Lepopäivä

Niin vaan alkaa olla tämä toinenkin viikko lopuillaan, aika kuluu kovin nopeasti. Ajan nopean kulumisen huomaa myös siitä, että tänä aamuna Annen ja Essin herätyskellot soittivat aamuseitsemältä, joka oli merkkinä siitä, että heidän oli aika lähteä paluumatkalle kotisuomeen. Itse nousin aamupalalle heidän kanssaan tuntia myöhemmin. Vielä viimeiset aamupalahöpinät ja sitten saatoin heidät ulos parkkipaikalle. Siitä Arne nappasi heidät kyytiin ja vei Jögevan juna-asemalle. 

Takapihan maisemia

Itse kiipesin takaisin yläkertaan ja huoneeseen, hiljaisuus tuntui hassulta. Jäin odottelemaan, josko olisi jotain hommaa, mitä voisin tehdä. Ketään ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut. Noh, sainpahan ainakin levätä tänään kunnolla. Oikeastaan päivän suurin aktiviteetti oli syömässä käyminen ja sen jälkeen kävin hieman kävelemässä tässä lähistöllä.

Iloisen värinen talo :)

Sillä hetkellä paistoi aurinko ja oli lämmintä. Illemmalla sitten taas satoi ja tuuli. Tiina poikkesi vielä illalla kysymässä kuulumisia ja muutama sana vaihdettiin huomisesta päivästä. Katsotaan, mitä se pitää sisällään.

"Ken on luonut kukkasen..."

"Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä
nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.

Sinä katat minulle pöydän
vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti." (Ps.23)

-Inka