Vihdoin valmista

Aamulla pidimme rukoushetken miesten kanssa. Alttarille polvistuessamme huomasimme tilan käyvän vähiin, olihan meitä siinä 11 henkeä. Ennen maalaustöiden alkua raahasimme miesten tuomia patjoja, tyynyjä ja peittoja sekä leluja pakettiautosta yläkertaan säilöön.
Maalaustyöt sujuivat hitaammin, vaikka tekijöitä oli enemmän. Tämä ei kuitenkaan haitannut meitä. Miesten lähtiessä lounaalle minä, Inka ja Essi jäimme vielä hommiin. Miesten palatessa me lähdimme vuorostamme syömään. Tila alkoi muutenkin jo käymään hieman ahtaaksi. Siinä syödessämme huomasimme miesten saaaneen hommat tehtyä. Lattia on nyt maalattu.
Lähdimme miesten kanssa Jaan kuskinamme kalmistuun eli hautausmaalle katsomaan pientä kappelia ja kauniita maisemia. Siellä oli myös Kevadessa Libleä näytelleen Kristjan Lill'n hauta sekä Oskar Lutsin vanhempien ja veljen haudat. Hautausmaa oli villillä tavalla kaunis.
Päästyämme takaisin Rahvamajalle, osa miehistä lähti uimaan Jaanin perheen kanssa, Essi meni hetkeksi lepäämään ja minä ja Inka päätimme lähteä katsomaan haikaroita, joiden pesä on apteekin vieressä olevan lyhtypylvään päässä. Matkalla takaisin huomasimme vanhan, hieman ränsistyneen talon, ja päätimme käydä vilkaisemassa sitä.
Takaisin huoneessamme hengasimme hetken kolmistaan, kunnes Essi päätti lähteä lenkille. Myöhemmin olimme porukalla ulkona jutustelemassa, kun paloauto kiinnitti kaikkien huomion. Se tuli tankkaamaan vesisäiliötään, mikä kiinnosti jokaista. Katselimme sitä hetken ja kävimme tutkailemassa lähempääkin, kunnes palasimme takaisin sisälle.
Iltapalan yhteydessä pidimme taas raamista. (Luuk.5:12-16, Luuk.7:36-49, Jes.53:2-12 ja Joh.20:19-29)

-Milja