Viimeistä viedään
Sadepäivä. Aamu alkoi varhain. Jo puoli 8 veimme tavaroita autoon ja sanoimme miehille heipat. Pyykkikone pyörimään ja takaisin nukkumaan pariksi tunniksi. Kymmenen maissa heräsimme aamupalalle ja tunnin päästä istuimmekin jo Rahvamajan alakerran salissa ja odotimme, että lasten ja nuorten tekemä musikaali alkaisi. Esitys kesti noin tunnin. Tykkäsimme siitä, vaikka kielestä emme ymmärtäneen juuri mitään. Musiikki oli menevää ja oli kiva katsoa, kun nuoret nauttivat siitä, että saivat laulaa ja tanssia.
Pari tuntia vierähti pitkälti koomaillessa, kunnes menimme keittiöön syömään kaikkia jämiä, joita jääkaapista vielä löytyi. Nuudeleita, nakkia, leipää, jogurttia...kyllä niistä vatsa täyttyi.
Seuraavana ohjelmassa oli pullojen palautus kauppaan. Niitä olikin kolmen viikon aikana kertynyt melkoinen määrä, yhteensä kahdeksassa muovipussissa oli varmaan lähes 100 pulloa. Kun palasimme takaisin huoneeseemme, saimme kuunnella osan musikaalin lauluista uudelleen, sillä alakerrassa oli menossa toinen esitys ja musiikki kuului selvästi myös yläkertaan. Seuraava pari tuntia meni oleskellessa ja samalla miettiessä, missä järejstyksessä loput tavarat kannattaisi pakata ja mitä muuta pitää vielä tehdä, ennen huomista lähtöä.
Kuuden aikaan menimme vielä Jaanin luo. Leikimme lasten kanssa, söimme Ingridin tekemää raparperikakkua, joka oli todella hyvää ja katsoimme Kevade -elokuvan jatko-osan, Suvi (Kesä). Kello oli jo vähän yli yhdeksän, kun palasimme takaisin Rahvamajalle. Vielä ennen pakkaushommiin ryhtymistä, kiertelimme hetken ulkona, kävimme ottamassa kerhomainokset pois ilmoitustauluilta ja suljimme kirkon ovet. Loppuilta sujui pääasiassa pakatessa ja jääkaappia tyhjentäessä.
Kolme viikkoa on kulunut nopeasti. Tämä oli meidän osaltamme viimeinen kokonainen päivä täällä (ainakin tänä kesänä) ja samalla myös ensimmäinen viileä päivä. Aamusta asti satoi vettä ja sitä kesti illansuuhun saakka. Emme päässeetkään enää leikkimään lasten kanssa, vaikka eilen niin suunnittelimme. Lohduttavaa on kuitenkin se, että 10 lasta on tulossa kanssamme samaa matkaa Suomeen huomenna ja ovat enemmän kuin innoissaan tulostaan. Olemme nauttineet näistä kolmesta viikosta niin paljon kuin olemme pystyneet. Kiitollisin mielin lähdemme kotimatkalle huomisaamuna (tai oikeastaan jo noin kuuden tunnin päästä). Aurinkoinen sää, vanhainkoti- ja lastenkotivierailut, hard workit, lasten kanssa leikkiminen, paikalliset ihmiset ja tämä paikka kokonaisuudessaan ovat olleet reissumme helmiä. Ehkä ainoana miinuspuolena ovat olleet paarmat, joita on ollut paljon. Reissumme on ollut kaikenkaikkiaan onnistunut ja hyvä.
Nägemist, Palamuse.
p.s. kuvia matkan varrelta ja ehkä vielä joitain loppusanoja on tulossa, kunhan kotiudumme.
Suvenooret
sunnuntai 10. elokuuta 2014
lauantai 9. elokuuta 2014
Toimekas päev
Aamulla puoli 10 lähdimme Jaanin ja muiden miesten kanssa ajamaan kohti Kääpan vanhainkotia. Miehet eivät tulleet sinne vaan kävivät tutustumassa Kalevipojan museoon, joka oli matkan varrella. Me menimme Jaanin mukana vanhainkotiin. Tämä oli toinen kerta, kun vierailimme siellä. Istuskelimme vanhusten seurassa, lauloimme yhdessä pari virttä ja kuuntelimme raamatuntekstejä, joita Jaan luki. Tällä kertaa hartaushetkessä oli myös ehtoollinen. Reilun tunnin päästä lähdimme takaisin museolle. Mekin kiersimme museon huoneet läpi, tosin melko reippaalla tahdilla mutta ei se meitä haitannut.
Takaisin Palamuseen päästyämme, jatkoimme kulttuurimatkailua ja poikkesimme kirkon vieressä olevassa käsityö aitassa, kun se kerrankin näytti olevan auki. Sitten söimme nopeasti lounasta ja valmistauduimme seuraavaan lähtöön. Kaareperen vanhainkodissa meidän oli määrä olla klo 14. Myös siellä vierailimme jo toiseen kertaan. Tällä kertaa miehetkin olivat mukana. Jälleen istuimme, kuuntelimme Sanaa sekä suomeksi että eestiksi ja lauloimme pari virttä. Laulu kulki koko ajan eteen päin, vaikka välillä mentiin eri kohdissa tai laulettiin eri säkeistöä keskenämme. Kaareperestäkin palasimme turvallisesti takaisin Rahvamajalle. Pihaan päästyämme huomasimme Rahvamajan ovien edessä ambulanssin ja hetkeksi pysähdyimme miettimään, mitäköhän nyt on sattunut. Hetken kuluttua pihaan tuli auto ja autosta juoksi ulos nainen, joka oli hädissään ja itki. Arvelimme, että nyt on tapahtunut jotain vakavampaakin. Tilanne rauhoittui jonkin ajan kuluttua ja ambulanssi lähti pois pillit soiden. Rahvamajan alakerrassa oli menossa musikaaliharjoitukset ja myöhemmin saimme kuulla, että yksi nuorista oli saanut sairaskohtauksen, mutta oli kuitenkin hengissä.
Kello lähestyi jo puolta viittä, ja lähdimme hakemaan hunajaa kävelymatkan päästä. Tämän jälkeen jäimme leikkimään lasten kanssa kerrostaloalueelle. Meillä oli mukanamme kaksi säkillistä erilaisea leluja, joista kukin lapsista sai valita itselleen yhden. Miehet olivat tuoneet lelut Ikaalisista. Loput leluista viemme luultavasti paikalliseen päiväkotiin. Jokainen sai ilmeisesti mieleisensä, sillä he iloitsivat lahjasta todella. Erilaisuutta leikkihetkeen toi myös se, että Ari oli paistamassa muurinpohjalättyjä lapsille ja muille ohikulkijoille. Lätyt tekivät kauppansa. Syömisen jälkeen jatkoimme leikkimistä, hyppynaru oli jälleen kovassa käytössä. Reppuselässä oleminen ja takaa-ajoleikit olivat myös suosittuja. Kasvomaaleillakin ehdittiin maalata. Muutaman tunnin jälkeen olimme sen verran puhki, että oli pakko palata takaisin Rahvamajalle. Lupasimme vielä huomenna tulla hetkeksi leikkimään.
Kauaa emme kuitenkaan ehtineet levätä, sillä jo vajaan puolen tunnin kuluttua istuimme taas autossa. Olimme menossa viettämään saunailtaa Tegelmaneille. Söimme, saunoimme ja juttelimme. Leppoisaa yhdessäoloa, hyvät löylyt, paljon naurua... Kaikenkaikkiaan hauska ilta. Isäntäväki, Arne ja Tiina, ovat herttaisia ihmisiä ja vähän väliä varmistivat että meillä on varmasti kaikki hyvin, tarpeeksi syötävää jne. Kommunikointi heidän kanssaan oli helppoa, sillä he osaavat jonkin verran suomea.
Takaisin huoneeseen päästyämme olimme aivan poikki. Vielä kuitenkin pakkasimme sellaisia tavaroita kasaan, joita voimme aamulla lastata miesten pakettiautoon. Miehet lähtevät kotimatkalle huomenaamuna ja saamme osan tavaroistamme kuljetettua heidän mukanaan.
Meillä on jäljellä enää kaksi yötä ja yksi kokonainen päivä täällä ja su-iltana kotiin. Aika on kulunut todella nopeasti. Kello näyttää olevan aika paljon ja huomenna on vielä monenmoista pikkupuuhaa. Head õõd!
Kesänuoret
Aamulla puoli 10 lähdimme Jaanin ja muiden miesten kanssa ajamaan kohti Kääpan vanhainkotia. Miehet eivät tulleet sinne vaan kävivät tutustumassa Kalevipojan museoon, joka oli matkan varrella. Me menimme Jaanin mukana vanhainkotiin. Tämä oli toinen kerta, kun vierailimme siellä. Istuskelimme vanhusten seurassa, lauloimme yhdessä pari virttä ja kuuntelimme raamatuntekstejä, joita Jaan luki. Tällä kertaa hartaushetkessä oli myös ehtoollinen. Reilun tunnin päästä lähdimme takaisin museolle. Mekin kiersimme museon huoneet läpi, tosin melko reippaalla tahdilla mutta ei se meitä haitannut.
Takaisin Palamuseen päästyämme, jatkoimme kulttuurimatkailua ja poikkesimme kirkon vieressä olevassa käsityö aitassa, kun se kerrankin näytti olevan auki. Sitten söimme nopeasti lounasta ja valmistauduimme seuraavaan lähtöön. Kaareperen vanhainkodissa meidän oli määrä olla klo 14. Myös siellä vierailimme jo toiseen kertaan. Tällä kertaa miehetkin olivat mukana. Jälleen istuimme, kuuntelimme Sanaa sekä suomeksi että eestiksi ja lauloimme pari virttä. Laulu kulki koko ajan eteen päin, vaikka välillä mentiin eri kohdissa tai laulettiin eri säkeistöä keskenämme. Kaareperestäkin palasimme turvallisesti takaisin Rahvamajalle. Pihaan päästyämme huomasimme Rahvamajan ovien edessä ambulanssin ja hetkeksi pysähdyimme miettimään, mitäköhän nyt on sattunut. Hetken kuluttua pihaan tuli auto ja autosta juoksi ulos nainen, joka oli hädissään ja itki. Arvelimme, että nyt on tapahtunut jotain vakavampaakin. Tilanne rauhoittui jonkin ajan kuluttua ja ambulanssi lähti pois pillit soiden. Rahvamajan alakerrassa oli menossa musikaaliharjoitukset ja myöhemmin saimme kuulla, että yksi nuorista oli saanut sairaskohtauksen, mutta oli kuitenkin hengissä.
Kello lähestyi jo puolta viittä, ja lähdimme hakemaan hunajaa kävelymatkan päästä. Tämän jälkeen jäimme leikkimään lasten kanssa kerrostaloalueelle. Meillä oli mukanamme kaksi säkillistä erilaisea leluja, joista kukin lapsista sai valita itselleen yhden. Miehet olivat tuoneet lelut Ikaalisista. Loput leluista viemme luultavasti paikalliseen päiväkotiin. Jokainen sai ilmeisesti mieleisensä, sillä he iloitsivat lahjasta todella. Erilaisuutta leikkihetkeen toi myös se, että Ari oli paistamassa muurinpohjalättyjä lapsille ja muille ohikulkijoille. Lätyt tekivät kauppansa. Syömisen jälkeen jatkoimme leikkimistä, hyppynaru oli jälleen kovassa käytössä. Reppuselässä oleminen ja takaa-ajoleikit olivat myös suosittuja. Kasvomaaleillakin ehdittiin maalata. Muutaman tunnin jälkeen olimme sen verran puhki, että oli pakko palata takaisin Rahvamajalle. Lupasimme vielä huomenna tulla hetkeksi leikkimään.
Kauaa emme kuitenkaan ehtineet levätä, sillä jo vajaan puolen tunnin kuluttua istuimme taas autossa. Olimme menossa viettämään saunailtaa Tegelmaneille. Söimme, saunoimme ja juttelimme. Leppoisaa yhdessäoloa, hyvät löylyt, paljon naurua... Kaikenkaikkiaan hauska ilta. Isäntäväki, Arne ja Tiina, ovat herttaisia ihmisiä ja vähän väliä varmistivat että meillä on varmasti kaikki hyvin, tarpeeksi syötävää jne. Kommunikointi heidän kanssaan oli helppoa, sillä he osaavat jonkin verran suomea.
Takaisin huoneeseen päästyämme olimme aivan poikki. Vielä kuitenkin pakkasimme sellaisia tavaroita kasaan, joita voimme aamulla lastata miesten pakettiautoon. Miehet lähtevät kotimatkalle huomenaamuna ja saamme osan tavaroistamme kuljetettua heidän mukanaan.
Meillä on jäljellä enää kaksi yötä ja yksi kokonainen päivä täällä ja su-iltana kotiin. Aika on kulunut todella nopeasti. Kello näyttää olevan aika paljon ja huomenna on vielä monenmoista pikkupuuhaa. Head õõd!
Kesänuoret
perjantai 8. elokuuta 2014
Vaba päev Tartus
Aamulla väsytti enemmän kuin koskaan tämän reissun aikana. Aamu oli sekä hyvä että ei niin hyvä, säätöä avaimista ja aikatauluista. Huomenna pidämme huolen siitä, että olemme varmasti ajoissa paikalla.
Klo 9.45 lähdimme miesten kyydissä kohti Tarttoa. Tarkoituksena oli viettää muutama tunti kaupungissa kierrellen ja katsellen paikkoja. Parkkipaikalle päästyämme, jakauduimme kahteen ryhmään, me ja miehet. Miesten suunnatessa raatihuoneen torille parturiin, me jäimme hetkeksi hengaamaan kaubamajaan ja siitä suuntasimme viereiseen Tasku-keskukseen kahville. Kahvia ja cupcakea, nam! Kiitos Tassikoogid. Siinä juodessamme ja syödessämme ohitsemme käveli eräs tuttu nuori, Karin. Yllätys oli molemminpuolinen mutta iloinen sellainen :) Kohtaaminen ei ollut pitkä (sillä hänellä oli kiire bussiin) mutta sitäkin lämpimämpi. Kahvilasta palasimme takaisin lähtöpisteeseen ja otimme seuraavaksi suunnaksi Tarton torin. Seuraamme liittyi tässä kohtaa Juhani. Torin kiertämisessä ei mennyt kovin kauaa ja siitä jatkoimme matkaa raatihuoneen torille. Ihailimme maisemia ja samalla etsimme mieleistä ruokapaikkaa. Päädyimme syömään pitsaa. Paikka oli pieni mutta viihtyisä, kahvilan ja ravintolan yhdistelmä. Ruokailun jälkeen palasimmekin takaisin autoille ja lähdimme etsimään yhtä lastenkotia, jonne oli tarkoitus viedä kaksi mikroa. Löysimme paikan pienen kiertelyn jälkeen. Tämän jälkeen lähdimme takaisin Palamuseen.
Vain hetki sen jälkeen kun olimme palanneet takaisin, alkoi sataa kaatamalla vettä. Seuraavat pari tuntia kului tekemättä mitään, olimme vaan. Jaan tuli kysymään illan suunnitelmista, niitä ei ollut. Hän kertoi, että hän ja muut Suomeen leirille lähtijät pitävät pienen palaverin yhden kerrostalon pihassa klo 20 ja olemme tervetulleita mukaan, jos haluamme. Ryhdistäydyimme ja pikaisen kauppareissun kautta menimme kerrostalojen luo. Mukanamme oli hyppynaru, siltä varalta että paikalla olisi myös lapsia, jotka kaipaisivat tekemistä. Ja olihan niitä, nopeasti he järjestäytyvät jonoon ja vuoron perään hyppivät iloisina. Yksi tytöistä oppi eilen hyppäämään narua ja oli kovin innoissaan harjoittelemassa myös tänään :) Toiset lapset totta kai kannustivat häntä ahkerasti. Taas aika kului kuin siivillä ja pian huomasimme kellon olevan jo yli yhdeksän. Palasimme takaisin Rahvamajalle.
Suihkuun ja iltapalalle. Kyllä siinä nälkä jo olikin. Syömisen yhteydessä/sen jälkeen pidimme raamista (Joh.14:15-26 ja 15:11-17). Juhani istuskeli myös keittiössä ja liittyi seuraamme.
Aamulla väsytti enemmän kuin koskaan tämän reissun aikana. Aamu oli sekä hyvä että ei niin hyvä, säätöä avaimista ja aikatauluista. Huomenna pidämme huolen siitä, että olemme varmasti ajoissa paikalla.
Klo 9.45 lähdimme miesten kyydissä kohti Tarttoa. Tarkoituksena oli viettää muutama tunti kaupungissa kierrellen ja katsellen paikkoja. Parkkipaikalle päästyämme, jakauduimme kahteen ryhmään, me ja miehet. Miesten suunnatessa raatihuoneen torille parturiin, me jäimme hetkeksi hengaamaan kaubamajaan ja siitä suuntasimme viereiseen Tasku-keskukseen kahville. Kahvia ja cupcakea, nam! Kiitos Tassikoogid. Siinä juodessamme ja syödessämme ohitsemme käveli eräs tuttu nuori, Karin. Yllätys oli molemminpuolinen mutta iloinen sellainen :) Kohtaaminen ei ollut pitkä (sillä hänellä oli kiire bussiin) mutta sitäkin lämpimämpi. Kahvilasta palasimme takaisin lähtöpisteeseen ja otimme seuraavaksi suunnaksi Tarton torin. Seuraamme liittyi tässä kohtaa Juhani. Torin kiertämisessä ei mennyt kovin kauaa ja siitä jatkoimme matkaa raatihuoneen torille. Ihailimme maisemia ja samalla etsimme mieleistä ruokapaikkaa. Päädyimme syömään pitsaa. Paikka oli pieni mutta viihtyisä, kahvilan ja ravintolan yhdistelmä. Ruokailun jälkeen palasimmekin takaisin autoille ja lähdimme etsimään yhtä lastenkotia, jonne oli tarkoitus viedä kaksi mikroa. Löysimme paikan pienen kiertelyn jälkeen. Tämän jälkeen lähdimme takaisin Palamuseen.
Vain hetki sen jälkeen kun olimme palanneet takaisin, alkoi sataa kaatamalla vettä. Seuraavat pari tuntia kului tekemättä mitään, olimme vaan. Jaan tuli kysymään illan suunnitelmista, niitä ei ollut. Hän kertoi, että hän ja muut Suomeen leirille lähtijät pitävät pienen palaverin yhden kerrostalon pihassa klo 20 ja olemme tervetulleita mukaan, jos haluamme. Ryhdistäydyimme ja pikaisen kauppareissun kautta menimme kerrostalojen luo. Mukanamme oli hyppynaru, siltä varalta että paikalla olisi myös lapsia, jotka kaipaisivat tekemistä. Ja olihan niitä, nopeasti he järjestäytyvät jonoon ja vuoron perään hyppivät iloisina. Yksi tytöistä oppi eilen hyppäämään narua ja oli kovin innoissaan harjoittelemassa myös tänään :) Toiset lapset totta kai kannustivat häntä ahkerasti. Taas aika kului kuin siivillä ja pian huomasimme kellon olevan jo yli yhdeksän. Palasimme takaisin Rahvamajalle.
Suihkuun ja iltapalalle. Kyllä siinä nälkä jo olikin. Syömisen yhteydessä/sen jälkeen pidimme raamista (Joh.14:15-26 ja 15:11-17). Juhani istuskeli myös keittiössä ja liittyi seuraamme.
keskiviikko 6. elokuuta 2014
Muurinpojalättyjä ja sauna!
Aamurukoushetki pidettiin tällä kertaa Rahvamajan yläkerrassa, jotta kirkon lattia saa kuivua rauhassa. Paikalla oli miesporukka (Juhani, Ari, Erkki, Veijo, Antti), me ja Jaan. Tavoitteenamme on ollut aloittaa rukoushetki 9.30 ja sen jälkeen siirtyä töihin, mutta aikataulu tuppaa yleensä venymään muutamia minuutteja ja niin kävi tänäänkin. Tämän päivän hard workina oli hautausmaan kappelin seinän korjaaminen muutamasta kohtaa. Rappausta ja maalaamista. Ensin vähän rapsuteltiin irtoamaisillaan olevaa kalkkimaalia pois (samalla irtosi vähän sementtiäkin), pestiin, muurattiin ja maalattiin. Korjattavaa seinäpinta-alaa ei ollut kovin paljon ja tekijöitä oli monta, joten työt tuli tehtyä noin kolmessa tunnissa. Tämä työ oli mukavaa vaihtelua konttaamiselle ja sisätiloissa olemiselle. Vaikka oli jälleen lämmin päivä, meidän onneksemme hautausmaalle osui sen verran tuuli, ettei tarvinnut suorassa auringonpaahteessa olla.
Päivä jatkui tutulla kaavalla, suihkun kautta syömään. Sitte olikin kerhon vuoro. Lapsia tuli taas paikalle vähitellen. Hyppynaru ja vesivärit. Jälleen saimme nähdä upeita taideteoksia. Muutaman saimme myös mukaamme :)
Kotimatkalla piipahdimme nopeasti kaupassa. Tavarat jääkaappiin ja saunakamat kasaan. Illaksi olimme nimittäin lähdössä saunomaan, grillaamaan ja paistamaan muurinpohjalättyjä Tiinan ja Iivarin luo. He ovat Erkin tuttuja ja asuvat noin 15 min ajomatkan päässä Palamusesta. Tästä syystä toinen kerho jäi tänään pitämättä, mutta yritämme paikata tilanteen huomenna. Tiina ja Iivari olivat mukava ja ystävällinen pariskunta. Heillä oli suloinen koira, jota me vuoronperään rapsuttelimme ja taputtelimme. Sauna oli vanha kunnon puusauna, jossa tuli hyvät ja kuumat löylyt. Lättyjä söimme sekä ennen että jälkeen saunomisen, makkaraa vasta löylyjen jälkeen. Ulkona oli myös paljon ampiaisia, mutta ne eivät suuremmin haitanneet, kunhan eivät ihan iholle tulleet. Ehkä olemme jo hiukan tottuneetkin niihin näiden viikkojen aikana. Näimme myös aivan mini sammakoita, niin pieniä emme olleet koskaan nähneetkään. Istuimme iltaa, söimme, saunoimme ja taas söimme. Muutama tunti kului nopeasti. Ennen kuin olimme kunnolla ehtineet sanoa heipat, meidät toivotettiin jo tervetulleiksi uudelleen.
Täällä ihmisten kohtaaminen on ollut hyvin aitoa, lämpöistä ja ystävällistä. Joka paikassa, missä olemme käyneet vierailemassa, meidät on otettu vastaan todella sydämellisesti ja vieraanvaraisesti. Se on ollut hienoa. Ihmiset todella ilahtuvat, kun heillä käydään kylässä ja se näkyy heistä aidosti. Ja he myös osoittavat sen, sekä sanoin että olemuksellaan.
Palattuamme takaisin Rahvamajalle, pidimme ulkona lyhyen palaverin huomisesta päivästä ja menimme huoneisiimme. Tänä iltana ei tarvinnut syödä erikseen iltapalaa.
Kolmas ja samalla viimeinen viikko vierähti käyntiin maanantaina ja huomenna on jo torstai. Mihin tämä aika katoaa niin nopeasti...
Kesäiset nuoret
Aamurukoushetki pidettiin tällä kertaa Rahvamajan yläkerrassa, jotta kirkon lattia saa kuivua rauhassa. Paikalla oli miesporukka (Juhani, Ari, Erkki, Veijo, Antti), me ja Jaan. Tavoitteenamme on ollut aloittaa rukoushetki 9.30 ja sen jälkeen siirtyä töihin, mutta aikataulu tuppaa yleensä venymään muutamia minuutteja ja niin kävi tänäänkin. Tämän päivän hard workina oli hautausmaan kappelin seinän korjaaminen muutamasta kohtaa. Rappausta ja maalaamista. Ensin vähän rapsuteltiin irtoamaisillaan olevaa kalkkimaalia pois (samalla irtosi vähän sementtiäkin), pestiin, muurattiin ja maalattiin. Korjattavaa seinäpinta-alaa ei ollut kovin paljon ja tekijöitä oli monta, joten työt tuli tehtyä noin kolmessa tunnissa. Tämä työ oli mukavaa vaihtelua konttaamiselle ja sisätiloissa olemiselle. Vaikka oli jälleen lämmin päivä, meidän onneksemme hautausmaalle osui sen verran tuuli, ettei tarvinnut suorassa auringonpaahteessa olla.
Päivä jatkui tutulla kaavalla, suihkun kautta syömään. Sitte olikin kerhon vuoro. Lapsia tuli taas paikalle vähitellen. Hyppynaru ja vesivärit. Jälleen saimme nähdä upeita taideteoksia. Muutaman saimme myös mukaamme :)
Kotimatkalla piipahdimme nopeasti kaupassa. Tavarat jääkaappiin ja saunakamat kasaan. Illaksi olimme nimittäin lähdössä saunomaan, grillaamaan ja paistamaan muurinpohjalättyjä Tiinan ja Iivarin luo. He ovat Erkin tuttuja ja asuvat noin 15 min ajomatkan päässä Palamusesta. Tästä syystä toinen kerho jäi tänään pitämättä, mutta yritämme paikata tilanteen huomenna. Tiina ja Iivari olivat mukava ja ystävällinen pariskunta. Heillä oli suloinen koira, jota me vuoronperään rapsuttelimme ja taputtelimme. Sauna oli vanha kunnon puusauna, jossa tuli hyvät ja kuumat löylyt. Lättyjä söimme sekä ennen että jälkeen saunomisen, makkaraa vasta löylyjen jälkeen. Ulkona oli myös paljon ampiaisia, mutta ne eivät suuremmin haitanneet, kunhan eivät ihan iholle tulleet. Ehkä olemme jo hiukan tottuneetkin niihin näiden viikkojen aikana. Näimme myös aivan mini sammakoita, niin pieniä emme olleet koskaan nähneetkään. Istuimme iltaa, söimme, saunoimme ja taas söimme. Muutama tunti kului nopeasti. Ennen kuin olimme kunnolla ehtineet sanoa heipat, meidät toivotettiin jo tervetulleiksi uudelleen.
Täällä ihmisten kohtaaminen on ollut hyvin aitoa, lämpöistä ja ystävällistä. Joka paikassa, missä olemme käyneet vierailemassa, meidät on otettu vastaan todella sydämellisesti ja vieraanvaraisesti. Se on ollut hienoa. Ihmiset todella ilahtuvat, kun heillä käydään kylässä ja se näkyy heistä aidosti. Ja he myös osoittavat sen, sekä sanoin että olemuksellaan.
Palattuamme takaisin Rahvamajalle, pidimme ulkona lyhyen palaverin huomisesta päivästä ja menimme huoneisiimme. Tänä iltana ei tarvinnut syödä erikseen iltapalaa.
Kolmas ja samalla viimeinen viikko vierähti käyntiin maanantaina ja huomenna on jo torstai. Mihin tämä aika katoaa niin nopeasti...
Kesäiset nuoret
tiistai 5. elokuuta 2014
Vihdoin valmista
Aamulla pidimme rukoushetken miesten kanssa. Alttarille polvistuessamme huomasimme tilan käyvän vähiin, olihan meitä siinä 11 henkeä. Ennen maalaustöiden alkua raahasimme miesten tuomia patjoja, tyynyjä ja peittoja sekä leluja pakettiautosta yläkertaan säilöön.
Maalaustyöt sujuivat hitaammin, vaikka tekijöitä oli enemmän. Tämä ei kuitenkaan haitannut meitä. Miesten lähtiessä lounaalle minä, Inka ja Essi jäimme vielä hommiin. Miesten palatessa me lähdimme vuorostamme syömään. Tila alkoi muutenkin jo käymään hieman ahtaaksi. Siinä syödessämme huomasimme miesten saaaneen hommat tehtyä. Lattia on nyt maalattu.
Lähdimme miesten kanssa Jaan kuskinamme kalmistuun eli hautausmaalle katsomaan pientä kappelia ja kauniita maisemia. Siellä oli myös Kevadessa Libleä näytelleen Kristjan Lill'n hauta sekä Oskar Lutsin vanhempien ja veljen haudat. Hautausmaa oli villillä tavalla kaunis.
Päästyämme takaisin Rahvamajalle, osa miehistä lähti uimaan Jaanin perheen kanssa, Essi meni hetkeksi lepäämään ja minä ja Inka päätimme lähteä katsomaan haikaroita, joiden pesä on apteekin vieressä olevan lyhtypylvään päässä. Matkalla takaisin huomasimme vanhan, hieman ränsistyneen talon, ja päätimme käydä vilkaisemassa sitä.
Takaisin huoneessamme hengasimme hetken kolmistaan, kunnes Essi päätti lähteä lenkille. Myöhemmin olimme porukalla ulkona jutustelemassa, kun paloauto kiinnitti kaikkien huomion. Se tuli tankkaamaan vesisäiliötään, mikä kiinnosti jokaista. Katselimme sitä hetken ja kävimme tutkailemassa lähempääkin, kunnes palasimme takaisin sisälle.
Iltapalan yhteydessä pidimme taas raamista. (Luuk.5:12-16, Luuk.7:36-49, Jes.53:2-12 ja Joh.20:19-29)
-Milja
Aamulla pidimme rukoushetken miesten kanssa. Alttarille polvistuessamme huomasimme tilan käyvän vähiin, olihan meitä siinä 11 henkeä. Ennen maalaustöiden alkua raahasimme miesten tuomia patjoja, tyynyjä ja peittoja sekä leluja pakettiautosta yläkertaan säilöön.
Maalaustyöt sujuivat hitaammin, vaikka tekijöitä oli enemmän. Tämä ei kuitenkaan haitannut meitä. Miesten lähtiessä lounaalle minä, Inka ja Essi jäimme vielä hommiin. Miesten palatessa me lähdimme vuorostamme syömään. Tila alkoi muutenkin jo käymään hieman ahtaaksi. Siinä syödessämme huomasimme miesten saaaneen hommat tehtyä. Lattia on nyt maalattu.
Lähdimme miesten kanssa Jaan kuskinamme kalmistuun eli hautausmaalle katsomaan pientä kappelia ja kauniita maisemia. Siellä oli myös Kevadessa Libleä näytelleen Kristjan Lill'n hauta sekä Oskar Lutsin vanhempien ja veljen haudat. Hautausmaa oli villillä tavalla kaunis.
Päästyämme takaisin Rahvamajalle, osa miehistä lähti uimaan Jaanin perheen kanssa, Essi meni hetkeksi lepäämään ja minä ja Inka päätimme lähteä katsomaan haikaroita, joiden pesä on apteekin vieressä olevan lyhtypylvään päässä. Matkalla takaisin huomasimme vanhan, hieman ränsistyneen talon, ja päätimme käydä vilkaisemassa sitä.
Takaisin huoneessamme hengasimme hetken kolmistaan, kunnes Essi päätti lähteä lenkille. Myöhemmin olimme porukalla ulkona jutustelemassa, kun paloauto kiinnitti kaikkien huomion. Se tuli tankkaamaan vesisäiliötään, mikä kiinnosti jokaista. Katselimme sitä hetken ja kävimme tutkailemassa lähempääkin, kunnes palasimme takaisin sisälle.
Iltapalan yhteydessä pidimme taas raamista. (Luuk.5:12-16, Luuk.7:36-49, Jes.53:2-12 ja Joh.20:19-29)
-Milja
Mestaripiirroksia
Surullista, tänäänkään emme päässeet tekemään hard workia... syystä että Jaan palasi kotiin vasta tänään ja jotain hommaa piti jättää myös tänään saapuneelle miesporukalle.
Aamu oli siis hidas, heräilimme yksi kerrallaan ja söimme aamiasta pitkän kaavan mukaan. Mitään mainitsemisen arvoista ei sitten tainnutkaan tapahtua ennen puolta kolmea, jolloin kävimme syömässä pihan toisella puolella. Aika ei ehkä ollut paras mahdollinen, sillä ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon...tästä seurasi lievä ähky ja kolmelta lähdimmekin jo pitämään päivän ensimmäistä kerhoa. Lapsia valui paikalle vähitellen. Ohjelmassa oli jälleen supersuosittua hyppynarulla hyppimistä. Uutena juttuna otimme esiin vesivärit. Niistäkin lapset innostuivat ja lopputuloksena syntyikin upeita taideteoksia. Vielä hieman hyppimistä ja saippuakuplien puhaltelua ja sitten olikin jo aika sanoa heipat hetkeksi aikaa. Lupasimme tulla takaisin kuudelta, mukanamme kasvomaalit, sillä niitä erikseen toivottiin :)
Matkalla Rahvamajalle poikkesimme kaupassa ja odottelimme toisen kerhon alkua. Kasvomaalit mukaan ja menoksi. Tällä kertaa kuvia haluttiin pääasiassa käsiin, käsivarret täyteen. Mekin saimme kuvia käsiimme. Joka kerta kun kasvomaaleilla on maalattu, meillä on ollut mukana lappu, johon on piirretty kuvia, joita meidän on mahdollista piirtää. Ensimmäisillä kerroilla siitä oli paljon hyötyä, nyt se alkaa olla lähes tarpeeton, sillä lapset keksivät koko ajan uusia kuvia. Sitten pelataankin aliasta siitä, mitä asiaa/eläintä he tarkoittavat :) Uusimpina ja suosituimpina kuvina ovat olleet kettu, rusetti ja mansikka. Pari tuntia vierähti taas silmänräpäyksessä. Lähtiessämme saimme muutamalta lapselta halit. Joka kerta kerhon jälkeen saamme todeta, että nämä lapset ovat kyllä niin suloisia. Olemme etuoikeutettuja saadessamme leikkiä ja viettää aikaa heidän kanssaan. Ja taas tänään keskusteltiin siitä, mikä päivä lähdemme Suomeen. Innokasta porukkaa.
Palattuamme takaisin kotiin eli Rahvamajalle, iloksemme huomasimme, että viiden miehen porukka Ikaalisista oli saapunut sillä välin kun olimme vielä kerhossa. Miehet olivat kuitenkin lähteneet heti kauppaan, joten tapasimme heidät vasta kun he palsivat sieltä. Söimme iltapalaa. Sanonta "hiki laiskan syödessä", on ollut todellisinta totta eilen ja tänään. Hieman ennen puolta kymmentä teimme vielä lyhyen uintireissun Prossa järvelle. Vesi oli melko lämmintä.
Eilisessä tekstissä jäi meinitsematta se, että emme tiedä mitä tekisimme ilman Essiä täällä reissussa. Kaksi hämähäkkikammoista ihmistä ovat iloisia siitä, että matkassa on joku sellainen, joka pystyy listimään hämähäkit vaikka paljain käsin. :) Meiltä muilta hämähäkit jäisivät niille sijoilleen, emmekä koskisi niihin, ellei sitten olisi todellinen pakko.
Kesänuoret
Surullista, tänäänkään emme päässeet tekemään hard workia... syystä että Jaan palasi kotiin vasta tänään ja jotain hommaa piti jättää myös tänään saapuneelle miesporukalle.
Aamu oli siis hidas, heräilimme yksi kerrallaan ja söimme aamiasta pitkän kaavan mukaan. Mitään mainitsemisen arvoista ei sitten tainnutkaan tapahtua ennen puolta kolmea, jolloin kävimme syömässä pihan toisella puolella. Aika ei ehkä ollut paras mahdollinen, sillä ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon...tästä seurasi lievä ähky ja kolmelta lähdimmekin jo pitämään päivän ensimmäistä kerhoa. Lapsia valui paikalle vähitellen. Ohjelmassa oli jälleen supersuosittua hyppynarulla hyppimistä. Uutena juttuna otimme esiin vesivärit. Niistäkin lapset innostuivat ja lopputuloksena syntyikin upeita taideteoksia. Vielä hieman hyppimistä ja saippuakuplien puhaltelua ja sitten olikin jo aika sanoa heipat hetkeksi aikaa. Lupasimme tulla takaisin kuudelta, mukanamme kasvomaalit, sillä niitä erikseen toivottiin :)
Matkalla Rahvamajalle poikkesimme kaupassa ja odottelimme toisen kerhon alkua. Kasvomaalit mukaan ja menoksi. Tällä kertaa kuvia haluttiin pääasiassa käsiin, käsivarret täyteen. Mekin saimme kuvia käsiimme. Joka kerta kun kasvomaaleilla on maalattu, meillä on ollut mukana lappu, johon on piirretty kuvia, joita meidän on mahdollista piirtää. Ensimmäisillä kerroilla siitä oli paljon hyötyä, nyt se alkaa olla lähes tarpeeton, sillä lapset keksivät koko ajan uusia kuvia. Sitten pelataankin aliasta siitä, mitä asiaa/eläintä he tarkoittavat :) Uusimpina ja suosituimpina kuvina ovat olleet kettu, rusetti ja mansikka. Pari tuntia vierähti taas silmänräpäyksessä. Lähtiessämme saimme muutamalta lapselta halit. Joka kerta kerhon jälkeen saamme todeta, että nämä lapset ovat kyllä niin suloisia. Olemme etuoikeutettuja saadessamme leikkiä ja viettää aikaa heidän kanssaan. Ja taas tänään keskusteltiin siitä, mikä päivä lähdemme Suomeen. Innokasta porukkaa.
Palattuamme takaisin kotiin eli Rahvamajalle, iloksemme huomasimme, että viiden miehen porukka Ikaalisista oli saapunut sillä välin kun olimme vielä kerhossa. Miehet olivat kuitenkin lähteneet heti kauppaan, joten tapasimme heidät vasta kun he palsivat sieltä. Söimme iltapalaa. Sanonta "hiki laiskan syödessä", on ollut todellisinta totta eilen ja tänään. Hieman ennen puolta kymmentä teimme vielä lyhyen uintireissun Prossa järvelle. Vesi oli melko lämmintä.
Eilisessä tekstissä jäi meinitsematta se, että emme tiedä mitä tekisimme ilman Essiä täällä reissussa. Kaksi hämähäkkikammoista ihmistä ovat iloisia siitä, että matkassa on joku sellainen, joka pystyy listimään hämähäkit vaikka paljain käsin. :) Meiltä muilta hämähäkit jäisivät niille sijoilleen, emmekä koskisi niihin, ellei sitten olisi todellinen pakko.
Kesänuoret
sunnuntai 3. elokuuta 2014
Minu õnn on, et ma olen Jumalale ligi. (Ps.73:28)
Aamulla messuun klo 11. Tällä kertaa se pidettiin Rahvamajan yläkerrassa, koska kirkon lattian maalaus on vielä kesken. Olimme paikalla hieman ennen tasaa ja yllätykseksemme ennen meitä sinne oli saapunut vasta pappi, kanttori ja Valdur. Pappina oli nuori vaaleatukkainen mies. Hän oli jostain naapurikylästä, koska Jaan on reissussa. Kanttorina oli hieman vanhempi nainen, jolla oli päässään olkihattu. Hänkin oli vieraileva tähti. Odottelimme kunnes kello oli tasan ja aloitimme. Lisää väkeä ei saapunut, joten meitä oli paikalla tasan viisi ihmistä. Tämä messu oli erilainen kuin viimeksi ja siksi melko hämmentävä kokemus monellakin tapaa. Suurimman osan ajasta olimmekin täysin pihalla mitä tapahtui missäkin järjestyksessä. Tällä kertaa saimme istua enemmän ja messukaavakin meni nopeammin. Haastetta tuotti se, että pappi puhui totta kai vain ja ainoastaan eestiä ja joitan tuttuja sanoja puheiden joukosta löysimme, mutta niiden määrä oli vähäinen. Koomisuutta tilanteeseen toi se, että kanttori ei laulanut ollenkaan, hän vain soitti. Lauluporukkamme koostui siis kahdesta eestiläisestä ja kolmesta suomalaisesta. Sekoitus oli jännittävä. Monet virret meni niin korkealta ettemme edes suomeksi pystyisi laulamaan, saati sitten vieraalla kielellä, kun piti keskittyä sanojen lukemiseen. Käytännössä siis luimme sanoja, yritimme sovittaa niitä virren melodiaan ja kuuntelimme papin laulusta missä kohtaa olimme menossa. Lisähaastetta tilanteeseen toi myös se, että salissa oli kovin kuuma. Pappikin näytti melko kärsivältä ja ehkä juuri kuumuudesta johtuen kaavaa oli hieman lyhennetty. Messu oli ohi noin klo 12. Hymyillen lähdimme salista pois.
Huoneessa luimme tekstit, jotka messussa luettiin: Ps.97:1-2, 5-6, 10-11, 2.Moos.3:9-15, Ilm.1:9-18 ja Mark.9:2-8. Yhdeltä menimme laulukonserttiin, joka oli Rahvamajan alakerrassa. Konsertissa lauloi kuusi nuorta ja heistä jokainen esitti kaksi laulua. Kaikki osasivat laulaa todella hyvin ja sitä oli ilo kuunnella.
Konsertin jälkeen kesänuorten kokeilevassa keittiössä syötiin nuudeleita ja lihapullia. Tämä olikin normaalimmasta päästä ruokia, sillä olemme kokeilleet myös pakastepitsaa ja kalapuikkoja mikrossa lämmitettyinä... Essin mennessä ruokalevolle, Milja ja Inka lähtivät hetkeksi ulos nauttimaan auringosta. Tutkimista ja kuvailua takapihan kauniissa maisemissa. Sorsia, kaloja, kärpäsiä ja heinäsirkkojen siritystä. Täällä kärpäset ovat muuten harvinaisen tuttavallisia, jatkuvasti tunkemassa suuhun, korviin ja silmiin. Heinäsirkkojen sirityksen määrä on jotain käsittämätöntä, sitä kuulee yötäpäivää lähes taukoamatta.
Päiväunien ja ulkoilun jälkeen ohjelmassa oli oleskelua, lisää unta ja taas oleskelua. Iltapalan yhteydessä pidimme raamista (Matt.20:1-16 ja Luuk.15:11-32).
Tässä oli lepopäivä numero kaksi.
Kesänuoret
Aamulla messuun klo 11. Tällä kertaa se pidettiin Rahvamajan yläkerrassa, koska kirkon lattian maalaus on vielä kesken. Olimme paikalla hieman ennen tasaa ja yllätykseksemme ennen meitä sinne oli saapunut vasta pappi, kanttori ja Valdur. Pappina oli nuori vaaleatukkainen mies. Hän oli jostain naapurikylästä, koska Jaan on reissussa. Kanttorina oli hieman vanhempi nainen, jolla oli päässään olkihattu. Hänkin oli vieraileva tähti. Odottelimme kunnes kello oli tasan ja aloitimme. Lisää väkeä ei saapunut, joten meitä oli paikalla tasan viisi ihmistä. Tämä messu oli erilainen kuin viimeksi ja siksi melko hämmentävä kokemus monellakin tapaa. Suurimman osan ajasta olimmekin täysin pihalla mitä tapahtui missäkin järjestyksessä. Tällä kertaa saimme istua enemmän ja messukaavakin meni nopeammin. Haastetta tuotti se, että pappi puhui totta kai vain ja ainoastaan eestiä ja joitan tuttuja sanoja puheiden joukosta löysimme, mutta niiden määrä oli vähäinen. Koomisuutta tilanteeseen toi se, että kanttori ei laulanut ollenkaan, hän vain soitti. Lauluporukkamme koostui siis kahdesta eestiläisestä ja kolmesta suomalaisesta. Sekoitus oli jännittävä. Monet virret meni niin korkealta ettemme edes suomeksi pystyisi laulamaan, saati sitten vieraalla kielellä, kun piti keskittyä sanojen lukemiseen. Käytännössä siis luimme sanoja, yritimme sovittaa niitä virren melodiaan ja kuuntelimme papin laulusta missä kohtaa olimme menossa. Lisähaastetta tilanteeseen toi myös se, että salissa oli kovin kuuma. Pappikin näytti melko kärsivältä ja ehkä juuri kuumuudesta johtuen kaavaa oli hieman lyhennetty. Messu oli ohi noin klo 12. Hymyillen lähdimme salista pois.
Huoneessa luimme tekstit, jotka messussa luettiin: Ps.97:1-2, 5-6, 10-11, 2.Moos.3:9-15, Ilm.1:9-18 ja Mark.9:2-8. Yhdeltä menimme laulukonserttiin, joka oli Rahvamajan alakerrassa. Konsertissa lauloi kuusi nuorta ja heistä jokainen esitti kaksi laulua. Kaikki osasivat laulaa todella hyvin ja sitä oli ilo kuunnella.
Konsertin jälkeen kesänuorten kokeilevassa keittiössä syötiin nuudeleita ja lihapullia. Tämä olikin normaalimmasta päästä ruokia, sillä olemme kokeilleet myös pakastepitsaa ja kalapuikkoja mikrossa lämmitettyinä... Essin mennessä ruokalevolle, Milja ja Inka lähtivät hetkeksi ulos nauttimaan auringosta. Tutkimista ja kuvailua takapihan kauniissa maisemissa. Sorsia, kaloja, kärpäsiä ja heinäsirkkojen siritystä. Täällä kärpäset ovat muuten harvinaisen tuttavallisia, jatkuvasti tunkemassa suuhun, korviin ja silmiin. Heinäsirkkojen sirityksen määrä on jotain käsittämätöntä, sitä kuulee yötäpäivää lähes taukoamatta.
Päiväunien ja ulkoilun jälkeen ohjelmassa oli oleskelua, lisää unta ja taas oleskelua. Iltapalan yhteydessä pidimme raamista (Matt.20:1-16 ja Luuk.15:11-32).
Tässä oli lepopäivä numero kaksi.
Kesänuoret
lauantai 2. elokuuta 2014
Kodus on hea olla
Tänään otettiin lepopäivän tarkoitus todesta. Sellainen se nimittäin oli. Normaalisti heräämme noin klo 8.30, tänään ajat vaihtelivat klo 10 ja 12.30 välillä. Heräämisjärjesys pysyi kuitenkin samana: Inka, Essi, Milja. Siinä vaiheessa kun Essi ja Milja vielä vetelivät sikeitä ja vähitellen kömpivät ylös sängyistä, Inka oli jo ehtinyt käydä avaamassa kirkon ovet ja viedä "likaisten" lakanoiden pussin käytävään sekä mennä aamupalalle. Aamupalan (joka jollekin taisi olla pikemminkin lounas) jälkeen vain olimme ja nautimme siitä, ettei ollut kiire minnekään.
Eilen olimme luvanneet lapsille, että tulemme tänään leikkimään kell kolm. Niin myös tapahtui. Huomasimme, että meitä oli todellakin odotettu, sillä jo kaukaa ensimmäiset lapset juoksivat meitä kohti ja tarrautuivat jalkoihimme. Reilu kaksi tuntia sisälsi mm. hyppynarulla hyppimistä, kasvomaaleilla maalailua, saippuakuplien puhaltelua ja reppuselässä pitoa. Välillä lapset innostuvat selittämään kaikenlaista ja me yritämme parhaamme mukaan ymmärtää, mitä he koittavat sanoa. Sama pätee toisin päin. Välillä keskustelu ja käsillä huitominen muistuttaa aliaksen pelaamista tai piirrä ja arvaa -peliä. :) Muutamat lapsista ovat tulossa Suomeen leirille ja ovat siitä enemmän kuin innoissaan. He taitavat jo laskea päiviä lähtöön ja joka kerta kerhossa varmistavat, tulemmeko varmasti heidän kanssaan samaa matkaa.
Leikkihetken jälkeen veimme leikkitavarat huoneeseemme ja lähdimme kauppaan. Kaupasta tullessamme, juuri kun olimme ylittämässä tietä päästäksemme takaisin Rahvamajan pihaan, tien toisella puolella olevan keltaisen talon pihasta kuului iloinen huudahdus, "tere". Tervehtijä oli se sama mies, joka oli auttamassa meitä kirkon lattian hiomisessa. Hän tuli luoksemme ja halusi näyttää meille, mitä oli saanut saaliikseen, kun hän oli ollut ongella viereisen järven rannassa. Menimme pihaan ja siellä muutama kaveri oli jo perkaushommissa. Perattavana ei tällä kertaa ollut tavallinen kala, vaan ankerias. Aikoivat kai paistaa sen. Ankeriasta hetken tuijotettuamme, sanoimme heipat ja lähdimme Rahvamajaan. Kävimme hakemassa köstri söögituvasta ranskalaiset mukaan ja keittiössä lämmitimme lihapullia mikrossa. Loppuilta kuluikin vain oleillessa.
Olemme olleet täällä melkein kaksi viikkoa, enää reilu viikko jäljellä. Välillä pysähdymme pohtimaan, mihin tämä aika on kulunut. Kovin nopeasti se on tuntunut menevän. Tekemistä on ollut paljon, mutta olemme saaneet nauttia myös siitä, ettei ole tarvinnut tehdä mitään. Toisin sanoen työtä ja vapaa-aikaa on ollut sopivassa suhteessa. Täällä saa tuntea olonsa kotoisaksi.
Jaanin perhe lähti eilen Tallinnaan sukulaisen synttäreille ja palaa vasta maanantaina. Lähtiessään hän totesi leikkimielisesti, että "kolmeen päivään kukaan ei ole kiusaamassa teitä". Tämä oli niistä ensimmäinen.
Suvenooret
Tänään otettiin lepopäivän tarkoitus todesta. Sellainen se nimittäin oli. Normaalisti heräämme noin klo 8.30, tänään ajat vaihtelivat klo 10 ja 12.30 välillä. Heräämisjärjesys pysyi kuitenkin samana: Inka, Essi, Milja. Siinä vaiheessa kun Essi ja Milja vielä vetelivät sikeitä ja vähitellen kömpivät ylös sängyistä, Inka oli jo ehtinyt käydä avaamassa kirkon ovet ja viedä "likaisten" lakanoiden pussin käytävään sekä mennä aamupalalle. Aamupalan (joka jollekin taisi olla pikemminkin lounas) jälkeen vain olimme ja nautimme siitä, ettei ollut kiire minnekään.
Eilen olimme luvanneet lapsille, että tulemme tänään leikkimään kell kolm. Niin myös tapahtui. Huomasimme, että meitä oli todellakin odotettu, sillä jo kaukaa ensimmäiset lapset juoksivat meitä kohti ja tarrautuivat jalkoihimme. Reilu kaksi tuntia sisälsi mm. hyppynarulla hyppimistä, kasvomaaleilla maalailua, saippuakuplien puhaltelua ja reppuselässä pitoa. Välillä lapset innostuvat selittämään kaikenlaista ja me yritämme parhaamme mukaan ymmärtää, mitä he koittavat sanoa. Sama pätee toisin päin. Välillä keskustelu ja käsillä huitominen muistuttaa aliaksen pelaamista tai piirrä ja arvaa -peliä. :) Muutamat lapsista ovat tulossa Suomeen leirille ja ovat siitä enemmän kuin innoissaan. He taitavat jo laskea päiviä lähtöön ja joka kerta kerhossa varmistavat, tulemmeko varmasti heidän kanssaan samaa matkaa.
Leikkihetken jälkeen veimme leikkitavarat huoneeseemme ja lähdimme kauppaan. Kaupasta tullessamme, juuri kun olimme ylittämässä tietä päästäksemme takaisin Rahvamajan pihaan, tien toisella puolella olevan keltaisen talon pihasta kuului iloinen huudahdus, "tere". Tervehtijä oli se sama mies, joka oli auttamassa meitä kirkon lattian hiomisessa. Hän tuli luoksemme ja halusi näyttää meille, mitä oli saanut saaliikseen, kun hän oli ollut ongella viereisen järven rannassa. Menimme pihaan ja siellä muutama kaveri oli jo perkaushommissa. Perattavana ei tällä kertaa ollut tavallinen kala, vaan ankerias. Aikoivat kai paistaa sen. Ankeriasta hetken tuijotettuamme, sanoimme heipat ja lähdimme Rahvamajaan. Kävimme hakemassa köstri söögituvasta ranskalaiset mukaan ja keittiössä lämmitimme lihapullia mikrossa. Loppuilta kuluikin vain oleillessa.
Olemme olleet täällä melkein kaksi viikkoa, enää reilu viikko jäljellä. Välillä pysähdymme pohtimaan, mihin tämä aika on kulunut. Kovin nopeasti se on tuntunut menevän. Tekemistä on ollut paljon, mutta olemme saaneet nauttia myös siitä, ettei ole tarvinnut tehdä mitään. Toisin sanoen työtä ja vapaa-aikaa on ollut sopivassa suhteessa. Täällä saa tuntea olonsa kotoisaksi.
Jaanin perhe lähti eilen Tallinnaan sukulaisen synttäreille ja palaa vasta maanantaina. Lähtiessään hän totesi leikkimielisesti, että "kolmeen päivään kukaan ei ole kiusaamassa teitä". Tämä oli niistä ensimmäinen.
Suvenooret
perjantai 1. elokuuta 2014
Maalaustalkoot
Tänään taas aamulla herättiin kirkkain silmin ylös. Mentiin kirkkoon ja pidettiin pieni alkuhartaus ennen työn alkamista. Sitten Jaan alkoi sekotella meille maaleja ja me puhdistettiin ensin pensalla sudit. Sitten Jaanin vaimo sekä Valdur ja Meelis saapuivat auttamaan meitä maalaamisessa. Saimme koko lattian maalattua ja nyt sen pitää antaa kuivua.
Illalla käytiin leikkimässä lasten kanssa, ensin oli yksi lapsi, sitten niitä alkoi tulla lisää. Täällä lapset on aina niin innokkaita hyppynarusta ja kasvomaalit ovat aina suosittuja. Joka lapsella on kädet täynnä maalauksia, niitä voi löytyä selästä, mahasta ja melkein joka puolelta kehoa.
Säät ovat suosineet meitä joka päivä, aurinko on paistanut taivaan taydeltä ja koko ajan pitää muistaa juoda ettei pökerrytä.
Iltapalan jälkeen pidettiin yhdessä raamista.
-Essi
Tänään taas aamulla herättiin kirkkain silmin ylös. Mentiin kirkkoon ja pidettiin pieni alkuhartaus ennen työn alkamista. Sitten Jaan alkoi sekotella meille maaleja ja me puhdistettiin ensin pensalla sudit. Sitten Jaanin vaimo sekä Valdur ja Meelis saapuivat auttamaan meitä maalaamisessa. Saimme koko lattian maalattua ja nyt sen pitää antaa kuivua.
Illalla käytiin leikkimässä lasten kanssa, ensin oli yksi lapsi, sitten niitä alkoi tulla lisää. Täällä lapset on aina niin innokkaita hyppynarusta ja kasvomaalit ovat aina suosittuja. Joka lapsella on kädet täynnä maalauksia, niitä voi löytyä selästä, mahasta ja melkein joka puolelta kehoa.
Säät ovat suosineet meitä joka päivä, aurinko on paistanut taivaan taydeltä ja koko ajan pitää muistaa juoda ettei pökerrytä.
Iltapalan jälkeen pidettiin yhdessä raamista.
-Essi
torstai 31. heinäkuuta 2014
"Vapaapäivä" keskellä viikkoa
Jätimme auton parkkipaikalle, otimme lelut autosta ja lähdimme kävelemään kohti lastenkotia. Muutama pieni lapsi oli jo ulkona kun menimme ja tuskin olimme viittä askelta enempää ehtineet ottaa, kun he huusivat yksi toisensa jälkeen "vaata, emad tulivat" (katso, äidit tulivat). Ja hetkeä myöhemmin yksi lapsista tuli juosten meitä kohti ja takertui Essin jalkaan kiinni. Tässä vaiheessa olimme jo todenneet, että nämä lapset ovat suloisia. Myöhemmin lapset kutsuivat meitä tädeiksi (niinkuin kerhossakin). Vähitellen lisää lapsia tuli ulos ja halusi leikkiä kanssamme. Myös muutama nuori (14-18v.) tuli ulos istuskelemaan. Potkimme palloa, annoimme lapsille vauhtia keinussa, juoksimme ympäriinsä ja lapset innostuivat vetämään köyttä hyppynarulla. Kasvomaaleista tuli hitti välittömästi. Kaikki halusivat kuvia, samaan aikaan totta kai. Perhosia, sydämiä, kissoja, aurinkoja, mansikoita, hevosia... Kaikkein pienimmätkin (ehkä 2 vuotiaat) olivat niin innoissaan etteivät tienneet miten päin olisi pitänyt olla. Tässä vaiheessa lapset olivat sulattaneet sydämemme täysin :) Pian olikin lasten ruoka-aika, ja vuorotellen, pienissä ryhmissä he menivät syömään ja sen jälkeen päiväunille. Mekin saimme ruokaa. Kaksi tuntia kului hujauksessa ja sitten olikin jo aika lähteä takaisin Palamuseen. Matkalla poikkesimme Siimustin savipajassa, jossa valmistetaan erilaisia saviastioita. Kahvikuppeja, kulhoja, kannuja yms. Jokainen löysi jotain pientä ostettavaa ja matka jatkui.
Tavarat huoneeseen, vaatteiden vaihto ja Jaanin luo. Ingrid oli laittanut ruokaa, joten saimme syödä lounasta toisen kerran. Jaanin luota lähdimme koko perheen voimin Tarttoon. Jaan jätti meidät ostoskeskukseen ja lähti itse hakemaan maalia ynnä muuta tarpeellista maalaamista varten. Kävimme katsomassa 4D-elokuvan, joka kesti reilun 5 minuuttia. Tai ei se varsinaisesti elokuva ollut, istuimme 3D-lasit päässä turvavyöllä varustetussa penkissä, joka liikkui sitä mukaa kun kuva liikkui. Laskimme kovaa vauhtia lumista rinnettä alas, väistelimme esteitä ja välillä törmäilimme niihin. Saimme tuntea naamallamme tuulen ja vesipisarat. Aaro oli meidän kanssa. Kokemus oli uusi ja ihan hauska, mutta ihan heti ei tee mieli uudestaan.
Jonkin ajan kuluttua Jaan haki meidät ja ajoimme Paavalin kirkon pihaan. Kirkon yhteydessä on kirjakauppa, jossa poikkesimme. Kirkkoon emme päässeet, mutta kävimme katsomassa sen kellarissa olevaa uurnahautapaikkaa. Se oli hieno. Sisällä ollessamme alkoi sataa vettä, mutta se taukosi juuri sen verran, että pääsimme kuivina takaisin autoon. Seuraavaksi suuntana oli Jaanin kirkko. Satoi taas. Jaan pysäköi auton vähän matkan päähän kirkosta, ja hetken aikaa odottelimme autossa, että sade hieman hellittäisi ja pääsisimme jatkamaan matkaa kävellen. Eikä mennyt kauaakaan, kun kömmimme ulos autosta ja haistelimme raikasta, sateen jäkeistä ilmaa. Kirkossa emme viipyneet kovin kauaa. Siitä matkamme jatkui (edelleen kävellen) kaupungin läpi erääseen ostoskeskukseen, jossa kävimme syömässä. Matkalla näimme paljon ihmisiä ja kauniita taloja mielenkiintoisine yksityiskohtineen.
Palasimme takaisin rahvamajalle hieman ennen yhdeksää. Oli ihanan viileä ilta. Milja ja Inka hengailivat hetken ulkona. Tämä päivä olikin aikalailla tässä ja ihme kyllä, saimme tämän tekstin julkaistua oikean päivän puolella.
Suvenooret
Suomen kieli on outo asia -ainakin Virossa
Tämäkin aamu meni peruskaavalla. Saimme vihdoin hiottua lattian loppuun, ja puhdistimme jopa patterit. Siinähän oli hommaa. Patterit laskettiin seiniltä, rapsuteltiin irronnut maali ja harjattiin outo valkoinen tomu pois. Hämähäkeiltä ja pölypilviltäkään ei säästytty.
Siinä touhutessamme kirkkoon tuli taas kerran ihmisiä katselemaan ja ihmettelemään. Nyt kuitenkin luulimme kuulevamme omiamme, kun saimme selvää vierailijoiden puheesta. Kirkkoon oli astellut kaksi suomalaista naista. He puhua pälpättivät Valdurille, joka ei tietenkään ymmärtänyt mitään.Me astuimme väliin, ja kerroimme mitä kirkossa oli menossa. Kerroimme keitä olimme ja mistä tulimme ja juttelimme hetkisen 80-vuotiaan mummun ja hänen tyttärensä kanssa. He olivat tulleet Tampereelta asti viettämään lomaa ystävänsä mökillä.
Teimme töitä yhteen asti, josta jatkoimme tutulla kaavalla suihkuun ja syömään. Totesimme, että meillä oli hyvät 20 minuuttia aikaa ennen kello seitsemää. Inka lähti hakemaan leikkitavaroita alhaalta, ja palatessaan huomasi minun ja Essin sammuneen kuin saunalyhdyt. Heräsimme Inkan ilmoitukseen, että hän lähtisi nyt, tuleeko kukaan mukaan.
Ensimmäinen kerho oli hyvin energinen. Tuttu hyppynaru otettiin esiin heti ensimmäisenä. Teimme myös helmikoruja ja pyramideja, leikimme peiliä, piirsimme katuliiduilla ja kannoimme lapsia reppuselässä. Ajantajumme katosi täysin kerhon aikana, ja olimme leikkimässä reilusti pidempään kuin olimme suunnitelleet. Kun lähdimme hieman ennen kuutta, lupasimme tulla uudestaan seitsemältä ja tuoda mukanamme kasvovärit.
Päivän toinen kerho oli rauhallisempi. Pääsääntöisesti koska me olimme liian väsyneitä lähtemään mukaan lasten riehuntaan. Teimme kasvomaalauksia, ja lapset jonottivat Essin ja Inkan luo. Taaskaan ei yksi maalaus riittänyt, ja maalauksia haluttiin käteen, selkään ja vatsaan. Olimme suunnitelleet tämän jälkimmäisen reissun olevan lyhyempi, vain n. 45 minuuttia. Mutta kun Jaan ilmestyi paikalle, katsoimme kelloa ja huomasimme sen olevan jo yhdeksän. Jaan tuli tuomaan huonoja uutisia, että hän ja Meelis olivat saaneet pestyä lattian ja että meille ei siis olisi huomiseksi töitä. Mekin tietenkin olimme pettyneitä, aivan kuten tällainen uutinen vaatiikin.
Kotimatkalla törmäsimme pientäkin pienempään sammakkoon, jonka Inka heti noukki ylös. Inka ihasteli sammakkoa ja kutsui sitä suloiseksi ja ihanaksi vain ilmoittaakseen heti perään, että sammakko oli ällöttävä ja limainen.
Loppuilta menikin taas samaan tapaan kuin ennenkin. Päivän toinen suihku, ruokaa ja koneelle. Nyt mennään nukkumaan. Öitä!
-Milja
Tämäkin aamu meni peruskaavalla. Saimme vihdoin hiottua lattian loppuun, ja puhdistimme jopa patterit. Siinähän oli hommaa. Patterit laskettiin seiniltä, rapsuteltiin irronnut maali ja harjattiin outo valkoinen tomu pois. Hämähäkeiltä ja pölypilviltäkään ei säästytty.
Siinä touhutessamme kirkkoon tuli taas kerran ihmisiä katselemaan ja ihmettelemään. Nyt kuitenkin luulimme kuulevamme omiamme, kun saimme selvää vierailijoiden puheesta. Kirkkoon oli astellut kaksi suomalaista naista. He puhua pälpättivät Valdurille, joka ei tietenkään ymmärtänyt mitään.Me astuimme väliin, ja kerroimme mitä kirkossa oli menossa. Kerroimme keitä olimme ja mistä tulimme ja juttelimme hetkisen 80-vuotiaan mummun ja hänen tyttärensä kanssa. He olivat tulleet Tampereelta asti viettämään lomaa ystävänsä mökillä.
Teimme töitä yhteen asti, josta jatkoimme tutulla kaavalla suihkuun ja syömään. Totesimme, että meillä oli hyvät 20 minuuttia aikaa ennen kello seitsemää. Inka lähti hakemaan leikkitavaroita alhaalta, ja palatessaan huomasi minun ja Essin sammuneen kuin saunalyhdyt. Heräsimme Inkan ilmoitukseen, että hän lähtisi nyt, tuleeko kukaan mukaan.
Ensimmäinen kerho oli hyvin energinen. Tuttu hyppynaru otettiin esiin heti ensimmäisenä. Teimme myös helmikoruja ja pyramideja, leikimme peiliä, piirsimme katuliiduilla ja kannoimme lapsia reppuselässä. Ajantajumme katosi täysin kerhon aikana, ja olimme leikkimässä reilusti pidempään kuin olimme suunnitelleet. Kun lähdimme hieman ennen kuutta, lupasimme tulla uudestaan seitsemältä ja tuoda mukanamme kasvovärit.
Päivän toinen kerho oli rauhallisempi. Pääsääntöisesti koska me olimme liian väsyneitä lähtemään mukaan lasten riehuntaan. Teimme kasvomaalauksia, ja lapset jonottivat Essin ja Inkan luo. Taaskaan ei yksi maalaus riittänyt, ja maalauksia haluttiin käteen, selkään ja vatsaan. Olimme suunnitelleet tämän jälkimmäisen reissun olevan lyhyempi, vain n. 45 minuuttia. Mutta kun Jaan ilmestyi paikalle, katsoimme kelloa ja huomasimme sen olevan jo yhdeksän. Jaan tuli tuomaan huonoja uutisia, että hän ja Meelis olivat saaneet pestyä lattian ja että meille ei siis olisi huomiseksi töitä. Mekin tietenkin olimme pettyneitä, aivan kuten tällainen uutinen vaatiikin.
Kotimatkalla törmäsimme pientäkin pienempään sammakkoon, jonka Inka heti noukki ylös. Inka ihasteli sammakkoa ja kutsui sitä suloiseksi ja ihanaksi vain ilmoittaakseen heti perään, että sammakko oli ällöttävä ja limainen.
Loppuilta menikin taas samaan tapaan kuin ennenkin. Päivän toinen suihku, ruokaa ja koneelle. Nyt mennään nukkumaan. Öitä!
-Milja
tiistai 29. heinäkuuta 2014
Müristamine, välk ja vihm
Aamurukoushetkessä oli tänä aamuna vain minä, Milja ja Jaan. Essi jäi varmuuden vuoksi lepäämään vielä täksi aamupäiväksi, mikä oli varmasti järkevää. Tämän päivän työt alkoivat sillä, että päästimme perhosen takaisin ulos, kun se hengaili kirkon lattialla (eilen se vielä oli ikkunalla). Polvisuojien, hanskojen, hiekkapaperin ja imurin haku sakastista ja hommiin. Tänään olimmekin aika tehokkaita, enää pieni osa lattiasta jäi huomiselle. Onneksi, sillä ranteet ja polvet sanoo myös ettei enää kauaa jaksaisi. Valdur oli hetken aikaa auttamassa meitä. Kun olimme laittamassa tavaroita pois, Essi poikkesi kirkossa katsomassa, miten pitkälle olimme päässeet ja nimesi meidät tehokaksikoksi, koska olimme kuulemma saaneet niin paljon aikaan. Vaikka ihan yhtälailla Essi kuuluu siihen ryhmään - kaksikosta vain tulee kolmikko.
Viileän suihkun jälkeen suuntasimme tuttuun tapaan syömään. Listalta löytyi tutut ja turvalliset kananugetit ja ranskalaiset. Ruuan jälkeen oli päiväunien aika. Noin puolitoista tuntia siinä vierähtikin... Puoli viiden aikoihin Jaan koputti huoneemme oveen (joka muuten oli auki, koska sisällä on kuuma) ja kysyi lähdemmekö uimaan tai vain rannalle. Heräsin vain muutamaa minuuttia ennemmin ja kuulin kun hän nousi portaita ylös, joten kykenin keskustelemaan Jaanin kanssa. Milja sen sijaan taisi herätä täydestä unesta tuohon kysymykseen.
Päätimme lähteä mukaan, mutta emme luvanneet uida. Ylös, kamat kasaan ja ulos. Rannalla istuskellessamme pidimme raamista elämän arvoista (Mark. 10:35-45). Pian alkoikin ukkostaa. Ensin se oli vain kaukaista jyrinää, mutta lopulta tuli aika lähelle. Vielä ei satanut, vaikka ilma oli painostava.
Takaisin rahvamajan pihaan päästyämme, pidimme autossa lyhyen palaverin huomisesta päivästä ja sanoimme heipat Jaanin perheelle. Hengailimme ja söimme iltapalaa. Ukkonen lähestyi koko ajan ja hetken aikaa jyrisi aika kovaakin. Muutaman salamankin näimme. Ja lopulta saimme kunnon vesisateen, mitä oli odotettu koko ilta ja oikeastaan koko päiväkin. Ihanaa, että ilma vähän viilenee ja ensi yönä saamme ehkä paremmin nukuttuakin.
-inka
Aamurukoushetkessä oli tänä aamuna vain minä, Milja ja Jaan. Essi jäi varmuuden vuoksi lepäämään vielä täksi aamupäiväksi, mikä oli varmasti järkevää. Tämän päivän työt alkoivat sillä, että päästimme perhosen takaisin ulos, kun se hengaili kirkon lattialla (eilen se vielä oli ikkunalla). Polvisuojien, hanskojen, hiekkapaperin ja imurin haku sakastista ja hommiin. Tänään olimmekin aika tehokkaita, enää pieni osa lattiasta jäi huomiselle. Onneksi, sillä ranteet ja polvet sanoo myös ettei enää kauaa jaksaisi. Valdur oli hetken aikaa auttamassa meitä. Kun olimme laittamassa tavaroita pois, Essi poikkesi kirkossa katsomassa, miten pitkälle olimme päässeet ja nimesi meidät tehokaksikoksi, koska olimme kuulemma saaneet niin paljon aikaan. Vaikka ihan yhtälailla Essi kuuluu siihen ryhmään - kaksikosta vain tulee kolmikko.
Viileän suihkun jälkeen suuntasimme tuttuun tapaan syömään. Listalta löytyi tutut ja turvalliset kananugetit ja ranskalaiset. Ruuan jälkeen oli päiväunien aika. Noin puolitoista tuntia siinä vierähtikin... Puoli viiden aikoihin Jaan koputti huoneemme oveen (joka muuten oli auki, koska sisällä on kuuma) ja kysyi lähdemmekö uimaan tai vain rannalle. Heräsin vain muutamaa minuuttia ennemmin ja kuulin kun hän nousi portaita ylös, joten kykenin keskustelemaan Jaanin kanssa. Milja sen sijaan taisi herätä täydestä unesta tuohon kysymykseen.
Päätimme lähteä mukaan, mutta emme luvanneet uida. Ylös, kamat kasaan ja ulos. Rannalla istuskellessamme pidimme raamista elämän arvoista (Mark. 10:35-45). Pian alkoikin ukkostaa. Ensin se oli vain kaukaista jyrinää, mutta lopulta tuli aika lähelle. Vielä ei satanut, vaikka ilma oli painostava.
Takaisin rahvamajan pihaan päästyämme, pidimme autossa lyhyen palaverin huomisesta päivästä ja sanoimme heipat Jaanin perheelle. Hengailimme ja söimme iltapalaa. Ukkonen lähestyi koko ajan ja hetken aikaa jyrisi aika kovaakin. Muutaman salamankin näimme. Ja lopulta saimme kunnon vesisateen, mitä oli odotettu koko ilta ja oikeastaan koko päiväkin. Ihanaa, että ilma vähän viilenee ja ensi yönä saamme ehkä paremmin nukuttuakin.
-inka
Tulge hüpenööriga mängimä!
Takaisin arkeen... Aamun rukoushetkessämme olivat mukana myös Meelis, joka osallistui työntekoon sekä seurakuntamummu Milvi. Rukoushetken jälkeen Essi palasi huoneeseemme lepäämään, koska tunsi olonsa hieman kipeäksi. Totesimme yhdessä, että olisi parempi jos hän lepäisi nyt kunnolla. Minä ja Inka jatkoimme hommia kahdestaan. Puolen päivän aikaan olin itse jo ihan naatti, mutta Inkalla olisi vielä riittänyt virtaa vaikka kuinka paljon, ja sainkin kiskottua hänet lattianrajasta vasta puolen tunnin päästä .
Kylän ainoa ruokapaikka oli kiinni, joten jouduimme tyytymään oman pienen keittiömme tarjontaan. Siinä syöpötellessämme Jaan tuli sisään ja jäi juttelemaan kanssamme hetkeksi. Ingrid (Jaanin vaimo) oli tehnyt vitamiinijuomaa, joka ilmeisesti koostui ruusunmarjoista, karpaloista ja omenamehusta. Emme ole vielä uskaltautuneet maistamaan juomaa.
Lyhyen ruokalevon jälkeen suuntasimme päivän ensimmäiseen kerhoon. Meno oli suhteellisen rauhallista, lapset jonottivat kasvomaalauksia. Lopulta he innostuivat maalaamaan myös toinen toisiansa. Kuvat eivät enää pysyneet kasvoissa, vaan niitä löytyi myös selästa, vastasta ja jaloista, jopa korvasta. Toisessa kerhossa lapsukaiset olivatkin jo energisempiä. Hyppynaru on selkeästi hittituote, ja me saimmekin pyörittää sitä hyvän aikaa. Väsyttyään hyppimiseen he alkoivat jahdata toisiaan ympäri pihaa.
Jaan kutsui meidät heidän luo ja siellä saimme riisiä, sieniä, porkkanoita, kaalia ja lihaa. Liha oli joko possua (Milja) tai kanaa (Inka), riippuen kummalta kysyy. Ruoan aikana ja jälkeen katsoimme telkkaria. Jaan näytti meille Palamuselaisten itsetekemän lyhyemmän version elokuvasta Kevade sekä lyhyitä videopätkiä, joissa esiteltiin Palamusea eri vuosina sekä luontopätkän Virosta yleisesti.
Palasimme takaisin kämpille ja pidimme lyhyen raamiksen iltapalan yhteydessä. (Room. 12:9-18, Room. 14:1-19)
-Milja
Takaisin arkeen... Aamun rukoushetkessämme olivat mukana myös Meelis, joka osallistui työntekoon sekä seurakuntamummu Milvi. Rukoushetken jälkeen Essi palasi huoneeseemme lepäämään, koska tunsi olonsa hieman kipeäksi. Totesimme yhdessä, että olisi parempi jos hän lepäisi nyt kunnolla. Minä ja Inka jatkoimme hommia kahdestaan. Puolen päivän aikaan olin itse jo ihan naatti, mutta Inkalla olisi vielä riittänyt virtaa vaikka kuinka paljon, ja sainkin kiskottua hänet lattianrajasta vasta puolen tunnin päästä .
Kylän ainoa ruokapaikka oli kiinni, joten jouduimme tyytymään oman pienen keittiömme tarjontaan. Siinä syöpötellessämme Jaan tuli sisään ja jäi juttelemaan kanssamme hetkeksi. Ingrid (Jaanin vaimo) oli tehnyt vitamiinijuomaa, joka ilmeisesti koostui ruusunmarjoista, karpaloista ja omenamehusta. Emme ole vielä uskaltautuneet maistamaan juomaa.
Lyhyen ruokalevon jälkeen suuntasimme päivän ensimmäiseen kerhoon. Meno oli suhteellisen rauhallista, lapset jonottivat kasvomaalauksia. Lopulta he innostuivat maalaamaan myös toinen toisiansa. Kuvat eivät enää pysyneet kasvoissa, vaan niitä löytyi myös selästa, vastasta ja jaloista, jopa korvasta. Toisessa kerhossa lapsukaiset olivatkin jo energisempiä. Hyppynaru on selkeästi hittituote, ja me saimmekin pyörittää sitä hyvän aikaa. Väsyttyään hyppimiseen he alkoivat jahdata toisiaan ympäri pihaa.
Jaan kutsui meidät heidän luo ja siellä saimme riisiä, sieniä, porkkanoita, kaalia ja lihaa. Liha oli joko possua (Milja) tai kanaa (Inka), riippuen kummalta kysyy. Ruoan aikana ja jälkeen katsoimme telkkaria. Jaan näytti meille Palamuselaisten itsetekemän lyhyemmän version elokuvasta Kevade sekä lyhyitä videopätkiä, joissa esiteltiin Palamusea eri vuosina sekä luontopätkän Virosta yleisesti.
Palasimme takaisin kämpille ja pidimme lyhyen raamiksen iltapalan yhteydessä. (Room. 12:9-18, Room. 14:1-19)
-Milja
sunnuntai 27. heinäkuuta 2014
Jumala rahu
Aamulla tälläydyimme kirkkoa varten. Täällä jumalanpalvelus alkaa klo 11. Yö jäi unien osalta aika lyhyeksi eilisen discojumputuksen vuoksi, mutta olimme siitä huolimatta suht virkeitä mennessämme kirkkoon puoli 11 jälkeen. Mennessämme sisälle, meitä vastassa oli Jaanin lisäksi Meelis ja Valdur, jotka ovat paikallisia seurakuntalaisia ja lähes joka sunnuntai auttamassa mm. suntion hommissa ja tekstinluvussa. He tervehtivät ja kättelivät meitä iloisesti. Jaanin kanssa katsoimme tämän pyhän tekstit, jotka saimme lukea suomeksi jumiksen aikana (1.Sam.15: 22-26, Mark.10:17-27, Jaak.2:8-13). Väkeä saapui paikalle vähitellen. Hieman ennen yhtätoista kirkkoon käveli mies, jota Jaan meni tervehtimään ja toivottamaan tervetulleeksi. Mies ei näyttänyt tutulta ja kävikin ilmi, että hän oli kotoisin Moskovasta ja oli täällä vain käymässä ja halusi tulla messuun. Hän puhui äidinkielenään venäjää (meille puhui englantia), joten pian Jaan jo antoikin hänelle venäjänkielisen Raamatun ja kysyi mieheltä, haluaisiko hän lukea evankeliumitekstin venäjäksi. Mies suostui. Tänään evankeliumi kuultiin siis eestiksi, suomeksi ja venäjäksi :)
Jumalanpalvelus on täällä hieman erilainen kuin Suomessa. Täällä seistään enemmän kuin suomalaisessa messussa, käytännössä täällä istutaan saman verran kuin meillä seistään. ;) Väkeä on vähemmän, tänään paikalla oli yhteensä 12 ihmistä, joista 4 (Jaanin vaimo ja lapset) tuli vasta vähän ennen ehtoollista. Ehtoolliskäytäntökin eroaa hieman. Alttarin ääressä rukoillaan, lauletaan pyhä pyhä pyhä -hymni, rukoillaan Isä meidän -rukous ja lausutaan ehtoollisenasettamissanat. Toisin kuin meillä Suomessa alttarille mennään vasta kaikkien näiden jälkeen. Käytäntönä täällä on myös se, että rukouksen ja laulun välissä toivotetaan kaikille alttarin ympärillä oleville ihmisille Jumalan rauhaa (Jumala rahu) ja kätellään. Tämä oli ehkä kaikkein eniten hämmennystä herättävä asia. Se tulee aina ikäänkuin yllättäen vaikka sen olisi etukäteen tiennytkin. Eräs valkotukkainen seurakuntamummu, Milvi, (joka kuuluu messun vakiokävijöihin) halasi meitä kättelyn yhteydessä :) Monta kertaa messun aikana meinasimme istua silloin kun piti seistä ja seurasimme tarkkaan niitä muutamia paikallisia, jotka tiesivät milloin tapahtuu mitäkin. Ihan yhtä pihalla paikallisista käytännöistä oli myös vieraana ollut vanäläinen mies, siinä sitten vuoroin vaihdoimme hymyileviä katseita varmistaaksemme, pitikö nyt istua vai jäädä seisomaan. Messun jälkeen pääsimme leikkimään suntioita, oikean suntion lähtiessä juosten seuraavaan messuun yhdessä kanttorin kanssa. Sammuttelimme kynttilät, käärimme alttaritasanteen maton pois ja kannoimme tuolit pois (tällä kertaa kirkossa ei ollut penkkejä kun lattian hiominen ja maalaaminen on vielä kesken).
Kirkosta päästyämme, vaihdoimme vähän vaatetta ja menimme Jaanin luo. Tällä kertaa katsoimme elokuvaa nimeltä Kevade (Kevät). Elokuva perustuu virolaisen kirjailijan, Oskar Lutsin kirjaan Arno ja kumppanit. Se kertoo pienen kyläkoulun lasten elämästä, käytännössä siinä käydään läpi yksi lukuvuosi. Elokuva on ilmestynyt 1969 ja on mustavalkoinen. Se on kuvattu Palamusessa, ihan tässä kirkon ja rahvamajan pihapiirissä. Maisemat olivat tuttuja. Ehkä saamme täällä ollessamme katsoa vielä jatko-osatkin, Suvi (kesä) ja Sügis (syksy) ;) Tämän viikonlopun aikana olemme siis saaneet tutustua virolaiseen kansanperinteeseen television kautta, eilen laulupidu ja nyt elokuva.
Loppupäivän sitten vaan olimme ja keräsimme voimia uuteen alkavaan viikkoon. Ensimmäinen viikko täällä alkaakin olla jo lopuillaan, vielä kaksi jäljellä.
p.s. tässä teille tänään koko päivän päässämme viihtynyt korvamato ;)
emme tiedä mistä tämä tuli ja minne se menee...
...mutta kumpi olikaan ensin - pelle hermanni vai radetzky marssi...?
Essi, Milja, Inka
Aamulla tälläydyimme kirkkoa varten. Täällä jumalanpalvelus alkaa klo 11. Yö jäi unien osalta aika lyhyeksi eilisen discojumputuksen vuoksi, mutta olimme siitä huolimatta suht virkeitä mennessämme kirkkoon puoli 11 jälkeen. Mennessämme sisälle, meitä vastassa oli Jaanin lisäksi Meelis ja Valdur, jotka ovat paikallisia seurakuntalaisia ja lähes joka sunnuntai auttamassa mm. suntion hommissa ja tekstinluvussa. He tervehtivät ja kättelivät meitä iloisesti. Jaanin kanssa katsoimme tämän pyhän tekstit, jotka saimme lukea suomeksi jumiksen aikana (1.Sam.15: 22-26, Mark.10:17-27, Jaak.2:8-13). Väkeä saapui paikalle vähitellen. Hieman ennen yhtätoista kirkkoon käveli mies, jota Jaan meni tervehtimään ja toivottamaan tervetulleeksi. Mies ei näyttänyt tutulta ja kävikin ilmi, että hän oli kotoisin Moskovasta ja oli täällä vain käymässä ja halusi tulla messuun. Hän puhui äidinkielenään venäjää (meille puhui englantia), joten pian Jaan jo antoikin hänelle venäjänkielisen Raamatun ja kysyi mieheltä, haluaisiko hän lukea evankeliumitekstin venäjäksi. Mies suostui. Tänään evankeliumi kuultiin siis eestiksi, suomeksi ja venäjäksi :)
Jumalanpalvelus on täällä hieman erilainen kuin Suomessa. Täällä seistään enemmän kuin suomalaisessa messussa, käytännössä täällä istutaan saman verran kuin meillä seistään. ;) Väkeä on vähemmän, tänään paikalla oli yhteensä 12 ihmistä, joista 4 (Jaanin vaimo ja lapset) tuli vasta vähän ennen ehtoollista. Ehtoolliskäytäntökin eroaa hieman. Alttarin ääressä rukoillaan, lauletaan pyhä pyhä pyhä -hymni, rukoillaan Isä meidän -rukous ja lausutaan ehtoollisenasettamissanat. Toisin kuin meillä Suomessa alttarille mennään vasta kaikkien näiden jälkeen. Käytäntönä täällä on myös se, että rukouksen ja laulun välissä toivotetaan kaikille alttarin ympärillä oleville ihmisille Jumalan rauhaa (Jumala rahu) ja kätellään. Tämä oli ehkä kaikkein eniten hämmennystä herättävä asia. Se tulee aina ikäänkuin yllättäen vaikka sen olisi etukäteen tiennytkin. Eräs valkotukkainen seurakuntamummu, Milvi, (joka kuuluu messun vakiokävijöihin) halasi meitä kättelyn yhteydessä :) Monta kertaa messun aikana meinasimme istua silloin kun piti seistä ja seurasimme tarkkaan niitä muutamia paikallisia, jotka tiesivät milloin tapahtuu mitäkin. Ihan yhtä pihalla paikallisista käytännöistä oli myös vieraana ollut vanäläinen mies, siinä sitten vuoroin vaihdoimme hymyileviä katseita varmistaaksemme, pitikö nyt istua vai jäädä seisomaan. Messun jälkeen pääsimme leikkimään suntioita, oikean suntion lähtiessä juosten seuraavaan messuun yhdessä kanttorin kanssa. Sammuttelimme kynttilät, käärimme alttaritasanteen maton pois ja kannoimme tuolit pois (tällä kertaa kirkossa ei ollut penkkejä kun lattian hiominen ja maalaaminen on vielä kesken).
Kirkosta päästyämme, vaihdoimme vähän vaatetta ja menimme Jaanin luo. Tällä kertaa katsoimme elokuvaa nimeltä Kevade (Kevät). Elokuva perustuu virolaisen kirjailijan, Oskar Lutsin kirjaan Arno ja kumppanit. Se kertoo pienen kyläkoulun lasten elämästä, käytännössä siinä käydään läpi yksi lukuvuosi. Elokuva on ilmestynyt 1969 ja on mustavalkoinen. Se on kuvattu Palamusessa, ihan tässä kirkon ja rahvamajan pihapiirissä. Maisemat olivat tuttuja. Ehkä saamme täällä ollessamme katsoa vielä jatko-osatkin, Suvi (kesä) ja Sügis (syksy) ;) Tämän viikonlopun aikana olemme siis saaneet tutustua virolaiseen kansanperinteeseen television kautta, eilen laulupidu ja nyt elokuva.
Loppupäivän sitten vaan olimme ja keräsimme voimia uuteen alkavaan viikkoon. Ensimmäinen viikko täällä alkaakin olla jo lopuillaan, vielä kaksi jäljellä.
p.s. tässä teille tänään koko päivän päässämme viihtynyt korvamato ;)
emme tiedä mistä tämä tuli ja minne se menee...
...mutta kumpi olikaan ensin - pelle hermanni vai radetzky marssi...?
Essi, Milja, Inka
Viikonloppu!
Tänään oli mukava ja rentouttava päivä. Ei ollut kiire minnekään. Teki hyvää, kun sai nukkua vähän pidempään. Yksi kerrallaan heräilimme 10 ja 11 välillä. Aamupalalla höpisimme niitä näitä ja mietimme mitä tänään voisi tehdä. Pariin tuntiin emme kuitenkaan tehneet mitään kovin ihmeellistä, kävimme kaupassa, syömässä, olimme vaan ja taistelimme hikeä vastaan. Ulos olisi ollut kiva mennä, aurinko paistoi ja oli kaunis päivä, mutta oli niin kuuma ettei siellä olisi jaksanut kauaa olla. Jaan kävi pyytämässä meidät hänen luo ja lupasimme mennä. Heillä on ilmalämpöpumppu, ja sen ansiosta sisällä on ihanan viileä. Ensin kuitenkin laitoimme pyykkikoneen päälle ja odottelimme, että saamme ne myös ripustettua kuivumaan.
Sitten lähdimme kyläilemään ja kuumuutta "piiloon", niin kuin Jaanilla on tapana sanoa. Matkalla tapasimme ohimennen yhden tutun nuoren, Krissun, joka oli menossa viereiseen kerrostaloon. Montaa sanaa emme ehtineet vaihtaa, ehkä ensi viikolla näemme paremmalla aikaa. Jaanin luona katselimme hetken aikaa telkkarista nauhoitettua ohjelmaa, joka oli kuvattu Tallinnassa ja ympäri Eestiä järjestetyssä tapahtumassa Laulu- ja Tantsupidu (http://2014.laulupidu.ee/). Kuorolaulua, puhallinorkesteri ja kuviotanssia. Tapahtuma järjestetään kuulemma joka viides vuosi. Tällä kertaa tapahtuman ajankohta sijoittui heinäkuun alkupuolelle. Tapahtumassa kokoontui yhteensä 20 000 kuorolaista ja varmaan yhtä paljon tanssijoita. Tapahtuma kuuluu vahvasti eestiläiseen traditioon. Lisäksi olimme lasten kanssa ja saimme juoda piimä-mansikka smoothieta (emme tiedä mitä muuta se sisälsi). Se oli hyvää.
Vierailumme jälkeen suuntasimme takasisin rahvamajalle, nappasimme mukaan uimakamppeet ja lähdimme retkelle Jaanin perheen kanssa. Menimme paikkaan, jonka nimi oli Kassinurme linnamägi. Siellä oli metsäpolkuja ja vanhoja hirsirakennuksia ja puu-ukkoja. Kiersimme polkua ja tulimme aukiolle, jossa puu-ukot ja hirsirakennukset olivat. Pihassa oli myös iso keinu. Hauskaa oli. Tosin totesimme, että varvastossut, crocsit tai sandaalit sekä kesämekko ja lyhyet farkkushortsit eivät ehkä ole paras mahdollinen varustus metsä-/luotopolulle. Kaunistahan siellä oli, sen mitä siellä nyt maisemia ehti katsella paarmojen huitomisen yhteydessä. Retken jälkeen suuntasimme vielä uimarannalle Kuremaalle. Vesi oli ehkä lämpimintä ikinä, kastamisen kanssa ei ollut ongelmia. Veteen vaan.
Takaisin rahvamajan pihaan päästyämme, sovimme huomisen aamun aikataulusta ja toivotimme hyvät yöt Jaanin perheelle. Suihkuun mennessämme emme meinaa enää erottaa mikä on rusketusta ja mikä likaa... Tänä iltana rahvamajan vieressä sijaitsevalla laululavalla on disko ja musiikki kuuluu hyvinkin selvästi sisälle asti. Istuskelimme ja kävelimme hetken aikaa ulkona. Takapihalla kuuluu heinäsirkkojen siritys (mikä on täällä hyvin yleistä) ja etupihalla pauhaa diskomusiikki. Takapihalla olevalla sillalla seurasimme myös lepakkoparven lentelyä, sen verran mitä yöhämärässä näimme.
Nyt on aika sanoa hyvää yötä...vaikka me tuskin saamme nukuttua vielä hetkeen tässä bassonjytkeessä..
Milja, Essi, Inka
Tänään oli mukava ja rentouttava päivä. Ei ollut kiire minnekään. Teki hyvää, kun sai nukkua vähän pidempään. Yksi kerrallaan heräilimme 10 ja 11 välillä. Aamupalalla höpisimme niitä näitä ja mietimme mitä tänään voisi tehdä. Pariin tuntiin emme kuitenkaan tehneet mitään kovin ihmeellistä, kävimme kaupassa, syömässä, olimme vaan ja taistelimme hikeä vastaan. Ulos olisi ollut kiva mennä, aurinko paistoi ja oli kaunis päivä, mutta oli niin kuuma ettei siellä olisi jaksanut kauaa olla. Jaan kävi pyytämässä meidät hänen luo ja lupasimme mennä. Heillä on ilmalämpöpumppu, ja sen ansiosta sisällä on ihanan viileä. Ensin kuitenkin laitoimme pyykkikoneen päälle ja odottelimme, että saamme ne myös ripustettua kuivumaan.
Sitten lähdimme kyläilemään ja kuumuutta "piiloon", niin kuin Jaanilla on tapana sanoa. Matkalla tapasimme ohimennen yhden tutun nuoren, Krissun, joka oli menossa viereiseen kerrostaloon. Montaa sanaa emme ehtineet vaihtaa, ehkä ensi viikolla näemme paremmalla aikaa. Jaanin luona katselimme hetken aikaa telkkarista nauhoitettua ohjelmaa, joka oli kuvattu Tallinnassa ja ympäri Eestiä järjestetyssä tapahtumassa Laulu- ja Tantsupidu (http://2014.laulupidu.ee/). Kuorolaulua, puhallinorkesteri ja kuviotanssia. Tapahtuma järjestetään kuulemma joka viides vuosi. Tällä kertaa tapahtuman ajankohta sijoittui heinäkuun alkupuolelle. Tapahtumassa kokoontui yhteensä 20 000 kuorolaista ja varmaan yhtä paljon tanssijoita. Tapahtuma kuuluu vahvasti eestiläiseen traditioon. Lisäksi olimme lasten kanssa ja saimme juoda piimä-mansikka smoothieta (emme tiedä mitä muuta se sisälsi). Se oli hyvää.
Vierailumme jälkeen suuntasimme takasisin rahvamajalle, nappasimme mukaan uimakamppeet ja lähdimme retkelle Jaanin perheen kanssa. Menimme paikkaan, jonka nimi oli Kassinurme linnamägi. Siellä oli metsäpolkuja ja vanhoja hirsirakennuksia ja puu-ukkoja. Kiersimme polkua ja tulimme aukiolle, jossa puu-ukot ja hirsirakennukset olivat. Pihassa oli myös iso keinu. Hauskaa oli. Tosin totesimme, että varvastossut, crocsit tai sandaalit sekä kesämekko ja lyhyet farkkushortsit eivät ehkä ole paras mahdollinen varustus metsä-/luotopolulle. Kaunistahan siellä oli, sen mitä siellä nyt maisemia ehti katsella paarmojen huitomisen yhteydessä. Retken jälkeen suuntasimme vielä uimarannalle Kuremaalle. Vesi oli ehkä lämpimintä ikinä, kastamisen kanssa ei ollut ongelmia. Veteen vaan.
Takaisin rahvamajan pihaan päästyämme, sovimme huomisen aamun aikataulusta ja toivotimme hyvät yöt Jaanin perheelle. Suihkuun mennessämme emme meinaa enää erottaa mikä on rusketusta ja mikä likaa... Tänä iltana rahvamajan vieressä sijaitsevalla laululavalla on disko ja musiikki kuuluu hyvinkin selvästi sisälle asti. Istuskelimme ja kävelimme hetken aikaa ulkona. Takapihalla kuuluu heinäsirkkojen siritys (mikä on täällä hyvin yleistä) ja etupihalla pauhaa diskomusiikki. Takapihalla olevalla sillalla seurasimme myös lepakkoparven lentelyä, sen verran mitä yöhämärässä näimme.
Nyt on aika sanoa hyvää yötä...vaikka me tuskin saamme nukuttua vielä hetkeen tässä bassonjytkeessä..
Milja, Essi, Inka
lauantai 26. heinäkuuta 2014
Esimene & teine suvenoorte ring
Aamukoomaan olemme jo tottuneet, joten se ei enää yllättänyt ketään. Kirkkoon, rukoushetki, hommien aloitus. Kolme tuntia konttausta kirkon lattialla, polvet ja ranteet puuduksissa. Eilen tapaamamme mies oli auttamassa meitä tänäänkin ja hiomistyötäme helpottaakseen, hän toi meille vaahtomuovista tehdyt "pötkylät", joiden ympärille saimme kiedottua hiekkapaperin. Kätevää. Koska yhteistä kieltä ei ollut, hymyilimme nätisti kiitokseksi. Kirkko on oikeastaan aika ihanteellinen paikka tehdä töitä (vaikka hiki sielläkin tulee). Siellä on suht viileä eikä aurinko paista päin.
Suihku. Ruokaa. 15 min päiväunet. Sitten klo 15 olikin jo aika aloittaa ensimmäinen kerho. Paikalla oli 11 lasta. Potkimme palloa, hypimme hyppynarulla, heittelimme fisbeetä, piirsimme katuliiduilla asfalttiin. Hauskaa oli. Puolentoista tunnin jälkeen sanoimme heipat ja lupasimme tulla takaisin kuudelta. Hetki lepoa rahvamajassa ja takaisin leikkimään. Tällä kertaa paikalla oli 9 lasta. Mukanamme oli samat välineet kuin ensimmäisellä kerralla, lisäksi mukana oli kasvomaalit. Niiden suosio oli takuuvarma. Kissoja, koiria, hevosia, pupuja, leppäkerttuja, autoja... Kuvia haluttiin sekä poskeen että käteen, jopa polveen :) Jokaisella lapsella oli kotiinlähtiessä vähintään kolme maalausta.
Kerhosta päästyämme olimme aika puhki. Kuitenkin jaksoimme vielä lähteä uimaan, samaan paikkaan kuin eilen. Vesi oli varmasti kylmempää, mutta tällä kertaa uskaltauduimme kaikki uimaan.
Iltapala syötiin pitkän kaavan mukaan. Huomenna saa nukkua vähän pidempään kuin arkena. Uni tuleekin varmasti tarpeeseen. Head ööd!
- suvenooret yhes koos
Aamukoomaan olemme jo tottuneet, joten se ei enää yllättänyt ketään. Kirkkoon, rukoushetki, hommien aloitus. Kolme tuntia konttausta kirkon lattialla, polvet ja ranteet puuduksissa. Eilen tapaamamme mies oli auttamassa meitä tänäänkin ja hiomistyötäme helpottaakseen, hän toi meille vaahtomuovista tehdyt "pötkylät", joiden ympärille saimme kiedottua hiekkapaperin. Kätevää. Koska yhteistä kieltä ei ollut, hymyilimme nätisti kiitokseksi. Kirkko on oikeastaan aika ihanteellinen paikka tehdä töitä (vaikka hiki sielläkin tulee). Siellä on suht viileä eikä aurinko paista päin.
Suihku. Ruokaa. 15 min päiväunet. Sitten klo 15 olikin jo aika aloittaa ensimmäinen kerho. Paikalla oli 11 lasta. Potkimme palloa, hypimme hyppynarulla, heittelimme fisbeetä, piirsimme katuliiduilla asfalttiin. Hauskaa oli. Puolentoista tunnin jälkeen sanoimme heipat ja lupasimme tulla takaisin kuudelta. Hetki lepoa rahvamajassa ja takaisin leikkimään. Tällä kertaa paikalla oli 9 lasta. Mukanamme oli samat välineet kuin ensimmäisellä kerralla, lisäksi mukana oli kasvomaalit. Niiden suosio oli takuuvarma. Kissoja, koiria, hevosia, pupuja, leppäkerttuja, autoja... Kuvia haluttiin sekä poskeen että käteen, jopa polveen :) Jokaisella lapsella oli kotiinlähtiessä vähintään kolme maalausta.
Kerhosta päästyämme olimme aika puhki. Kuitenkin jaksoimme vielä lähteä uimaan, samaan paikkaan kuin eilen. Vesi oli varmasti kylmempää, mutta tällä kertaa uskaltauduimme kaikki uimaan.
Iltapala syötiin pitkän kaavan mukaan. Huomenna saa nukkua vähän pidempään kuin arkena. Uni tuleekin varmasti tarpeeseen. Head ööd!
- suvenooret yhes koos
Eilisestä päivästä (24.7.):
Sekaisin sateesta
Aamupalalla vaivuimme aamukoomaan: silmät seisoivat päässä ja aamun ensimmäiset hetket kuluivat sumussa. Inka jopa kaatuili portaissa lähtiessämme töihin. Työpäivä alkoi tuttuun tapaan rukoushetkellä. Tämän jälkeen jatkoimme hommia. Avuksemme tuli eräs virolainen mies, joka raaputteli irronnutta maalia lattiasta samalla, kun me hioimme lattiaa kuin viimeistä päivää. Jaanilta oli tullut palautetta että olimme hioneet lattiaa vähän liiankin hyvin, ja että meidän tulisi ottaa hieman hellempi ote hommaan. Näin etenisimmekin nopeammin. Ohjeena oli imuroida hiotut kohdat tasaisin väiajoin, jottei pölyä lentelisi kaikkialle. Imurissa ei kuitenkaan ollut tehoa, ja päätimme vilkaista sen sisälle arvellen, että pölypussi oli täynnä. Imurin sisuksista löysimme kuitenkin likaisimman suodattimen mitä olimme ikinä nähneet. Veimme imurin ulos, jotta voisimme puhdistaa suodattimen. Otimme sen irti ja Inka alkoi imurin harjasuuttimella sitä putsaamaan. Suodatinta harjatessa vierähtikin hyvät 10-15 minuuttia. Avuksemme tullut mieskin kurkisti ulos uteliaanan suuresta pölypilvestä, mikä varmasti näkyi sisälle asti. Hän rupesi tutkailemaan imuria lähempää, hymähti ja mutisi jotain viroksi. Ilmeisesti koneessa ei ollut mitään vikana, sillä hän katosi pian takaisin sisälle imurin arvioinnin jälkeen. Lyhyen taukomme jälkeen jatkoimme töitä, ja nyt imurikin veti kunnolla. Lattialla konttasimme yhteensä noin kolme tuntia, ja saimme hiottua kirkon etuosan/alttaritasanteen lähes kokonaan loppuun.
Töiden jälkeen menimme suihkun kautta syömään päivittäiseen ravinnonlähteeseemme Köstri söögitubaan. Koska lounaamme ei ollut vienyt mielenkiintoamme ruokaan, päätimme käydä kaupassa. Palattuamme takaisin kämpille päädyimme taas koomailemaan kukin omalle sängylleen. Makaamisesta, nukkumisesta ja tyhjään tuijottelusta on tullut yleinen vapaa-ajanviettotapa. Jaan tuli koputtelemaan ovelle ja kysyi: "Mitäpäs täälä nukutte?". Päädyimme
suunnittelemaan hieman paria seuraava päivää. Sovimme lähtevämme Tarttoon, sillä Jaanin
piti käydä rautakaupassa. Juttelimme ja suunnittelimme päivän matkaamme kun sade
keskeytti meidät. Huusimme: "Siellä sataa!", ja juoksimme ikkunalle kuin pienet lapset. Avasimme ikkunan raikkaan ilman toivossa, ja minuutin verran se toimikin toivomallamme tavalla. Sitten sade ja tuuli kuitenkin yltyivät ja paiskasivat ikkunan apposen auki. Sadetta tulvi sisälle ja työnsimme nopeasti ikkunan kiinni, mutta sisälle oli jo ehtinyt sataa vettä. Yritimme sitten kuivailla paikkoja, ja kääntyessämme takaisin huoneeseen päin huomasimme Jaanin jo lähteneen.
Tartossa Jaan tiputti meidät suuren ostoskeskuksen ovelle ja sanoi tulevansa takaisin parin tunnin päästä. Ostoskeskuksessa suuntasimme heti ensimmäiseen vaatekauppaan. Ravasimme sovituskopissa useaan kertaan, sillä kaikkia vaatteita ei tietenkään voinut sovittaa kerralla. Viimeisenä menimme ruokakauppaan. Olimme sopineet että ostamme ne mitä tarvitsemme, emme mitään muuta, mutta mopo karkasi hieman kädestä ja päädyimme pakkaamaan korin täyteen erilaisia ruokia. Inkan jumittaessa kahvihyllyllä Jaan jo odotteli naureskellen kaupan ulkopuolella.
Illan päättekksi päädyimme vielä uimaan Prossa järvelle. Minä ja Inka uskaltauduimme uimaan, ja vesi olikin yllättävän lämmintä.
-Milja
keskiviikko 23. heinäkuuta 2014
"Mikäs teidät on tänne tuonut?" :)
Aamu alkoi rukoushetkellä kirkossa klo 9.30. Sen jälkeen pääsimmekin aloittamaan varsinaisen hard workin eli lattian hiomisen. Työvälineinä meillä oli hiekkapaperia, työhanskat, polvisuojat, imuri ja kaksi erikokoista lastaa, joilla sai raaputettua kupruilevaa maalia. Konttasimme pitkin pölyistä lattiaa noin 2,5 tuntia. Saimme hiottua saarnastuolin lattian + portaat ja puolet kirkon etuosasta, alttarin ympäriltä. Aika homma, mutta toisaalta ihan hauskaakin.
Suihkun kautta suuntasimme syömään. Tällä kertaa valitsimme erilaiset annokset; Essi - grillilihaa ja perunoita, Inka - possua ja perunaa, Milja - kanapastaa. Kaikille maistui. Kaikessa rauhassa söimme ja katselimme kun ihmiset tulivat miettimään mitä tilaisivat. Yhtäkkiä havahduimme, kun tiskin edessä seisoi kaksi nuorta miestä ja tajusimme että he puhuvat suomea! Tilauksen tekeminen tuntui olevan vaikeaa ja he totesivatkin että "nyt ei tiedä kyllä yhtään, mitä sieltä tulee". Vähän sama tilanne kuin meillä :) Kun saimme syötyä ja lähdimme ulos, miehet istuivat siellä ja kysyivät mikä on tuonut meidät tänne. Vastasimme, että olemme seurakuntanuoria ja olemme hommissa täällä. Miehet taas olivat olleet lähellä sijaitsevalla maatilalla hommissa ja olivat tänään lähdössä kotiin.
Ruuan ja tämän keskustelun jälkeen, Jaan jo tulikin meitä hakemaan ja lähdimme toiselle vanhainkotivierailulle Kaarepereen. Sielläkin oli suloisia mummuja ja hoitaja oli hyvin ystävällinen. Pappoja emme nähneet ollenkaan. Vierailun kaava oli pitkälti samanlainen kuin edelliselläkin kerralla; Sanaa, rukousta ja laulua. Taas saimme kertoa ketä olemme, mistä tulemme ja mitä teemme täällä. Jaan totesi, että Jumalan armosta ja hengestä on lähtöisin se, että olemme tulleet tänne emmekä esim. ota aurinkoa kotona. Pitänee paikkansa. Yksi mummuista valitti kovaan ääneen kun ei meinannut kuulla ja hän vaikutti muutenkin hieman äkäiseltä. Laulaa hän kuitenkin osasi ja kovaa lauloikin ja moneen kertaan samat laulut. Lopuksi hän kiitteli käynnistä vedet silmissä ja sanoi että koska vaan voi tulla uudelleen :) Hoitaja oli myös mielissään vierailustamme ja hän antoi meille pienet sulkaalevyt, jossa oli kuva Lotte-koirasta.
Vanhainkodilta palattuamme hengähdimme hetken ja lähdimme vierailemaan Jaanin luona. Pidimme pienimuotoista palaveria tulevien päivien ohjelmasta, söimme jäätelöä ja katsoimme Lotte-elokuvaa. Sen jälkeen haimme mukaamme hyppynarun, pallon ja frisbeet ja lähdimme leikkimään lasten kanssa. Tänään lapsia oli jo 16. Vauhtia riitti. Puolitoista tuntia vierähti taas nopeasti. :)
Tämä päivä olikin aikalailla tässä, iltatoimet ja nukkumaan. Head ööd!
p.s. eilisestä ja tästä päivästä olisi montakin kuvaa, jotka voisimme laittaa tänne, mutta tietokone ja kamera eivät suostu yhteistyöhön, joten kuvat tulevat myöhemmin :)
Essi, Milja, Inka
tiistai 22. heinäkuuta 2014
"Täti, tule mängimään"
Yleensä ruokalepo otetaan ruokailun jälkeen mutta tänään otimme sen ennen ruokaa. Muuten emme ehkä olisi kyenneet edes syömään. Lyhyen, mutta sitäkin tehokkaamman välikuoleman jälkeen suuntasimme pihan toisella puolella sijaitsevaan, pieneen mutta viihtyisään "vakioravintolaamme" (joka on kylän ainoa). Valitsimme listalta kananugetit ja ranskalaiset. Ja koska ruokalepo oli jo pidetty, syömisen jälkeen suuntasimme kauppaan ostamaan jätskiä ja kuluttamaan aikaa ennen seuraavaa ohjelmanumeroa.
Kolmen viikon aikana on tarkoitus hioa ja uudelleen maalata kirkon lattia. Tänään aloitimme työt kantamalla kirkon penkit ulos. Tai no, me lähinnä katselimme kun miehet kantoivat.. Muutaman ruuvin saimme ottaa irti penkeistä. Päivän varsinainen hard work -osio jäi tänään siis melko pieneksi.
Tilanne onneksi korjaantui hetkessä, sillä alkuillasta menimme vielä läheiselle kerrostaloalueelle katsomaan, josko sieltä löytyisi lapsia, jotka haluaisivat leikkiä kanssamme. Ja löytyihän sieltä. Noin 5 minuuttia ehdimme hiekkalaatikon reunalla istuskella, kun ensimmäiset lapset jo juoksivat luoksemme. :) Sen jälkeen jokaisesta suusta kuului: "täti tule mängimään". Puolitoista tuntia kului nopeasti palloa potkiessa, frisbeetä heitellessä ja muuten vaan juostessa ympäri pihaa. Yhtäkkiä edessäni seisoi tyttö, joka katsoi suoraa silmiin ja sanoi eestiksi "kieruta" ja hymyili niin leveästi kuin pystyi. Hetken mietin mitä pitää tehdä, kunnes muistin mitä se tarkoittaa. Pyöritä. Häntä piti ottaa käsistä kiinni ja pyöriä ympäri. Eikä aikaakaan kun lapsista oli jo muodostunut jono ja kaikki halusivat "karuselliin" :) Hip hei, siinä ei paljon Särkänniemeä kaivattu. Lapsia oli noin 10 ja suurin osa heistä oli tuttuja toissavuodelta. Vaikka välillämme oli jonkinasteinen kielimuuri, se ei menoa haitannut. Jos ei ymmärretty puhetta, otettiin käyttöön elekieli ja johan alkoi asiat selkeytymään. Lapset olivat avoimia ja tuttavallisia, iloinen meiniki ja hymyilevät kasvot antoivat hyvän mielen itsellekin.
Takaisin rahvamajalle päästyämme olo oli vetelääkin vetelämpi. Iltaruuaksi söimme mikrossa lämmitettyjä kalapuikkoja ja vähän kaikkea mitä kaapista löytyi. Luulenpa että tänäkin iltana uni tulee hyvinkin helposti.
Huomenna tiedossa mm. toinen vanhainkotivierailu ja lattian hiomista. Mitä kaikkea muuta, se selviää vasta onneksi vasta huomenna :)
Inka
maanantai 21. heinäkuuta 2014
Matkustamista, matkustamista, matkustamista ja....perillä!
Tämä päivä sisälsi paljon matkustamista, aika tarkalleen 12 tuntia. Miljan sanoin: on nukuttu paljon, syöty vähä ja yritetty muistaa juoda. :) Bussimatka meni pitkälti nukkuessa. Helsingissä poikkesimme kaupassa ostamassa eväitä ja seikkailimme ratikalla satamaan. Laivamatka sujui rennosti istuskellen ja maisemia katsellen. Myös pieni poika, joka istui aika lähellä meitä, katseli merelle nenä kiinni lasissa ja piti kiinni kaiteesta, joka oli ikkunan edessä. Aikansa siinä katseltuaan hän kuitenkin horjahti vähän taakse päin ja istahti yhden laukkumme päälle :) Poikaa hymyilytti ja niin myös meitä. Tallinnaan päästyämme pysähdyimme hetkeksi pohtimaan, mitä reittiä pääsemme rautatieasemalle. Hetki siinä pyöriteltiin päitämme ja taisi siinä jokunen avunpyyntö yläkertaankin lähteä. Löysimme oikean reitin heti kerrasta ja aikaa oli sen verran, että pääsimme etenemään rauhalliseen tahtiin ilman kiirettä. Asemalle päästyämme hengähdimme hetken ja laskimme rinkat maahan. Tässä vaiheessa hien määrä oli jo aikamoinen.. Oikean raiteen ja junan etsiminen meinasi olla hankalaa, mutta nopeasti nekin löytyivät. Junamatka sisälsi eväiden syöntiä, ystävällisiä katseita kanssamatkustajilta ja taisi siinä itse kukin hieman torkkuakin. Jõgevan asemalla Jaan oli meitä iloisena vastassa. Kauppareissun kautta Jaan kuljetti meidät Palamuseen sinisellä pakettiautollaan (joka oli kuulemma juuri maalattu meidän tulomme kunniaksi ;) ). Vielä viimetöiksemme lähdimme käymään pienellä hevostilalla, joka oli vähän matkan päässä. Siellä oli pienimuotoiset kisat / ratsastajat esittelivät opittuja taitojaan. Myös Loo (Jaanin tytär) oli päässyt ratsastamaan, mutta hänen esitystään emme ehtineet nähdä. Tuoksumme oli matkustuspäivän jälkeen varmasti todella huumaava ja puoleensavetävä, ainakin kärpästen, paarmojen ja mäkäräisten mielestä, joita pörräsi ympärillämme pienissä parvissa.. Tallilla käynnin jälkeen ohjelmassa oli suihku, iltapala ja tämän tekstin kirjoitus. Jaloissa voimme tuntea päivän kävelyn, hartioissa rinkan kantamisen ja mielessä liikkuu ajatus nukkumaanpääsystä.
Tämän päivän helmiä olivat aurinkoinen ja lämmin sää, yhdessäolo, ystävälliset katseet ja perille pääsy sekä tuttujen tapaaminen :) Väsyneinä mutta kiitollisina tästä päivästä toteamme, että hyvää yötä eli head ööd.
Inka, Milja ja Essi
Tämä päivä sisälsi paljon matkustamista, aika tarkalleen 12 tuntia. Miljan sanoin: on nukuttu paljon, syöty vähä ja yritetty muistaa juoda. :) Bussimatka meni pitkälti nukkuessa. Helsingissä poikkesimme kaupassa ostamassa eväitä ja seikkailimme ratikalla satamaan. Laivamatka sujui rennosti istuskellen ja maisemia katsellen. Myös pieni poika, joka istui aika lähellä meitä, katseli merelle nenä kiinni lasissa ja piti kiinni kaiteesta, joka oli ikkunan edessä. Aikansa siinä katseltuaan hän kuitenkin horjahti vähän taakse päin ja istahti yhden laukkumme päälle :) Poikaa hymyilytti ja niin myös meitä. Tallinnaan päästyämme pysähdyimme hetkeksi pohtimaan, mitä reittiä pääsemme rautatieasemalle. Hetki siinä pyöriteltiin päitämme ja taisi siinä jokunen avunpyyntö yläkertaankin lähteä. Löysimme oikean reitin heti kerrasta ja aikaa oli sen verran, että pääsimme etenemään rauhalliseen tahtiin ilman kiirettä. Asemalle päästyämme hengähdimme hetken ja laskimme rinkat maahan. Tässä vaiheessa hien määrä oli jo aikamoinen.. Oikean raiteen ja junan etsiminen meinasi olla hankalaa, mutta nopeasti nekin löytyivät. Junamatka sisälsi eväiden syöntiä, ystävällisiä katseita kanssamatkustajilta ja taisi siinä itse kukin hieman torkkuakin. Jõgevan asemalla Jaan oli meitä iloisena vastassa. Kauppareissun kautta Jaan kuljetti meidät Palamuseen sinisellä pakettiautollaan (joka oli kuulemma juuri maalattu meidän tulomme kunniaksi ;) ). Vielä viimetöiksemme lähdimme käymään pienellä hevostilalla, joka oli vähän matkan päässä. Siellä oli pienimuotoiset kisat / ratsastajat esittelivät opittuja taitojaan. Myös Loo (Jaanin tytär) oli päässyt ratsastamaan, mutta hänen esitystään emme ehtineet nähdä. Tuoksumme oli matkustuspäivän jälkeen varmasti todella huumaava ja puoleensavetävä, ainakin kärpästen, paarmojen ja mäkäräisten mielestä, joita pörräsi ympärillämme pienissä parvissa.. Tallilla käynnin jälkeen ohjelmassa oli suihku, iltapala ja tämän tekstin kirjoitus. Jaloissa voimme tuntea päivän kävelyn, hartioissa rinkan kantamisen ja mielessä liikkuu ajatus nukkumaanpääsystä.
Tämän päivän helmiä olivat aurinkoinen ja lämmin sää, yhdessäolo, ystävälliset katseet ja perille pääsy sekä tuttujen tapaaminen :) Väsyneinä mutta kiitollisina tästä päivästä toteamme, että hyvää yötä eli head ööd.
Inka, Milja ja Essi
siunatut matkassa
Sinne menivät :) Pikavuoro Parkanosta Helsinkiin lähti Ikaalisista klo 07.10. tänä aamuna. Olin pakahtua ilosta, kun sain siunata Essin, Inkan ja Miljan yhdessä Essin äitin ja Miljan isän kanssa. Kovin mielelläni olisin itsekin noussut onnikaan ja matkannut Palamuselle rakkaisiin maisemiin monen ihanan ihmisen luokse. Tällä kertaa näin. Tytöt, ootte timantteja Isän aarrearkussa!! Kristus kanssanne kaikessa <3
Norppa
P.S. Tänä iltana tai viimeistään huomenna saamme alkaa lukemaan rohkeiden naisten tarinoita heidän seikkailustaan Isän kanssa :)
Norppa
P.S. Tänä iltana tai viimeistään huomenna saamme alkaa lukemaan rohkeiden naisten tarinoita heidän seikkailustaan Isän kanssa :)
torstai 26. kesäkuuta 2014
saanko esitellä: kesänuoret vuosimallia 2014
Ikaalisten seurakunnan lähettämät kesänuoret ovat jälleen lähdössä Jeesuksen jalanjäljissä Palamuselle, Eestiin. Essi, Inka ja Milja asuvat, elävät, olevat ja työskentelevät ystävyysseurakunnassamme 21.7.-10.8. He päivittävät blogia joka päivä menneiden vuosien tapaan.
Iloitsen heistä ja mahdollisuudesta lähettää heidät lyhytaikaiseen lähetystyöhön. Tulevat kolme viikkoa ovat merkittäviä ja mieleenpainuvia sekä tytöille että monenikäisille palamuselaisille. Luvassa tänä kesänä on ainakin kirkon lattian remppaa ja kesäkerhoja lapsille. Jumala varustaa ne, jotka Hän kutsuu!!
Norppa
Iloitsen heistä ja mahdollisuudesta lähettää heidät lyhytaikaiseen lähetystyöhön. Tulevat kolme viikkoa ovat merkittäviä ja mieleenpainuvia sekä tytöille että monenikäisille palamuselaisille. Luvassa tänä kesänä on ainakin kirkon lattian remppaa ja kesäkerhoja lapsille. Jumala varustaa ne, jotka Hän kutsuu!!
Norppa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)