Häda korral purustage klaas!

Oli ihana nukkua tänään pitkään, kun kellomme pärrästi vasta kello 9.30. Nousimme, söimme ja vedimme päällemme siistit vatteet jumalanpalvelusta varten. Saavuimme kirkkoon muutamia minuutteja ennemmin, koska Jaan oli luvannut näyttää Raamatun kohdat, jotka meidän tulisi lukea jumalanpalveluksen aikana. Ajattelimme olla reippaita ja astelimme kirkon eturiviin istumaan.Se ei kuitenkaan ollut kovin hyvä idea, koska jumalanpalveluksen aikana selvisi, että sen kaava suomalaiseen jumalanpalvelukseen verrattuna oli aivan erilainen. Tiirailimme sitten aina olkamme yli, että koska täytyisi nousta seisomaan ja koska taas istuutua. Minulle itselleni oli yllätys se, miten pitkään jumalanpalveluksessa täytyi yhteensä seisoa. Onneksi oli hyvin nukuttu yö takana. Oli hienoa osallistua myös ehtoolliseen, joka aloitettiin toivottamalla Jumalan rauhaa.

Jumanlanpalveluksen jälkeen astelimme kauppaan. Teimme ostoksia, joilla täydensimme sekä jääkaappiamme että karkkihyllyjämme. Kun olimme hetken levähtäneet asunnossamme, suuntasimme Lible Juureen ja tilasimme maittavat ateriat. Oli lihapallia, fiikartulia ym. herkkua. Jaan oli maininnut konsertista, jota menimme kuuntelemaan. Se oli hieno esitys Latvian kansantanssi-/kansanlauluryhmältä. Huikeaa oli se, miten minä ja Hanna pääsimme myös osallistumaan heidän tanssieitykseen ,kun he hakivat yleisön joukosta osaavia ja innokkaita tanssin ystäviä seurakseen.

 Tanssin, laulun ja taputusten jälkeen tallustelimme Raamatut kädessä pitämään omaa Raamista ja samalla hankkimaan väriä kalkkunakoivillemme ja -käsillemme. Kello 5 meillä oli sovittu "treffit" Jaanin kanssa. Suunnitelmana oli lähteä uimaan ja sen jälkeen menisimme Jaanin luo syömään ja katsomaan Kevade-elokuvaa. Olin tänä kesänä ensimmäistä kertaa uimassa ja uimaseurakseni sain Hannan ja Loon. Hauskaa oli ja uimahosutkin täyttyivät hiekasta:)Jaanin luona saimme syödä riisiä, salaattia ja maukasta lohta, nam. Jälkiruoaksi saimme vadelmaleivosta. Nautimme hyvästä ruoasta ja elokuvasta Jaanin perheen sekä hänen äitinsä seurassa.

 Iltamme Jaanin luona päättyi, kun minä ja Hanna totesimme, että oli aika lähteä lenkille. Vedimme siis taas lenkkitossut jalkaamme ja suuntasimme tunnin lenkille monien ihmeellisten hajujen keskelle. Inka ja Aaro viettivät aikaansa sillä välin Rahvamajassa datailun parissa. Myöhemmin myös minä ja Hanna pääsimme koneen ääreen, joten päivä taitaa olla pulkassa. Vielä pitää suorittaa suihkussa käynti, iltapalan syönti ja hampaiden pesu. On aika mennä nukkumaan!:) -Anne PS. Herralle kiitos tästä ihanasta päivästä!:)

Saunasta musumäelle

Tänään taas saan kirjoitella kahdesta päivästä. Jippii! X) Mutta ihan ensimmäiseksi eilisen päivän asu, johon kuuluvan paidan shoppailin Palamusen paikalliselta kirppikselta eurolla. Huomatkaa neonvihreän pääkallon alla hurmaava teksti "Danger" ja älkää huomatko sotkuista kämppää taustalla. Vasta asunnolla sovittaessa huomasin, että ohops, liian lyhyt. Hard workissa käytin siis edelleen samaa valkoista (no se oli vielä alkuviikosta sen värinen) toppia kuin aiemminkin näiden USA:sta tuotujen mustien(!) itselyhyhennettyjen farkkujen kanssa.

Eilinen olikin erittäin merkittävä päivä. Siirryimme nimittäin valkoisesta pohjamaalista sinapinkeltaiseen päällysmaaliin työmaalla. Talon molemmat sivuseinät ovat nyt keltaiset kuten myös osa sen oven- ja ikkunanpielistä. Päätyjä voidaan maalata vasta kun oikeat työmiehet ovat vaihtaneet sinne jotain uusia räystäspuita tms. Niin ja tuo jättikokoinen mainos pitää saada myös pois, jotta päästään maalaamaan senkin alta. (Kuvassa menossa vielä valkoinen pohjamaali...)

Merkittävää oli myös ensimmäisen "Suvenoorten ringin" eli meidän kesäkerhon vetäminen. Mainoksia oli kirjoiteltu ja tulosteltu ja teippailtu ilmoitustauluille ja annettu suoraan lapsille jo etukäteen. Ja tittidii! Paikalla oli uskomattomat 13 lasta! En edes tiennyt täällä olevan niin montaa. :D Herralle kiitos! Huomattiin vain siinä tauolla, joka kerhojen välillä pidettiin, että tunti on aika pieni toipumisaika niin villistä menosta. Toinenkin kerhokerta meni kuitenkin mainoisti, vaikka nyt lapsia oli enää puolet ensimmäisen kerhokerran määrästä. Tarkoitus olisi pitää kerhoa joka toinen päivä, eli maanataina seuraava kerta ja uudet leikit. 

Kolmas merkittävä asia eilen oli se että PÄÄSTIIN SAUNAAN JA SAATIIN SYÖDÄ UUSIA PERUNOITA, HALLELUJA! Eräät Palamusen "kesäteatterissa" esitettävässä näytelmässä mukana olevat seurakuntalaiset kutsuivat meidät kotiinsa saunomaan ja syömään. Ja täytyy kyllä sanoa että se oli ihan mahtavaa! Siltä reissulta tultiin kuitenkin niin myöhään ettei viime yönä jaksettu enää tulla datailemaan tänne rahvamajaan ja eilisen blogi jäi kirjoittamatta. Menimme yöllä suoraan asunnollemme, kolmanteen kerrokseen hipihiljaa ja pesemään kissanhajuista mikroa. En tiedä mikä sinne oikeasti on edellisellä omistajalla räjähtänyt, mutta sen sisäkatto on ihan oranssinruskea ja haju on melkoinen... Tai oli. Tänä yönä pestään vielä toisen kerran niin sitten pitäis helpottaa ja mekin päästään lämmittämään roiskeläppiämme.  

Ja tähän päivään. Aamulla kävimme avaamassa Palamusen kirkon ovet ja sytyttämässä parit tuikut ja rukoilemassa alttarilla, kunnes Jaan tuli paikalle lapsineen. Lähdimme suoraan kirkon pihasta Tarttoon hansamarkkinoille. Siellä oli p a l j o n nähtävää. Aamupäivällä Jaan esitteli nähtävyyksiä, kuten erittäin suuren kirkon kolmasosan ja matalan musumäen (suomeksi pusumäki).Tämä nähtävyys löydettiin ihan itse...

Sitten heitimme tikkaa ja kiipesimme torniin. Ruokataukomme venähti aika pitkäksi, sillä pizzoja ja jälkkäriä ja laskua joutui odottelemaan kutakin jokseenkin kauan. Ruuan jälkeen Jaan lähti leikkimään Aaron, Loon ja Olavin kanssa jonnekin ja me suvinooret menimme leikkimään keskenämme markkinakojuille. Tuliaisiakin tuli ostettua sen lisäksi mitä kukin itselleen hankki. Illalla puoli yhdeksältäkin tuntui vielä siltä, että koko markkina-aluetta ei ollut ehkä kierretty. Siitä huolimatta lähdimme tyytyväisinä ajamaan takaisin Palamuseen blogin ääreen. Shoppailu on vaan niin rankkaa... Huomista lepopäivää odotellessa.

<3:llä Hanna

Palli visata koos lapsta

Herralle kiitos, että saimme tänäänkin herätä aurinkoiseen ja suht lämpimään aamuun. Ensitöiksemme kävimme avaamassa kirkon ovet ja hiljennyimme muutamaksi minuutiksi rukoukseen alttarin ääreen, jonka jälkeen oli hyvä jatkaa päivän muuta ohjelmaa.
Jaan oli poissa koko päivän, joten saimme selviytyä keskenämme päivän hard workista ja muusta ohjelmasta. Se ei tuottanut ongelmia ja mielestämme selviydyimme tämän päivän urakasta paremmin kuin hyvin. Sitä en sitten tiedä maalasimmeko ahkerammin hämähäkkejä (niitä oli meinaan paljon!) ja nurmikkoa kuin talon seinää, mutta jokatapauksessa valmista tuli. Pääsimme juuri niin pitkälle kuin oli tarkoituskin. Eilinen puoliksi valkoinen talo on nyt jo lähes kokonaan valkoinen.

Töiden jälkeen suuntasimme tuttuun tapaan ensin kämpille siistiytymään ja sitten syömään. Kyllä oli taas hyvää ruokaa! Vatsat täynnä menimme kauppaan ja ostimme pakolliset ilta-ja aamupalatarpeet. Tämän jalkeen olikin aika pitää viikon ensimmäinen "lepohetki". Lueskelimme lehtiä, kuuntelimme musiikkia ja söimme karkkia......taisi siinä itse kukin myös torkkua pienen tovin.

Unentokkuraisina selvisimme kuin selvisimmekin ulos kämpästä ja yritimme näyttää virkeiltä mennessämme taas katsomaan, josko kerrostaloalueen lapset haluaisivat taas leikkiä kanssamme. Ja hehän halusivat :) Ensimmäisenä palasimme jalkapalloa, josta kaikki niin tytöt kuin pojatkin innostuivat. Peli sujui kaikinpuolin hyvin ja kaikki olivat innokkaasti mukana, kunnes tytöt väsähtivät ja siirtyivät sivummalle istumaan. Muiden jatkaessa pelaamista, menin tyttöjen kanssa maalaamaan kasvoväreillä. Tämän päivän hittikuviksi osoittautuivat perhonen, prinsessa, käärme ja hevonen. Kun meidän oli aika lähteä, jaoimme vielä lapsille laput joissa oli tietoa tulevasta kesäkerhosta, jota alamme huomisesta alkaen vetää joka toinen päivä.

Palasimme takaisin kämpälle ja valmistauduimme illan kesäteatteriin. Halusimme mennä katsomaan näytelmää nimeltä "Nõiutud kevade", joka perustuu Oskar Lutsun kirjaan. Tai ilmeisesti näytelmässä oli kyse siitä, että kirjan henkilöt ihmettelivät sitä, miksi kirjailija oli tehnyt henkilöistä juuri sellaisia kuin he olivat.. Kesäteatteri eestin kielellä oli kokemus sinänsä vaikka kielestä emme juuri mitään ymmärtäneetkään, lauseen sieltä, toisen täältä.

Hupsista keikkaa, kello on taas jo aika paljon, joten ehkä on aika siirtyä unten maille. Kiitollisin mielin saamme tänäänkin mennä nukkumaan. Hyvää yötä, Jeesus myötä!

P.S. Kävimme tänään paikallisella kirpputorilla, josta jokaiselle löytyi myös jotain ostettavaa. Ja kerrottakoon vielä sekin, että jos paikalliset lapset ovat innokkaita ja aktiivisia, eivätkä pelkää lähestyä meitä, täällä myös kärpaset ovat paljon tuttavallisempia... Tunkevat milloin silmään, milloin suuhun tai korvaan.

-Inka

Elämä ilman musiikkia on ku lietesäiliö ilman paskaa.

Maalarit maalasi taloa, valkoista ja valkoista, kello 15 aikaan sanoivat nyt mennään syömään...              

Tänään heräsimme virkeinä ja intoa puhkuen uuteen ja jännittävään päivään. Aamupalamme koostui teestä, leivästä, Fitness-muroista, kahvista ym. Kello 10 aikaan käppäilimme kirkkoa kohti ja hiljennyimme rukoukseen. Tämä antoi meille voimaa ja hyvää mieltä päivän tuleviin koitoksiin. Päästyämme ulos kirkosta sadetta piskotteli taivaalta, mutta emme antaneet sen estää meitä toteuttamasta tulevaa hard workia. Astelimme pensselit, tikkaat ja maalipurkit kourassamme kohti kellertävää ja rapistunutta suurta mummon mökkiä. Huokaisimme, kikkailimme tikkaille ja aloimme raaputtaa maalia odottaen samalla tulevaa maalausurakkaa. Meistä löytyi niin paljon tehoa, että maalia roiskui sekä seinälle että vaatteille. Lopetimme maalaamisen noin kello 3 aikaan, siivosimme tarvikkeet ja veimme ne suojaan. Jatkamme huomenna taas iloisin mielin. Minä itse olen hyvin tyytyväinen tämän päivän tulokseen.

Maalausurakan jälkeen olimme ansainneet ruokatauon. Menimme samaiseen kapakkaan kuin eilen ja mättäsimme mahaamme hamburgeria, viineriä ja friikartulia. Seuraava tehtävämme oli jakaa tulevan Kesänuorten kerhon mainoksia. Teippasimme niitä siis jokaiseen vastaantulleeseen ilmoitustauluun ja astelimme sen jälkeen iloisina kauppaan ostamaan "muutaman" tarpeellisen tavaran poistaaksemme asuntomme "miellyttävää" hajua. Listalla oli siis etikkaa ja ruokasoodaa, mutta astuessamme ulos kaupasta oli jokaisen syli täynnä kaikenlaista hyväskää. Raahasimme kaikki ostoksemme kotiin ja maistelimme jokaista ostamaamme tuottetta. Latasimme vedenkeittimen täyteen etikkaa toivoen, että se puhdistuisi. Lopputulos oli häikäisevän puhdas. Ruokasooda-vesi seoksen vaikutusta mikron ja jääkaapin hajuun odotamme vielä muutaman päivän. Sen jälkeen oli aika lähteä aloittamaan ensimmäistä kerhokertaa.

Saavuimme Rahvamajalle, mutta jouduimme toteamaan, että lapset eivät vielä olleet löytäneet tietään sinne. Päädyimme siis vaihtoehtoon lähteä etsimään niitä itse. Me kiertelimme ja kaartelimme, bongasimme jalkapallo- ja koripallokentän sekä minulle tärkeän urheilukentän. Saimme tehdä vielä muutaman havainnon ennenkö kohtasimme leikkiviä lapsia. Se oli mielestämme niin hyvä "saalis", että lähestyimme heitä varovasti ja annoimme heidän tuntea olonsa turvalliseksi. Pian he kuitenkin innostuivat heittelemään kanssamme frisbeetä ja ilo loisti heidän kasvoiltaan. Otimme mukaan myös kasvomaalaustarvikkeet ja lapset olivat innoissaan!!! Anteeksi, tytöt olivat innoissaan, pojat rakastuivat frisbeehen ja temmelsivät riemuissaan. Inka ja Hanna, ne taiteellisimmat ihmiset, keskittyivät kasvomaalaukseen. Minä taas selaisin sanakirjaa, yrittäen ottaa selvää toivomuksista, joita lapset halusivat iholleen piirrettävän. Pian pojatkin väsähtivät ja he istuivat seurakseni nurmikolle, saimme opiskella heidän avustuksellaan pienimuotoisen eestin kurssin. Saimme osaksemme paljon naurua ja hymyä. Meininki oli mahtava! Sovimme, että huomenna leikimme taas yhdessä. Olen varma, että lapset odottavat huomista jo innoissaan, ainakaan minä en meinaa pysyä paikallani.

Päivä on pian pulkassa. Suoritamme vain enää pakolliset facebook-datailut ja sen jälkeen minä ja Hanna vedämme lenkkitossut jalkaan ja pyrähdämme lenkille. Päivän päätteeksi vielä iltapala sekä pisut ja pesut. Sen jälkeen silmät umpeen, niinku kukka lumpeen!

On vielä pakko kertoa minun ja Inkan mahtava iltapalakeskustelu siitä kuka on Vesa.
Inka: Kuka on Vesa?
Minä: (Ajatuksissani) Aamupalani, eiku iltapalani!
Inka: Siis häh, mikä?
Minä: Aa, siis isoveli.

Voi vitsit, aivan mahtava päivä! Herralle kiitos!
Head ööd ja homseni!:)

      -Anne

PS. Huomenna opetamme lapsille tutut sanat usko, toivo ja rakkaus = usk, lootus ja armastus.

PALAMUSESSA!

Eilen illalla saavuttiin Palamuseen eli nyt on jo oikeastaan toinen päivämme täällä. Koska varasin ensimmäisen kirjoitusvuoron, joudun - eikun saan - kirjoittaa kahdesta päivästä samalla kerralla. Olen ollut tässä paikassa aikaisemminkin, viikon kesällä 2010, mutta silloin ei mitään blogia vielä ollut keksitty. Me uudet "suvinooret" jatkamme tätä viime kesänä aloitettua traditiota. 
En ole aiemmin kirjoittanut minkäänlaista blogia, mutta ainakin kolme asiaa niistä tiedän. Yksi: omia asioita kuuluu vuodattaa sinne ja kaksi: kakuista pitää ottaa kuvia. Kolmas pakollinen asia on tietysti päivän asukokonaisuus, josta täytyy antaa kaikenlaisia tietoja ja ottaa kuva.

Ensin se kakku. Tätä söin aamiaiseksi. En tosin noin suurta palaa. Söin sitä jo eilen äiteen kans. Nami nami.

Asiaan eli vuodatukseen. Matka alkoi minun osaltani eilen aamulla klo 6:02 Koskuen th-pysäkiltä, jonne isä minut ja valtavat laukkuni vei. Oli HIUKAN haikeaa lähteä. Anne oli noussut samaiseen pikavuoron bussiin jo puolisen tuntia aiemmin. Aaro tuli kyytiin Riitialassa ja Inka Ikaalisten keskustasta. Välikadun pysäkillä heitin Norpalle kotijuuston puolikkaan ja matkalla sulaneen vaniljajäätelöpikarin kesätyöterveisinä Juustoportilta.

Bussimatkalla Helsinkiin ehdittiin nukkua ja lukea ihan tuore Aamulehti (aah) ja edellispäivän Ilkka (yyh). Kampin päätepysäkiltä lampsimme tavaroinemme kauppakeskukseen ostamaan ruokaa. Kaikkien syötyä ainakin jotain lähdimme etsimään paikallisbussilaituria 20, jota ei erään bussikuskin mukaan ollut edes olemassa. Löydettyämme omin päin Helsingin 9 ja 3/4 laiturin ja bussin, päätimme odottaa seuraavaa bussia, jotta tavarammekin mahtuisivat yhtä aikaa kanssamme autoon. 

Bussi vei meidät kätevästi jotain möykkyistä reittiä satamaan suoraan Siljan terminaaliin. Siellä otimme liput itsepalveluautomaatista, Inka venäjnkielisenä versiona, jottei liian helpoksi mene. Laivaan piti kävellä käytävää pitkin karkeasti arvioiden noin 10 km - siltä tuntui niiden laukkujen kanssa - mutta ehdimme sinne oikein hyvin. 

Laivassa valtasimme sisäkannelta alueen tavaroillemme ja siinä vähintään yksi meistä päivysti kerrallaan muiden käydessä vessassa (reissun siihen mennessä ensimmäisessa ilmaisessa) ja ostamassa karkkia. Joku saattoi vähä nukahtaakin välillä... 

Tallinnassa käytävä laivasta pois oli huomattavasti lyhyempi. Satamassa meillä oli kuitenkin sellainen ongelma, ettemme tienneet missä rautatieasema eli "baltijaami" (tai joku sen kuuloinen) oli, ja vastaan tuli vain suomalaisia matkalaukkuineen. Siispä suuntasimme kaupungille päin ja kaikkia osaamiani kieliä käyttäen ja kaikilta (tosi monelta) ei-suomalaisilta näyttäviltä kysyttyämme menimme raitiovaunulla(!) asemalle. Epätoivo oli jo vallannut meidät, mutta meillehän jäikin jopa 15 min aikaa ostaa liput ja löytää oikea laituri.

Vaikeinta oli löytää oikea laituri, mutta sekin onnistui ja pääsimme vihdoin junaan. Pelasin melkein koko parin tunnin matkan shakkia Aaron kanssa, yhtä ja samaa peliä, josta ei meinannut tulla loppua (koska minä nukuin aina siirtojeni välillä Aaron miettiessä omaa seuraavaa siirtoaan). Inka ja Anneli nukkuivat ja söivät karkkia. Eivät tosin samaan aikaan. Herättyään söivät ja syötyään nukkuivat. Tartossa Jaan oli asemalla perheineen vastassa ja siellä kävimme jäätävän isossa ja hienossa marketissa ostamassa ilta- ja aamupalaa.

Huikean shoppailukierroksen jälkeen ajoimme viimein Palamuseen. Emme majoitu rahvamajaan kuten kesänuoret ennen meitä, sillä siellä on muita asukkeja niin ettemme sekaan mahdu. Jaan on järjestänyt meille asunnon kerrostalosta. Se on aika karu, mutta siitä lisää myöhemmin. Ensimmäisen yön täällä nukuimme sikeästi totuttuamme hajuun. 

Tässä kuva päivän asukokonaisuudesta. Paidat saimme Ikaalisten srk:lta. Inka on painanut kuvat. Kristuksen vaaleansiniset sissit ovat vaihtuneet vaaleanpunaisiksi Kristuksen misseiksi (paitsi Aaro, joka on sitten possu). 

Aamulla menimme cooliin kirkkoon aamuhardeen ja sieltä Jaan kuskasi meidät vanhainkotiin esiintymään. Aika monella vanhuksella oli ollut hiljattain synttärit, joten lauloimme muiden laulujen lisäksi "Paljon onnea KAIKKI" ja söimme rusina-omena-suklaapullaa. Keikan jälkeen vietimme aikaa Kalevipojan museossa siinä jossain aika lähellä. 

Iltapäivällä palattuamme kävimme Palamusen paikallisessa kapakassa (ainoassa) syömässä ranskalaisia erilaisilla lisukkeilla. Sitten suunnittelimme kolmen viikon ohjelmamme ja lähdimme Jogevaan kauppaan ostamaan leipää ja vettä (ei me niin köyhiä olla mutta kaikkea muuta jo oli jääkaapissamme eiliseltä). Nyt olisi tarkoitus viettää vähän vapaa-aikaa. Eli minä ja Anneli lähdetään treenamaan ja Inkasta ja Aarosta en sitten tiedä. 

Koitin kovasti laittaa kuiviksia mukaan, koska niitä te kaikki kuitenkin kaipaatte kun olen täällä. Eniten jännittää montaki kirotusvihrettä tuli tehtyä ja kauanko niistä saa kuulla. X) 

terveisin Hietikko 

on the road...

Tänään klo 07.15. Inka hyppäsi Ikaalisten vanhasta kauppalasta Seinäjoki-Helsinki pikavuoron kyytiin, jossa Anne, Hanna ja Aaro jo olivat. Kesän 2012 kesänuoret ovat lähteneet matkaan :) Ilmassa oli aamuauringon tuomaa toivoa, lämpöä ja iloa, kutkuttavaa odotusta ja hitusen haikeutta. Noiden rakkaiden nuorten mukaan olisin mieluusti lähtenyt minäkin - mutta aikani on vasta 2 viikon kuluttua.

Kotiin kävellessäni mieleen tuli virren 105 sanoja: "Aurinkomme ylös nousi..." Niin, Kristus on aurinkomme. Hän on noussut ylös ja siksi nuoret saavat tänään lähteä Eestiin kertomaan siitä muille. Sydämeni iloitsee nuorista, Palamusen seurakunnasta ja sen ihmisistä, Kristuksen rakkaudesta. Kiitos Jeesus :) Kannetaan Aaroa, Annea, Hannaa ja Inkaa rukouksissa Isän syliin. Se on huikean tärkeää.


Kristus kanssani, Kristus sisälläni.
Kristus takanani, Kristus edessäni.
Kristus vierelläni, Kristus voittajani.
Kristus lohduttajani, Kristus vahvistajani.
Kristus allani, Kristus ylläni.
Kristus levossa, Kristus vaarassa.
Kristus kaikkien rakkaitteni sydämessä,
Kristus ystävän ja vieraan suussa.

(Pyhän Patrikin Rintahaarniska)

mission Palamuse 2012

Nyt on vappu ja ihan kohta on kesä. Missio Palamuse jatkuu heinäkuun puolivälin tienoilla. Tulevana suvena Eestinmaalle lähtee kaksi nuorta Ikaalisista ja kaksi Jalasjärveltä. KIITOS Herralle Villestä, Inkasta, Annesta ja Hannasta! Blogi siis herää myös eloon ja pääsemme taas mukaan :)