Mene konnaksi! :)

Ou jees, aurinko paistoi lämpimästi jo heti aamusta. Väkisinkin myös mieli oli aurinkoinen. Kirkko on onneksi viileä paikka työskennellä, sillä hioessa ja maalatessa tulee useimmiten hiki. Niin myös tänään. Saimme viimeiset hiomiset tehtyä ja ehdittiin jo vähän maalatakin. Saatiin maalausjäljestä jo palautettakin, oli kuulemma priimaa ja kaunista :) Huomenna jatkuu. Kirkosta ulos tullessa tuntui kuin olisi kävellyt päin seinää, sen verran suuri oli lämpötilaero sisä-ja ulkoilman välillä. Huh.
Jostain syystä erityisesti tänään kirkastui se, miksi tätä hommaa tehdään. Maalaaminen ei ehkä ole niin iso asia meille, mutta tämän paikkakunnan asukkaille ja kirkolle siitä on suuri apu. On kiva olla avuksi ja myös nähdä oma kädenjälkensä.

Pölyt pois...

...sekoita maali...

...ja maalaa.

Tänään oli ensimmäinen kerho. Mukaan nappasimme katuliituja, pari frisbeetä, renkaanheittopelin ja hyppynarun. Josko niillä pääsisimme alkuun. Ja kyllähän me pääsimme. Lapsia tuli paikalle ripotellen, yhteensä 8. Heidän kasvoiltaan loisti hymy, joka väkisinkin tarttui myös meihin. Aluksi emme oikein tienneet mistä aloittaisimme, mutta hyppynaru osoittautui jälleen tutuksi ja turvalliseksi vaihtoehdoksi. Myös katuliidut olivat suosittuja tällä kertaa. Mieleemme jäi erityisesti pieni tyttö, joka ei aluksi meinannut millään uskaltaa tulla hyppynarun lähelle, mutta kun hän viimein rohkaistui, ei siitä meinannut tulla loppua ja muut meinasivat jäädä ilman vuoroa. Hän ei vielä osannut kuin hypätä paikallaan olevan narun yli, mutta se riitti ja voi sitä naurun määrää! Kerta toisensa jälkeen tasapaino petti ja hän kaatui nurmikolle mutta se ei menoa haitannut, päinvastoin antoi lisää intoa tehdä sama uudelleen :) Loppuajasta saimme myös kantaa kahta lasta reppuselässä. Olimme kuin hevosia, kun meidän käskettiin juosta pitkin pihamaata. Kun menimme kyykkyyn, olimme sammakoita. Loogista. Toinen tytöistä sanoikin, "mene konnaksi" ja sitten hän kiipesi selkään. Ja taas mentiin. Kun teimme lähtöä, yksi tytöistä varmisti monta kertaa, että tulemmehan me myös huomenna. :)
Hiki valui selästä, kun sanoimme heipat ja lähdimme kävelemään kohti Rahvamajaa. Mutta kyllä meillä oli hauskaa. Katsotaan mitä huominen kerhokerta tuo tullessaan.

Kerho vei voimat aika hyvin ja loppuillan vietimme omassa huoneessa jutellen, nauraen ja syöden. Kiitollisena tästä päivästä, erityisesti lapsista, jäämme odottamaan huomista :) Head ööd!