Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan. Näin se menee. Kotiinpaluu tuntuu omituiselta ja sää ei yhtään piristä mieltä. Jumala antaa kuitenkin uusia tehtäviä, haasteita ja jännitystä elämään kotosallakin.
Viime yönä Palamusessa sain kokea hauskan hetken - kiitos Amantan:) Heräsin käymään vessassa ja kun palasin vuoteelleni, kuului pimeydestä hätääntynyt ääni: "Norppa, kirkon ovet on auki!" Neiti tunnollinen oli murehtinut asiaa. Vastasin: "Jaa." Hetken päästä jatkoin: "Kun illalla kävin ulkona, ovet oli mielestäni kiinni." Ja kun ajatus vähän kirkastui totesin: "Anne kyllä laittoi ne illalla kiinni."
Paluumatka alkoi ennen kasia, kun Jaan (vitsit miten huippu tyyppi ja Jumalan uskollinen soturi) heitti meidän srk:n transitilla Kaareperen junaseisakkeelle. Siitä puksuttelimme kolmisen tuntia Tallinnaan. Matka oli miellyttävä kokemus. Jälleen. Eestin junatouhuissa ei ole siis moittimista. Tallinnassa rinkkojen säätämisen jälkeen käyskentelimme halki vanhankaupungin ja lounastimme Sveijiki juures. Hyvä kasvispasta - tosin ilman tilaamiani katkarapuja. Satamassa itseeni iski ahdistava todellisuus. Tuhat ja yksi suomalaista turistia. Suurin osa tietty pienessä sievässä ja monet isommassakin. Laivamatkailun suola on laivaan meneminen ja sieltä poistuminen. Kaikki haluavat aina olla ensimmäisinä ja toki kannattaa jonottaa. Merimatka oli nopeasti ohi Tallink Siljan Starilla.
Länsiterminaalilla meitä oli vastassa henk koht kuljetus perävaunuineen. Haverin Jussista löytyy palvelumieltä ja hänen mersunsa kyytissä taitoimme viimeisen matkaetapin kotiin. Autossa väki sammui kuin saunalyhdyt, joten Jussi sai rauhassa kuunnella radiota Linnatuuleen asti. Pieni breikki ja matka jatkui hieman virkeämpänä. Kuulumiset, uudet ajatukset ja moni asia tuli käsiteltyä, pari laulua luikautettua ja Jussia kiusattua.
Ikaalinen on paikallaan. Minulla ainakin taitaa mennä pari päivää sopeutumiseen. Kassaneidille ei kuulu enää sanoa aitäh. Tämän vuoden missiosta jäi hyvä maku ja ilo sydämeen. Jaanin kanssa palaamme ensi kesän suunnitteluun loppuvuoden aikana. Rukoilen uusia nuoria lähtemään, ottamaan uskon hypyn ja heittäytymään Herramme käyttöön Palamusella. Kristus on todellinen tänään ja huomennakin. Hänen puoleensa kannattaa kääntyä aina ja kaikessa. Se taisi kirkastua meillekin jälleen kerran. Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti