Tahatta mängida eh? :)

Tänä aamuna herätyskello soitti viimeisen kerran 8.25, sitä ennen oli toki torkutettu jokunen kerta. Noustava oli, vaikka unta olisi riittänyt vielä. Vaikka väsytti, mieli oli täynnä intoa ja odotusta siitä, mitä uusi päivä toisi tullessaan. Aamupala oli meille varattuna Köstri Söögituvassa kello 9. Ilmeisesti kokki oli joko unohtanut tai muistanut ajan väärin, sillä hän pyyteli anteeksi, pyysi istumaan pöytään ja odottamaan hetken. Se ei meitä kuitenkaan haitannut, ehdimme siinä odotellessa herätä kunnolla. Hetken kuluttua saimme eteemme lautasen, jossa oli suolakurkun ja tomaatin viipaleita, paistettu muna ja pekonia hauskasti "käkkyrällä". Siinä olisi ollut jo ihan riittävästi syötävää, mutta hetken päästä saimme vielä kipolliset riisipuuroa ja vielä leipääkin. Voi nam! Juomana oli kahvia ja appelsiinimehua. Se taisi olla ennemminkin brunssi kuin aamupala, jos meiltä kysytään. Totesimme, että jos syömme tällä tavalla joka aamu, ei meidän töistä kirkossa tule mitään, joten kieltäydyimme kohteliaasti, kun kokki kysyi, tulemmeko huomennakin. 

Nam!

Aamupalabrunssin jälkeen tapasimme Arnen ulkona ja lähdimme kirkkoon katsomaan, mitä siellä olisi tehtävää. Kiipesimme urkuparvelle. Ja kyllä, pääsemme jatkamaan samaa hiomis- ja maalaushommaa kuin viime kesänäkin. Tosin lattiapinta-alaa on huomattavasti vähemmän. Eli ei muuta kuin etsimään polvisuojia ja hiekkapaperia varastosta ja kyllähän ne sieltä löytyivätkin. Ennen konttaamaan ryhtymistä, kannoimme kaiken ylimääräisen tavaran pois parvelta ja veimme jonnekin varastoon. 

Milja tekemässä tuttavuutta lampunjalan kanssa: hei, kukas se sinä olet? :)

Sitten ei muuta kuin hommiin. Muistikuvat viime kesästä palautuivat välittömästi mieleen, kun polvet koskettivat ensimmäisen kerran lattiaa. Molemmilla oli sama ajatus: polvet ei kestä kovin monen päivän konttaamista, joten teemme hiomistyön mahdollisimman tehokkaasti alta pois. Iloksemme huomasimme, että maali hiotuu parven lattiasta pois huomattavasti helpommin kuin muualta. Muutaman tunnin jälkeen hiomisurakka oli melkein valmis ja päätimme jatkaa huomenna. 

Kamat siististi pinoon, pölyjen pulistelu vaatteista ja suihkun kautta syömään. Ruokapaikassa näimme kaksi tuttua lasta, joista toinen halasi meitä välittömästi. Se oli suloista. Teimme tilauksen, mutta koska Miljan tilaaman kanan valmistus kestäisi hetken, tarjoilija pyysi meitä tulemaan puolen tunnin päästä uudestaan. Käytimme tilaisuuden hyväksemme ja istuskelimme läheisellä penkillä ottamassa aurinkoa sen aikaa. Kun saimme syötyä, menimme kauppaan ostamaan jätskiä. Seuraavan pari tuntia vain olimme ja otimme rennosti. Illan suussa lähdimme kävelylle. Mukaan nappasimme hyppynarun, frisbeen ja renkaanheittopelin siltä varalta, että sattuisimme näkemään lapsia, joiden kanssa voisi leikkiä. Kävelimme ja pysähdyimme istumaan kerrostaloalueen hiekkalaatikolle. Ei tullut ketään. Lähdimme kävelemään takaisin kohti Rahvamajaa ja matkalla törmäsimme kolmeen tuttuun lapseen. Poika kysyi meiltä, haluaisimmeko leikkiä. Oli hauskaa, että kysymys tuli näin päin. :) Mutta tottahan me halusimme leikkiä. Kaivoimme hyppynarun esiin ja siitä se sitten lähti. Jossain vaiheessa tavallinen naruhyppely vaihtui limboksi ja narun yli hyppelyksi. Mukaan liittyi tässä vaiheessa viisi uutta lasta, joita emme tavanneet viime kesänä. Voi sitä riemua ja iloa! Ennen kuin ketään ehti sattua ja kaikilla oli vielä kivaa, keräsimme narun pois ja annoimme lapsille frisbeen. Osa innostui heittelemään sitä ja osa taas halusi pelata renkaanheittopeliä. Kun suurin osa lapsista lähti kotiin, mekin pakkasimme tavarat ja hipsimme takaisin Rahvamajaan. 

Ilta vierähti leppoisasti höpistessä ja iltapalaa syöden. 

Inkeri istui ikkunalaudalla iltapalalla.

Kiitollinen mieli tästä päivästä. Iloksemme voimme todeta, että saamme mennä tämän päivän puolella nukkumaan, jei! 

-Inkeri ja Milsku