Lepopäivä

Iltoja! Eli "Heat õhtu", jos oikein arvaan eestinkielisen vastineen. Teija taas 'arvutin' puikoissa.

Tämänaamuinen Jumalanpalvelus oli varsin mielenkiintoinen elämys. Kovin paljon en eestinkielisistä lauluista ja saarnasta ymmärtänyt, tutut Raamatun tekstit kylläkin. Se mikä ensimmäisenä teki tämän pühapäevän jumalanpalveluksesta minulle seikkailun oli ilmeisesti lievänpuoleinen ruokamyrkytys, jonka sain aamiaisella nauttimastani (tai palasta siitä, maistui niin epäilyttävältä, etten syönyt kokonaan) pullasta, jonka olin ostanut ehkä turhan kauan aikaa sitten kaubluksesta. Siinä seistessäni (eestiläisissä jumiksissa seistaan varmaan moninkertaisesti suomalaisiin nähden) alkoi hiipiä huono olo ja huimaus. Vaihdoin jalkaa puolelta toiselle, mutta päätin taistella urhoollisesti. Taistelu kuitenkin lakkasi nopeaan nykäykseen, joka toi suuhuni vatsahappoja. Annoin itseni pudota penkille istumaan - ja säikäyttää samalla Annen, joka seisoi vieressäni.

Mysteerinen ele...

Kolehtivirteen mennessä olo tasoittui sen verran, että uskalsin harkita ehtoolliselle menoa. Ehtoollisella kiinnitimme huomiota erään alttarille polvistuneen eleeseen. Se nosti oikean nyrkkinsä vasemman rintansa päälle. Jaan ilmeisesti rukoili hänen puolestaan tai siunasi hänet, mutta ei antanut viiniin kastettua leipää kuten meille. Ehtoollisen jälkeen sitten järkeilimme ensin keskenämme, mitä tämä salaperäinen ele tarkoitti. "En halua ehtoollista, vaan siunauksen"? Sen lisäksi keksimme joukon muita 'eleitä', kuten "Ei viiniä, olen absolutisti". Oma suosikkini on tosin ehdottomasti:

"Haluan batman-limpsaa!"

Myöhemmin kuulimme Jaanilta tämän mysteerisen eleen tarkoittaneen, että kyseistä ihmistä ei oltu kastettu.

Kuremaan rantaa

 Laglag... Tänään oli todellakin lepopäivä - tai lagauspäivä kuten Jaanille asian ilmaisimme. Tämän jälkeen meidän luonnollisestikin piti selittää hyvin "suomenkielinen" termimme 'lagaus'. Jaan vei meidän Kuremaan, rantaan 'lagaamaan'. Koska oli sen verran koleamman puoleinen päivä, ei huvittanut mennä uimaan, joten todellakin vain lagasimme rannalla, luimme Samuelin kirjaa ja piirtelimme kaikennäköistä.

Amandan oli tarkoitus mennä taas keinumaan, mutta hän jäi jotenkin kummasti matkalla juttelemaan suomalaisen motoristin kanssa, eikä sitten loppuen lopuksi mennytkään keinumaan.

Rannalta menimme Arnen kyydillä heidän luokseen. Kävimme saunassa ja ollessamme syömässä Jaan pääsi myös paikalle. Hän söi kanssamme ja lähti saunaan.

Amanda tutkii...

"Harjoitus tekee mestarin"
totesi Amanda saatuaan letin valmiiksi.
Epäselväksi jäi, oliko tämä harjoitus
vai mestariteos.

Katselimme myös parikymmentä vuotta vanhoja videoita Rainin keikoista ja Amanda letitti samalla päähäni ranskalaisen letin.

Hyvin saunoneina, syöneinä ja Rainin nuoruusvuosiin tutustuneena palasimme takaisin rahvamajaan, jonne saimme aamulla lähteneiden sveitsiläisten tilalle naapureiksemme eestiläisen perheen. Perheen tytär tervehti meitä tomerasti astuessamme Jaanin autosta pihaan: "Tere!"

Vaikka ensin alkuun jännittikin saada uusia naamoja tänne rahvamajaan kanssamme, on loppuen lopuksi ihan hauska nähdä täällä muutakin porukkaa.

Siunattua iltaa teille.

Teija kuittaa.

etsii etsii etsii

Pyörittelen tässä tuohisormusta pikkulillissäni. Sateinen, kiireetön, hiljainen mutta tunteita nostattanut päivä.

Pari viime yötä oon nukkunut tosi levollisesti, lukuunottamatta viime yönnä heräämistä Norpan viestiin. Herättiin ja syötiin hitaasti. Hard Workiin lähtiessämme katsoin pöydän alle ja uhkasin tuhota hyvin ruokitut villakoiramme. Hain pölynimurin, ja siivosimme yhdessä huoneemme komeaan kuntoon. Odotamme kovasti Norpan seuraa ja valmistaudumme jo fyysisissä asioissa. Jaan kyllä huokaisi ja sanoi, että kyllä maanantainakin ehtii sängyn tuomaan. Siis sänkyä ei vielä ole, mutta puhdas, raivattu tila sille on valmistettu.

Krapsuttelimme yhtä seurakunnan rakennusta, jonka käyttötarkoituksesta ei meillä ole tietoa. Huomenna voisi vaikka selvittää sen. Krissu pyöräili aamulla ohitsemme matkallaan postiin ja antoi ainakin itselleni pieniä taukoja raaputtamisesta. "I wish I could see your hand working as fast as your mouth!" Jaankin kävi kannustamassa ennen Tartuun lähtöään. Olisi meilläkin ollut mahdollisuus lähteä, mutta ei lujasti odotettu Tartun enää tarjoavan meille mitään. Mieluummin jäimme Palamuseen.

Suunnittelimme iltapäivällä menevämme leikkikentälle värityskuvien kanssa. Teija etsi netistä lampaankuvan, jonka alapuolelle kirjoitimme Joh. 10:14-15 "Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta.

Teija varmaan muokkaa tuota kuvaa vielä myöhemmin tähän blogiin sopivaksi... (Ja Teijahan muokkasi...) Meillä oli siis hieno suunnitelma, mutta siihen se jäikin kun alkoi sataa kaatamalla. Odottelimme sateen laantumista. Kuuden maissa lähdimme liikkeelle, kävimme kurkkaamassa asuinalueella, mutta ketään ei ollut ulkona leikkimässä. Ehkä jonain toisena päivänä.

Oli päivässä kyllä yksi valonpilkahdus, kun kuulimme muidenkin ihmisten kuin meidän askeleita majoitustiloissa. Tosi ihana sveitsiläispariskunta oli tullut polkupyörällä Puolan, Liettuan ja Latvian kautta Viroon. Määränpäänä ymmärtääkseni oli Tallinna ja siellä u-käännös kotia kohti. Opastimme liikkumista suuressa Palamusessa ja näytimme kirkkoa sisältä. Pariskunta oli kovasti ilahtunut vastaanotosta, ja kovin ihastuneita olimme myös me. Aamulla varmasti vielä voimme höpistä. He olivat kiinnostuneita kuulemaan ajastamme täällä ja keskustelemaan Viron historiasta, myös hengellisestä historiasta. Vaikkei paljon tiedetä kuin mutua.

Lammasteemasta vielä, ja laitanpa jälleen laulunsanoja: "Ei oo vertaistaan, ei kukaan toinen mua niin kosketa, joskus etsin kaukaa ja huomaan vain sen, ei oo vertaistaan. Väkevä virta on rakkaus, on armo parantavaa. Pienimmät kantaa hän sylissänsä, ei oo vertaistaan."

Joillekin saattaa olla tuttu laulu. Oon myös laulanut tätä laulua täällä eestiksi: "Pole teist kui sa".

Joh. 10: 27-30 Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä."

Juuri nyt kaipaan enemmän kuin mitään muuta, että kuulisin paimenen rauhoittavan äänen ja tuntisin hänen käsivartensa ympärilläni. Ollut tosiaan kaikilla meillä tunteet herkillä. Turvallisempaa ja pysyvämpää kättä emme kuitenkaan löydä, emmekä etsi. Herraa Jeesusta Kristusta haluamme seurata sinne minne hän kutsuu suloisella äänellään.

Olet rakas lammas hänelle, jos poissa laumasta, hän jättää kaikki muut etsiäkseen sinut. Varmaa on ettei hän luovuta ennen kuin olet jälleen hänen sylissään. 

Olet siunattu.

historiaa ja kulttuuria

Juu heräilin taas vähän hitaamin kuin Amanda ja Teija, mutta nousin kuitenkin lopulta syömään aamupalaa ja ajatellen: "Jipii taas hard work kutsuu." Mutta tänään ei niin tapahtunutkaan sillä Jaan on täällä taas ensimmäinen reaktioni oli sanat: " Ooo pitkästä aikaa ihmisiä...." Tietysti tarkoitin tällä kommentilla sitä että emme ole enään yksin. Jaan tietty rupes kyselee et eikö me olla oltu vai ihmisten kans tällä ajal -.-' ja Amanda ja Teija rupesivat selittää ettei aamulla olla nähty muita paitsi siivooja ja sitten kuulumisia siinä vaihdeltiin ja sovittiin katsotaan et mitä tehään tää loppu aika täällä päin.

  Juu tultiin tänne Jaanin työhuoneeseen tekeen ohjelmaa ja Jaan keksi että mentäisiin tänään katsomaan sellaista Moottoripyörä jengin tapahtumaa missä oli teemana viikingit. Oli mielestäni hienoa mennä sinne Jaanin perheen kanssa varsinkin, kun Jaanin vanhin poika on  kova viikinki fani :D.

Siellä me sitten oltiin ja tehtiin monenlaista, mutta lähtö olis varmaa ollu nopeempi jos ne olis osannut laskee sen "viikinki veneen" vesille -.-'. Oli kyllä myös huvittavaa kun oltiin keinuilla sielä rannalla niin joku karski mies tuli antaa Amandalle vauhtia :D ja kuten Amanda itse myönsi: " Näin ei voi käydä kellekkään muulle.." Tässä asiassa olen täysin samaa mieltä :D.Amanda kokeili myös viikinki asua ja kuten huomata saattaa kuvasta niin ei Amanda paljoa erotu lasten seasta, mikä on aika suloista :3 XD

  Lopulta kun olimme takaisin täälä söimme ja vietimme taas vapaa aikaa ja luimme myös hieman Samuelia eteenpäin :) Amanda ja Teija kävivät myös lasten luona, mutta tänään oli ilmeisesti erilainen sillä Amanda ja Teija olivat puhuneet nyt vanhempien tyttöjen kanssa (siis 10-13 vuotiaiden). Mutta tuli Amanda silti maalia kasvoillaan takaisin sillä Teija oli tehnyt hänestä tikrun :3.

  Tämän jälkeen tytöt tuli ehdottaan että mentäisiin kauppaan, mutta itse olin laiska enkä  oikeen viitsinyt lähteä ja sen jälkeen keskustelu menikin näin...
Anne: " En mää tarvis ku vaan kaks pulloo light cokista mut ei se ois kivaa et te joutuisitte raahaan niitä..."
Amanda:" No voidaahan me tuoda ne "
Anne:"No emmä ny tie...Teija mää haluun kuulla normaalin ihmisen mielipiteen...." (Amanda näytti hieman järkyttyneeltä ku sanoin noin)

Teija: " No hei kuuntelisit joskus ittees ku sun kommenttis on nii risti riitanen. Sanot eka et tarviit VAIN kaks pulloa ja sen jälkee mut en tahtois että RAAHAATTE niitä -.-'."
Anne:"No jos sit tän kerra.."
Amanda:" Raahasitha sää eilenki meijän kaikki ostokset joten eiköhä se oo meidän vuoro. Mitä muuten tarkotit normaalilla.....
Anne:" Noku sää oot aina valmis kaikkee vaikka se ei olis ees kovin miellyttävää niin aattelin et teija viittis ees sanoo jos ei oikeesti huvita."
Teija:"Amanda onku partio poika aina valmiina kaikkeen!"
Jaa sitten Teija ja Amanda menivät kauppaan ja Amanda sanoi vielä ettei hänellä oikeastaan oo edes sinne asiaa mutta sielä on vaa nii kiva käydä.....

Samalla reissulla Amandaja Teija törmäsi suomalaisiin jotka olivat täälä jossain kulttuuri projektissa ja he pyysivät meitä tulemaan käymään sillä tilaisuus oli tuossa viereisessä salissa. En aluksi meinannut mennä, mutta kun Teija tuli hakemaan mut väkisin nii en voinu muuta ja olihan se ihan ok et menin :D Suomalaiset antoivat meille ylimääräiset suolakeksit kun odotellessamme Jaania viemään meitä uimaan luimme Samuelia pihalla :3

Noo menimme sitten uimaan, mutta mulla oli vaikeuksia mennä uimaan ku rannassa oli iilimatoja ja en aluksi halunnut millään hypätä ku en tienny et ylettyisinkö pohjaan ja sain kuulla et jalkaan voi osua vesikasvi...Joten mulla meni jonkun aikaa päästä vetee mut oli se sitten kivaa taas uida ja vesi oli iha sika lämmintä :D.

Päiväunia ja pannkookkia

Nukuin toissayönä tyylikkäästi kellon ympäri iltakahdeksasta aamukahdeksaan. Silti onnistuin nukkumaan tänään kahden tunnin päikkärit. Noh aamu valkeni kuitenkin kauniina, vaikka myrsky olikin yöllä vähän riepotellut, kuten Amanda kertoikin.

Aloitimme Hard Workimme rapsuttelemalla lastoilla maalia irti keltaisesta rakennuksesta. Aurinko porotti kuitenkin kuumasti ja minulle tuli vajaan tunnin aherruksen jälkeen huono olo, vaikka olinkin suojannut pääni huivilla ja yritin silloin tällöin juoda vettä. Minä ja Anne menimme lajittelemaan leluja ja muita tavaroita, jotka olimme tuoneet mukanamme Suomesta jätesäkeissä.

Tuli paljon muistoja mieleen itsellekin tutun näköisiä leluja pussista toiseen pyöritellessä. Oli oikeastaan erittäin hauskaa lajitella nukkeja, pehmoleluja, autoja, värikyniä ynnä muita omiin pusseihinsa Annen ja vähän myöhemmin myös Amandan kanssa. Lelut olivat todella hyväkuntoisia ja ne tekevät varmaan monet lapset iloisiksi... no ainakin hetkeksi.

Olen tässä lueskellut kirjaa nimeltä "Haaste, joka lähtee sydämmestä". Täytyy sanoa, että se kirja kyllä pistää katselemaan asioita eri tavoin, vaikka olen vasta puolessa välissä. Luulen, että se tarvitsee vähän aikaa sulatella ennenkuin siitä saa mitään järkevää kirjoitettua. Tiukkaa tekstiä.

On ollut mielenkiintoista aina välillä päästä juttelemaan hyvinkin syvällisiä Krissun ja Karinin kanssa. On aina mielenkiintoista nähdä, kuinka Jumala kutsuu ihmisiä puoleensa ja miten Jeesus kutakin kohtelee yksilönä, eikä yritäkään laittaa kaikkia tulemaan uskoon samalla tavoin.

Niin... takaisin päivän kuluvan päivän tapahtumiin. Kävimme taas hyppäämässä ruutua lähialueen tyttöjen kanssa ja ne tulivat kanssamme tekemään pannukakkuja Nuorisokeskukseen. Minulla ja Amandalla kesti aikamme, että saimme selvitettyä, ilman varsinaisesti yhteistä kieltä keskuksen työntekijälle, että tarkoituksemme on vain käyttää - ihan paikan aukioloaikojen mukaan - vähän keittiötä valmistaaksemme nuorten kanssa vähän pannukakkuja. Keskuksen työntekijä ei jotenkin meinannut ymmärtää, vaikka yritin vähäisten vironkielen taitojenikin kautta selittää asiaa. Työntekijä pyysi yhtä paikalla olevaa viidentoista vanhaa poikaa toimimaan englanninkielen tulkkina välillämme. Silti tuntui, ettemme oikein ymmärtäneet toisiamme. Lopulta soitimme Krissulle, joka sai asian puhelimen kautta selvitettyä. Tuntuu, että lasten kanssa on paljon helpompi kommunikoida.

Pannukakut valmistuivat ajallaan ja maistuivat sekä meille, että mukanamme tulleille tytöille. Söimme pannukakkujen kanssa erään illan jäätelönsyömistalkoilta ylijäänyttä kinuskikastiketta ja hilloa. Anne rohkeni jopa maistaa pannukakkua "sugar-butter"illa, eli siis käytännössä kermalla, jonka Krissu vahingossa vatkasi voiksi.

Pannukakkujen syömisen ohessa pelailimme vähän biljardia... Tai ainakin Anne, Karin ja Krissu pelasivat. En ole ihan varma voiko omaa suoritustani pelaamiseksi kutsua :D Pussitin pelin aikana neljä palloa: valkoisen kaksi kertaa, yhden oman ja yhden Annen pallon.

Nyt voisi alkaa pikku hiljaa lopetella ja mennä vaikka syömään iltapalaa.

Siu.

- Teija

happy dancing

Tere hommikust eli hyvää huomenta!

Seuraavat lyriikat kuvaavat eilistä päivää parhaiten: "Jessie J - Price Tag". Lähdimme aamupäivällä Krissun kanssa bussilla Tartuun ja illalla, kun vielä kävimme uimarannalla, Krissu oli huolissaan musta ja alkoi laulaa Karinin kanssa seuraavaa laulua.

Seems like everybody's got a price,
I wonder how they sleep at night.
When the sale comes first,
And the truth comes second,
Just stop for a minute and
Smile

Why is Amanda so serious?
Acting so dang mysterious
Got your shades on your eyes
And your heels so high       (no, I had slow Crocs)
That you can't even have a good
Time.
 
Amanda look to their left (yeah)
Amanda look to their right
Can you feel that yeah?
We're paying with love tonight....

Chorus:
It's not about the money, money, money
We don't need your money,money,money
We just wanna make the world dance,
Forget about the Price Tag.
Ain't about the (uh) Cha-Ching Cha-Ching.
Ain't about the (yeah) Bl-Bling Ba-Bling
Wanna make the world dance,
Forget about the Price Tag.

Tartussa todella tutkittiin hintalappuja, pidettiin kunnon tyttöjen päivä ja kierreltiin kaupoissa. Ilmeisesti itselläni viime kerrasta oli tarpeeksi kauan aikaa kun ei pahemmin ahdistanut. Päinvastoin Krissu makutuomarina ja tulkkina oli mahtavaa seuraa. Kauniin topin löydettyäni Krissu yllytti ja opetti mulle "happy dancen", jossa ei saanut näyttää kieltä vaan piti pomppia, taputtaa, hymyillä ja kimittää: "jei jei jei!".

Seems like everybody's got a price

Tiedätkö hintasi, arvosi? Sinut ja minut on ostettu Jumalalle kaikkein arvokkaimmalla hinnalla, rakkaan Jeesuksen verellä.

1. Piet. 1: 18-21 Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä. Hänet oli valittu jo ennen maailman perustamista, ja nyt aikojen lopulla hänet on tuotu julki teitä varten. Hänen kauttaan te uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että te uskoessanne myös panette toivonne Jumalaan.

I wonder how they sleep at night.

No se... Yöllä oli hirvittävä myrsky. En ole ennen ajatellut, että ukkonen vaikuttaisi jotenkin olotilaani, mutta viime aikoina parikin kertaa juuri ukkosilman aikaan oon kärsinyt kovasta päänsärystä. Niin myös eilen pyöriskelin monta tuntia sängyssä, kunnes sitten lähdin juomaan ihanaa 2,5 % kevytmaitoa ja takaisin tultua katselin vain ikkunasta isoja, tiheään ilmestyviä salamanvälähdyksiä, varsinaisia salamanpiirtoja en nähnyt. Olin todella turhautunut ja mietin, että nukun sitten huomisen päivän jos yöllä en saa unta. Aloin rukoilla ja ylistää Isää, joka on suurempi kuin luonnonvoimat ja myös mun leponi antaja. Pian aloin voida paremmin ja ilmeisesti uudistavat yöunet sain, kun heräsin jo hyvissä ajoin katsomaan todella kaunista ja kirkasta auringonpaistetta.

Herra kanssasi ja rakkaudessaan sydäntäsi koskettava!

- Amanda

Lapset elämän suola

 Amanda ja teija olivat taas heränneet ennen minua ja sain kuunnella Teijan "ihanaa" herätys biisiä .http://www.youtube.com/watch?v=COaQmPfS5lM se sitten soikin sitten koko loppu päivän päässä....
Aamupalan jälkeen sitten taas aloitimme hard work -urakan ja Krissu ja Karin tulivat myös aamusta, sillä paikallisesta lehdestä tuli yksi toimittaja haastattelemaan meitä.

  Itse en pitänyt ajatuksesta, että pärstämme ja asiamme pistetään lehteen sillä ajatuksemme voi vääristyä kielimuurin takia, mutta toivottavasti niin ei käy...Enkä muutenkaan tykkää että musta otetaan kuvia...Se tietysti vaikeutti myös toimittajan työtä mutta toivottavasti hän sai nyt jotain irti.

  No sitten kun lopetimme työt menimme kolmisin huoneeseemme hengaamaan ja lukemaan Samuelin kirjaa. Mietimme lukiessamme kuinka Saulia varmaan hämmensi kun hän sai yhtäkkiä todella erityiskohtelua ja sai kuulla vielä yhtäkkisen öljyämisen ja suudelman jälkeen että hän on tuleva kuningas (juu ehkä vähä jätetty pois mutta tuollaiselta se ainakin minusta tuntui). onhan meidän tiet joskus hämmentäviäkin, mutta kyllä jumala aina näyttää meille miksi näin oli parempi. okei...Nyt tuntuu siltä et sain ton kuulostaa paljon järkevämmältä omassa blogissani... Noo hällä väliä :D Tällainen kirjoittaja mää oon :D.

  Syömisen jälkeen Amanda ja Teija kävivät postissa itse olin koneella tsiikailees juttuja ja kun tytöt tulivat takaisin katsoimme Teijan kanssa muutamia todella TYPERIÄ lastenlauluja... Tai ainakin ne oli sillä nimellä...
Sitten Amanda ja Teija tekivät koneella tekstin raamatusta ja kiinnittivät ne tikkareihin.. Jep ne on namusetiä tai ehkä paremminkin namutätejä.... raamatun paikka kaikille tuttu:

  Sest nõnda on Jumal maailma armastanud, et ta oma ainusündinud Poja on annud, et üksi, kes temasse usub, ei saaks hukka, vaid et temal oleks igavene elu!  joh 3:16

Sitten kolmen jälkeen menimmekin leikkimään ja maalailemaan lasten luo :3. Se oli kivaa <3 Sitten kun maalasimme myös toisiamme saimme hyvät naurut :D Lapsiakin tuli lisää paikalle kun vain odottelimme maalaillessamme :) Kuuden paikkeilla alkoi kuitenkin sataa ja ukkostaa, joten meidän oli hyvä lähteä paikalta ja käydä matkalla kaupassa ja samalla reissulla myös kaupassa oli puolen minuutin sähkökatkos :D Se oli jännää :3




Kun pääsimme takaisin tänne söimme ja pesimme osan sotkeentuneista taide teoksista tai pikemminkin minä en vielä ottanut muuta kuin kädessä olevat ja Teija ja Amanda pesivät kaikki pois.. Nyt ollaan vaan hengailtu sisällä rauhassa ja huomenna Tarttoon Krissun ja Karinin kanssa :D Jippii






Noo mun ehkä on nyt kumminkin, ennen kun meen nukkumaan, siivottava tää Banda-luukki pois naamasta :3


- Anne

Kultaisia paiseita ja ihomaalia

"Kiitos, kun tähän aamuun asti, Herra, mua tahdoit varjella.
Anna mun tänään turvaisasti tietäs kulkea..."

Olemme muutamina aamuina hyräilleet kyseistä kappaleita ja sen jotenkin niin kovin osuvalta tuntuvia säkeitä.

Tämän päinän Hard Workinämme aloitimme rapsuttelemaan keltaisen - tai no enemmän ja vähemmän keltaisen - rakennuksen maalia pois. Jonkin aikaa yritettyämme rapsuttaa, totesimme, että jonkinlaisella lastalla tai taltalla se varmaan sujuisi paremmin kuin metalliharjoilla. Luovutimme puuseinän suhteen ja palasimme takaisin tuttuihin puuhiin kirkon ulkopuolella: seinän rapsuttelua valkeammaksi ja rikkaruohojen nyppimistä laatoitukselta.

Hard Workin jälkeen söimme ja menimme pihamaalle lukemaan Samuelin kirjaa eteenpäin Raamatusta.

"Tehkää kuvat paiseistanne ja rotista, jotka hävittävät maatanne, ja antakaa ne Israelin Jumalalle osoittaaksenne, että taivutte hänen tahtoonsa. --"
- Sam 1: 6:5

Pohdiskelimme kultaisia paiseen kuvia aikamme. Kultaiset paiseen kuvat kuulostivat jostain syystä korvaamme kovinkin hupaisilta, mutta paiseiden piinaamia filistealaisia tuskin nauratti.

Raamatunluvun jälkeen kävimme kaupassa ja yritimme käydä postissa. Yritykseksi jäi, sillä posti on kiinni maanantaisin ja se olisi sulkeutunut muutoinkin kahdelta, meidän tuijotellessa postin ovea viisi minuuttia yli kaksi.

Hetken lagailtuamme ja järkeiltyämme päätimme lähteä taas ihomaalien ja saippuakuplien kanssa liikenteeseen. Ensin tytöt ujostelivat, mutta kun heidän (tai ainakin jonkun heistä) äiti tuli mukaan jutustelemaan kanssamme, tytötkin rohkenivat tulla pelailemaan kanssamme. Kerroimme suomi-eesti-englanti sekasotkulla olevamme Suomesta, Ikaalisten seurakunnasta ja yövymme "Kirikun lähel, rahvamajas". Nainen ilmeisesti oli käynyt, tai hänen äitinsä oli käynyt Ikaalisissa tai oli seurakunnan toiminnassa mukana.

Puhaltelimme kuplia, heittelimme palloa ja sitten tytöt innostuivat maalaamisesta. Olimme maalanneet lapsia odotellessamme muutamia esimerkkikuvia jalkoihimme ja pian niitä sitten maalailtiinkin lapsien jalkoihin, käsiin ja kasvoihin. Jonkin aikaa maalailtuamme lapset innostuivat myös maalaamaan itseään, mutta ennen kaikkea minua ja Amandaa. Anne oli jäänyt soittamaan pianoa "Rahvamajan" saliin, kun kerrankin pääsi sinne. (On ollut pieniä ongelmia avainten kanssa...)

Joskus vähän viiden jälkeen olimme aivan täynnä kaikenlaisia maalauksia: lippuja, perhosia, kukkia, eläimiä, kaikenlaista vähän vähemmän esittävää ja pohkeessani komeili jopa "nukitsamees". Amanda yritti selittää meidän olevan menossa syömään ja lapset olisivat innosta puhkuen olleet tulossa mukaan. Yritimme selittää, että vanhemmat tuskin antaisivat siihen lupaa, mutta ne olivat kuulemma varmoja, että antaisivat. Jeps... luulen että Suomessakin vanhemmat pistäisivät huolettomasti lapsensa joidenkin epämääräisten ulkomaalaisten mukaan "syömään"... Sovimme sitten tulevamme seuraavana päivänä uudestaan ja tapaavamme lapset 'samal kohal'.

Peseydyimme, söimme ja aloimme harkitä lähtöä pelaamaan uudestaan lentopalloa. Vasen pakarani tosin vastustaa ajatusta. Sen lihakset - aivan olen huomannut, että minulla on lihaksia - kipeytyivät viimeksi pelaillessamme. Mutta kaipa se kipu sillä lähtee, millä on tullutkin. (En tosin ole kovinkaan varma...)

Siunausta!

- Teija