Suomen kieli on outo asia -ainakin Virossa

Tämäkin aamu meni peruskaavalla. Saimme vihdoin hiottua lattian loppuun, ja puhdistimme jopa patterit. Siinähän oli hommaa. Patterit laskettiin seiniltä, rapsuteltiin irronnut maali ja harjattiin outo valkoinen tomu pois. Hämähäkeiltä ja pölypilviltäkään ei säästytty.
Siinä touhutessamme kirkkoon tuli taas kerran ihmisiä katselemaan ja ihmettelemään. Nyt kuitenkin luulimme kuulevamme omiamme, kun saimme selvää vierailijoiden puheesta. Kirkkoon oli astellut kaksi suomalaista naista. He puhua pälpättivät Valdurille, joka ei tietenkään ymmärtänyt mitään.Me astuimme väliin, ja kerroimme mitä kirkossa oli menossa. Kerroimme keitä olimme ja mistä tulimme ja juttelimme hetkisen 80-vuotiaan mummun ja hänen tyttärensä kanssa. He olivat tulleet Tampereelta asti viettämään lomaa ystävänsä mökillä.
Teimme töitä yhteen asti, josta jatkoimme tutulla kaavalla suihkuun ja syömään. Totesimme, että meillä oli hyvät 20 minuuttia aikaa ennen kello seitsemää. Inka lähti hakemaan leikkitavaroita alhaalta, ja palatessaan huomasi minun ja Essin sammuneen kuin saunalyhdyt. Heräsimme Inkan ilmoitukseen, että hän lähtisi nyt, tuleeko kukaan mukaan.
Ensimmäinen kerho oli hyvin energinen. Tuttu hyppynaru otettiin esiin heti ensimmäisenä. Teimme myös helmikoruja ja pyramideja, leikimme peiliä, piirsimme katuliiduilla ja kannoimme lapsia reppuselässä. Ajantajumme katosi täysin kerhon aikana, ja olimme leikkimässä reilusti pidempään kuin olimme suunnitelleet. Kun lähdimme hieman ennen kuutta, lupasimme tulla uudestaan seitsemältä ja tuoda mukanamme kasvovärit.
Päivän toinen kerho oli rauhallisempi. Pääsääntöisesti koska me olimme liian väsyneitä lähtemään mukaan lasten riehuntaan. Teimme kasvomaalauksia, ja lapset jonottivat Essin ja Inkan luo. Taaskaan ei yksi maalaus riittänyt, ja maalauksia haluttiin käteen, selkään ja vatsaan. Olimme suunnitelleet tämän jälkimmäisen reissun olevan lyhyempi, vain n. 45 minuuttia. Mutta kun Jaan ilmestyi paikalle, katsoimme kelloa ja huomasimme sen olevan jo yhdeksän. Jaan tuli tuomaan huonoja uutisia, että hän ja Meelis olivat saaneet pestyä  lattian ja että meille ei siis olisi huomiseksi töitä. Mekin tietenkin olimme pettyneitä, aivan kuten tällainen uutinen vaatiikin.
Kotimatkalla törmäsimme pientäkin pienempään sammakkoon, jonka Inka heti noukki ylös. Inka ihasteli sammakkoa ja kutsui sitä suloiseksi ja ihanaksi vain ilmoittaakseen heti perään, että sammakko oli ällöttävä ja limainen.
Loppuilta menikin taas samaan tapaan kuin ennenkin. Päivän toinen suihku, ruokaa ja koneelle. Nyt mennään nukkumaan. Öitä!

-Milja