Kultaisia paiseita ja ihomaalia

"Kiitos, kun tähän aamuun asti, Herra, mua tahdoit varjella.
Anna mun tänään turvaisasti tietäs kulkea..."

Olemme muutamina aamuina hyräilleet kyseistä kappaleita ja sen jotenkin niin kovin osuvalta tuntuvia säkeitä.

Tämän päinän Hard Workinämme aloitimme rapsuttelemaan keltaisen - tai no enemmän ja vähemmän keltaisen - rakennuksen maalia pois. Jonkin aikaa yritettyämme rapsuttaa, totesimme, että jonkinlaisella lastalla tai taltalla se varmaan sujuisi paremmin kuin metalliharjoilla. Luovutimme puuseinän suhteen ja palasimme takaisin tuttuihin puuhiin kirkon ulkopuolella: seinän rapsuttelua valkeammaksi ja rikkaruohojen nyppimistä laatoitukselta.

Hard Workin jälkeen söimme ja menimme pihamaalle lukemaan Samuelin kirjaa eteenpäin Raamatusta.

"Tehkää kuvat paiseistanne ja rotista, jotka hävittävät maatanne, ja antakaa ne Israelin Jumalalle osoittaaksenne, että taivutte hänen tahtoonsa. --"
- Sam 1: 6:5

Pohdiskelimme kultaisia paiseen kuvia aikamme. Kultaiset paiseen kuvat kuulostivat jostain syystä korvaamme kovinkin hupaisilta, mutta paiseiden piinaamia filistealaisia tuskin nauratti.

Raamatunluvun jälkeen kävimme kaupassa ja yritimme käydä postissa. Yritykseksi jäi, sillä posti on kiinni maanantaisin ja se olisi sulkeutunut muutoinkin kahdelta, meidän tuijotellessa postin ovea viisi minuuttia yli kaksi.

Hetken lagailtuamme ja järkeiltyämme päätimme lähteä taas ihomaalien ja saippuakuplien kanssa liikenteeseen. Ensin tytöt ujostelivat, mutta kun heidän (tai ainakin jonkun heistä) äiti tuli mukaan jutustelemaan kanssamme, tytötkin rohkenivat tulla pelailemaan kanssamme. Kerroimme suomi-eesti-englanti sekasotkulla olevamme Suomesta, Ikaalisten seurakunnasta ja yövymme "Kirikun lähel, rahvamajas". Nainen ilmeisesti oli käynyt, tai hänen äitinsä oli käynyt Ikaalisissa tai oli seurakunnan toiminnassa mukana.

Puhaltelimme kuplia, heittelimme palloa ja sitten tytöt innostuivat maalaamisesta. Olimme maalanneet lapsia odotellessamme muutamia esimerkkikuvia jalkoihimme ja pian niitä sitten maalailtiinkin lapsien jalkoihin, käsiin ja kasvoihin. Jonkin aikaa maalailtuamme lapset innostuivat myös maalaamaan itseään, mutta ennen kaikkea minua ja Amandaa. Anne oli jäänyt soittamaan pianoa "Rahvamajan" saliin, kun kerrankin pääsi sinne. (On ollut pieniä ongelmia avainten kanssa...)

Joskus vähän viiden jälkeen olimme aivan täynnä kaikenlaisia maalauksia: lippuja, perhosia, kukkia, eläimiä, kaikenlaista vähän vähemmän esittävää ja pohkeessani komeili jopa "nukitsamees". Amanda yritti selittää meidän olevan menossa syömään ja lapset olisivat innosta puhkuen olleet tulossa mukaan. Yritimme selittää, että vanhemmat tuskin antaisivat siihen lupaa, mutta ne olivat kuulemma varmoja, että antaisivat. Jeps... luulen että Suomessakin vanhemmat pistäisivät huolettomasti lapsensa joidenkin epämääräisten ulkomaalaisten mukaan "syömään"... Sovimme sitten tulevamme seuraavana päivänä uudestaan ja tapaavamme lapset 'samal kohal'.

Peseydyimme, söimme ja aloimme harkitä lähtöä pelaamaan uudestaan lentopalloa. Vasen pakarani tosin vastustaa ajatusta. Sen lihakset - aivan olen huomannut, että minulla on lihaksia - kipeytyivät viimeksi pelaillessamme. Mutta kaipa se kipu sillä lähtee, millä on tullutkin. (En tosin ole kovinkaan varma...)

Siunausta!

- Teija