Elämä ilman musiikkia on ku lietesäiliö ilman paskaa.

Maalarit maalasi taloa, valkoista ja valkoista, kello 15 aikaan sanoivat nyt mennään syömään...              

Tänään heräsimme virkeinä ja intoa puhkuen uuteen ja jännittävään päivään. Aamupalamme koostui teestä, leivästä, Fitness-muroista, kahvista ym. Kello 10 aikaan käppäilimme kirkkoa kohti ja hiljennyimme rukoukseen. Tämä antoi meille voimaa ja hyvää mieltä päivän tuleviin koitoksiin. Päästyämme ulos kirkosta sadetta piskotteli taivaalta, mutta emme antaneet sen estää meitä toteuttamasta tulevaa hard workia. Astelimme pensselit, tikkaat ja maalipurkit kourassamme kohti kellertävää ja rapistunutta suurta mummon mökkiä. Huokaisimme, kikkailimme tikkaille ja aloimme raaputtaa maalia odottaen samalla tulevaa maalausurakkaa. Meistä löytyi niin paljon tehoa, että maalia roiskui sekä seinälle että vaatteille. Lopetimme maalaamisen noin kello 3 aikaan, siivosimme tarvikkeet ja veimme ne suojaan. Jatkamme huomenna taas iloisin mielin. Minä itse olen hyvin tyytyväinen tämän päivän tulokseen.

Maalausurakan jälkeen olimme ansainneet ruokatauon. Menimme samaiseen kapakkaan kuin eilen ja mättäsimme mahaamme hamburgeria, viineriä ja friikartulia. Seuraava tehtävämme oli jakaa tulevan Kesänuorten kerhon mainoksia. Teippasimme niitä siis jokaiseen vastaantulleeseen ilmoitustauluun ja astelimme sen jälkeen iloisina kauppaan ostamaan "muutaman" tarpeellisen tavaran poistaaksemme asuntomme "miellyttävää" hajua. Listalla oli siis etikkaa ja ruokasoodaa, mutta astuessamme ulos kaupasta oli jokaisen syli täynnä kaikenlaista hyväskää. Raahasimme kaikki ostoksemme kotiin ja maistelimme jokaista ostamaamme tuottetta. Latasimme vedenkeittimen täyteen etikkaa toivoen, että se puhdistuisi. Lopputulos oli häikäisevän puhdas. Ruokasooda-vesi seoksen vaikutusta mikron ja jääkaapin hajuun odotamme vielä muutaman päivän. Sen jälkeen oli aika lähteä aloittamaan ensimmäistä kerhokertaa.

Saavuimme Rahvamajalle, mutta jouduimme toteamaan, että lapset eivät vielä olleet löytäneet tietään sinne. Päädyimme siis vaihtoehtoon lähteä etsimään niitä itse. Me kiertelimme ja kaartelimme, bongasimme jalkapallo- ja koripallokentän sekä minulle tärkeän urheilukentän. Saimme tehdä vielä muutaman havainnon ennenkö kohtasimme leikkiviä lapsia. Se oli mielestämme niin hyvä "saalis", että lähestyimme heitä varovasti ja annoimme heidän tuntea olonsa turvalliseksi. Pian he kuitenkin innostuivat heittelemään kanssamme frisbeetä ja ilo loisti heidän kasvoiltaan. Otimme mukaan myös kasvomaalaustarvikkeet ja lapset olivat innoissaan!!! Anteeksi, tytöt olivat innoissaan, pojat rakastuivat frisbeehen ja temmelsivät riemuissaan. Inka ja Hanna, ne taiteellisimmat ihmiset, keskittyivät kasvomaalaukseen. Minä taas selaisin sanakirjaa, yrittäen ottaa selvää toivomuksista, joita lapset halusivat iholleen piirrettävän. Pian pojatkin väsähtivät ja he istuivat seurakseni nurmikolle, saimme opiskella heidän avustuksellaan pienimuotoisen eestin kurssin. Saimme osaksemme paljon naurua ja hymyä. Meininki oli mahtava! Sovimme, että huomenna leikimme taas yhdessä. Olen varma, että lapset odottavat huomista jo innoissaan, ainakaan minä en meinaa pysyä paikallani.

Päivä on pian pulkassa. Suoritamme vain enää pakolliset facebook-datailut ja sen jälkeen minä ja Hanna vedämme lenkkitossut jalkaan ja pyrähdämme lenkille. Päivän päätteeksi vielä iltapala sekä pisut ja pesut. Sen jälkeen silmät umpeen, niinku kukka lumpeen!

On vielä pakko kertoa minun ja Inkan mahtava iltapalakeskustelu siitä kuka on Vesa.
Inka: Kuka on Vesa?
Minä: (Ajatuksissani) Aamupalani, eiku iltapalani!
Inka: Siis häh, mikä?
Minä: Aa, siis isoveli.

Voi vitsit, aivan mahtava päivä! Herralle kiitos!
Head ööd ja homseni!:)

      -Anne

PS. Huomenna opetamme lapsille tutut sanat usko, toivo ja rakkaus = usk, lootus ja armastus.