paluu ja kohtaamisia

Saavuin eilen illalla myöhään bussilla Tartoon. Tulin maahan Latvian, Liettuan ja Puolan suunnalta sekä suoraan kesälomalta. Minua vastassa olivat Jaan, Palamusen tytöt ja omat musupalleroni: Amanda, Anne ja Teija. Tuntui kuin olisin palannut kotiin. Yö kului runsasta iltapalastelun, pyykkäilyn, jaloittelun ja unien parissa.

Aamupäivällä oli heti mieluisaa tekemistä. Jaan suuntasi seurakunnan pikkubussin nokan kohti Kääpan vanhainkotia. Tuttu mesta ja tuttuja kasvoja. Olen käynyt siellä kesällä 2009 nuorten ryhmän kanssa ja viime kesänä silloisten kesänuorten kera pariin otteeseen. Jaan käy säännöllisesti siellä pitämässä hartauksia. Vanhukset ottivat meidät ilolla vastaan. Käsipäivää-tekniikka sai sydämet sykkimään puolin ja toisin. Silmästä silmään voi puhua paljon enemmän kuin sanoilla. Herralle kielimuuri ei ole mikään este. Vierailumme sisälsi lyhyen esittelyn, pari eestinkielistä ja pari suomeksi laulettua veisua, muutamia ajatuksiani (jotka Auschwitz-Birkenaun käynti minussa herätti), Raamatun tekstin ja Jaanin puheen sekä rukousta. Ilmapiiri oli aito, välitön ja vastaanottavainen. Kiitän Luojaani näistä vanhuksista ja hoitajista.

Lible juures ravitsi meidät maittavalla aterialla, jonka nautimme Krissun kanssa, joka oli mukanamme Kääpassa. Tauon jälkeen hyppäsimme uudestaan pakuun ja köröttelimme Siimustiin toiselle vierailulle, jota myöskin olin odottanut kovasti. Siimustissa on lastenkoti, jossa ikaalilaisia nuoria on käynyt vierailuilla kesästä 2008 lähtien. Yleensä on järjestetty ohjelmaa, kuten leikkejä, pelejä, lauluja ja sen sellaista. Lastenkoti on erittäin siisti ja muodostuu kahdesta rakennuksesta, joista uudempi on komea hirsitalo, jonka rakentamista on sponssannut mm. huippuhiihtäjä Andrus Veerpalu. Henkilökunta ja lapset ottavat vieraansa vastaan hienosti. Nytkin istuimme kotoisasti olohuoneessa ja saimme kuvaesityksen heidän kesäreissustaan Suomeen.

Tällä hetkellä paikalla oli vähän lapsia ja nuoria. Lienee kesän moninaiset menot ja loma-aika verottavan väkeä. Muutaman teinitytön kanssa juttu lähti liikkeelle ja kasvomaalausvälineet otettiin käyttöön. Hetken kuluttua lähes jokainen paikalla oleva oli maalattu joko käsistä, jaloista tai kasvoista. Annen panda-look oli lyömätön. Päiväunien jälkeen pari pikkuistakin uskaltautui hetken tarkkailun jälkeen maalattaviksi. Myöhemmin sain heidän kädenjälkensä myös käteeni.

Ulkona jatkettiin jalkapallon parissa ja poikiakin alkoi ilmestyä lastenkodille. Olivat kai olleet jossain retkellä. Mukava ja liikuttava iltapäivä olemisen, mehuttelun, keinumisen, kanien silittelyn ja arkisten kohtaamisen parissa. Pikkuisten läheisyyden kaipuu ja suuri sylintarve koskettavat aina yhtä paljon. Miten tärkeää kaikille ihmisille onkaan pitää toista kädestä kiinni, kertoa jotain itsestään ja näyttää, missä oma huone tai koti on. Sydän hypähti ja pala nousi kurkkuun, kun piti lähteä ja sanoa näkemisiin. Onneksi saamme palata sinne vielä perjantaina. Nämä lapset ovat Jumalan silmäteriä - Hänen rakkautensa kohteita pienimmästä isoimpiin.

Illan ohjelmassa oli pienen tauon jälkeen vielä uintireissu Jaanin ja hänen lastensa kanssa. Skippasin sen ja käytin ajan käyskentelyyn kyläraitilla nauttien kesästä ja ympäristöstä. Bongasin kaupasta palatessani aukiolla Milvin, vanhan tutun seurakunta-aktiivin. Vaihdoimme kuulumisia sujuvasti eesti-suomeksi. Tämän lämmin vanha nainen pyysi minua saattamaan hänet kotiin. Matkalla juttelimme lisää. Lopulta huomasin olevani kodikkaassa ja siistissä kerrostaloasunnossa ja katselevani valokuvia Milvin kanssa. Emäntä olisi ruokkinut minut, eikä uskonut, että olin juuri syönyt iltapalaa. Lopulta sain ison tomaatin mukaani. Oli ihana piipahtaa uskovan sisaren kodissa ja jakaa hetki yhdessä.

Palamusessa on sellainen rauha, jota en monesti ole kokenut. Tänne on hyvä tulla. Täällä on hyvä olla ja tänne on hyvä palata. Kiitos Jeesus, että olet kuollut jokaisen palamuselaisenkin puolesta ja haluat vetää heistä jokaikista lähellesi ja hoitaa rakkaudellasi, armollasi ja hyvyydelläsi.

Norppa