Huippu juttu on myös se, että sain matkaseurakseni ex tempore -meiningillä Haverin Samin. Tuntui todella mukavalta matkustaa ja jakaa ajatuksia hänen kanssaan. Aika kului nopeammin bussissa, laivassa ja junassa, kun oli juttukaveri. Kesällä 2008 luotsasimme juuri Samin kanssa nuorten ryhmän Palamuselle ja sillä reissulla Jumala puhui molempien sydämillemme kesänuori-projektista. Oli siunatua tulla yhdessä tänne, muistella menneitä ja nähdä, missä nyt mennään. On ihanaa nähdä tuttuja kasvoja, vaikka ne ovatkin vuosien varrella vähentyneet, Osa iäkkäämmistä seurakuntalaisista on kuollut, nuoria on lähtenyt maailmalle, lapset ovat kasvaneet ja pappi vaihtunut.
Heti rantauduttuamme Eestiin tapasimme entisen papin, Jaan Nugan ja hänen perheensä. Jaan haki meidät satamasta ja menimme heidän kotiinsa Harju-Jaanin kirkon viereen. Pikainen jälleennäkeminen oli lämmin ja tärkeä. Saimme kierroksen kirkossa ja myös perheen kodissa sekä ehdimme nähdä myös kaikki kolme Nugan perheen lasta. Jaanin vaimo, Ingrid matkusti kanssamme samaa matkaa lähijunalla Tallinaan, josta jatkoimme matkaa.
Kuvassa on Sami ja Jaan Harju-Jaanin kirkon pihalla.
Jögevan juna-asemalla meitä olivat vastassa Inka ja Tegelmanin Arne, joka on vaimonsa Tiinan kanssa pitänyt hyvää huolta tytöistämme. Saimme heti ensimmäisenä iltana nauttia eestiläisten ystäviemme vieraanvaraisuudesta, kun Arne ajoi meidät suoraan Tegelmanien ihastuttavaan kotiin, jossa Tiina odotti meitä illallisen kanssa. Kuulumisten vaihdon, ruuan ja iltateen jälkeen päivitimme ystävyysseurakuntien välistä työtä sekä selvittelimme bussiaikatauluja Palamuselta Tartoon.
Pitkän matkustus-maanantain päätteeksi rahvamajan vierashuoneen valmiiksi pedattu sänky kutsui houkuttelevasti.
Tiistaiaamuna herääminen oli hieman tikkuinen, ainakin minulle. Keli oli onneksi suotuisa. Köröttelimme bussilla Luuan ja Tabiveren kautta Tartoon, jossa meitä oli vastassa Palamusen uusi paimen, Urmas Oras. Hänen lisäkseen saimme seuraamme myös Ikaalisten seurakunnan nimikkolähetin, Kirsi Vimparin, joka tekee lapsi- ja nuorisotyötä Tartossa Pietarin seurakunnan työyhteydessä. Suuntasimme Urmaksen autolla kauniiseen kahvila-ravintola-hotelli Villa Margarethaan brunssille ja kokoustamaan. Minulle oli erittäin tärkeää tavata ensi kertaa kasvosta kasvoihin sekä Urmas että Kirsi. Juttua riitti itse kullakin ja oli tehtiin myös suunnitelmia esim. Palamusen seurakunnan nuorisotyötä ajatellen. Urmas ja Kirsi esittelivät meille myös Paavalin kirkkoa, joka on suuren remontin jälkeen aivan huikean hieno.
Kuvassa kirkon kryptassa olevassa muistohuone, jossa surevat omaiset voivat käydä rakkaidensa muistolaatan ääressä.
Iltapäivästä leikimme turisteja Tartossa ja vinkkinä voin sanoa, että kahvila Verner on aivan huikea paikka, jos pitää kakuista ja leivoksista. Hinta-laatu -suhde on todella kohdallaan. Paikallisbussin kyydissä pääsimme takaisin Palamuselle illalla. Inkan kanssa suuntasimme vielä kerrostaloalueen leikkipaikalle tapaamaan lapsia. Koska isompia muksua on teatterileirillä, paikalle ilmestyi vain kolme kerhotyttöä ja pari taaperoa äiteineen. Törmäsin tuttuun pyhäkouluopettajaan. Lapset touhusivat innokkaasti pari tuntia. Inka sai heihin hyvin kontaktia ja kommunikointikin sujui upeasti. Minun tekemäni kasvomaalattu pupu erään tytön käteen ei ollut onnistunut ja Inkan jono piteni. Illan jo viiletessä hämärtyessä palasimme kämpille. Illalla ja yöllä vielä nauroimme poski- ja vatsalihakset kipeiksi kolmen hengen voimin. On ilo tuntea ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa ilot, surut ja huonot läpät ;)
Aamulla nukkumatti lähti melko myöhään luotamme. Kävimme kirkossa tsekkaamassa Inkan ja kumppaneiden kahden edellisen kesän kättenjälkiä. Tytöt hioivat (käsin) ja maalaisivat kirkon lattiat ja portaat sekä urkuparven lattiat ja kaiteet. Iso työ, hyvää jälkeä. Kirkon vieressä on museo, jossa Arne työskentelee. Kävimme häntä tapaamassa ja sopimassa Samin kyytimisestä junalla iltapäivällä.
Kuvassa poseeraavat Inka ja Sami kauniissa Palamusen (Pyhän Bartolemuksen) kirkossa.
This church is the coolest place in Palamuse ;)
Sitten suuntasimme kohti hautausmaata, jossa männä vuosina on ikaalilaiset nuoret ja miehet tehneet monenmoisia talkoohommia. Pidän valtavasti tästä hautausmaasta. Se on puolivilliintynyt ja hyvin moninainen, mutta kaunis. Inka ja tytöt olivat kaivaneet esille ison pätkän ruohottuneesta kiviaidasta, joka kiertää hautausmaata. Työvälineet ohjasivat tekijänsä luovuuteen. Tänään oli lämmin päivä ja aloimme hommiin. Päätimme tehdä sen verran ,mitä ehdimme ennenkuin pitää mennä syömään ja saattamaan Sami matkaan. Ehdimme tehdä ehkä puoli tuntia työtä, kunnes minua pisti ampiainen nivuseen. Se oli ensimmäinen pistos vuosiin. Minulla oli kyypakkaus mukana, koska allergikkona olen herkkä erilaisille pistoksille puremille. Tabletit olivat tietenkin kämpillä. Hetken ensiavun ja säätämisen jälkeen totesimme, että on viisainta lähteä pois ja hoitaa pistosta majapaikassa. Onneksi reaktiot kehossani olivat vähäiset.
Saimme nauttia ruuasta paikallisessa ruokapaikassa kirkon vieressä. Seljanka oli ehkä parasta syömääni koskaan. Sienisalaattikin oli myös todella hyvää. Sami starttasi kotimatkalle Jögevan kautta ja me naiset otimme päiväunet. Illansuussa kävimme shoppailemassa sekä apteekissa että ruokakaupassa. Ilta on kulunut tietokonehommissa sekä kotimatkan lippuja hankkiessa. Vettä on tiputellut enemmän ja vähemmän koko illan. Jos Luoja suo, huomeniltana pääsemme taas lasten luokse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti