Aurinkoa, hellettä, hikeä ja kärpäsiä, niistä on tämä päivä tehty. Aamulla suuntasimme jälleen kerran hautausmaalle ja rutiininomaisesti haimme kottikärryt ja haravat ja siirryimme kiviaidan kimppuun. Työnteko sujui mukavasti, vaikka tämä päivä oli taas kuumempi kuin eilinen. Haasteena tosin olivat kaikki kymmenet kärpäset, jotka tunkivat silmiin, suuhun ja korviin.. Lisäksi "työajan" loppumetreillä teimme todellisen löydön aivan aidan vierestä, multakasan alta. Sieltä paljastui monta loppuunpalanutta hautakynttilää, pari tyhjää multasäkkiä, lasinsirpaleita ja mikä koomisinta, kolme kimppua muovikukkia.. Suurin osa ajasta menikin näiden rojujen esiinkaivamiseen. Anne lähti hieman aikaisemmin pois hautausmaalta, koska hänellä oli tiedossa työhaastattelu puhelimen välityksellä. Totesimme vain, että "mene vaan, ei me tässä enää kauaa olla"... Noh, todellisuudessa aikaa kuitenkin meni aika paljon, sillä kynttilöitä löytyi koko ajan lisää eikä oma luonto antanut periksi jättää hommaa kesken. Essin kanssa olimme takaisin majapaikassa vasta vähän ennen kolmea. Siihen mennessä Annekin oli saanut hoidettua työhaastattelun alta pois :) Kierrätyksen ja roskien roskiin laittamisen merkitys korostui tänään kovinkin paljon. Ehkä sitä taas osaa itsekin huomioida paremmin nämä asiat tämän jälkeen. Noh, roskat saatiin kaivettua esiin ja nyt ne ovat siellä minne kuuluvat.
Päivä jatkui tuttuun tapaan ruokailulla. Sen jälkeen oli aikomus mennä läheisten kerrostalojen luo katsomaan, josko sieltä löytyisi lapsia, joiden kanssa leikkiä. Syömästä tullessamme alkoi kuitenkin sataa, joten kerhosuunnitelmat jäivät suunnittelun tasolle. Tyydyimme viettämään aikaa toistemme kanssa jutellen ja pelaillen. Sade taukosi illan mittaan ja pääsimme vielä hieman ulos. Kerrostaloalueella ei kuitenkaan ollut lapsia. Huomenna uusi yritys. Miehet saapuivat illalla. Nyt on ikaalilaisvahvistusta tupa täynnä.
Tänään olemme saaneet jälleen kerran todeta sen, että meistä pidetään täällä hyvää huolta. Sen lisäksi, että Taivaan Isä huolehtii meistä (Matt.6:31-34), Tiina ja Arne muistavat kysyä lähes päivittäin, onko kaikki hyvin :) Niin kävi myös tänään ja saimme taas vastata että kyllä, kaikki on hyvin. On hienoa huomata, että aivan tavallisista arkipäivistä löytyy niin monia asioita, joista kiittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti