viimeinen päivä

Norppa antoi mulle kunnian mehustella kaikella, mitä tänään on tapahtunut. Toisaalta pahan nakin hommasi itselleen, kotimatkasta lupaamme myös fiilikset kertoa.


Herätyskellot laitettiin viime öisen kaksoisbasarin tahdissa kello yhdeksäksi, mutta armeijajärjestykseen tottuneena taisimme kaikki nousta ennen sitä. Saimme krohvia viimeisen kerran irtoavaa maalia sekä viimeiset rusketusraidat selkään. Paikallinen mies oli kuulemma käynyt tsemppaamassa Norppaa eestiksi kertoen, että todennäköisesti hänet palkataan tekemään sama työ loppuun asti krapsutuskoneen kanssa yhdessä päivässä.


Ensi vuodella tuomislistalta löytyvät ainakin siis krohvimakone tai kaksi ja pallopumppu. Tänään myös ajatuksemme lapsityövoimasta näkyi käytännössä, kun yksi opetuslapsistamme tuli katsomaan krapsuttelua ja kysyi, löytyisikö hänellekin talttaa. Ei löytynyt ylimääräistä, mutta annoin omani ja katsoin tyytyväisenä kun Annabell rapsutteli ja säteili iloa saadessaan olla avuksi. Jaan vitsaili, että sehän juuri olisi tarkoitus, että yhdessä leikitään ja yhdessä tehdään töitä. Jaan viljeli lentävän lauseen liittyen lapsityövoimaan: "Eiväthän ne muuten osaa aikuisena tehdä töitä josseivät ne lapsena aloita!" tai "Eihän sitä suomea muuten opita ellei opeteta laululeikkejä suomenkielellä".


Viimeinen lounas Lible juuressa ei sekään tuottanut meille pettymystä, Palamusen paras ja ainoa ravintola! Itse asiassa minä ja Anne saimme enemmän kuin hyvää ruokaa, koska saimme syödä perunan sijasta riisiä. Teija oli täysin erilainen villilapsi ja kokeili lihaseljankaa.


Päivällä menimme vielä hyvästelemään lapsia leikkikentälle, mutta valitettavasti emme tavanneet siellä kuin muutaman tyttömme. Kuulimme ääntä koripallokentän luota ja kävelimme sinne, jossa joukko keski-ikäisiä miehiä pomputteli palloa selvästi vielä eilisiä juhlia jatkaen. Pikkupojat seurasivat vieressä ja kiipeilivät viereisellä telineellä. Teija lähti ronskisti kutsun saatuaan mukaan pelaamaan, ja seurasin varautuneena perässä. Yllättävää kyllä, peittosin Teijan, mutta myös lievää epäkotoisuutta tuntiessani aloin pallottelemaan pikkupoikien kanssa. Pian vaihdommekin kenttää ja heittelimme jonglöörauspalloa pikkupoikien ja yhden isomman kanssa, hauskaa oli. Kantamamme Johanneksen evankeliumit jäivät jakamatta, mutta rukoilemme, että lapset olisivat voineet lukea meistä Kristuksen kirjettä.

2. Kor. 3:3 Olettehan te selvästi Kristuksen kirje, jonka kirjoittamisen hän uskoi meille. Tätä kirjettä ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin vaan ihmissydämiin.

Iltapäivällä Jaan tuli hakemaan meidät Tekelmanneille, jossa vielä saimme olla tutuiksi ja rakkaiksi tulleiden ihmisten kanssa yhdessä. Hyvän ruuan lisäksi meillä oli mahdollisuus jälleen käydä saunassa. Otimme Teijan kanssa kaiken mahdollisen hyvän irti, kun laitoimme Tiinan miehen Aarnen valitseman cd-levyn volyymin niin suurelle, että se kuului rentouttavasti saunaan saakka.

Leikimme lasten kanssa vielä kun mahdollista, keinuttelimme sylissä ja aurinkotuolissa. Teija pelasi sulkapalloa n. 2-vuotiaan Aaron kanssa. Yhtäkkiä tunnelma muuttui, ja täydellisen yllättyneenä vastaanotin syntymäpäiväonnittelut ja niittykukkakimpun. Olin todella liikuttunut kaikesta hetken rakkaudenosoituksesta! Thank you all! Tänan kõik!

Rahvamajalla Krissu ja Karin olivat laittautuneina odottamassa oopperaseuralaisiaan, ja monikossa, sillä sain melko helpolla taivuttelulla Norpankin kuuntelemaan Palamuselaisten oopperalaulajien esitystä. Jännittävä yksityiskohta on se, että ensimmäisen kerran Palamusen ooppera- ja operettipäivä järjestettiin kolme vuotta sitten yhden laulajan syntymäpäivien juhlistamiseksi. Kritiikkihetken lopputuloksena kai oli, että kaikki tykkäsivät kuulemastaan. Esitykset olivat todella tuoreita ja kuulimme myös todella raikkaita ja virkistäviä esityksiä poikkeuksina klassisiin italialisiin oopperalauluihin. Juontaja oli selkeästi koomikko, ei haitannut vaikkei ymmärtänyt täysin, sillä ilmeet ja olemus riittivät tirskahtelun aikaansaamiseksi.

Norppa pyysi syömään iltapalaa, vaikka en ollut nälkäinen Tekelmannien tarjoilujen jäljiltä. Korut riisuttuani menin keittiöön ja oven avattuani Norppa, Anne, Teija, Krissu ja Karin lauloivat "Hyvää syntymäpäivää" eestiksi. Kaksi shokkia samana päivänä! Katselin pöydällä näkyviä keksejä ja pillejä ja iloitsin. Mut asetettiin istumaan, ja jostain eteeni ilmestyi 21 kynttilää jätskikakun päällä. Eikä siinäkään vielä ollut tarpeeksi, kun Karin ja Krissu toivat itsetekemänsä vadelmajuustokakun pöydälle. Where am I and what is going on? Melkeinpä vielä hämmästyneempi olo, kun ajattelin, että Tekelmannien yllätystä ihanampaa ei olisi voinut olla.

Oli ihanaa viettää viimeistä iltaa porukalla ja juhlia. Kuuntelimme Krissun kls.:n levyä ja leikimme psykologia. Mä olin psykologi, enkä tajunnut. Innostuneena leikimme myös mafiosoa ja norjalaista sukkaleikkiä. Kivat kekkerit!

Nyt on kuitenkin väsy. Huomenna kolmen tunnin juna- ja parin tunnin laivamatka. Mukavaa tulla takaisin, mutta outoa jättää paikka. Jeesus käski menemään, tekemään, kastamaan, opettamaan mutten muista takaisin palaamisesta...

Olet siunattu Isän silmäterä, suljettu Hänen rakkautensa syliin.

- Amanda