"Vapaapäivä" keskellä viikkoa 

Huonot uutiset käytäntöön; tänä aamuna emme päässeet tekemään hard workia kirkossa, koska saimme maalin vasta tänään illalla. Sen vuoksi aamu oli hieman normaalista poikkeava ja saimme puoli tuntia enemmän aikaa aamutoimille (lue: aamupalapöydässä koomailulle). Klo 10 lähdimme Jaanin kanssa sinisellä pakettiautolla kohti Siimustin lastenkotia. Meidän oli tarkoitus leikkiä lasten kanssa sillä aikaa, kun työntekijät laittavat ruokaa ja tekivät muita arkisia askareita. Matka ei ollut kovin pitkä, mutta taisi siinä itse kukin ehtiä torkkua hetken. 

Jätimme auton parkkipaikalle, otimme lelut autosta ja lähdimme kävelemään kohti lastenkotia. Muutama pieni lapsi oli jo ulkona kun menimme ja tuskin olimme viittä askelta enempää ehtineet ottaa, kun he huusivat yksi toisensa jälkeen "vaata, emad tulivat" (katso, äidit tulivat). Ja hetkeä myöhemmin yksi lapsista tuli juosten meitä kohti ja takertui Essin jalkaan kiinni. Tässä vaiheessa olimme jo todenneet, että nämä lapset ovat suloisia. Myöhemmin lapset kutsuivat meitä tädeiksi (niinkuin kerhossakin). Vähitellen lisää lapsia tuli ulos ja halusi leikkiä kanssamme. Myös muutama nuori (14-18v.) tuli ulos istuskelemaan. Potkimme palloa, annoimme lapsille vauhtia keinussa, juoksimme ympäriinsä ja lapset innostuivat vetämään köyttä hyppynarulla. Kasvomaaleista tuli hitti välittömästi. Kaikki halusivat kuvia, samaan aikaan totta kai. Perhosia, sydämiä, kissoja, aurinkoja, mansikoita, hevosia... Kaikkein pienimmätkin (ehkä 2 vuotiaat) olivat niin innoissaan etteivät tienneet miten päin olisi pitänyt olla. Tässä vaiheessa lapset olivat sulattaneet sydämemme täysin :) Pian olikin lasten ruoka-aika, ja vuorotellen, pienissä ryhmissä he menivät syömään ja sen jälkeen päiväunille. Mekin saimme ruokaa. Kaksi tuntia kului hujauksessa ja sitten olikin jo aika lähteä takaisin Palamuseen. Matkalla poikkesimme Siimustin savipajassa, jossa valmistetaan erilaisia saviastioita. Kahvikuppeja, kulhoja, kannuja yms. Jokainen löysi jotain pientä ostettavaa ja matka jatkui. 

Tavarat huoneeseen, vaatteiden vaihto ja Jaanin luo. Ingrid oli laittanut ruokaa, joten saimme syödä lounasta toisen kerran. Jaanin luota lähdimme koko perheen voimin Tarttoon. Jaan jätti meidät ostoskeskukseen ja lähti itse hakemaan maalia ynnä muuta tarpeellista maalaamista varten. Kävimme katsomassa 4D-elokuvan, joka kesti reilun 5 minuuttia. Tai ei se varsinaisesti elokuva ollut, istuimme 3D-lasit päässä turvavyöllä varustetussa penkissä, joka liikkui sitä mukaa kun kuva liikkui. Laskimme kovaa vauhtia lumista rinnettä alas, väistelimme esteitä ja välillä törmäilimme niihin. Saimme tuntea naamallamme tuulen ja vesipisarat. Aaro oli meidän kanssa. Kokemus oli uusi ja ihan hauska, mutta ihan heti ei tee mieli uudestaan. 

Jonkin ajan kuluttua Jaan haki meidät ja ajoimme Paavalin kirkon pihaan. Kirkon yhteydessä on kirjakauppa, jossa poikkesimme. Kirkkoon emme päässeet, mutta kävimme katsomassa sen kellarissa olevaa uurnahautapaikkaa. Se oli hieno. Sisällä ollessamme alkoi sataa vettä, mutta se taukosi juuri sen verran, että pääsimme kuivina takaisin autoon. Seuraavaksi suuntana oli Jaanin kirkko. Satoi taas. Jaan pysäköi auton vähän matkan päähän kirkosta, ja hetken aikaa odottelimme autossa, että sade hieman hellittäisi ja pääsisimme jatkamaan matkaa kävellen. Eikä mennyt kauaakaan, kun kömmimme ulos autosta ja haistelimme raikasta, sateen jäkeistä ilmaa. Kirkossa emme viipyneet kovin kauaa. Siitä matkamme jatkui (edelleen kävellen) kaupungin läpi erääseen ostoskeskukseen, jossa kävimme syömässä. Matkalla näimme paljon ihmisiä ja kauniita taloja mielenkiintoisine yksityiskohtineen. 

Palasimme takaisin rahvamajalle hieman ennen yhdeksää. Oli ihanan viileä ilta. Milja ja Inka hengailivat hetken ulkona. Tämä päivä olikin aikalailla tässä ja ihme kyllä, saimme tämän tekstin julkaistua oikean päivän puolella. 

Suvenooret