyä meitä. Kun luottamus oli jälleen saavutettu, ei leikeissä näkynyt loppua. Hyppynarua hypittiin ja palloa heiteltiin. Kasvomaalitkin kaivettiin pyynnöstä esiin. Tällä kertaa me saimmekin opetella uusia leikkejä, kun lapset innostuivat meitä opettamaan. Ihan kaikesta ei saatu selvää eikä "täti ei oska mängida sita" ollut ollenkaan outo lause illan aikana, mutta sääntöjä soveltaen päästiin lopulta jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen leikkien kulusta. Päästiin sekä laulamaan että kyselemään kysymyksiä ja vastaamaan niihin, se oli mielenkiintoista ja samalla myös huvittavaa :) Lapsia oli kahdesta perheestä yhteensä 4. Lopulta sanoin toiselle pienemmistä tytöistä, joka istui sylissäni, että lähdemme nyt ja olin jatkamassa lausetta, että tulemme huomenna takaisin, kunnes hän kesken kaiken totesi tomerasti että "ei lähe" ja halasi yhä kovemmin. Vähän yli 9 päästiin kuitenkin lähtemään ja lupasimme tulla taas huomenna. Toivottavasti ei sada!



Iloisin ja kiitollisin mielin saa taas painaa pään tyynyyn. Iltasaduksi mieleen nousi sopivasti päivän keskeiseen teemaan, eli lapsiin sopiva kohta Mark.9:33-37 ja Mark.10:13-16 :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti