Viimeistä viedään
Sadepäivä. Aamu alkoi varhain. Jo puoli 8 veimme tavaroita autoon ja sanoimme miehille heipat. Pyykkikone pyörimään ja takaisin nukkumaan pariksi tunniksi. Kymmenen maissa heräsimme aamupalalle ja tunnin päästä istuimmekin jo Rahvamajan alakerran salissa ja odotimme, että lasten ja nuorten tekemä musikaali alkaisi. Esitys kesti noin tunnin. Tykkäsimme siitä, vaikka kielestä emme ymmärtäneen juuri mitään. Musiikki oli menevää ja oli kiva katsoa, kun nuoret nauttivat siitä, että saivat laulaa ja tanssia.
Pari tuntia vierähti pitkälti koomaillessa, kunnes menimme keittiöön syömään kaikkia jämiä, joita jääkaapista vielä löytyi. Nuudeleita, nakkia, leipää, jogurttia...kyllä niistä vatsa täyttyi.
Seuraavana ohjelmassa oli pullojen palautus kauppaan. Niitä olikin kolmen viikon aikana kertynyt melkoinen määrä, yhteensä kahdeksassa muovipussissa oli varmaan lähes 100 pulloa. Kun palasimme takaisin huoneeseemme, saimme kuunnella osan musikaalin lauluista uudelleen, sillä alakerrassa oli menossa toinen esitys ja musiikki kuului selvästi myös yläkertaan. Seuraava pari tuntia meni oleskellessa ja samalla miettiessä, missä järejstyksessä loput tavarat kannattaisi pakata ja mitä muuta pitää vielä tehdä, ennen huomista lähtöä.
Kuuden aikaan menimme vielä Jaanin luo. Leikimme lasten kanssa, söimme Ingridin tekemää raparperikakkua, joka oli todella hyvää ja katsoimme Kevade -elokuvan jatko-osan, Suvi (Kesä). Kello oli jo vähän yli yhdeksän, kun palasimme takaisin Rahvamajalle. Vielä ennen pakkaushommiin ryhtymistä, kiertelimme hetken ulkona, kävimme ottamassa kerhomainokset pois ilmoitustauluilta ja suljimme kirkon ovet. Loppuilta sujui pääasiassa pakatessa ja jääkaappia tyhjentäessä.
Kolme viikkoa on kulunut nopeasti. Tämä oli meidän osaltamme viimeinen kokonainen päivä täällä (ainakin tänä kesänä) ja samalla myös ensimmäinen viileä päivä. Aamusta asti satoi vettä ja sitä kesti illansuuhun saakka. Emme päässeetkään enää leikkimään lasten kanssa, vaikka eilen niin suunnittelimme. Lohduttavaa on kuitenkin se, että 10 lasta on tulossa kanssamme samaa matkaa Suomeen huomenna ja ovat enemmän kuin innoissaan tulostaan. Olemme nauttineet näistä kolmesta viikosta niin paljon kuin olemme pystyneet. Kiitollisin mielin lähdemme kotimatkalle huomisaamuna (tai oikeastaan jo noin kuuden tunnin päästä). Aurinkoinen sää, vanhainkoti- ja lastenkotivierailut, hard workit, lasten kanssa leikkiminen, paikalliset ihmiset ja tämä paikka kokonaisuudessaan ovat olleet reissumme helmiä. Ehkä ainoana miinuspuolena ovat olleet paarmat, joita on ollut paljon. Reissumme on ollut kaikenkaikkiaan onnistunut ja hyvä.
Nägemist, Palamuse.
p.s. kuvia matkan varrelta ja ehkä vielä joitain loppusanoja on tulossa, kunhan kotiudumme.
Suvenooret
sunnuntai 10. elokuuta 2014
lauantai 9. elokuuta 2014
Toimekas päev
Aamulla puoli 10 lähdimme Jaanin ja muiden miesten kanssa ajamaan kohti Kääpan vanhainkotia. Miehet eivät tulleet sinne vaan kävivät tutustumassa Kalevipojan museoon, joka oli matkan varrella. Me menimme Jaanin mukana vanhainkotiin. Tämä oli toinen kerta, kun vierailimme siellä. Istuskelimme vanhusten seurassa, lauloimme yhdessä pari virttä ja kuuntelimme raamatuntekstejä, joita Jaan luki. Tällä kertaa hartaushetkessä oli myös ehtoollinen. Reilun tunnin päästä lähdimme takaisin museolle. Mekin kiersimme museon huoneet läpi, tosin melko reippaalla tahdilla mutta ei se meitä haitannut.
Takaisin Palamuseen päästyämme, jatkoimme kulttuurimatkailua ja poikkesimme kirkon vieressä olevassa käsityö aitassa, kun se kerrankin näytti olevan auki. Sitten söimme nopeasti lounasta ja valmistauduimme seuraavaan lähtöön. Kaareperen vanhainkodissa meidän oli määrä olla klo 14. Myös siellä vierailimme jo toiseen kertaan. Tällä kertaa miehetkin olivat mukana. Jälleen istuimme, kuuntelimme Sanaa sekä suomeksi että eestiksi ja lauloimme pari virttä. Laulu kulki koko ajan eteen päin, vaikka välillä mentiin eri kohdissa tai laulettiin eri säkeistöä keskenämme. Kaareperestäkin palasimme turvallisesti takaisin Rahvamajalle. Pihaan päästyämme huomasimme Rahvamajan ovien edessä ambulanssin ja hetkeksi pysähdyimme miettimään, mitäköhän nyt on sattunut. Hetken kuluttua pihaan tuli auto ja autosta juoksi ulos nainen, joka oli hädissään ja itki. Arvelimme, että nyt on tapahtunut jotain vakavampaakin. Tilanne rauhoittui jonkin ajan kuluttua ja ambulanssi lähti pois pillit soiden. Rahvamajan alakerrassa oli menossa musikaaliharjoitukset ja myöhemmin saimme kuulla, että yksi nuorista oli saanut sairaskohtauksen, mutta oli kuitenkin hengissä.
Kello lähestyi jo puolta viittä, ja lähdimme hakemaan hunajaa kävelymatkan päästä. Tämän jälkeen jäimme leikkimään lasten kanssa kerrostaloalueelle. Meillä oli mukanamme kaksi säkillistä erilaisea leluja, joista kukin lapsista sai valita itselleen yhden. Miehet olivat tuoneet lelut Ikaalisista. Loput leluista viemme luultavasti paikalliseen päiväkotiin. Jokainen sai ilmeisesti mieleisensä, sillä he iloitsivat lahjasta todella. Erilaisuutta leikkihetkeen toi myös se, että Ari oli paistamassa muurinpohjalättyjä lapsille ja muille ohikulkijoille. Lätyt tekivät kauppansa. Syömisen jälkeen jatkoimme leikkimistä, hyppynaru oli jälleen kovassa käytössä. Reppuselässä oleminen ja takaa-ajoleikit olivat myös suosittuja. Kasvomaaleillakin ehdittiin maalata. Muutaman tunnin jälkeen olimme sen verran puhki, että oli pakko palata takaisin Rahvamajalle. Lupasimme vielä huomenna tulla hetkeksi leikkimään.
Kauaa emme kuitenkaan ehtineet levätä, sillä jo vajaan puolen tunnin kuluttua istuimme taas autossa. Olimme menossa viettämään saunailtaa Tegelmaneille. Söimme, saunoimme ja juttelimme. Leppoisaa yhdessäoloa, hyvät löylyt, paljon naurua... Kaikenkaikkiaan hauska ilta. Isäntäväki, Arne ja Tiina, ovat herttaisia ihmisiä ja vähän väliä varmistivat että meillä on varmasti kaikki hyvin, tarpeeksi syötävää jne. Kommunikointi heidän kanssaan oli helppoa, sillä he osaavat jonkin verran suomea.
Takaisin huoneeseen päästyämme olimme aivan poikki. Vielä kuitenkin pakkasimme sellaisia tavaroita kasaan, joita voimme aamulla lastata miesten pakettiautoon. Miehet lähtevät kotimatkalle huomenaamuna ja saamme osan tavaroistamme kuljetettua heidän mukanaan.
Meillä on jäljellä enää kaksi yötä ja yksi kokonainen päivä täällä ja su-iltana kotiin. Aika on kulunut todella nopeasti. Kello näyttää olevan aika paljon ja huomenna on vielä monenmoista pikkupuuhaa. Head õõd!
Kesänuoret
Aamulla puoli 10 lähdimme Jaanin ja muiden miesten kanssa ajamaan kohti Kääpan vanhainkotia. Miehet eivät tulleet sinne vaan kävivät tutustumassa Kalevipojan museoon, joka oli matkan varrella. Me menimme Jaanin mukana vanhainkotiin. Tämä oli toinen kerta, kun vierailimme siellä. Istuskelimme vanhusten seurassa, lauloimme yhdessä pari virttä ja kuuntelimme raamatuntekstejä, joita Jaan luki. Tällä kertaa hartaushetkessä oli myös ehtoollinen. Reilun tunnin päästä lähdimme takaisin museolle. Mekin kiersimme museon huoneet läpi, tosin melko reippaalla tahdilla mutta ei se meitä haitannut.
Takaisin Palamuseen päästyämme, jatkoimme kulttuurimatkailua ja poikkesimme kirkon vieressä olevassa käsityö aitassa, kun se kerrankin näytti olevan auki. Sitten söimme nopeasti lounasta ja valmistauduimme seuraavaan lähtöön. Kaareperen vanhainkodissa meidän oli määrä olla klo 14. Myös siellä vierailimme jo toiseen kertaan. Tällä kertaa miehetkin olivat mukana. Jälleen istuimme, kuuntelimme Sanaa sekä suomeksi että eestiksi ja lauloimme pari virttä. Laulu kulki koko ajan eteen päin, vaikka välillä mentiin eri kohdissa tai laulettiin eri säkeistöä keskenämme. Kaareperestäkin palasimme turvallisesti takaisin Rahvamajalle. Pihaan päästyämme huomasimme Rahvamajan ovien edessä ambulanssin ja hetkeksi pysähdyimme miettimään, mitäköhän nyt on sattunut. Hetken kuluttua pihaan tuli auto ja autosta juoksi ulos nainen, joka oli hädissään ja itki. Arvelimme, että nyt on tapahtunut jotain vakavampaakin. Tilanne rauhoittui jonkin ajan kuluttua ja ambulanssi lähti pois pillit soiden. Rahvamajan alakerrassa oli menossa musikaaliharjoitukset ja myöhemmin saimme kuulla, että yksi nuorista oli saanut sairaskohtauksen, mutta oli kuitenkin hengissä.
Kello lähestyi jo puolta viittä, ja lähdimme hakemaan hunajaa kävelymatkan päästä. Tämän jälkeen jäimme leikkimään lasten kanssa kerrostaloalueelle. Meillä oli mukanamme kaksi säkillistä erilaisea leluja, joista kukin lapsista sai valita itselleen yhden. Miehet olivat tuoneet lelut Ikaalisista. Loput leluista viemme luultavasti paikalliseen päiväkotiin. Jokainen sai ilmeisesti mieleisensä, sillä he iloitsivat lahjasta todella. Erilaisuutta leikkihetkeen toi myös se, että Ari oli paistamassa muurinpohjalättyjä lapsille ja muille ohikulkijoille. Lätyt tekivät kauppansa. Syömisen jälkeen jatkoimme leikkimistä, hyppynaru oli jälleen kovassa käytössä. Reppuselässä oleminen ja takaa-ajoleikit olivat myös suosittuja. Kasvomaaleillakin ehdittiin maalata. Muutaman tunnin jälkeen olimme sen verran puhki, että oli pakko palata takaisin Rahvamajalle. Lupasimme vielä huomenna tulla hetkeksi leikkimään.
Kauaa emme kuitenkaan ehtineet levätä, sillä jo vajaan puolen tunnin kuluttua istuimme taas autossa. Olimme menossa viettämään saunailtaa Tegelmaneille. Söimme, saunoimme ja juttelimme. Leppoisaa yhdessäoloa, hyvät löylyt, paljon naurua... Kaikenkaikkiaan hauska ilta. Isäntäväki, Arne ja Tiina, ovat herttaisia ihmisiä ja vähän väliä varmistivat että meillä on varmasti kaikki hyvin, tarpeeksi syötävää jne. Kommunikointi heidän kanssaan oli helppoa, sillä he osaavat jonkin verran suomea.
Takaisin huoneeseen päästyämme olimme aivan poikki. Vielä kuitenkin pakkasimme sellaisia tavaroita kasaan, joita voimme aamulla lastata miesten pakettiautoon. Miehet lähtevät kotimatkalle huomenaamuna ja saamme osan tavaroistamme kuljetettua heidän mukanaan.
Meillä on jäljellä enää kaksi yötä ja yksi kokonainen päivä täällä ja su-iltana kotiin. Aika on kulunut todella nopeasti. Kello näyttää olevan aika paljon ja huomenna on vielä monenmoista pikkupuuhaa. Head õõd!
Kesänuoret
perjantai 8. elokuuta 2014
Vaba päev Tartus
Aamulla väsytti enemmän kuin koskaan tämän reissun aikana. Aamu oli sekä hyvä että ei niin hyvä, säätöä avaimista ja aikatauluista. Huomenna pidämme huolen siitä, että olemme varmasti ajoissa paikalla.
Klo 9.45 lähdimme miesten kyydissä kohti Tarttoa. Tarkoituksena oli viettää muutama tunti kaupungissa kierrellen ja katsellen paikkoja. Parkkipaikalle päästyämme, jakauduimme kahteen ryhmään, me ja miehet. Miesten suunnatessa raatihuoneen torille parturiin, me jäimme hetkeksi hengaamaan kaubamajaan ja siitä suuntasimme viereiseen Tasku-keskukseen kahville. Kahvia ja cupcakea, nam! Kiitos Tassikoogid. Siinä juodessamme ja syödessämme ohitsemme käveli eräs tuttu nuori, Karin. Yllätys oli molemminpuolinen mutta iloinen sellainen :) Kohtaaminen ei ollut pitkä (sillä hänellä oli kiire bussiin) mutta sitäkin lämpimämpi. Kahvilasta palasimme takaisin lähtöpisteeseen ja otimme seuraavaksi suunnaksi Tarton torin. Seuraamme liittyi tässä kohtaa Juhani. Torin kiertämisessä ei mennyt kovin kauaa ja siitä jatkoimme matkaa raatihuoneen torille. Ihailimme maisemia ja samalla etsimme mieleistä ruokapaikkaa. Päädyimme syömään pitsaa. Paikka oli pieni mutta viihtyisä, kahvilan ja ravintolan yhdistelmä. Ruokailun jälkeen palasimmekin takaisin autoille ja lähdimme etsimään yhtä lastenkotia, jonne oli tarkoitus viedä kaksi mikroa. Löysimme paikan pienen kiertelyn jälkeen. Tämän jälkeen lähdimme takaisin Palamuseen.
Vain hetki sen jälkeen kun olimme palanneet takaisin, alkoi sataa kaatamalla vettä. Seuraavat pari tuntia kului tekemättä mitään, olimme vaan. Jaan tuli kysymään illan suunnitelmista, niitä ei ollut. Hän kertoi, että hän ja muut Suomeen leirille lähtijät pitävät pienen palaverin yhden kerrostalon pihassa klo 20 ja olemme tervetulleita mukaan, jos haluamme. Ryhdistäydyimme ja pikaisen kauppareissun kautta menimme kerrostalojen luo. Mukanamme oli hyppynaru, siltä varalta että paikalla olisi myös lapsia, jotka kaipaisivat tekemistä. Ja olihan niitä, nopeasti he järjestäytyvät jonoon ja vuoron perään hyppivät iloisina. Yksi tytöistä oppi eilen hyppäämään narua ja oli kovin innoissaan harjoittelemassa myös tänään :) Toiset lapset totta kai kannustivat häntä ahkerasti. Taas aika kului kuin siivillä ja pian huomasimme kellon olevan jo yli yhdeksän. Palasimme takaisin Rahvamajalle.
Suihkuun ja iltapalalle. Kyllä siinä nälkä jo olikin. Syömisen yhteydessä/sen jälkeen pidimme raamista (Joh.14:15-26 ja 15:11-17). Juhani istuskeli myös keittiössä ja liittyi seuraamme.
Aamulla väsytti enemmän kuin koskaan tämän reissun aikana. Aamu oli sekä hyvä että ei niin hyvä, säätöä avaimista ja aikatauluista. Huomenna pidämme huolen siitä, että olemme varmasti ajoissa paikalla.
Klo 9.45 lähdimme miesten kyydissä kohti Tarttoa. Tarkoituksena oli viettää muutama tunti kaupungissa kierrellen ja katsellen paikkoja. Parkkipaikalle päästyämme, jakauduimme kahteen ryhmään, me ja miehet. Miesten suunnatessa raatihuoneen torille parturiin, me jäimme hetkeksi hengaamaan kaubamajaan ja siitä suuntasimme viereiseen Tasku-keskukseen kahville. Kahvia ja cupcakea, nam! Kiitos Tassikoogid. Siinä juodessamme ja syödessämme ohitsemme käveli eräs tuttu nuori, Karin. Yllätys oli molemminpuolinen mutta iloinen sellainen :) Kohtaaminen ei ollut pitkä (sillä hänellä oli kiire bussiin) mutta sitäkin lämpimämpi. Kahvilasta palasimme takaisin lähtöpisteeseen ja otimme seuraavaksi suunnaksi Tarton torin. Seuraamme liittyi tässä kohtaa Juhani. Torin kiertämisessä ei mennyt kovin kauaa ja siitä jatkoimme matkaa raatihuoneen torille. Ihailimme maisemia ja samalla etsimme mieleistä ruokapaikkaa. Päädyimme syömään pitsaa. Paikka oli pieni mutta viihtyisä, kahvilan ja ravintolan yhdistelmä. Ruokailun jälkeen palasimmekin takaisin autoille ja lähdimme etsimään yhtä lastenkotia, jonne oli tarkoitus viedä kaksi mikroa. Löysimme paikan pienen kiertelyn jälkeen. Tämän jälkeen lähdimme takaisin Palamuseen.
Vain hetki sen jälkeen kun olimme palanneet takaisin, alkoi sataa kaatamalla vettä. Seuraavat pari tuntia kului tekemättä mitään, olimme vaan. Jaan tuli kysymään illan suunnitelmista, niitä ei ollut. Hän kertoi, että hän ja muut Suomeen leirille lähtijät pitävät pienen palaverin yhden kerrostalon pihassa klo 20 ja olemme tervetulleita mukaan, jos haluamme. Ryhdistäydyimme ja pikaisen kauppareissun kautta menimme kerrostalojen luo. Mukanamme oli hyppynaru, siltä varalta että paikalla olisi myös lapsia, jotka kaipaisivat tekemistä. Ja olihan niitä, nopeasti he järjestäytyvät jonoon ja vuoron perään hyppivät iloisina. Yksi tytöistä oppi eilen hyppäämään narua ja oli kovin innoissaan harjoittelemassa myös tänään :) Toiset lapset totta kai kannustivat häntä ahkerasti. Taas aika kului kuin siivillä ja pian huomasimme kellon olevan jo yli yhdeksän. Palasimme takaisin Rahvamajalle.
Suihkuun ja iltapalalle. Kyllä siinä nälkä jo olikin. Syömisen yhteydessä/sen jälkeen pidimme raamista (Joh.14:15-26 ja 15:11-17). Juhani istuskeli myös keittiössä ja liittyi seuraamme.
keskiviikko 6. elokuuta 2014
Muurinpojalättyjä ja sauna!
Aamurukoushetki pidettiin tällä kertaa Rahvamajan yläkerrassa, jotta kirkon lattia saa kuivua rauhassa. Paikalla oli miesporukka (Juhani, Ari, Erkki, Veijo, Antti), me ja Jaan. Tavoitteenamme on ollut aloittaa rukoushetki 9.30 ja sen jälkeen siirtyä töihin, mutta aikataulu tuppaa yleensä venymään muutamia minuutteja ja niin kävi tänäänkin. Tämän päivän hard workina oli hautausmaan kappelin seinän korjaaminen muutamasta kohtaa. Rappausta ja maalaamista. Ensin vähän rapsuteltiin irtoamaisillaan olevaa kalkkimaalia pois (samalla irtosi vähän sementtiäkin), pestiin, muurattiin ja maalattiin. Korjattavaa seinäpinta-alaa ei ollut kovin paljon ja tekijöitä oli monta, joten työt tuli tehtyä noin kolmessa tunnissa. Tämä työ oli mukavaa vaihtelua konttaamiselle ja sisätiloissa olemiselle. Vaikka oli jälleen lämmin päivä, meidän onneksemme hautausmaalle osui sen verran tuuli, ettei tarvinnut suorassa auringonpaahteessa olla.
Päivä jatkui tutulla kaavalla, suihkun kautta syömään. Sitte olikin kerhon vuoro. Lapsia tuli taas paikalle vähitellen. Hyppynaru ja vesivärit. Jälleen saimme nähdä upeita taideteoksia. Muutaman saimme myös mukaamme :)
Kotimatkalla piipahdimme nopeasti kaupassa. Tavarat jääkaappiin ja saunakamat kasaan. Illaksi olimme nimittäin lähdössä saunomaan, grillaamaan ja paistamaan muurinpohjalättyjä Tiinan ja Iivarin luo. He ovat Erkin tuttuja ja asuvat noin 15 min ajomatkan päässä Palamusesta. Tästä syystä toinen kerho jäi tänään pitämättä, mutta yritämme paikata tilanteen huomenna. Tiina ja Iivari olivat mukava ja ystävällinen pariskunta. Heillä oli suloinen koira, jota me vuoronperään rapsuttelimme ja taputtelimme. Sauna oli vanha kunnon puusauna, jossa tuli hyvät ja kuumat löylyt. Lättyjä söimme sekä ennen että jälkeen saunomisen, makkaraa vasta löylyjen jälkeen. Ulkona oli myös paljon ampiaisia, mutta ne eivät suuremmin haitanneet, kunhan eivät ihan iholle tulleet. Ehkä olemme jo hiukan tottuneetkin niihin näiden viikkojen aikana. Näimme myös aivan mini sammakoita, niin pieniä emme olleet koskaan nähneetkään. Istuimme iltaa, söimme, saunoimme ja taas söimme. Muutama tunti kului nopeasti. Ennen kuin olimme kunnolla ehtineet sanoa heipat, meidät toivotettiin jo tervetulleiksi uudelleen.
Täällä ihmisten kohtaaminen on ollut hyvin aitoa, lämpöistä ja ystävällistä. Joka paikassa, missä olemme käyneet vierailemassa, meidät on otettu vastaan todella sydämellisesti ja vieraanvaraisesti. Se on ollut hienoa. Ihmiset todella ilahtuvat, kun heillä käydään kylässä ja se näkyy heistä aidosti. Ja he myös osoittavat sen, sekä sanoin että olemuksellaan.
Palattuamme takaisin Rahvamajalle, pidimme ulkona lyhyen palaverin huomisesta päivästä ja menimme huoneisiimme. Tänä iltana ei tarvinnut syödä erikseen iltapalaa.
Kolmas ja samalla viimeinen viikko vierähti käyntiin maanantaina ja huomenna on jo torstai. Mihin tämä aika katoaa niin nopeasti...
Kesäiset nuoret
Aamurukoushetki pidettiin tällä kertaa Rahvamajan yläkerrassa, jotta kirkon lattia saa kuivua rauhassa. Paikalla oli miesporukka (Juhani, Ari, Erkki, Veijo, Antti), me ja Jaan. Tavoitteenamme on ollut aloittaa rukoushetki 9.30 ja sen jälkeen siirtyä töihin, mutta aikataulu tuppaa yleensä venymään muutamia minuutteja ja niin kävi tänäänkin. Tämän päivän hard workina oli hautausmaan kappelin seinän korjaaminen muutamasta kohtaa. Rappausta ja maalaamista. Ensin vähän rapsuteltiin irtoamaisillaan olevaa kalkkimaalia pois (samalla irtosi vähän sementtiäkin), pestiin, muurattiin ja maalattiin. Korjattavaa seinäpinta-alaa ei ollut kovin paljon ja tekijöitä oli monta, joten työt tuli tehtyä noin kolmessa tunnissa. Tämä työ oli mukavaa vaihtelua konttaamiselle ja sisätiloissa olemiselle. Vaikka oli jälleen lämmin päivä, meidän onneksemme hautausmaalle osui sen verran tuuli, ettei tarvinnut suorassa auringonpaahteessa olla.
Päivä jatkui tutulla kaavalla, suihkun kautta syömään. Sitte olikin kerhon vuoro. Lapsia tuli taas paikalle vähitellen. Hyppynaru ja vesivärit. Jälleen saimme nähdä upeita taideteoksia. Muutaman saimme myös mukaamme :)
Kotimatkalla piipahdimme nopeasti kaupassa. Tavarat jääkaappiin ja saunakamat kasaan. Illaksi olimme nimittäin lähdössä saunomaan, grillaamaan ja paistamaan muurinpohjalättyjä Tiinan ja Iivarin luo. He ovat Erkin tuttuja ja asuvat noin 15 min ajomatkan päässä Palamusesta. Tästä syystä toinen kerho jäi tänään pitämättä, mutta yritämme paikata tilanteen huomenna. Tiina ja Iivari olivat mukava ja ystävällinen pariskunta. Heillä oli suloinen koira, jota me vuoronperään rapsuttelimme ja taputtelimme. Sauna oli vanha kunnon puusauna, jossa tuli hyvät ja kuumat löylyt. Lättyjä söimme sekä ennen että jälkeen saunomisen, makkaraa vasta löylyjen jälkeen. Ulkona oli myös paljon ampiaisia, mutta ne eivät suuremmin haitanneet, kunhan eivät ihan iholle tulleet. Ehkä olemme jo hiukan tottuneetkin niihin näiden viikkojen aikana. Näimme myös aivan mini sammakoita, niin pieniä emme olleet koskaan nähneetkään. Istuimme iltaa, söimme, saunoimme ja taas söimme. Muutama tunti kului nopeasti. Ennen kuin olimme kunnolla ehtineet sanoa heipat, meidät toivotettiin jo tervetulleiksi uudelleen.
Täällä ihmisten kohtaaminen on ollut hyvin aitoa, lämpöistä ja ystävällistä. Joka paikassa, missä olemme käyneet vierailemassa, meidät on otettu vastaan todella sydämellisesti ja vieraanvaraisesti. Se on ollut hienoa. Ihmiset todella ilahtuvat, kun heillä käydään kylässä ja se näkyy heistä aidosti. Ja he myös osoittavat sen, sekä sanoin että olemuksellaan.
Palattuamme takaisin Rahvamajalle, pidimme ulkona lyhyen palaverin huomisesta päivästä ja menimme huoneisiimme. Tänä iltana ei tarvinnut syödä erikseen iltapalaa.
Kolmas ja samalla viimeinen viikko vierähti käyntiin maanantaina ja huomenna on jo torstai. Mihin tämä aika katoaa niin nopeasti...
Kesäiset nuoret
tiistai 5. elokuuta 2014
Vihdoin valmista
Aamulla pidimme rukoushetken miesten kanssa. Alttarille polvistuessamme huomasimme tilan käyvän vähiin, olihan meitä siinä 11 henkeä. Ennen maalaustöiden alkua raahasimme miesten tuomia patjoja, tyynyjä ja peittoja sekä leluja pakettiautosta yläkertaan säilöön.
Maalaustyöt sujuivat hitaammin, vaikka tekijöitä oli enemmän. Tämä ei kuitenkaan haitannut meitä. Miesten lähtiessä lounaalle minä, Inka ja Essi jäimme vielä hommiin. Miesten palatessa me lähdimme vuorostamme syömään. Tila alkoi muutenkin jo käymään hieman ahtaaksi. Siinä syödessämme huomasimme miesten saaaneen hommat tehtyä. Lattia on nyt maalattu.
Lähdimme miesten kanssa Jaan kuskinamme kalmistuun eli hautausmaalle katsomaan pientä kappelia ja kauniita maisemia. Siellä oli myös Kevadessa Libleä näytelleen Kristjan Lill'n hauta sekä Oskar Lutsin vanhempien ja veljen haudat. Hautausmaa oli villillä tavalla kaunis.
Päästyämme takaisin Rahvamajalle, osa miehistä lähti uimaan Jaanin perheen kanssa, Essi meni hetkeksi lepäämään ja minä ja Inka päätimme lähteä katsomaan haikaroita, joiden pesä on apteekin vieressä olevan lyhtypylvään päässä. Matkalla takaisin huomasimme vanhan, hieman ränsistyneen talon, ja päätimme käydä vilkaisemassa sitä.
Takaisin huoneessamme hengasimme hetken kolmistaan, kunnes Essi päätti lähteä lenkille. Myöhemmin olimme porukalla ulkona jutustelemassa, kun paloauto kiinnitti kaikkien huomion. Se tuli tankkaamaan vesisäiliötään, mikä kiinnosti jokaista. Katselimme sitä hetken ja kävimme tutkailemassa lähempääkin, kunnes palasimme takaisin sisälle.
Iltapalan yhteydessä pidimme taas raamista. (Luuk.5:12-16, Luuk.7:36-49, Jes.53:2-12 ja Joh.20:19-29)
-Milja
Aamulla pidimme rukoushetken miesten kanssa. Alttarille polvistuessamme huomasimme tilan käyvän vähiin, olihan meitä siinä 11 henkeä. Ennen maalaustöiden alkua raahasimme miesten tuomia patjoja, tyynyjä ja peittoja sekä leluja pakettiautosta yläkertaan säilöön.
Maalaustyöt sujuivat hitaammin, vaikka tekijöitä oli enemmän. Tämä ei kuitenkaan haitannut meitä. Miesten lähtiessä lounaalle minä, Inka ja Essi jäimme vielä hommiin. Miesten palatessa me lähdimme vuorostamme syömään. Tila alkoi muutenkin jo käymään hieman ahtaaksi. Siinä syödessämme huomasimme miesten saaaneen hommat tehtyä. Lattia on nyt maalattu.
Lähdimme miesten kanssa Jaan kuskinamme kalmistuun eli hautausmaalle katsomaan pientä kappelia ja kauniita maisemia. Siellä oli myös Kevadessa Libleä näytelleen Kristjan Lill'n hauta sekä Oskar Lutsin vanhempien ja veljen haudat. Hautausmaa oli villillä tavalla kaunis.
Päästyämme takaisin Rahvamajalle, osa miehistä lähti uimaan Jaanin perheen kanssa, Essi meni hetkeksi lepäämään ja minä ja Inka päätimme lähteä katsomaan haikaroita, joiden pesä on apteekin vieressä olevan lyhtypylvään päässä. Matkalla takaisin huomasimme vanhan, hieman ränsistyneen talon, ja päätimme käydä vilkaisemassa sitä.
Takaisin huoneessamme hengasimme hetken kolmistaan, kunnes Essi päätti lähteä lenkille. Myöhemmin olimme porukalla ulkona jutustelemassa, kun paloauto kiinnitti kaikkien huomion. Se tuli tankkaamaan vesisäiliötään, mikä kiinnosti jokaista. Katselimme sitä hetken ja kävimme tutkailemassa lähempääkin, kunnes palasimme takaisin sisälle.
Iltapalan yhteydessä pidimme taas raamista. (Luuk.5:12-16, Luuk.7:36-49, Jes.53:2-12 ja Joh.20:19-29)
-Milja
Mestaripiirroksia
Surullista, tänäänkään emme päässeet tekemään hard workia... syystä että Jaan palasi kotiin vasta tänään ja jotain hommaa piti jättää myös tänään saapuneelle miesporukalle.
Aamu oli siis hidas, heräilimme yksi kerrallaan ja söimme aamiasta pitkän kaavan mukaan. Mitään mainitsemisen arvoista ei sitten tainnutkaan tapahtua ennen puolta kolmea, jolloin kävimme syömässä pihan toisella puolella. Aika ei ehkä ollut paras mahdollinen, sillä ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon...tästä seurasi lievä ähky ja kolmelta lähdimmekin jo pitämään päivän ensimmäistä kerhoa. Lapsia valui paikalle vähitellen. Ohjelmassa oli jälleen supersuosittua hyppynarulla hyppimistä. Uutena juttuna otimme esiin vesivärit. Niistäkin lapset innostuivat ja lopputuloksena syntyikin upeita taideteoksia. Vielä hieman hyppimistä ja saippuakuplien puhaltelua ja sitten olikin jo aika sanoa heipat hetkeksi aikaa. Lupasimme tulla takaisin kuudelta, mukanamme kasvomaalit, sillä niitä erikseen toivottiin :)
Matkalla Rahvamajalle poikkesimme kaupassa ja odottelimme toisen kerhon alkua. Kasvomaalit mukaan ja menoksi. Tällä kertaa kuvia haluttiin pääasiassa käsiin, käsivarret täyteen. Mekin saimme kuvia käsiimme. Joka kerta kun kasvomaaleilla on maalattu, meillä on ollut mukana lappu, johon on piirretty kuvia, joita meidän on mahdollista piirtää. Ensimmäisillä kerroilla siitä oli paljon hyötyä, nyt se alkaa olla lähes tarpeeton, sillä lapset keksivät koko ajan uusia kuvia. Sitten pelataankin aliasta siitä, mitä asiaa/eläintä he tarkoittavat :) Uusimpina ja suosituimpina kuvina ovat olleet kettu, rusetti ja mansikka. Pari tuntia vierähti taas silmänräpäyksessä. Lähtiessämme saimme muutamalta lapselta halit. Joka kerta kerhon jälkeen saamme todeta, että nämä lapset ovat kyllä niin suloisia. Olemme etuoikeutettuja saadessamme leikkiä ja viettää aikaa heidän kanssaan. Ja taas tänään keskusteltiin siitä, mikä päivä lähdemme Suomeen. Innokasta porukkaa.
Palattuamme takaisin kotiin eli Rahvamajalle, iloksemme huomasimme, että viiden miehen porukka Ikaalisista oli saapunut sillä välin kun olimme vielä kerhossa. Miehet olivat kuitenkin lähteneet heti kauppaan, joten tapasimme heidät vasta kun he palsivat sieltä. Söimme iltapalaa. Sanonta "hiki laiskan syödessä", on ollut todellisinta totta eilen ja tänään. Hieman ennen puolta kymmentä teimme vielä lyhyen uintireissun Prossa järvelle. Vesi oli melko lämmintä.
Eilisessä tekstissä jäi meinitsematta se, että emme tiedä mitä tekisimme ilman Essiä täällä reissussa. Kaksi hämähäkkikammoista ihmistä ovat iloisia siitä, että matkassa on joku sellainen, joka pystyy listimään hämähäkit vaikka paljain käsin. :) Meiltä muilta hämähäkit jäisivät niille sijoilleen, emmekä koskisi niihin, ellei sitten olisi todellinen pakko.
Kesänuoret
Surullista, tänäänkään emme päässeet tekemään hard workia... syystä että Jaan palasi kotiin vasta tänään ja jotain hommaa piti jättää myös tänään saapuneelle miesporukalle.
Aamu oli siis hidas, heräilimme yksi kerrallaan ja söimme aamiasta pitkän kaavan mukaan. Mitään mainitsemisen arvoista ei sitten tainnutkaan tapahtua ennen puolta kolmea, jolloin kävimme syömässä pihan toisella puolella. Aika ei ehkä ollut paras mahdollinen, sillä ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon...tästä seurasi lievä ähky ja kolmelta lähdimmekin jo pitämään päivän ensimmäistä kerhoa. Lapsia valui paikalle vähitellen. Ohjelmassa oli jälleen supersuosittua hyppynarulla hyppimistä. Uutena juttuna otimme esiin vesivärit. Niistäkin lapset innostuivat ja lopputuloksena syntyikin upeita taideteoksia. Vielä hieman hyppimistä ja saippuakuplien puhaltelua ja sitten olikin jo aika sanoa heipat hetkeksi aikaa. Lupasimme tulla takaisin kuudelta, mukanamme kasvomaalit, sillä niitä erikseen toivottiin :)
Matkalla Rahvamajalle poikkesimme kaupassa ja odottelimme toisen kerhon alkua. Kasvomaalit mukaan ja menoksi. Tällä kertaa kuvia haluttiin pääasiassa käsiin, käsivarret täyteen. Mekin saimme kuvia käsiimme. Joka kerta kun kasvomaaleilla on maalattu, meillä on ollut mukana lappu, johon on piirretty kuvia, joita meidän on mahdollista piirtää. Ensimmäisillä kerroilla siitä oli paljon hyötyä, nyt se alkaa olla lähes tarpeeton, sillä lapset keksivät koko ajan uusia kuvia. Sitten pelataankin aliasta siitä, mitä asiaa/eläintä he tarkoittavat :) Uusimpina ja suosituimpina kuvina ovat olleet kettu, rusetti ja mansikka. Pari tuntia vierähti taas silmänräpäyksessä. Lähtiessämme saimme muutamalta lapselta halit. Joka kerta kerhon jälkeen saamme todeta, että nämä lapset ovat kyllä niin suloisia. Olemme etuoikeutettuja saadessamme leikkiä ja viettää aikaa heidän kanssaan. Ja taas tänään keskusteltiin siitä, mikä päivä lähdemme Suomeen. Innokasta porukkaa.
Palattuamme takaisin kotiin eli Rahvamajalle, iloksemme huomasimme, että viiden miehen porukka Ikaalisista oli saapunut sillä välin kun olimme vielä kerhossa. Miehet olivat kuitenkin lähteneet heti kauppaan, joten tapasimme heidät vasta kun he palsivat sieltä. Söimme iltapalaa. Sanonta "hiki laiskan syödessä", on ollut todellisinta totta eilen ja tänään. Hieman ennen puolta kymmentä teimme vielä lyhyen uintireissun Prossa järvelle. Vesi oli melko lämmintä.
Eilisessä tekstissä jäi meinitsematta se, että emme tiedä mitä tekisimme ilman Essiä täällä reissussa. Kaksi hämähäkkikammoista ihmistä ovat iloisia siitä, että matkassa on joku sellainen, joka pystyy listimään hämähäkit vaikka paljain käsin. :) Meiltä muilta hämähäkit jäisivät niille sijoilleen, emmekä koskisi niihin, ellei sitten olisi todellinen pakko.
Kesänuoret
sunnuntai 3. elokuuta 2014
Minu õnn on, et ma olen Jumalale ligi. (Ps.73:28)
Aamulla messuun klo 11. Tällä kertaa se pidettiin Rahvamajan yläkerrassa, koska kirkon lattian maalaus on vielä kesken. Olimme paikalla hieman ennen tasaa ja yllätykseksemme ennen meitä sinne oli saapunut vasta pappi, kanttori ja Valdur. Pappina oli nuori vaaleatukkainen mies. Hän oli jostain naapurikylästä, koska Jaan on reissussa. Kanttorina oli hieman vanhempi nainen, jolla oli päässään olkihattu. Hänkin oli vieraileva tähti. Odottelimme kunnes kello oli tasan ja aloitimme. Lisää väkeä ei saapunut, joten meitä oli paikalla tasan viisi ihmistä. Tämä messu oli erilainen kuin viimeksi ja siksi melko hämmentävä kokemus monellakin tapaa. Suurimman osan ajasta olimmekin täysin pihalla mitä tapahtui missäkin järjestyksessä. Tällä kertaa saimme istua enemmän ja messukaavakin meni nopeammin. Haastetta tuotti se, että pappi puhui totta kai vain ja ainoastaan eestiä ja joitan tuttuja sanoja puheiden joukosta löysimme, mutta niiden määrä oli vähäinen. Koomisuutta tilanteeseen toi se, että kanttori ei laulanut ollenkaan, hän vain soitti. Lauluporukkamme koostui siis kahdesta eestiläisestä ja kolmesta suomalaisesta. Sekoitus oli jännittävä. Monet virret meni niin korkealta ettemme edes suomeksi pystyisi laulamaan, saati sitten vieraalla kielellä, kun piti keskittyä sanojen lukemiseen. Käytännössä siis luimme sanoja, yritimme sovittaa niitä virren melodiaan ja kuuntelimme papin laulusta missä kohtaa olimme menossa. Lisähaastetta tilanteeseen toi myös se, että salissa oli kovin kuuma. Pappikin näytti melko kärsivältä ja ehkä juuri kuumuudesta johtuen kaavaa oli hieman lyhennetty. Messu oli ohi noin klo 12. Hymyillen lähdimme salista pois.
Huoneessa luimme tekstit, jotka messussa luettiin: Ps.97:1-2, 5-6, 10-11, 2.Moos.3:9-15, Ilm.1:9-18 ja Mark.9:2-8. Yhdeltä menimme laulukonserttiin, joka oli Rahvamajan alakerrassa. Konsertissa lauloi kuusi nuorta ja heistä jokainen esitti kaksi laulua. Kaikki osasivat laulaa todella hyvin ja sitä oli ilo kuunnella.
Konsertin jälkeen kesänuorten kokeilevassa keittiössä syötiin nuudeleita ja lihapullia. Tämä olikin normaalimmasta päästä ruokia, sillä olemme kokeilleet myös pakastepitsaa ja kalapuikkoja mikrossa lämmitettyinä... Essin mennessä ruokalevolle, Milja ja Inka lähtivät hetkeksi ulos nauttimaan auringosta. Tutkimista ja kuvailua takapihan kauniissa maisemissa. Sorsia, kaloja, kärpäsiä ja heinäsirkkojen siritystä. Täällä kärpäset ovat muuten harvinaisen tuttavallisia, jatkuvasti tunkemassa suuhun, korviin ja silmiin. Heinäsirkkojen sirityksen määrä on jotain käsittämätöntä, sitä kuulee yötäpäivää lähes taukoamatta.
Päiväunien ja ulkoilun jälkeen ohjelmassa oli oleskelua, lisää unta ja taas oleskelua. Iltapalan yhteydessä pidimme raamista (Matt.20:1-16 ja Luuk.15:11-32).
Tässä oli lepopäivä numero kaksi.
Kesänuoret
Aamulla messuun klo 11. Tällä kertaa se pidettiin Rahvamajan yläkerrassa, koska kirkon lattian maalaus on vielä kesken. Olimme paikalla hieman ennen tasaa ja yllätykseksemme ennen meitä sinne oli saapunut vasta pappi, kanttori ja Valdur. Pappina oli nuori vaaleatukkainen mies. Hän oli jostain naapurikylästä, koska Jaan on reissussa. Kanttorina oli hieman vanhempi nainen, jolla oli päässään olkihattu. Hänkin oli vieraileva tähti. Odottelimme kunnes kello oli tasan ja aloitimme. Lisää väkeä ei saapunut, joten meitä oli paikalla tasan viisi ihmistä. Tämä messu oli erilainen kuin viimeksi ja siksi melko hämmentävä kokemus monellakin tapaa. Suurimman osan ajasta olimmekin täysin pihalla mitä tapahtui missäkin järjestyksessä. Tällä kertaa saimme istua enemmän ja messukaavakin meni nopeammin. Haastetta tuotti se, että pappi puhui totta kai vain ja ainoastaan eestiä ja joitan tuttuja sanoja puheiden joukosta löysimme, mutta niiden määrä oli vähäinen. Koomisuutta tilanteeseen toi se, että kanttori ei laulanut ollenkaan, hän vain soitti. Lauluporukkamme koostui siis kahdesta eestiläisestä ja kolmesta suomalaisesta. Sekoitus oli jännittävä. Monet virret meni niin korkealta ettemme edes suomeksi pystyisi laulamaan, saati sitten vieraalla kielellä, kun piti keskittyä sanojen lukemiseen. Käytännössä siis luimme sanoja, yritimme sovittaa niitä virren melodiaan ja kuuntelimme papin laulusta missä kohtaa olimme menossa. Lisähaastetta tilanteeseen toi myös se, että salissa oli kovin kuuma. Pappikin näytti melko kärsivältä ja ehkä juuri kuumuudesta johtuen kaavaa oli hieman lyhennetty. Messu oli ohi noin klo 12. Hymyillen lähdimme salista pois.
Huoneessa luimme tekstit, jotka messussa luettiin: Ps.97:1-2, 5-6, 10-11, 2.Moos.3:9-15, Ilm.1:9-18 ja Mark.9:2-8. Yhdeltä menimme laulukonserttiin, joka oli Rahvamajan alakerrassa. Konsertissa lauloi kuusi nuorta ja heistä jokainen esitti kaksi laulua. Kaikki osasivat laulaa todella hyvin ja sitä oli ilo kuunnella.
Konsertin jälkeen kesänuorten kokeilevassa keittiössä syötiin nuudeleita ja lihapullia. Tämä olikin normaalimmasta päästä ruokia, sillä olemme kokeilleet myös pakastepitsaa ja kalapuikkoja mikrossa lämmitettyinä... Essin mennessä ruokalevolle, Milja ja Inka lähtivät hetkeksi ulos nauttimaan auringosta. Tutkimista ja kuvailua takapihan kauniissa maisemissa. Sorsia, kaloja, kärpäsiä ja heinäsirkkojen siritystä. Täällä kärpäset ovat muuten harvinaisen tuttavallisia, jatkuvasti tunkemassa suuhun, korviin ja silmiin. Heinäsirkkojen sirityksen määrä on jotain käsittämätöntä, sitä kuulee yötäpäivää lähes taukoamatta.
Päiväunien ja ulkoilun jälkeen ohjelmassa oli oleskelua, lisää unta ja taas oleskelua. Iltapalan yhteydessä pidimme raamista (Matt.20:1-16 ja Luuk.15:11-32).
Tässä oli lepopäivä numero kaksi.
Kesänuoret
lauantai 2. elokuuta 2014
Kodus on hea olla
Tänään otettiin lepopäivän tarkoitus todesta. Sellainen se nimittäin oli. Normaalisti heräämme noin klo 8.30, tänään ajat vaihtelivat klo 10 ja 12.30 välillä. Heräämisjärjesys pysyi kuitenkin samana: Inka, Essi, Milja. Siinä vaiheessa kun Essi ja Milja vielä vetelivät sikeitä ja vähitellen kömpivät ylös sängyistä, Inka oli jo ehtinyt käydä avaamassa kirkon ovet ja viedä "likaisten" lakanoiden pussin käytävään sekä mennä aamupalalle. Aamupalan (joka jollekin taisi olla pikemminkin lounas) jälkeen vain olimme ja nautimme siitä, ettei ollut kiire minnekään.
Eilen olimme luvanneet lapsille, että tulemme tänään leikkimään kell kolm. Niin myös tapahtui. Huomasimme, että meitä oli todellakin odotettu, sillä jo kaukaa ensimmäiset lapset juoksivat meitä kohti ja tarrautuivat jalkoihimme. Reilu kaksi tuntia sisälsi mm. hyppynarulla hyppimistä, kasvomaaleilla maalailua, saippuakuplien puhaltelua ja reppuselässä pitoa. Välillä lapset innostuvat selittämään kaikenlaista ja me yritämme parhaamme mukaan ymmärtää, mitä he koittavat sanoa. Sama pätee toisin päin. Välillä keskustelu ja käsillä huitominen muistuttaa aliaksen pelaamista tai piirrä ja arvaa -peliä. :) Muutamat lapsista ovat tulossa Suomeen leirille ja ovat siitä enemmän kuin innoissaan. He taitavat jo laskea päiviä lähtöön ja joka kerta kerhossa varmistavat, tulemmeko varmasti heidän kanssaan samaa matkaa.
Leikkihetken jälkeen veimme leikkitavarat huoneeseemme ja lähdimme kauppaan. Kaupasta tullessamme, juuri kun olimme ylittämässä tietä päästäksemme takaisin Rahvamajan pihaan, tien toisella puolella olevan keltaisen talon pihasta kuului iloinen huudahdus, "tere". Tervehtijä oli se sama mies, joka oli auttamassa meitä kirkon lattian hiomisessa. Hän tuli luoksemme ja halusi näyttää meille, mitä oli saanut saaliikseen, kun hän oli ollut ongella viereisen järven rannassa. Menimme pihaan ja siellä muutama kaveri oli jo perkaushommissa. Perattavana ei tällä kertaa ollut tavallinen kala, vaan ankerias. Aikoivat kai paistaa sen. Ankeriasta hetken tuijotettuamme, sanoimme heipat ja lähdimme Rahvamajaan. Kävimme hakemassa köstri söögituvasta ranskalaiset mukaan ja keittiössä lämmitimme lihapullia mikrossa. Loppuilta kuluikin vain oleillessa.
Olemme olleet täällä melkein kaksi viikkoa, enää reilu viikko jäljellä. Välillä pysähdymme pohtimaan, mihin tämä aika on kulunut. Kovin nopeasti se on tuntunut menevän. Tekemistä on ollut paljon, mutta olemme saaneet nauttia myös siitä, ettei ole tarvinnut tehdä mitään. Toisin sanoen työtä ja vapaa-aikaa on ollut sopivassa suhteessa. Täällä saa tuntea olonsa kotoisaksi.
Jaanin perhe lähti eilen Tallinnaan sukulaisen synttäreille ja palaa vasta maanantaina. Lähtiessään hän totesi leikkimielisesti, että "kolmeen päivään kukaan ei ole kiusaamassa teitä". Tämä oli niistä ensimmäinen.
Suvenooret
Tänään otettiin lepopäivän tarkoitus todesta. Sellainen se nimittäin oli. Normaalisti heräämme noin klo 8.30, tänään ajat vaihtelivat klo 10 ja 12.30 välillä. Heräämisjärjesys pysyi kuitenkin samana: Inka, Essi, Milja. Siinä vaiheessa kun Essi ja Milja vielä vetelivät sikeitä ja vähitellen kömpivät ylös sängyistä, Inka oli jo ehtinyt käydä avaamassa kirkon ovet ja viedä "likaisten" lakanoiden pussin käytävään sekä mennä aamupalalle. Aamupalan (joka jollekin taisi olla pikemminkin lounas) jälkeen vain olimme ja nautimme siitä, ettei ollut kiire minnekään.
Eilen olimme luvanneet lapsille, että tulemme tänään leikkimään kell kolm. Niin myös tapahtui. Huomasimme, että meitä oli todellakin odotettu, sillä jo kaukaa ensimmäiset lapset juoksivat meitä kohti ja tarrautuivat jalkoihimme. Reilu kaksi tuntia sisälsi mm. hyppynarulla hyppimistä, kasvomaaleilla maalailua, saippuakuplien puhaltelua ja reppuselässä pitoa. Välillä lapset innostuvat selittämään kaikenlaista ja me yritämme parhaamme mukaan ymmärtää, mitä he koittavat sanoa. Sama pätee toisin päin. Välillä keskustelu ja käsillä huitominen muistuttaa aliaksen pelaamista tai piirrä ja arvaa -peliä. :) Muutamat lapsista ovat tulossa Suomeen leirille ja ovat siitä enemmän kuin innoissaan. He taitavat jo laskea päiviä lähtöön ja joka kerta kerhossa varmistavat, tulemmeko varmasti heidän kanssaan samaa matkaa.
Leikkihetken jälkeen veimme leikkitavarat huoneeseemme ja lähdimme kauppaan. Kaupasta tullessamme, juuri kun olimme ylittämässä tietä päästäksemme takaisin Rahvamajan pihaan, tien toisella puolella olevan keltaisen talon pihasta kuului iloinen huudahdus, "tere". Tervehtijä oli se sama mies, joka oli auttamassa meitä kirkon lattian hiomisessa. Hän tuli luoksemme ja halusi näyttää meille, mitä oli saanut saaliikseen, kun hän oli ollut ongella viereisen järven rannassa. Menimme pihaan ja siellä muutama kaveri oli jo perkaushommissa. Perattavana ei tällä kertaa ollut tavallinen kala, vaan ankerias. Aikoivat kai paistaa sen. Ankeriasta hetken tuijotettuamme, sanoimme heipat ja lähdimme Rahvamajaan. Kävimme hakemassa köstri söögituvasta ranskalaiset mukaan ja keittiössä lämmitimme lihapullia mikrossa. Loppuilta kuluikin vain oleillessa.
Olemme olleet täällä melkein kaksi viikkoa, enää reilu viikko jäljellä. Välillä pysähdymme pohtimaan, mihin tämä aika on kulunut. Kovin nopeasti se on tuntunut menevän. Tekemistä on ollut paljon, mutta olemme saaneet nauttia myös siitä, ettei ole tarvinnut tehdä mitään. Toisin sanoen työtä ja vapaa-aikaa on ollut sopivassa suhteessa. Täällä saa tuntea olonsa kotoisaksi.
Jaanin perhe lähti eilen Tallinnaan sukulaisen synttäreille ja palaa vasta maanantaina. Lähtiessään hän totesi leikkimielisesti, että "kolmeen päivään kukaan ei ole kiusaamassa teitä". Tämä oli niistä ensimmäinen.
Suvenooret
perjantai 1. elokuuta 2014
Maalaustalkoot
Tänään taas aamulla herättiin kirkkain silmin ylös. Mentiin kirkkoon ja pidettiin pieni alkuhartaus ennen työn alkamista. Sitten Jaan alkoi sekotella meille maaleja ja me puhdistettiin ensin pensalla sudit. Sitten Jaanin vaimo sekä Valdur ja Meelis saapuivat auttamaan meitä maalaamisessa. Saimme koko lattian maalattua ja nyt sen pitää antaa kuivua.
Illalla käytiin leikkimässä lasten kanssa, ensin oli yksi lapsi, sitten niitä alkoi tulla lisää. Täällä lapset on aina niin innokkaita hyppynarusta ja kasvomaalit ovat aina suosittuja. Joka lapsella on kädet täynnä maalauksia, niitä voi löytyä selästä, mahasta ja melkein joka puolelta kehoa.
Säät ovat suosineet meitä joka päivä, aurinko on paistanut taivaan taydeltä ja koko ajan pitää muistaa juoda ettei pökerrytä.
Iltapalan jälkeen pidettiin yhdessä raamista.
-Essi
Tänään taas aamulla herättiin kirkkain silmin ylös. Mentiin kirkkoon ja pidettiin pieni alkuhartaus ennen työn alkamista. Sitten Jaan alkoi sekotella meille maaleja ja me puhdistettiin ensin pensalla sudit. Sitten Jaanin vaimo sekä Valdur ja Meelis saapuivat auttamaan meitä maalaamisessa. Saimme koko lattian maalattua ja nyt sen pitää antaa kuivua.
Illalla käytiin leikkimässä lasten kanssa, ensin oli yksi lapsi, sitten niitä alkoi tulla lisää. Täällä lapset on aina niin innokkaita hyppynarusta ja kasvomaalit ovat aina suosittuja. Joka lapsella on kädet täynnä maalauksia, niitä voi löytyä selästä, mahasta ja melkein joka puolelta kehoa.
Säät ovat suosineet meitä joka päivä, aurinko on paistanut taivaan taydeltä ja koko ajan pitää muistaa juoda ettei pökerrytä.
Iltapalan jälkeen pidettiin yhdessä raamista.
-Essi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)