Eilisestä päivästä (24.7.):

Sekaisin sateesta

Aamupalalla vaivuimme aamukoomaan: silmät seisoivat päässä ja aamun ensimmäiset hetket kuluivat sumussa. Inka jopa kaatuili portaissa lähtiessämme töihin. Työpäivä alkoi tuttuun tapaan rukoushetkellä. Tämän jälkeen jatkoimme hommia. Avuksemme tuli eräs virolainen mies, joka raaputteli irronnutta maalia lattiasta samalla, kun me hioimme lattiaa kuin viimeistä päivää. Jaanilta oli tullut palautetta että olimme hioneet lattiaa vähän liiankin hyvin, ja että meidän tulisi ottaa hieman hellempi ote hommaan. Näin etenisimmekin nopeammin. Ohjeena oli imuroida hiotut kohdat tasaisin väiajoin, jottei pölyä lentelisi kaikkialle. Imurissa ei kuitenkaan ollut tehoa, ja päätimme vilkaista sen sisälle arvellen, että pölypussi oli täynnä. Imurin sisuksista löysimme kuitenkin likaisimman suodattimen mitä olimme ikinä nähneet. Veimme imurin ulos, jotta voisimme puhdistaa suodattimen. Otimme sen irti ja Inka alkoi imurin harjasuuttimella sitä putsaamaan. Suodatinta harjatessa vierähtikin hyvät 10-15 minuuttia. Avuksemme tullut mieskin kurkisti ulos uteliaanan suuresta pölypilvestä, mikä varmasti näkyi sisälle asti. Hän rupesi tutkailemaan imuria lähempää, hymähti ja mutisi jotain viroksi. Ilmeisesti koneessa ei ollut mitään vikana, sillä hän katosi pian takaisin sisälle imurin arvioinnin jälkeen. Lyhyen taukomme jälkeen jatkoimme töitä, ja nyt imurikin veti kunnolla. Lattialla konttasimme yhteensä noin kolme tuntia, ja saimme hiottua kirkon etuosan/alttaritasanteen lähes kokonaan loppuun.

Töiden jälkeen menimme suihkun kautta syömään päivittäiseen ravinnonlähteeseemme Köstri söögitubaan. Koska lounaamme ei ollut vienyt mielenkiintoamme ruokaan, päätimme käydä kaupassa. Palattuamme takaisin kämpille päädyimme taas koomailemaan kukin omalle sängylleen. Makaamisesta, nukkumisesta ja tyhjään tuijottelusta on tullut yleinen vapaa-ajanviettotapa. Jaan tuli koputtelemaan ovelle ja kysyi: "Mitäpäs täälä nukutte?". Päädyimme 

suunnittelemaan hieman paria seuraava päivää. Sovimme lähtevämme Tarttoon, sillä Jaanin 

piti käydä rautakaupassa. Juttelimme ja suunnittelimme päivän matkaamme kun sade 

keskeytti meidät. Huusimme: "Siellä sataa!", ja juoksimme ikkunalle kuin pienet lapset. Avasimme ikkunan raikkaan ilman toivossa, ja minuutin verran se toimikin toivomallamme tavalla. Sitten sade ja tuuli kuitenkin yltyivät ja paiskasivat ikkunan apposen auki. Sadetta tulvi sisälle ja työnsimme nopeasti ikkunan kiinni, mutta sisälle oli jo ehtinyt sataa vettä. Yritimme sitten kuivailla paikkoja, ja kääntyessämme takaisin huoneeseen päin huomasimme Jaanin jo lähteneen. 

Tartossa Jaan tiputti meidät suuren ostoskeskuksen ovelle ja sanoi tulevansa takaisin parin tunnin päästä. Ostoskeskuksessa suuntasimme heti ensimmäiseen vaatekauppaan. Ravasimme sovituskopissa useaan kertaan, sillä kaikkia vaatteita ei tietenkään voinut sovittaa kerralla. Viimeisenä menimme ruokakauppaan. Olimme sopineet että ostamme ne mitä tarvitsemme, emme mitään muuta, mutta mopo karkasi hieman kädestä ja päädyimme pakkaamaan korin täyteen erilaisia ruokia. Inkan jumittaessa kahvihyllyllä Jaan jo odotteli naureskellen kaupan ulkopuolella. 

Illan päättekksi päädyimme vielä uimaan Prossa järvelle. Minä ja Inka uskaltauduimme uimaan, ja vesi olikin yllättävän lämmintä. 

-Milja