Päivä täynnä erilaisia tuntemuksia.

" Joka aamu on armo uus miksi huolta siis kantaa..,"

Homma etenee

Nousta sain aamuun...miesten äänen tosin eikä lintujen lauluun.
 Tähänkin päivään saatiin hitaasti ja rauhaisasti heräillä. Aamupala pöydässä oli nyt enemmän keskustelua, kun miehet pitivät äänitason korkealla. Aamutoimien jälkeen saimme poikkeuksellisesti kyydin Tiinalta hautuumaalle, kun hän ja Aarne olivat kertomassa miehille mitä he tekisivät.
Me teimme vanhaa tuttua rehujen nyppimistä ja se sujui mukavasti viileämmällä kelillä. Tällä kertaa löysimme vähemmän muovisia "aarteita", mutta metallinen "paimensauva"joka löytyi, niin piti otta ihan Rahvamajalle asti mukaan.

Päivällä tietysti ruokaa naamariin rakkaassa naapurissa jossa kyllä annokset edelleen ovattodella maukkaita :). Suunnittelimme kovasti käydä myöhemmin katselemassa josko lähi alueen lapset

Lankojakin olis löytynyt muutamaan villasukkaan

olisivat halunneet tehdä kanssamme jotain mutta suunnitelmaksi se jäi sillä saimme toisen ehdotuksen tiskille. Juhani ehdotti että kävisimme hänen kyydillään Tartossa käymässä kun olemme "joutuneet olemaan vankeina" Palmusessa. Itse emme asiaa ihan näin nähneet, mutta ajattelimme nyt kuitenkin hypätä Juhanin kyytiin tällä kertaa. No kyllähän sitä krääsä- ja korukaupoissa tuli sitten kiereltyä ihan riittävän tovin ja kyllä kaikille jotain tarttu messiin mukaan (Jopa minulle tosin vain rakkolaastarit.)

"Hyvyyden voima uskollinen suoja piiritää meitä kuinka käyneekin..."

Maisema kuvailua by Inka

Reissumme jälkeen hengailimme vielä Inkan kanssa pihalla hänen valokuvaillessa auringonlaskua ja ympäristöä. Tämän viilennysretken jälkeen suuntasimme mutkan kautta iltapalalle ja kortinpeluuseen keittiön puolelle koko kolmikon voimin. Siinä tuli vielä pohdittua parin äijän kanssa niin menneitä
kuin tulevaa, mitä se ikinä tuokin tullessaan.

"Aurinko( tai kuu jo tähä aikaa) nousee omalle paikalleen..."

Iltapalan jälkeisistä hetkistä huomaa, että olemme nyt ylittäneet jonkun "merkkipaalun". Ensi perjantaina Essi ja minä ollaan jo Suomessa ja Inkan 1/3 matkasta on kohta ohitetu. Tämä näkyy pienenä yliväsymyksenä kun läppämme taso on todella vaihtelevaa mutta silti kaikki naurattaa.

"Halleluja tunnet sydämeni. Halleluja kuulet rukoukseni..."

Päiväämme on mahtunut monia tuntemuksia ja ajatuksia:matkastamme täälä, sen merkityksestä ja mitä tulevaisuus kullekkin tuo tullessaan. Itse ainakin ajattelen, että tämä reissu on saanut omia ajatuksia enemmän kasaan (siihen on tosin saattanut vaikuttaa myös se kun en ole oikein voinut puhua niin paljoa kun ääni on ollut poissa vaikka nyt se ilmeisesti on tullut paremmin takaisin)

"Henkesi on voimani mun. Ylistetty olkoon ristiin naulittu.."

Kol.3:12-17 oli meidän iltasatu tänään :3

Ja itsellä on taas ollut seuraava pätkä nyt erityisesti mielessä:

"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että Hän on rakastanut meitäja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi."

Näihin ajatuksii ja tunnelmii - Kähis/Börje

Onko kaikki hyvin? :)

Aurinkoa, hellettä, hikeä ja kärpäsiä, niistä on tämä päivä tehty. Aamulla suuntasimme jälleen kerran hautausmaalle ja rutiininomaisesti haimme kottikärryt ja haravat ja siirryimme kiviaidan kimppuun. Työnteko sujui mukavasti, vaikka tämä päivä oli taas kuumempi kuin eilinen. Haasteena tosin olivat kaikki kymmenet kärpäset, jotka tunkivat silmiin, suuhun ja korviin.. Lisäksi "työajan" loppumetreillä teimme todellisen löydön aivan aidan vierestä, multakasan alta. Sieltä paljastui monta loppuunpalanutta hautakynttilää, pari tyhjää multasäkkiä, lasinsirpaleita ja mikä koomisinta, kolme kimppua muovikukkia.. Suurin osa ajasta menikin näiden rojujen esiinkaivamiseen. Anne lähti hieman aikaisemmin pois hautausmaalta, koska hänellä oli tiedossa työhaastattelu puhelimen välityksellä. Totesimme vain, että "mene vaan, ei me tässä enää kauaa olla"... Noh, todellisuudessa aikaa kuitenkin meni aika paljon, sillä kynttilöitä löytyi koko ajan lisää eikä oma luonto antanut periksi jättää hommaa kesken. Essin kanssa olimme takaisin majapaikassa vasta vähän ennen kolmea. Siihen mennessä Annekin oli saanut hoidettua työhaastattelun alta pois :)  Kierrätyksen ja roskien roskiin laittamisen merkitys korostui tänään kovinkin paljon. Ehkä sitä taas osaa itsekin huomioida paremmin nämä asiat tämän jälkeen. Noh, roskat saatiin kaivettua esiin ja nyt ne ovat siellä minne kuuluvat. 

Päivä jatkui tuttuun tapaan ruokailulla. Sen jälkeen oli aikomus mennä läheisten kerrostalojen luo katsomaan, josko sieltä löytyisi lapsia, joiden kanssa leikkiä. Syömästä tullessamme alkoi kuitenkin sataa, joten kerhosuunnitelmat jäivät suunnittelun tasolle. Tyydyimme viettämään aikaa toistemme kanssa jutellen ja pelaillen. Sade taukosi illan mittaan ja pääsimme vielä hieman ulos. Kerrostaloalueella ei kuitenkaan ollut lapsia. Huomenna uusi yritys. Miehet saapuivat illalla. Nyt on ikaalilaisvahvistusta tupa täynnä. 

Tänään olemme saaneet jälleen kerran todeta sen, että meistä pidetään täällä hyvää huolta. Sen lisäksi, että Taivaan Isä huolehtii meistä (Matt.6:31-34), Tiina ja Arne muistavat kysyä lähes päivittäin, onko kaikki hyvin :) Niin kävi myös tänään ja saimme taas vastata että kyllä, kaikki on hyvin. On hienoa huomata, että aivan tavallisista arkipäivistä löytyy niin monia asioita, joista kiittää. 

Täällä taas!

Tere tere. Taitaa olla taas aika herätellä tätä blogia henkiin. Maanantai aamuna 7.10 bussi starttasi Ikaalisista ja matka kohti Palamusea alkoi. Tällä kertaa matkassa mukana minä, Essi ja Anne. :) Matka sujui mukavasti, vaikka laivan lähtöselvityksessä kestikin huomattavasti normaalia pidempään sähkökatkoksen takia ja siitä syystä laiva pääsi lähtemään noin tunnin myöhässä. Emme ihan ehtineet siihen junaan mihin alunperin ajattelimme, mutta onneksi olimme katsoneet valmiiksi pari muutakin vaihtoehtoa. Arne oli meitä vastassa juna-asemalla. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pääsimme perille noin 13 tunnin matkustamisen jälkeen väsyneinä mutta onnellisina.

Yöllä satoi, ukkosti ja salamoi. Aamulla kuitenkin saimme herätä auringonpaisteeseen. Pääsimme heti varsinaisiin hommiin kiinni, kun Arne vei meidät hautausmaalle, jossa meille kerrottiin missä voisimme olla avuksi. Hautausmaan kiviaitaan oli päässyt kasvamaan melkoisesti rikkaruohoa ym. kasvillisuutta, joten niitä pitäisi nyppiä pois. Ei muuta kun hanskat ja harava käteen ja hommiin. Pari tuntia siinä vierähti ja sitten lähdimme syömään. Vakio ruokapaikkamme ei ollut tänään auki, mutta kaupasta saimme tarvittavat ruoka aineet ja saimme syötyä. Muuten päivä kului pitkälti levätessä ja tutuissa maisemissa liikuskellessa. Päivä oli helteinen, suorastaan trooppinen. En tiedä johtuuko helteestä vai mistä, mutta Annen ääni alkoi kadota pikkuhiljaa päivän aikana. Tämä päivä oli siis melko hiljainen meidän kesken..

Tänään (ke) olimme jälleen hautausmaalla kiviaidan kimpussa. Hellettä, aurinkoa ja kärpäsiä riitti. Kiviaidan raoista ilmestyi milloin sammakoita ja milloin sisiliskoja, joita yritimme parhaamme mukaan pelastaa haravan alta pois. Huvittavia kavereita.. Pari tuntia kului nopeasti ja sitten oli pakko lähteä pois kun alkoi tulla liian kuuma. Pääsimme syömään vakiopaikkaan, mutta siellä oli poikkeuksellisen paljon väkeä, joten ruuan odottelu vaati kärsivällisyyttä. Siinä odotellessa olikin hyvää aikaa kuvata maisemia ja vähän itseämmekin :) Sitten oli hyvää aikaa ottaa ruokalepo ja käydä kaupassa. Illalla lähdimme Essin kanssa Arnen ja Tiinan luo konserttiin, Anne jäi parantelemaan ääntään. Konsertissa soitti ja lauloi Alen Veziko. Vaikka sanoista ei juuri mitään ymmärrettykään, kitaran ja koskettimien soittoa oli silti ilo kuunnella.
Nämä pari ensimmäistä päivää on ollut aika leppoisia, eikä kovin paljon olla vielä kohdattu ihmisiä tms. Kerhoa menemme pitämään huomenna ja/tai perjantaina. Huomenna illalla saamme seuraksemme ja työavuksemme lisää ikaalilaisia, kun muutaman hengen miesporukka saapuu paikalle.

Ryhmä rämä :)

Tästä se lähtee...

Päivän päätteeksi.

Pelastusoperaatio käynnissä..

"Mitäs täällä tapahtuu..."

Konsertissa.