Aloitimme Hard Workimme rapsuttelemalla lastoilla maalia irti keltaisesta rakennuksesta. Aurinko porotti kuitenkin kuumasti ja minulle tuli vajaan tunnin aherruksen jälkeen huono olo, vaikka olinkin suojannut pääni huivilla ja yritin silloin tällöin juoda vettä. Minä ja Anne menimme lajittelemaan leluja ja muita tavaroita, jotka olimme tuoneet mukanamme Suomesta jätesäkeissä.
Tuli paljon muistoja mieleen itsellekin tutun näköisiä leluja pussista toiseen pyöritellessä. Oli oikeastaan erittäin hauskaa lajitella nukkeja, pehmoleluja, autoja, värikyniä ynnä muita omiin pusseihinsa Annen ja vähän myöhemmin myös Amandan kanssa. Lelut olivat todella hyväkuntoisia ja ne tekevät varmaan monet lapset iloisiksi... no ainakin hetkeksi.
Olen tässä lueskellut kirjaa nimeltä "Haaste, joka lähtee sydämmestä". Täytyy sanoa, että se kirja kyllä pistää katselemaan asioita eri tavoin, vaikka olen vasta puolessa välissä. Luulen, että se tarvitsee vähän aikaa sulatella ennenkuin siitä saa mitään järkevää kirjoitettua. Tiukkaa tekstiä.
On ollut mielenkiintoista aina välillä päästä juttelemaan hyvinkin syvällisiä Krissun ja Karinin kanssa. On aina mielenkiintoista nähdä, kuinka Jumala kutsuu ihmisiä puoleensa ja miten Jeesus kutakin kohtelee yksilönä, eikä yritäkään laittaa kaikkia tulemaan uskoon samalla tavoin.
Niin... takaisin päivän kuluvan päivän tapahtumiin. Kävimme taas hyppäämässä ruutua lähialueen tyttöjen kanssa ja ne tulivat kanssamme tekemään pannukakkuja Nuorisokeskukseen. Minulla ja Amandalla kesti aikamme, että saimme selvitettyä, ilman varsinaisesti yhteistä kieltä keskuksen työntekijälle, että tarkoituksemme on vain käyttää - ihan paikan aukioloaikojen mukaan - vähän keittiötä valmistaaksemme nuorten kanssa vähän pannukakkuja. Keskuksen työntekijä ei jotenkin meinannut ymmärtää, vaikka yritin vähäisten vironkielen taitojenikin kautta selittää asiaa. Työntekijä pyysi yhtä paikalla olevaa viidentoista vanhaa poikaa toimimaan englanninkielen tulkkina välillämme. Silti tuntui, ettemme oikein ymmärtäneet toisiamme. Lopulta soitimme Krissulle, joka sai asian puhelimen kautta selvitettyä. Tuntuu, että lasten kanssa on paljon helpompi kommunikoida.
Pannukakut valmistuivat ajallaan ja maistuivat sekä meille, että mukanamme tulleille tytöille. Söimme pannukakkujen kanssa erään illan jäätelönsyömistalkoilta ylijäänyttä kinuskikastiketta ja hilloa. Anne rohkeni jopa maistaa pannukakkua "sugar-butter"illa, eli siis käytännössä kermalla, jonka Krissu vahingossa vatkasi voiksi.
Nyt voisi alkaa pikku hiljaa lopetella ja mennä vaikka syömään iltapalaa.
Siu.
- Teija
vaikuttava ja puhutteleva kirja...siksi laitoin sen mukaanne:) ihanaa kun ootte noin aktiivisia ja rohkeita. sosiaaliset kontaktit ei oo aina helppoja mutta useimmiten rikastavia. you go, girls!!!
VastaaPoistat.nope